TENTTIIN-kortit Flashcards
Ennusteita pitää pyrkiä parantamaan, mutta miten? AINA TENTISSÄ!
Prosessi:
työtapojen standardointi
- systemaattisempi lähestyminen esim. ennusteen tekijän, käytettävän datan ja analysointimenetelmien suhteen
useiden eri menetelmien käyttö
- sekä ”top-down” että ”bottom-up”
- ryhmämenetelmillä yliarvioijan kuriin: kokemustenmäärä, puolueettomuus…
ennusteinsentiivien huomiointi
- liikaa tarkoituksellista virheellisyyttä: valvonnallatärkeärooli
- voidaanko tekijä ja käyttäjä erottaa?
ennusteiden jälkiarviointi
- turhan usein unohdettu vaihe: ihmisillä tapana toistaa virheitään!
- koulutuksen roolia ei tule unohtaa
Operatiiviset
oikean ennusteyksikön valinta
- liiketoiminnan perusteet ymmärrettävä
myynnin ja todellisen kysynnän eron ymmärtäminen
- järjestelmät kertovat vain osatotuuden: alennusmyynti, tuote loppunut kesken, laatuongelmat, kampanjoita, jne.
väärien ennusteiden kustannusten selvittäminen
- esim. stock-out harvoin huomioitu
isojen kokonaisuuksien käyttö
- usean tuotteen/markkinan/aikajakson kysynnän keskihajonta on pienempi (√)
aikaisen infon hyväksikäyttö
- ennustetaan mahd. lähellä kysyntää
Monta analyysiä tuotantopäätösten lähtökohtana (TENTISSÄ KYSYTÄÄN USEIN)
Markkina-analyysi (kysyntä ja toimintaympäristö)
- kysynnän määrä ja markkinapotentiaalia (eli nyt ja tulevaisuudessa)
- kysynnän luonne: tuotteen elinkaaren vaihe, toivotun tuotevalikoiman laajuus, hintapisteet, toimitusaikavaatimukset, kysynnän yleinen vaihtelevuus, asiakkaiden rooli…
- materiaalin saatavuus ja hinta, yritysympäristön muutokset (PESTLE), teknologinen kehitys, kilpailijoiden tekemiset…
Sisäinen analyysi (eli resurssit)
- nykyinen konekanta ja teknologian taso, investointitarve…
- työntekijöiden osaaminen ja potentiaali, kustannus ja saatavuus
- johtamisosaaminen
- yrityksen taloudellinen tilanne, pääomaresurssit
Strategia-analyysi
- yrityksen kilpailuetumuuttujat ja positiointi markkinoilla
Tuoteanalyysi
- tuotteiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet, vaaditut prosessit ja kyvyt…
Millä kahdella päätavalla kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa voidaan yrittää tasoittaa? (TENTISSÄ CASE-KYSYMYKSISSÄ USEIN!)
- Kysynnän hallinta ja
2. Kapasiteetin hallinta
Kysynnän hallinnan keinot (TENTISSÄ CASEISSA)
- markkinointipanostukset: mainonta, promootiot jne.
- hintamuutokset: kysyntää tasaava tai rajoittava (happy hours, lahjat, yield mgmt…)
- tuotepäätökset: “limited editions” (eli rajoitettu tarjonta) + korvaavien tuotteiden tarjonta + vastasykliset tuotteet
- toimitusajan pidentäminen: jälkitoimitukset (back orders), jonottaminen
- vaihtelun minimointi: esim. varaussysteemin käyttö
HiTTo MV-lehti
M H T T V
Kapasiteetin hallinnan keinot (TENTISSÄ CASEISSA)
- palkkaus/erotus, yli-/alityöt, osa-aikaisuus, vuorotyö
- alihankinta, vuokraus
- töidenjärjestely ja
- tuotevalikoimapäätökset
- varastointi (eli tehdään etukäteen)
- töiden siirtäminen asiakkaille
- huollon siirtäminen
- koneiden nopeampi ajo
- prosessisuunnittelu: vähemmän asetuksia + keskitytään oleelliseen
- toiminnan laajentaminen, karsinta, lopetus, ulkoistus…
Miten kasvattaa kapasiteettia “turvallisesti”? (TENTTIIN TULEE -> TÄRKEÄ)
- Työtuntimäärän kasvattaminen (esim. toinen vuoro)
- Työtapojen kehittäminen (work smarter and faster) -> tuottavuus; työntekijöiden kouluttaminen, oppimiskäyrän vaikutus…
- Pullonkaulojen ”laajentaminen” (kohd. investoinnit) -> hyvällä töidenjärjestelyllä voidaan myös saavuttaa hyötyjä
- Kapasiteetin jakaminen (esim. kilpailijoiden kanssa)
- Koneiden huolellinen huolto ja ylläpito
- Ulkoistaminen ja alihankinta
- Tuotevalikoiman muuttaminen ja karsiminen
- Tuotteiden uudelleen suunnittelu (redesign)
- Prosessin uudelleen suunnittelu -> vaihtoehtoisia tuotantomenetelmiä kannattaa aina pohtia
TK TK PL KJ KH U TM TS PS
Mitkä 3 jonotuskokemuksen asiaa tulisi parantaa? (NÄMÄ TENTISSÄ! OSAA ULKOA KAIKKI)
Tehokkuutta, tylsistymistä ja oikeudenmukaisuutta.
