Tentti 2 Flashcards
Likvorin glukoosipitoisuus nousee veren glukoosinpitoisuuden noustessa
O
When blood glucose levels rise, there’s an increased concentration gradient favoring the diffusion of glucose into the CSF through the BBB.
Likvorin glukoosipitoisuus on sama kuin seerumin
V
Selkäydinnesteen glukoosimääritystä (Li-Gluk) käytetään pääasiassa meningiittien erotusdiagnostiikassa. Plasman glukoosi on syytä määrittää samalla tai aikaisemmin jos mahdollista (plasmapitoisuudesta riippuvan glukoosin tasapainottuminen selkäydintilaan vie 2-3 tuntia). Selkäydinnesteen glukoosipitoisuus on normaalisti 55-75 % plasmapitoisuudesta.
Meningiitit: Bakteeriperäisessä meningiitissä likvorin glukoosipitoisuus on yleensä alle 30-40 % plasmapitoisuudesta, purulentissa bakteerimeningiitissä Li-Gluk voi laskea jopa lähelle nollaa. Tuberkuloottisessa ja sienimeningiitissä lasku on lievempää ja virusmeningiitissä Li-Gluk-arvo jää yleensä viitevälille. Li-Gluk-tutkimuksen etuna on määrityksen nopeus.
Erotusdiagnostiikka: Likvorin glukoosipitoisuuden lievää, mutta joskus selvääkin alenemista voi esiintyä aivokasvaimissa ja herpesenkefaliitissa. Lievää alenemista on myös mm. neurosarkoidoosissa ja subaraknoidaalivuodon yhteydessä. Kohonnut Li-Gluk-pitoisuus liittyy yleensä samanaikaiseen veren hyperglykemiaan. Likvorin glukoosipitoisuus voi kohota myös neurosyfiliksen johdosta.
Likvorin IgG-indeksi on spesifi MS-taudin löydös
V
MS-potilaiden selkäydinnesteen IgG-pitoisuus on yleensä suurempi kuin terveillä henkilöillä. MS-potilailla myös ns. IgG-indeksi (likvorin IgG/seerumin IgG × seerumin albumiini/likvorin albumiini) on suurentunut. Tämä viittaa siihen, että suurentunut IgG-pitoisuus on keskushermostossa paikallisesti tuotettua.
MS-taudin diagnoosi on edelleen pääasiassa kliininen. Käytännössä kuitenkin sekä IgG-indeksin suureneminen että elektroforeesin oligoklonaalinen gammafraktio ovat oleellisia osatekijöitä, joiden täyttymättä jääminen aina jättää pienen epäilyn kliinisesti selvältäkin tuntuvaan diagnoosiin. Toisaalta uusien diagnostisten kriteerien mukaan niiden läsnäolo positiivisen magneettikuvauslöydöksen ohella voi varmistaa diagnoosin, jos kliinisesti pieni epävarmuustekijä on ollut olemassa.
Likvorin laktaattipitoisuus laskee bakteerimeningiitissä
V
Likvorin laktaattipitoisuus suurenee bakteerimeningiiteissä tavallisesti yli 3 mmol/l ja jopa yli 10 mmol/l pitoisuuteen. Laktaattipitoisuus suurenee nopeammin kuin neutrofiilisten leukosyyttien pitoisuus. Virusmeningiitissä pitoisuus jää yleensä alle 3 mmol/l tasolle. Tuberkuloottisessa meningiitissä sekä sienten tai malarian aiheuttamissa meningiiteissä laktaattipitoisuus suurenee virusmeningiittiä selvemmin, mutta vähemmän kuin bakteerimeningiitissä.
Erotusdiagnostiikka: Lievästi suurentuneita pitoisuuksia tavataan virusmeningiitin ohella aivoinfarktin, aivo- ja meningeaalisten kasvainten, aivovammojen, epilepsiakohtauksien sekä muiden keskushermoston ei-tulehduksellisten sairauksien yhteydessä, samoin eräissä yleissairauksissa (diabetes).
