5. CHOOSING TUOTANTOTYYPPI Flashcards
TUOTE-PROSESSIMATRIISI
Tuote-prosessimatriisi yhdistää ja kuvaa sekä tuotteen että prosessin elinkaaren. Mallin avulla organisaation johtotaso voi tehdä paremmin tuotantoprosessia koskevia päätöksiä. Matriisissa on kaksi ääripäätä, joista toinen on joustava mutta kustannustehokkuustasoltaan matala ja toinen liukuhihnatuotannon kaltainen, standardisoitunut prosessi.
Matriisin pystysarakkeessa sijaitsee tuotantoprosessi. Mitä alemmas saraketta liikutaan, muuttuu prosessi joustavasta kohti liukuhihnatuotantoa. Vaakarivillä taas sijaitsee tuote, ja mitä enemmän oikealle liikutaan rivillä, sitä vähemmän tuote on räätälöitävissä, mutta tuotantovolyymi kasvaa jatkuvasti.
Tuotannon perustyypit ja tuote-prosessimatriisi
- Tuotantomäärällä, tuotevalikoimalla, ja tuotantotyypillä on selvä yhteys toisiinsa. Se huomataan tuote-prosessimatriisista:
- Toisessa ääripäässä ollaan tilanteessa, jossa markkinoilla on vähän asiakkaita, mutta heidän toiveensa ovat hyvin erilaisia ja siksi yrityksillä on melko laaja tuotevalikoima. Ja yksittäiset eräkoot, sekä volyymit ovat aika pieniä. Tuotantotyypin pitää olla silloin aika joustava ja kustannusfunktion suurin tekijä on muuttuvat kustannukset. TUOTANTOTYYPPINÄ PROJEKTITUOTANTO, jossa tuote on uniikki. Käytössä yleiskäyttölaitteet ja rutiinit.
- Kun taas toisessa ääripäässä markkinoilla on paljon asiakkaita, valikoimaa on voitu kaventaa ja tuotantoa on voitu tehostaa, automatisoida ja tuotetaan suurempia määriä, alhaisemmilla yksikkökustannuksilla. Kustannuksista suurin osa muodostuu tällöin kiinteistä kustannuksista. Tuotanto on joustamanton ja TUOTANTOTYYPPINÄ VUOTUOTANTO, jossa tuote on bulkki. Käytössä automaatio.
Vaikuttaako tuotteen elinkaaren vaihe tuotantotyypin sopivuuteen?
KYLLÄ. Tuotteen ominaispiirteet tai oikeastaan tuotteen elinkaaren vaihe vaikuttaa suoraan siihen, minkä tyyppinen tuotanto tilanteeseen sopii.
Mitkä kaksi peruslähtökohtaa valittiin tuote-prosessimatriisiin?
- tuotteen elinkaari
2. prosessin elinkaari
Tuote-prosessimatriisin peruslähtökohdat: TUOTTEEN elinkaari
Tuotteen elinkaari jaetaan neljään osaan: 1. alku 2. kasvu 3. maturiteetti 4. lasku
Valikoimavaatimukset ja tuotantomäärät muuttuvat markkinoiden kasvaessa ja asiakastoiveiden vakioituessa. Tuotevalikoima pienenee ja lopulta tuotteet ovat todella standardoituja, ja tuotantomäärät korkeampia. Tällöin kilpailu siirtyy tuoteominaisuuksista ja tarjonnasta kohti halvempia tuotannon kustannuksia ja hintaa.
Toimialarakenne muuttuu usein fuusioiden ja konkurssien kautta pieneen määrään suuria organisaatioita, jotka taistelevat markkinaosuuksista.
Tuote-prosessimatriisin peruslähtökohdat: PROSESSIN elinkaari
Prosessin elinkaari jaetaan myös samaan neljään osaan: 1. alku 2. kasvu 3. maturiteetti 4. lasku
On erilaisia tuotantotyyppejä: verstas, erä, linja ja vuotuotanto. Tuotantotyyppi vaikuttaa tuotantovolyymiin ja tuossa järjestyksessä kasvavasti. Joustavuuden tarve laskee prosessin elinkaaren edetessä. Kun taas prosessi-innovaatio nousee, kunnes laskee lopussa. Automaatio ja vertikaalinen integraatio kasvavat prosessin elinkaaren edetessä.