Miten jonotuskokemusta voisi parantaa tehokkuuden näkökulmasta? (NÄMÄ TENTISSÄ! OSAA ULKOA KAIKKI)
Asiakaspalvelijan tuottavuuden maksimointi on tehokkuuden nostamisen elinehto. Ja seuraavat keinot nojaavat tähän:
- Omat jonot eri tarpeille: esim. pikatiskit ja nykyään pankit (pitkän asioinnin tarpeille on oma jono ja nopean palvelun tarpeelle oma)
- Asiakkaiden itsepalvelu: puhelinpalvelussa “paina 1 jos”, FAQ (maksimoidaan asiakaspalvelijan tehokkuus, kun se tietää jo mistä asiakas haluaa keskustella)
- Tehtävien etukäteen tekeminen: “täytä lomakkeet”, kanta-asiakaskortit
- Kahden jonon käyttäminen yhdelle palvelijalle: ettei asiakas tuhlaa palveluaikaa
Miten jonotuskokemusta voisi parantaa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta? (NÄMÄ TENTISSÄ! OSAA ULKOA KAIKKI)
- Odotusajan tasainen jako: jonojen kombinointi auttaa ja jos käytössä ei ole FIFO, niin tämä on hyvä pitää salassa asiakkailta
- Jonotusnumeroiden käyttö: kenellekään ei tule paha mieli ja turhan kiirehtimisen poistaminen
Miten jonotuskokemusta voisi parantaa tylsistymisen näkökulmasta? (NÄMÄ TENTISSÄ! OSAA ULKOA KAIKKI)
- Ympäristöön panostaminen: esim. musiikki, penkit, ohjelmanumerot
- Odotusajan kertominen: ainakin jos asiakas yliarvioi odotuksen
- Odotuskäsityksen hallinta: liikkuminen vs. paikallaan seisominen, jonon liikuttaminen (pienet täyttöerät) ja pienten asioiden tekeminen (ravintola)
- Odottajien aktivointi: muiden asioiden hoitaminen (tiedostama ja tiedostamaton)
- Odotuksen palkitseminen: esim. alennus (ei poistu kesken kaiken)
- Varausjärjestelmän käyttö: mahdollisuus välttää jonottaminen
- Ystävällinen palvelu
Mitkä ovat palveluiden sijaintipäätösten ominaispiirteet? (TENTISSÄ AINA!)
- Markkinaorientoitunut analyysi (liikevaihtopotentiaali): Sijaintivaihtoehdosisa pitää kiinnittää huomiota asiakkaiden määrään jne. Mietitään: vaikutusalue, kilpailu, muut palvelut ja tukevat toimipisteet + periaatteessa samat päätösmenetelmät kuin tuotannossa -> julkisella sektorilla usein käytössä “yleishyödyllisempi” analyysi (esim. Kelan toimistot halutaan olevan mielummin lähellä kaikkia, kuin tosi lähellä paria ja kaukana yhtä)
- “Pikkuasioilla” suuri merkitys päätöksessä!: saavutettavuus, näkyvyys, ympäristö, liikenne jne. + liiketoiminnasta riippuen omat tärkeät muuttujat -> esim. jalankulkijat vs. ei parkkipaikkoja. Tai huono liiketila sen kauppakeskuksen sisällä.