Likvorin valkosolumäärä on normaalisti 0-4 solua/mm3
O
Aikuisten viitearvot: Li-Leuk: 0 - 5 E6/l
Likvorinäytettä ei pidä ottaa, jos ei saa tutkituksi silmänpohjia
V?
jos potilaalle juuri tehdyssä pään kuvantamisessa aivopaine on normaali, silmänpohjien tarkistus ei ole välttämätöntä!! Muuten silmänpohjat on aina tutkittava mahdollisen staasipapillin eli kohonneen aivopaineen merkin havaitsemiseksi
Likvorinäytettä ei saa ottaa ennen kuin on tehty pään TT-tutkimus
V?
joissain tapauksissa TT-kuvaus syytä tehdä ennen likvorpunkiota, esim papillaturvotus tai alentunut tajunnantaso
Likvorinäytteessä on normaalisti korkeintaan 3 punasolua/mm3
V
Likvorissa ei ole normaalisti lainkaan punasoluja
Li-Eryt: 0 E6/l
Likvorissa ei ole normaalisti lainkaan punasoluja
O
Linkkuveitsi-ilmiö kuuluu spastisuuteen
O
Spastisiteetilla (lihashypertonialla) tarkoitetaan lihasjänteyden lisääntymistä, joka kasvaa lihasta nopeasti venytettäessä. Usein tutkija tuntee vastuksen lisääntyvän nopeasti, kunnes se äkisti antaa periksi (linkkuveitsi-ilmiö). Spastisiteetti on merkki ylemmän motoneuronin vauriosta pyramidiradassa keskushermoston alueella.
Rigiditeetillä tarkoitetaan lihasjänteyden lisääntymistä, joka tuntuu hammasratasmaisena tai tasaisena vastuksena raajaa taivutettaessa. Ilmiö liittyy ekstrapyramidaalijärjestelmän vaurioon.
Lihashypotonialla tarkoitetaan tyypillisesti alemman motoneuronin vaurioon liittyvää lihasjänteyden vähentymistä, velttoutta. Vaurio on ääreishermostossa. Lihashypotoniaa voi esiintyä myös pikkuaivovaurion yhteydessä.
Lähes kaikilla MS-potilailla on virtsarakon toimintahäiriöitä
O
Lähisuvussa oleva dementia lisää henkilön riskiä saada Alzheimerin tauti
O
Lääkehoito pysäyttää Alzheimerin taudin etenemisen
V
Lääkkeet eivät pysäytä taudin etenemistä, mutta ne hidastavat oireiden pahenemista
M. biceps brachiin voima voi heikentyä C6-juuren vauriossa
O
Magneettikuva on usein normaali vaskulaarisessa dementiassa
V
Vaskulaarisen dementian eli verenkiertoperäisen muistisairauden alatyyppejä ovat pienten suonten tauti, jossa on laaja-alaisia aivojen valkean aineen hapenpuutteesta johtuvia eli iskeemisiä muutoksia, aivojen syvien osien mikroinfarkteja ja mikroverenvuotoja, sekä suurten suonten tauti, jossa aivojen kuorikerroksessa on kortikaalisen osan infarkteja.
Kuvantamislöydökset eivät useinkaan yksin riitä VCI-diagnoosin tekemiseen, mutta vaskulaaristen kuvantamislöydösten puuttuminen sulkee VCI:n pois.
Magneettikuva voi paljastaa > 2 mm:n suuruiset aivokasvaimet
O
Magneettikuvassa likvori voi näkyä valkeana
O
CSF is dark on T1-weighted imaging and bright on T2-weighted imaging.
Magneettikuvauksella voi erottaa jopa 2 mm kasvaimen
O
Magneettitutkimus on kontraindisoitu raskauden aikana, ellei ole vitaali-indikaatiota
V
ei ionisoivaa säteilyä
Maksakoomaa voi arvioida EEG:n perusteella
O
Maksan akuutti vajaatoiminta on tila, jossa maksasoluvaurio voi johtaa nopeasti maksakoomaan, monielinvaurioon ja potilaan menehtymiseen. Alkuperäisen määritelmän mukaan maksan suhteen aiemmin terveellä henkilöllä tila johtaa enkefalopatiaan kahdeksan viikon kuluessa ensioireista. Sittemmin on esitetty useita muitakin määritelmiä ja niiden tarkennuksia. Uudemmassa luokituksessa arvioidaan ensioireiden sijasta keltaisuuden ilmaantumista suhteessa enkefalopatiaan. Akuutista vauriosta puhuttaessa kyse on joistakin viikoista ja subakuutissa oireet tai ikterus ovat kestäneet kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen asti. Luokitusten ulkopuolelle jää tila, jossa tapahtuu maksan toiminnan äkillinen huononeminen kroonisessa sairaudessa (“acute-on-chronic”). Tällainen tilanne on pelkkää akuuttia sairautta paljon tavallisempi. Se provosoituu useimmiten vuodon tai infektion aiheuttamana. Tässä katsauksessa keskitytään varsinaiseen akuuttiin maksasairauteen.