Mitkä ovat Tuote-prosessimatriisin perusajatukset?
Tuotannon skaala- ja valikoimavaatimukset riippuvat tuotteen elinkaaren vaiheesta
- liike elinkaaren mukana matriisin diagonaalia pitkin: huomioitava mm. pitkän tähtäimen investointisuunnitelmissa
Kustannustehokkaimmat toimintatavat matriisin keskellä
- suuret tuotantomäärät laajalla valikoimalla mahdottomia
- matriisin kulmissa joko liian joustamatonta tai kallista toimia
Valitulla positioinnilla suora vaikutus yrityksen fokukseen ja johtamiseen
- strategia, organisaatiorakenne, suunnittelumenetelmät, valvonta ja koordinaatio, informaatiojärjestelmät, kannusteet…
Markkinoinnin ja tuotannon keskusteltava
Tuote-prosessimatriisin kohtaamaa peruskritiikkiä
- Kaikki asiat eivät seuraa elinkaarta! Esimerkiksi kilpailu ja tuotteen elinkaari ei välttämättä etene nopeasti kohti standardoitua ja hintapainoitteista vakiomuotoista tuotetta, koska kaikki asiakkaat eivät välttämättä halua samanlaista tuotetta, vaan yksilöllisiä. Tuote ei välttämättä liiku pitkään aikaan: esim. asuntotuotannossa ihmisten toiveet eivät ole kauheasti konvergoituneet
- Siirtyminen harvoin käytännössä suoraa: riskien minimoimiseksi yritykset usein liikkuvat ensin tuoteakselilla eli haluavat säilyttää joustavuutensa vaikka kustannukset jäävätkin hetkeksi korkeammiksi
- Liike diagonaalilla joskus jopa taaksepäin: esim. autoteollisuudessa sekä T-mallin jälkeen että tällä hetkellä ihmisten halutessa lisää vaihtelua
- Yrityksen ei pakko positioitua diagonaalille: esim. Rolls-Roycen tapauksessa asiakkaat valmiita maksamaan tehottomuudesta (tuotemerkin merkitys)
Mallin kohtaamaa AJALLISTA kritiikkiä
Toimintaympäristö on muuttunut paljon sitten 70-luvun:
- teknologian kehittyminen lisännyt tuotannon joustavuutta: esim. CIM ja FMS tuoneet ihan uudet mahdollisuudet
- ihmiset ratkaisevat menestymisen, ei positiointi matriisissa: samoin positioituneiden yritystenmenestyksessä selviä eroja
- muuttuvassa ympäristössä tarvitaan strategista joustavuutta: fit-ajattelueienääniinkriittistä
- tuotteen elinkaari usein väärin ymmärretty: ”mature product ei sama kuin mature market”
- kilpailu ei siirry enää aina joustavuudesta ja laadusta alhaisimpiin kustannuksiin
- laatu ja kustannus eivät ole enää täysin toisiaan poissulkevia
- globaaliympäristö huonosti huomioitu matriisissa: yritykset investoivat uutta teknologiaa myös kaukaisiin kinmaihin
Miten yrityksen johdon tulisi lähestyä tuotantopäätöksiään?
Yleisenä ohjenuorana tuotantopäätöksissä toimii yksi Universaali liiketoimintalaki: Päätöksen taustalla tulisi olla pyrkimys sekä tehollisuuteen, että tehokkuuteen! Pitää siis pystyä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin, täyttää heidän toiveensa ja yrityksen omat tavoitteet esimerkiksi hinnan ja laadun suhteen. Mutta ne asiat pitäisi tehdä myös mahdollisimman tehokkaasti.