- Käytännössä usein usean pisteen ongelma: horisontaalisesti esim. missä on toinen palolaitos, pankkiautomaatti tai McDonald’s ja laitetaan uusi tila sinne, missä ei olla jo.
- Osa palveluista voidaan sijoittaa ”virtuaalisesti”, koska ne eivät ole fyysisesti sidonnaisia ja voidaan alentaa kustannuksia: esim. puhelin-/asiakaspalvelukeskukset ovat suomalaisella yrityksellä Espanjassa, päivystystehtävät, postimyynti
- Joillakin palveluilla vaaditaan liikkuvaa sijaintia: esim. poliisi ja turvallisuuspalvelut on oltava pelipaikoilla. Helsingin poliisi ei voi lähteä Turkuun keikalle muuten vaan.
Palveluiden erikoisempia sijaintistrategioita: (TENTISSÄ KYSYTÄÄN!)
Saturaatiomarkkinointi (paljon omia sijoitetaan lähekkäin)
- kilpailijoiden pitäminen pois markkinoilta, asiakkaalle löytämisen tekeminen helpoksi, mielikuvienhallinta (Benetton oli molemmilla puolilla katua -> oho onpas se suosittu, mennääs sinne)… -> esim. kahvilat (Starbucks), pikaruokapaikat (Subway), kioskit, vaatekauppaketjut
Kilpailullinen klusterointi (sijoitutaan mahdollisimman lähelle kilpailijoita)
- kumulatiivisen vetovoiman teoria: esim. auto- ja huonekalumyymälät (kannattaa olla lähellä toisia, kun asiakkaat haluaa käydä useassa samanlaisessa)
- kilpailullisen uhan neutralisointi: esim. hotellit, kasinot (mennään viereen, että ei anneta kilpailuetua siitä sijainnista kilpailijalle)
- ”parasiittistrategia”: esim. kauppaketju Lidliä syytetty tästä strategiasta, kun niitä on sijoitettu S- ja K-ryhmän kauppojen viereen.
Internet (sähköiset kanavat)
- monikanavamarkkinointi (bricks or omni-channel (molempia: tilaa netistä ja palauta kivijalkaliikkeeseen) or clicks (netti)): kivijalkakaupan mahdollisuudet: eksklusiivisuus tuotteissa, palvelu, ratkaisut, elämykset?
- “regulatory arbitrage”: pankkitili Tyynellemerelle, verot Barbadokselle ja data pohjoismaihin…
Mitkä ovat varastoinnin kustannuskomponentit? (TENTISSÄ TULEE)
- säilytyskustannukset (TÄRKEÄ)
- tilauskustannukset (TÄRKEÄ)
- puutekustannukset (voi olla jopa suurin kustannuserä!): tuotantokatkokset (jotka johtuvat varastopuutteista) + kiirehtimis- ja informaationkustannukset (esim. jälkitoimitukset) + menetetty myynti (kate), imagotappiot, mahdolliset sakot
- ylivarastoinnin kustannukset: esim. tarvittavat ylimääräiset mainoskampanjat (kun esimerkiksi talvivaatteita myydään sesongin loputtua ja joudutaan mainostaa)
- hintatakuun kustannukset (price protection): Sony antaa hintatakuun, että jos ne myy myöhemmin niille halvemmalla, niin se saa hyvitystä aiemmin kallimmalla ostamista tuotteista. Jakeluketjulle maksettavat palautukset aiemmista varastotäydennyksistä jos myyntihintoja pudotetaan (riippuvat paljon sopimusteknisistä yksityiskohdista)
- tehottomuuden kustannukset: niin kauan kun voidaan turvautua varastoihin, johto ei havaitse operaatioissa olevia ongelmia ja tehottomuuksia
Säilytyskustannukset varastoinnin kustannuskomponenttina (H: holding cost/ICC tai C: inventory carrying costs) (TENTISSÄ)
Säilytyskustannuksia liittyen varastointiin on 4 erilaista:
- pääomakustannukset: korko-/vaihtoehtoiskustannus (kumpi on suurempi)
- > usein suurin säilytyskustannuserä, mutta ei nykyään enää niin paljon - varasto- ja käsittelykustannukset: tilat; kiinteät ja muuttuvat kustannukset, teknologia (esim. IT) + henkilöstö; työntekijät ja hallinto
- ”säilytysriskikustannukset” (joskus unohdettu!): varkaudet (sekä asiakkaat että työntekijät) + vanhentuminen / arvon aleneminen (merkittävää hintaeroosiota teknologiatuotteissa ja vaatteissa) + elinkaaren loppu ja tarpeettomuus, pilaantuminen / hävikki
- vakuutukset ja verot: joissain maissa on varastointiveroja, jotka tulee maksaa varaston arvon perusteella.