Enkefalopatian eli maksakooman asteet:
I aste Persoonallisuuden muutokset hidastuminen ja unihäiriöt
II aste Oireet vahvistuvat, uneliaisuus lisääntyy, ajoittainen sekavuus ja “flapping”-vapina ilmaantuvat.
III aste Uneliaisuus on voimakasta, mutta potilas on herätettävissä, sekavuus ja vapina lisääntyvät
IV aste Vapinaa ei enää todeta Potilas ei ole enää herätettävissä eikä reagoi välttämättä enää kipuun
Maligniin neuroleptioireyhtymään kuuluu usein sekavuuden lisäksi lämmön nousu
O
Mamillojen taso vastaa segmenttiä T2
V
T5 mamillojen taso
MAO-inhibiittori selegiliini on usein hyödyksi Parkinsonin taudissa
O
MAO-B-estäjät estävät nimensä mukaisesti MAO-B-entsyymiä, joka pilkkoo dopamiinia aivoissa. Näin dopamiinin vaikutus kestää pidempään aivoissa. Tähän lääkeryhmään kuuluvat selegiliini ja rasagiliini. Näitä lääkkeitä käytetään usein taudin alkuvaiheessa ja myös lisälääkkeinä levodopaan yhdistettynä. MAO-B-estäjät on hyvä ottaa aamusta, koska ne saattavat aiheuttaa unettomuutta.
Selegiliini estää dopamiinia hajoamasta aivoissa. Tämä lievittää Parkinsonin taudin oireita.
Masennuslääkkeiden käyttö kipupotilailla perustuu endogeenisen kipuinhibition vahvistamiseen
O
Masseterheijaste voi tulla esiin terveellä aikuisella
O
normaalisti terveellä refleksi on vähäinen tai sitä ei ole
Menieren taudin kohtaus kestää tyypillisesti muutaman sekunnin
V
Menieren taudin kohtaus kestää useimmiten 20 minuutista pariin tuntiin
Menieren taudin kohtaus voi kestää muutaman tunnin
O
Menieren tautiin kuuluu tyypillisesti kohtauksellinen kuulon aleneminen
O
Menigneooma ei aiheuta epilepsiaa; sen sijaan pahanlaatuiset aivokasvaimet aiheuttavat usein
V
Meningeooman oireet
Yleisimmät oireet ovat epilepsia, päänsärky ja sijainnista riippuva paikallinen neurologinen oire. Hitaasti kasvava meningeooma voi kasvaa suureksi, ennen kuin se havaitaan. Enenevässä määrin pieniä, oireettomia meningeoomia löydetään sattumalta muun syyn vuoksi tehdyssä MK-tutkimuksessa.
Meningeoma kannattaa yleensä leikata, koska se kasvaa kuitenkin hitaasti
O
Meningiittipotilaalla ei välttämättä ole niskajäykkyyttä
O
Bakteeritauti
Korkea kuume, päänsärky, niskajäykkyys, sekavuus ja tajunnan häiriöt ovat tyypillisiä bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen oireita. Usein on myös pahoinvointia. Jokaisella sairastuneella on kuumeen lisäksi ainakin jokin näistä oireista.
Bakteeritaudeissa yleiskunto romahtaa yleensä päivän, parin kuluessa. Huonokuntoisuuden huomaa arkipäivän askareiden jaksamisessa. Hyvin iäkkäillä tauti voi olla kuumeetonkin, eikä huonokuntoisuuden syynä aina silloin tule mieleen aivokalvontulehdus.