Tehollisuus: (effectiveness, haluttujen tavoitteiden saavuttaminen) eli tehdään oikeita asioita
Tehokkuus: (efficiency, käytettyjen resurssien minimointi) eli tehdään asiat oikein
Monta analyysiä tuotantopäätösten lähtökohtana (TENTISSÄ KYSYTÄÄN USEIN)
Markkina-analyysi (kysyntä ja toimintaympäristö)
- kysynnän määrä ja markkinapotentiaalia (eli nyt ja tulevaisuudessa)
- kysynnän luonne: tuotteen elinkaaren vaihe, toivotun tuotevalikoiman laajuus, hintapisteet, toimitusaikavaatimukset, kysynnän yleinen vaihtelevuus, asiakkaiden rooli…
- materiaalin saatavuus ja hinta, yritysympäristön muutokset (PESTLE), teknologinen kehitys, kilpailijoiden tekemiset…
Sisäinen analyysi (eli resurssit)
- nykyinen konekanta ja teknologian taso, investointitarve…
- työntekijöiden osaaminen ja potentiaali, kustannus ja saatavuus
- johtamisosaaminen
- yrityksen taloudellinen tilanne, pääomaresurssit
Strategia-analyysi
- yrityksen kilpailuetumuuttujat ja positiointi markkinoilla
Tuoteanalyysi
- tuotteiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet, vaaditut prosessit ja kyvyt…
Miten volyymin kasvu vaikuttaa automaattisen koneen tuotannon yksikkökustannuksiin?
Volyymin kasvu laskee dramaattisesti korkeamman kiinteän kustannuksen omaavan automaattisen koneen tuotannon yksikkökustannuksia.
Jos koneen tyyppi on manuaalinen, niin alkuinvestointi on pienempi, eli kikut ja toisaalta mukut ovat suuremmat. Mutta silloin tuotantokyky on alhainen.
Jos koneen tyyppi on automaattinen, niin alkuinvestointi on suuri, eli kikut ja toisaalta mukut pienet. Mutta tuotantokyky on korkea.
Mikä on tehokkain tuotantotyyppi?
Tehokkain tuotantotyyppi riippuu volyymista!
verstastuotanto: alhaiset kikut, mutta korkeat mukut -> pienillä volyymeillä paras
erätuotanto: kikut korkeammat, mutta mukut matalemmat -> keskivaiheen volyymillä paras
linjatuotanto: kikut korkeimmat, mutta mukut matalimmat -> suurilla volyymeillä paras
Onko suurempi volyymi aina parempi?
Ei välttämättä, koska suurtuotannossa on etuja ja haittoja! Kaikella toiminnalla on optimaalinen käyttöaste, jonka jälkeen yksikkökustannukset lähtevät nousemaan. Joten skaalan loputon kasvattaminen on kannattamatonta!
Esimerkiksi suurimmat kunnat ovat tehottomimpia, koska kun kunta on liian iso, niin byrokratia kasvaa liikaa ja yksikkökustannukset nousevat, eli tehokkuus laskee.
Mitkä ovat suuren volyymin hyödyt?
Skaala-ekonomia suosii isoja tuotantokeskittymiä (alhaisemmat valmistuskustannukset per yksikkö)
- economies of scale (tuotannon määräedut): suuri tuotantovolyymi yhtä tuotetta valmistetaan samalla koneella tai kiinteällä kulurakenteella
- economies of scope (tuotannon laajuusedut): suuri tuotantovolyymi useaa tuotetta valmistetaan samalla koneella tai kiinteällä kulurakenteella
- ”economies of learning”: toimii sekä määrä- että laajuuseduissa.
Mitkä ovat suuren volyymin haitat?
Isot, fokusoimattomat operaatiot (esim. liiallinen laajuusetujen tavoittelu) eivät ole täysin ongelmattomia
- laajalla tuotevalikoimalla suora vaikutus tarvittaviin asetuksiin: tehokkuus laskee (aika/kapasiteetti/lisäkust.) ja yksikkökustannukset kasvaa
- johtajatasojen määrä kasvaa, toiminnan yleinen koordinointi ja valvominen hankaloituu: yleiskustannukset kasvavat
- Kun ylitetään tietty sille tuotannolle sopiva optimaalinen käyttöaste, niin yksikkökustannukset lähtevät nousuun. Esim. sairaalassa: koska käyttöaste on liian korkea, niin työntekijöillä on liikaa stressiä, sänkypaikkojen etsimiseen menee aikaa, testien toimitusajat kasvavat jne.