HUOM! Säilytyskustannus on tosiaan VAIN yksi varastoinnin kustannuskomponenteista!
Mikä on säilytyskustannuksiin liittyvä peukalosääntö? (TENTISSÄ)
Säilytyskustannusten peukalosääntö on, että säilyttäminen maksaa noin 20-50% tuotteen omakustannehinnasta per vuosi. Eli: Säilyttäminen on kallista! MUTTA! Tuotteesta toiseen painopisteet säilytyskustannusten elementeissä voivat vaihdella hyvinkin suuresti.
Tilauskustannukset varastoinnin kustannuskomponenttina (S: Supply costs/Co: Ordering costs) (TENTTIIN TULEE)
Tilauskustannuksia on 3 pääkategoriaa, jotka jaetaan kahteen. On ennen transaktiota realisoituvat valintakustannukset, sekä transaktion aikaiset kustannukset, eli tilaus- ja maksuprosessikustannukset ja asetuskustannukset.
Tilauskustannuksia ovat:
- valintakustannukset: toimittajien etsintä, valinta ja neuvottelujen käyminen, tilauseräkokopäätökset
- tilaus- ja maksuprosessikustannukset: kaikki vaaditut paperityöt ja valtuutukset + piirustukset ja työjärjestysohjeet + lähetys- ja kuljetuskustannukset + tilauksien seuranta, vastaanotto ja tarkastus + maksuliikenne
- asetuskustannukset (kun sisäinen tilaus): asetusten palkka- ja aikakustannukset, osien putsaus + koe-erät ja niiden testaus, hukka, uudelleen työstämisen kustannukset + vaaditut paperityöt
Tilauskustannusten peukalosääntö? (TENTISSÄ)
Tilauskustannukset ovat nykyään noin 100 euroa per tilaus. Eli: Tilaaminen on kallista! Mutta teknologialla ja toimintamalleilla voidaan pienentää tilauskustannuksia.
Säilytys- ja tilauskustannusfunktioiden muoto on looginen, miksi? (TENTISSÄ)
Säilytyskustannusten ja tilauskustannusten muoto on ristikkäinen. Kun määrä per tilaus kasvaa, niin tilauskustannukset kokonaisuudessaan laskevat (koska pitää harvemmin tilata) JA TOISAALTA säilytyskustannukset kasvavat (kun tavaraa on enemmän) Eli:
- Useampi tilaus pitää tehdä, jos tilauskoko on pienempi
- Useampi kappale pitää varastoida, jos tilauskoko on isompi
Varastotasoja voidaan laskea ja -kustannuksia vähentää mm. seuraavilla tavoilla: (TENTISSÄ)
- Parannetaan ennustamista ja reaktiivisuutta: parempi arvio tarjonnasta ja kysynnästä helpottaa optimoinnissa + kyky reagoida aikaiseen myyntidataa vaatii hyviä prosesseja -> suora sykli- ja varmuusvarastovaikutus
- Tehostetaan tilaus- ja asetusprosesseja: uutta teknologiaa hyväksikäyttämällä tilaamisen kustannus laskee (joilloin pienempien erien tilaaminen on kannattavampaa) + nopeutetaan asetuksia siirtämällä sisäistä asetusaikaa ulkoiseksi -> suora eräkoko- ja syklivarastovaikutus
- Lyhennetään toimitusaikaa ja epävarmuutta: esim. suositaan paikallisia toimittajia, jaetaan kumppaneille tietoa (more info, less stuff), kehitä tuotantoprosesseja -> suora varmuusvarastovaikutus
- Asetetaan tarkoituksenmukaiset palvelutasot: turhan korkea palvelutaso/vanhoilla tasoilla toimiminen ”hukkaa” -> suora varmuusvarastovaikutus
- Satsataan laite- ja työntekijäpuskureihin: esim. pidetään ylimääräisiä koneita, koulutetaan työntekijöitä -> suora varmuus- ja ennakointivarastovaikutus
- Tasoitetaan kysyntää ja tarjontaa: vastasyklinen tuotevalikoima, kampanjat, sesonkihinnoittelu + palkkaus, ylityöt, alityöt, lomautukset, erottamiset, alihankinta -> suora ennakointivarastovaikutus