Listerian ja tuberkuloosibakteerin aiheuttamien infektioiden oireet kehittyvät muita bakteerimeningiittejä hitaammin. Siten ne muistuttavat oireiltaan aluksi enemmän viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta kuin esimerkiksi pneumokokin tai meningokokin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta.
Virusten aiheuttamissa aivokalvontulehduksissa oireet ovat kuume, päänsärky, niskajäykkyys, oksentelu ja joskus silmien valonarkuus. Kuume on harvoin niin korkea kuin bakteeritaudeissa. Tajunnan alentumista tai muita hermosto-oireita tautiin ei liity. Keskushermosto-oireita, kuten levottomuutta, harha-aistimuksia, sekavuutta ja tajunnan hämärtymistä, ilmenee vain, jos taudissa on mukana viruksen aiheuttama aivotulehdus. Samaan aikaan ilmenevät hengitystieoireet tai ihorakkulat voivat myös johtaa aiheuttajan jäljille.
Virustaudissa yleiskunto säilyy koko ajan hyvänä. Tauti paranee itsestään yleensä parin viikon aikana, eikä se johda juurikaan jälkitauteihin. Päänsärkytaipumus voi kuitenkin jatkua useita viikkoja.
Meningiittipotilaan Lasegue voi olla positiivinen
O
Meralgia paresthetica on n. peroneus superficialiksen pinnetila
V
n. cutaneus femoris lateralis
Migreeni esiintyy useimmiten ilman auraa
O
Migreenikohtaukset jaetaan aurallisiin (15 %), jossa kohtausta edeltävät esioireet eli aura (näkö- ja muita neurologisia häiriöitä) ennen päänsärkyvaihetta, sekä aurattomiin migreenikohtauksiin (85 %), jotka alkavat suoraan päänsäryllä.
Migreeniaura ei kestä yli tuntia
O
- Aura- eli esioireet: laajeneva näköhäiriö, kirkasreunainen värisevä näkökenttäpuutos, sahalaitainen harmaa tai kirkas alue, tuntohäiriöt, puheen häiriö, halvausoire. Esioireet kestävät 5-60 minuuttia.
- Auravaiheen loppupuolella tai sen jälkeen alkaa sykkivä, toispuolinen kova tai kohtalainen päänsärky, johon liittyy pahoinvointia ja oksentelua.
- Auraton migreeni alkaa suoraan päänsäryllä.
Migreeniaura voi esiintyä ilman seuraavaa päänsärkyä
O
Migreeniaura voi ilmetä lihasnykäyksinä
O
harvinainen migreenin perinnöllinen, familiaalinen muoto eli hemipleginen migreeni (FHM)
Migreeniaura voi ilmetä puhehäiriönä
O
Migreeniauraan voi kuulua puutuminen
O
Migreeniauran tyypillinen näköhäiriö on näkökentän hämärtyminen
V
Migreenin ennakko-oireena voi olla voimakas halu syödä
O
makean himo
Mitä ohuempi myeliinituppi, sitä nopeammin hermo johtaa impulsseja
V
Molemminpuoleinen kutaaniheijasteiden puuttuminen on aina patologista
V
Ihon sivelystä tai raaputtamisesta aiheutuva polysynaptinen heijaste
Molempien yläraajojen kohtauksellinen puutuminen johtuu useimmiten lihasjännityksestä
???
V
Monimuotoisessa kohtauksessa tajunta hämärtyy
O
Kohtaukset jaetaan kahteen pääluokkaan, paikallisalkuisiin eli partiaalisiin ja yleisty- viin kohtauksiin. Se, kumpi kohtaus on kyseessä, selviää oireita tarkkailemalla sekä kuvaustulosten perusteella. Kaikkia kohtauksia ei voi luokitella.
Paikallisalkuinen kohtaus tarkoittaa sitä, että purkaus alkaa rajatussa osassa toista aivopuoliskoa. Kohtauksen silminnäkijöiden ja potilaan kertomus kohtauksesta aut- taa paikantamaan kohtauksen alkamissijainnin. Paikallisalkuiset kohtaukset jaetaan edelleen kolmeen luokkaan, joita ovat yksinker- taiset paikallisalkuiset kohtaukset, monimuotoiset paikallisalkuiset kohtaukset ja toissijaisesti yleistyvät kohtaukset. Aikuisilla paikallisalkuinen epilepsia on yleisempi kuin suoraan yleis- tyvä epilepsiaoireyhtymä, ja paikallisalkuisten epilepsioiden riskinä on muistin, sekä
muiden kognitiivisten toimintojen etenevä heikkeneminen. Tätä taas ei ole suoraan yleistyvässä oireyhtymässä.