- Tuotevalikoiman laajuus hankaloittaa johtamista ja kasvattaa toiminnan yleiskustannuksia, johtuen tuotannon yleiskustannusrasituksesta, eli byrokratian noususta. Jos on paljon tuotteita, niin joudutaan tekemään paljon enemmän päätöksiä, kun fokusoidussa tuotannossa.
Tuotantotyyppi ja valmistusmuoto
Tuote vaikuttaa tuotantotyyppiin, joka vaikuttaa valmistusmuotoon, eli millä tavalla tuotteita tehdään. Valmistusmuotoja on neljä erilaista:
- DTO (design to order) = Suunnittelu tilaukseen -> Projektituotanto, kuten öljynporauslautta tai risteilyalus (tuotetta aletaan suunnitella, kun asiakas on ilmoittanut tarpeitaan. Suunnitteluvaihe on pitkä ja ei ole kauheasti mitään valmiina)
- MTO (make to order) = Valmistus tilaukseen -> Verstastuotanto, kuten ATK-järjestelmä (on tiettyjä kankaita tai malleja ja morsian valitsee kokonaisuuden. Suunnitteluvaihe on lyhyempi, kun on jo vakioitu vähän mistä valita)
- ATO (assemble to order) = Kokoonpano tilaukseen -> Kokoonpanolinja, kuten auto (on standardikomponentteja, joita aletaan koota tuotteeksi tilauksen tultua. Kuten Subway)
- MTS (make to stock) = Valmistus varastoon -> Kokoonpanolinja, kuten tietokone (Suuren volyymin organisaatiot tekee suuren osan tuotteista varastoon ennusteiden pohjalta)
Valmistusmuoto ja odotusajan jakautuminen
Valmistusmuoto vaikuttaa odotusajan jakautumiseen kahteen: “Sisäinen odotusaika” ja Asiakkaan odotusaika.
- DTO (design to order) = Suunnittelu tilaukseen -> Ei ns. sisäistä odotusaikaa, vaan kaikki on asiakkaan odotusaikaa. Asiakas odottaa pitkään risteilyalusta, joka räätälöity täysin.
- MTO (make to order) = Valmistus tilaukseen -> vain vähän sisäistä odotusaikaa ja suurin osa asiakkaan odotusaikaa. 20% vs. 80% suunnilleen (kuvasta päätelty). Morsian odottaa häämekkoa, johon valittu yritykseltä valmiit kankaat ja malli.
- ATO (assemble to order) = Kokoonpano tilaukseen -> Joku 75% sisäistä odotusaikaa ja 25% asiakkaan odotusaikaa.
- MTS (make to stock) = Valmistus varastoon -> Joku +90% sisäistä odotusaikaa ja loput asiakkaan odotusaikaa. H&M tekee varastoon perkeleesti vaatteita ja asiakas saa heti kaupasta.
Valmistusmuoto ja tilauksen kytkeytymispiste (order penetratio point)
Tilauksen kytkeytymispiste (OPP) on se vaihe kokonaistuotannossa, minkä jälkeen voidaan sanoa, että kenelle asiakkaalle tämä tuote kuuluu. Se vaikuttaa luonnollisesti suoraan varastojen painottumiseen ja säilytyskustannuksiin. Valmistusmuoto vaikuttaa siihen, että mikä tilauksen kytkeytymispiste on, kuten alla näkyy:
- Valmistus tilaukseen (MTO): OPP on Raaka-aine-varasto
- Kokoonpano tilaukseen (ATO): OPP on Standardiosa-varasto
- Valmistus varastoon (MTS): OPP on Valmisvarasto