- Analysoidaan jakelun tehokkuutta: töidenjärjestely, lastaus & laitteet, toimittajavalinta, kuljetusajat… -> suora kanavavarastovaikutus
- Ymmärretään tuotantoprosessin vaikutukset: tilaus- (MTO) vs. varastotuotanto (MTS) + modularisointi ja myöhäinen räätälöinti vs. valmiit tuotteet -> pienentää varastoitavien nimikkeiden määrää
- Muistetaan tuotesuunnittelun varastovaikutus: esim. standardikomponentit, rajoitettu tuotevalikoima -> pienentää varastoitavien nimikkeiden määrää
- Nopeutetaan tuotantoa ja jakelua -> suora sykli-, varmuus- ja kanavavarastovaikutus
- Tunnistetaan toimitusketjusta johtuvat kulut: solmukohtien lukumäärä, toimitusten laatu, ketjukannusteet… + vältetään osa-optimointia laatimalla kokonaiskustannusmittareita -> suora sykli-, varmuus- ja kanavavarastovaikutus
- Harkitaan ulkoisia palveluntarjoajia: ulkoistamisen ja varastojen vendorisoinnin avulla voidaan saada skaala- ja osaamishyötyjä -> laskee varastoinnista aiheutuvia kustannuksia
- Keskitetään varastoja, jos mahdollista: skaalaetujen (EOQ) lisäksi koordinointi helpottuu -> alentaa varastotasoja, varmuusvarastoja ja kaikkia kustannuksia. Eli esimerkiksi siirretään kaikki Pohjoismaiden varastot Suomeen.
Mistä karkeassa tuotannonsuunnittelussa on kyse? (TENTTIIN TULEE!)
Karkeassa tuotannonsuunnittelussa tehdään päätöksentekoa 2-18 kk aikajänteellä tuotannosta, työvoiman tarpeesta ja varastotasoista, joilla hallitaan kysynnän vaihtelut kannattavasti. Eli mietitään kuinka suuri kokonaiskysyntä tulisi olemaan esim. 6 kk päästä ja mikä olisi meidän kannaltamme kustannustehokkain tapa laittaa kysyntä ja tarjonta mahdollisimman tasapainoon edellä esitetyn kolmen tekijän optimaalisen kombinaation avulla.
a. tuotantomääristä: paljonko tehdään itse ja paljonko ostetaan ulkopuoliselta, eli alihankitaan
b. työntekijöistä: paljonko on työntekijöitä, mitkä on osa-aikaisia ja mitkä pysyviä, mikä on käyttöaste, eli tehdäänkö 5 päivää viikossa ja 8 tuntia päivässä vai ylitöitä esim.
c. varastotasoista: eli kuinka paljon meillä on tuotteita varastossa eri aikoina (varastot toimivat aikapuskureina)
Mitä on Proaktiivinen tasapainottaminen?
Yritykset, jotka ovat valinneet tasaisen tuotannon, käyttävät proaktiivista tasapainottamista. Siinä yritys pyrkii vaikuttamaan kokonaiskysyntäänsä, eli asiakasrajapinnan kysyntään vaikuttamista. (EI TARKOITA KYSYNTÄÄN ETUKÄTEEN VAIKUTTAMISTA, KUTEN MONI TENTISSÄ VÄITTÄÄ!)
Alla on syitä, miksi proaktiivinen tasapainottaminen on hyvästä:
A. Tasainen tuotanto tulee yritykselle halvemmaksi
B. Tasainen työvoima tulee yritykselle halvemmaksi
C. Varastot maksavat selvää rahaa
Mitä on Reaktiivinen tasapainottaminen?
Yritykset, jotka ovat valinneet joustavan tasapainottamismallin, käyttävät reaktiivista tasapainottamista. Siinä yritys pyrkii vaikuttamaan kokonaisTARJONTAANSA! (REAKTIIVINEN EI TARKOITA JÄLKIKÄTEEN VAIKUTTAMISEEN, KUTEN TENTEISSÄ MONI VÄÄRIN VÄITTÄÄ)
Alla listattu asioita, joihin kokonaistarjonnan muuttaminen vaikuttavat:
- Palkkaus-/erottamiskustannukset
- Ylimääräiset palkkakustannukset
- Työntekijöiden motivaation vaikutus tuottavuuteen
- Varaston säilytyskustannukset
- Alihankintakustannukset
Mitkä ovat yleisimmät 5 prioriteettisääntöä? (TENTTIIN)
Otetaan esimerkkitilanne: A: kesto 2, deadline 3 B: kesto 5, deadline 6.