Yksinkertainen paikallisalkuinen kohtaus tarkoittaa kohtausta, jossa sähköpurkaus pysyy tietyssä kohtaa aivoja. Kohtaus on usein tunne tai henkilön itse kokema oire, mutta siinä voi olla näkyviäkin piirteitä. Tässä tyypissä potilaan tajunta sekä muisti kohtauksen ajalta säilyvät. Tämän tyyppisessä kohtauksessa voi olla monenlaisia oireita, ja ne on jaettu motorisiin oireisiin, ais- tioireisiin, tahdosta riippumattoman hermoston oireisiin ja psyykkisiin oireisiin. Mo- torisiin oireisiin kuuluu esimerkiksi raajakouristelua, silmäoireilu, vartalon ja pään asennon oireet, ääntely ja puheen pysähtyminen. Aistioireisiin kuuluvat tuntemukset kuulossa, näössä, hajussa, maussa ja tasapainossa. Tahdosta riippumattoman hermos- ton oireet ovat muun muassa tykyttelyn tunnetta, hikoilua, silmäterien laajenemista ja seksuaalisia reaktioita. Psyykkisiin oireisiin kuuluu muistioireet, puheentuoton häiri- öt, pelkotilat, ahdistus, euforiset tuntemukset ja harhat. Epilepsiakohtaukseen kuuluu joskus ennakkotuntemus, joka on jo itsessään yksinkertainen paikallisalkuinen koh- taus.
Monimuotoisissa paikallisalkuisissa kohtauksissa potilaan tajunta tyypillisesti hämär- tyy ainakin osittain. Se voi alkaa edellä mainituilla yksinkertaisen paikallisalkuisen epilepsiakohtauksen oireilla ja edetä tajunnan hämärtymiseen. Tällöin potilaan vasta- ukset ja reaktiot eivät ole loogisia tai niitä ei ole ollenkaan, ja hänelle ei jää muisti- kuvia kohtauksen aikaisista tapahtumista. Kohtaukseen voi kuulua monimutkaisia, tarkoituksettomia toimintoja, joiden suorittamisesta henkilö ei ole itse tietoinen. Täl- laisia toimintoja voi olla muun muassa maiskuttelu, nieleskely, hypistely, erilainen kuljeskelu ja touhuaminen. Kohtauksen jälkeen tajunta palaa vähitellen. Tähän voi liittyä myös jälkioireena sekavuutta.
Toissijaisesti yleistyvä kohtaus alkaa paikallisen kohtauksen oireilla, mutta sähkö- purkauksen levitessä koko aivoihin kohtaus muuttuu yleistyneeksi kohtaukseksi. Sen taustalla on yleensä pään magneettikuvauksella löydettävä muutos, eli aivosairaus. Nämä ovat usein ulkopuolisen silmin suoraan yleistyvän kohtauksen näköisiä. Toissijaisesti yleistyvän koh
tauksen merkkejä ovat ennakkotuntemukset eli ”aurat”, tajunnan asteittainen katoa- minen ja liikeoireiden ja aistituntemuksien toispuoleinen esiintyminen. Tähän kohta- ustyyppiin voi liittyä myös kohtauksen jälkeen ilmenevä ohimenevä toispuoleinen halvaus, eli Toddin pareesi. On siis selvitettävä potilaalta onko kohtaus alkanut jo ennen ulospäin havaittavia oireita esimerkiksi tuntemuksilla. Jos mitään oireita ei ennen kohtausta ole, kyseessä on suoraan yleistyvä kohtaus. Joskus paikallisalkui- nenkin kohtaus voi kuitenkin yleistyä niin nopeasti, ettei muita oireita ehdi havaita potilas itsekään.
Suoraan yleistyvät kohtaukset
Tässä kohtaustyypissä purkaus alkaa yhtaikaa molemmissa aivopuoliskoissa. Kohta- uksen aikana saattaa olla kouristuksia, mutta kouristuksettomuus on myös tavallista. Koska sähköpurkaukset tapahtuvat molemmissa aivopuoliskoissa, mahdollinen kou- ristelu esiintyy molemmilla puolilla samanlaisena.
Suoraan yleistyviä kohtauksia on monen tyyppisiä. Poissaolokohtauksen aikana ta- junta on alentunut yleensä muutamien sekuntien ajan. Voi esiintyä silmien ylöspäin kääntymistä, silmäluomien, suupielien tai raajojen pientä nykinää tai silmien räpytte- lyä. Toipuminen tapahtuu heti kohtauksen jälkeen. Myokloonisessa kohtauksessa ilmenee lyhyitä, eri voimakkuuksisia lihasnykäyksiä raajoissa, kasvoissa tai muissa vartalon lihaksissa. Tajunnan taso säilyy. Kloonisen kohtauksen merkkejä ovat ryt- mikkäät nykivät kouristukset raajoissa tai kasvoissa, ja niitä seuraa lyhyt jälkiseka- vuus. Tooninen kohtaus tarkoitta lihasten jäykistymistä, jolloin vartalo voi jännittyä yhteen asentoon. Toonis-klooninen kohtaus (eli tajuttomuuskouristuskohtaus) alkaa jäykistymisellä jonka takia henkilö yleensä kaatuu ja menettää tajuntansa. Voi päästä kirkaisu kurkunpäänlihasten jännittyessä. Kieli saattaa jäädä hampaiden väliin, jol- loin suusta voi tulla verta, ja inkontinenssia saattaa esiintyä. Noin kahdenkymmenen sekunnin jäykistymisvaiheen jälkeen tulevat kouristukset, klooninen vaihe, jonka kesto on yhdestä kahteen minuuttia. Kohtauksen jälkeen henkilö vaipuu uneen, josta hän on kuitenkin jo herätettävissä. Atooninen kohtaus tarkoittaa lihasjänteyden menetystä. Tästä voi seurata maahan lyyhistymistä tai vain pään nyökähdys. Toisia ni- mityksiä tälle ovatkin lyyhistymiskohtaus ja ”drop attack”.
Morfiinilla ei ole annoskattoa
O?
vahvoilla opioideilla ei ole annoskattoa eli niiden annosta voidaan nostaa, aina kun siihen on tarve
MS voi aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä
O
MS voi aiheuttaa spastisuutta
O
MS-diagnoosi edellyttää kohonnutta IgG-indeksiä
V
MS-potilaiden selkäydinnesteen IgG-pitoisuus on yleensä suurempi kuin terveillä henkilöillä. MS-potilailla myös ns. IgG-indeksi (likvorin IgG/seerumin IgG × seerumin albumiini/likvorin albumiini) on suurentunut. Tämä viittaa siihen, että suurentunut IgG-pitoisuus on keskushermostossa paikallisesti tuotettua.
MS-taudin diagnoosi on edelleen pääasiassa kliininen. Käytännössä kuitenkin sekä IgG-indeksin suureneminen että elektroforeesin oligoklonaalinen gammafraktio ovat oleellisia osatekijöitä, joiden täyttymättä jääminen aina jättää pienen epäilyn kliinisesti selvältäkin tuntuvaan diagnoosiin. Toisaalta uusien diagnostisten kriteerien mukaan niiden läsnäolo positiivisen magneettikuvauslöydöksen ohella voi varmistaa diagnoosin, jos kliinisesti pieni epävarmuustekijä on ollut olemassa.
MS-diagnoosi voidaan asettaa, vaikka likvori ja magneettilöydös ovat normaalit
O?
MS-diagnoosi on kliininen johtopäätös tyypillisten oireiden ja tutkimuslöydösten kokonaisuudesta. Diagnoosi edellyttää kliinistä ja kuvantamisarviota sekä pääsääntöisesti likvorin oligoklonaliteetin varmistamista.