- FCFS (first come - first served): töiden saapumisjärjestys määrittelee työjärjestykseen. Ei oikeastaan millään mittarilla kauhean hyvä sääntö (sattuma). Järjestys A->B
- CR (critical ratio): lasketaan suhdeluku jakamalla jäljellä oleva aika” käsittelyajalla. Ensimmäisenä työ, jolla on vähiten aikaa jäljellä ko.hetkellä käsittelyaikaan suhteutettuna (=”kriittisin”). Järjestys B (1,20) -> A (1,50)
- SPT (shortest processing time): töiden kesto määrittelee työjärjestyksen. Työ, jonka kesto on lyhin aloitetaan ensin jne. Minimoi keskimääräisen työstöajan yhden koneen tapauksessa. Järjestys A(2) -> B(5)
- S/RO (slack per remaining ops) lasketaan suhdeluku jakamalla ”jäljellä olevan ajan” ja käsittelyajan erotus jäljellä olevien operaatioiden määrällaä. Ensimmäisenä ”kriittisin” työ.
- EDD (earliest due date): töiden määräpäivä määrittelee työjärjestykseen.Työ, jonka määräpäivä on lähimpänä aloitetaan ensin jne. Minimoi maksimiviivästymisen. Järjestys A(3) -> B(6)
Monia muitakin kyllä löytyy (EI TARVII OSATA)
Mitkä ovat Skeduloinnin suorituskyvyn mittarit? (TENTTIIN VARMASTI = OSATTAVA!)
TUOTANNON MITTARIT:
- Kokonaistuotantoaika (makespan): ensimmäisen työn aloittamisen ja viimeisen työn lopettamisen välinen aika
- Keskimääräinen työstöaika (average flow time): työstöaikojen summa jaettuna töiden lukumäärällä (sisäinen tehokkuus). Työstöaika (flow time) = työn prosessissa viettämä aika (odotus+käsittely)
VARASTON MITTARI:
- Keskimääräinen töiden lukumäärä (WIP & total): työstöaikojen summa jaettuna kokonaistuotantoajalla (varaston likiarvo). Lopullisten toimitusaikojen summa jaettuna kokonaistuotantoajalla.
MARKKINOINNIN MITTARIT:
- Keskimääräinen viivästyminen (average tardiness): myöhästymispäivien summa jaettuna töiden lukumäärällä (asiakaspalvelun hyvyys ja ulkoinen tehokkuus)
- Myöhästyneiden töiden lukumäärä / osuus
- Maksimi myöhästyminen
Miksi työnsuunnittelu on hankalaa? (TENTISSÄ TULEE!!!)
Työnsuunnittelu on siksi vaikeaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asia aina, vaan se vaatii tilannekohtaisuutta. Eli paras työskentelytapa ei ole vakio! Vastaukset kysymyksiin Miksi, Kuka, Milloin, Miten, Missä ja Mitä vaihtelevat, riippuen siitä, millainen tehtävä/työntekijä/toimintaympäristö on kyseessä!
Paras työskentelytapa riippuu siis alla olevista asioista tehtävässä, työntekijässä ja ympäristössä:
- Tehtävä: Tehtävän luonne, Vaiheiden järjestys, Vaiheiden tarkoitus, Vaiheiden toistuvuus, Vaiheiden kesto, Tehtävän kriittisyys, Suhde muihin tehtäviin, Suorituskykyvaatimukset, Konetarpeet, Informaatiotarpeet, Valvontatarpeet, Virhemahdollisuudet
- Työntekijä: Yleinen osaamistaso, Koulutus, Tarvittava kyvyt, Suorituskykyvaatimukset, Oma-aloitteellisuus, Fyysiset vaatimukset, Henkinen paine, Tylsistyminen, Motivaatio, Arviointi Työntekijöiden määrä, Vastuun määrä, Valvonnan tarve, Laatuvastuu
- Ympäristö: Työpaikan sijainti, Työpisteen sijainti, Tilatarpeet, Lämpötila ja kosteus, Valaistus, Ilmastointi, Turvallisuus, Melu ja tärinä, Logistiikka