MS-diagnoosin varmistuttua potilas yleensä kirjoitetaan eläkkeelle
V
MS-plakki voi sijaita selkäytimessä
O
MS-potilaan impotenssia voi hoitaa sildenafiililla
O
MS-potilaan magneettilöydökset voivat olla normaalit
O
MS-potilaan spastisuutta voi hoitaa titsanidiinilla
O
Vaikuttava aine
titsanidiini
Käyttötarkoitus
MS-tautiin eli multippeliskleroosiin, selkäydinvammoihin tai -sairauksiin liittyvän spastisuuden eli lihasjäykkyyden hoito.
MS-potilaan tila voi olla normaali vuosia ensivaiheen jälkeen
O
MS-potilas tarvitsee lausunnon työkyvyttömyyttä varten heti diagnoosin varmistuttua
V
MS-taudin oireisto voi pahentua jatkuvasti
O
MS-taudissa voi esiintyä neuropaattista kipua
O
Pahenemisvaiheen jälkeen esiintyviä jäännösoireita voivat olla
raajojen lihasheikkous ja myöhemmin kehittyvä spastisuus
keskushermostoperäiseksi sopivat tuntopuutokset, poikkeavat tuntoelämykset tai neuropaattiset kivut
raajakoordinaation häiriöt ja ataksia, jotka ilmenevät esimerkiksi kävely- ja tasapainovaikeutena
virtsarakon tai suolen toiminnan häiriö
poikkeava uupumus ja kognitiiviset vaikeudet.
Kipu: Ennen hoidon määrittelyä on tärkeää selvittää kivun tausta: onko kyseessä neuropaattinen kipu vai tuki- ja liikuntaelimistön kipu. MS-taudissa neuropaattinen kipu tulee hoitaa tavanomaisten suositusten mukaisesti. Liikuntaelimistön kipu on usein seurausta liikkumattomuudesta, spastisuudesta tai asentovirheistä, ja tällöin tulisi keskittyä näiden syiden hoitoon
MS-tauti aiheuttaa aina myeliinivaurioita
O
MS-tautia ei voida poissulkea magneettitutkimuksella
O
Muistihäiriöpotilaan kävelyn ja virtsanpidätyksen vaikeus sopii normaalipaineiseen hydrokefalukseen
O
Oireyhtymä, johon kuuluvat älyllisten toimintojen etenevä heikkeneminen, kävelyn ja virtsanpidätyskyvyn vaikeus, aivo-selkäydinnestetilan normaali paine mitattuna lannepistolla ja normaali silmänpohjan löydös.
Aikuisella ihmisellä muodostuu selkäydinnestettä noin 20 ml tunnissa eli suunnilleen 500 ml vuorokaudessa. Normaalitilanteessa likvorin tuotto ja poistuminen ovat tasapainossa, mutta NPH:ssa tämä tasapaino on jostain syystä järkkynyt. Aivokammioiden kasvu johtuu aivo-selkäydinnesteen imeytymishäiriöstä, ei niinkään lisääntyneestä nesteen muodostumisesta, mutta edelleen on jossain määrin epäselvää, mikä tämän imeytymishäiriön aiheuttaa (Verrees ja Selman 2004). Syyksi on esitetty aivojen verenvirtauksen ja metabolian hidastumista, periventrikulaarisen valkean aineen venyttymistä tai paineen lievää nousua.
Myasteniapotilaan oireet pahenevat tyypillisesti iltaa kohti.
O
Myasteniapotilas ei saa käyttää pyridostigmiiniä.
V
Myasthenia graviksen hoitoon käytetään ensisijaisesti koliiniesteraasin estäjä pyridostigmiiniä ja lisälääkkeenä tarvittaessa erityisluvallista distigmiiniä
Myastenian hoito
Perushoitona ovat lääkkeet, jotka lisäävät hermo-lihasliitoksessa vaikuttavan asetyylikoliinin tehoa. Kaikille nämä eivät riitä, jolloin tarvitaan lisäksi autoimmuunireaktiota vaimentavia lääkkeitä.
Näistä tavallisin on kortisoni, jota voidaan käyttää myös kolmen päivän suonensisäisenä pulssihoitona isoina annoksina vaikeammissa tapauksissa, jolloin mukana on tavallisesti nielun alueen oireita (ks. yllä) tai hengenahdistusta.
Myös atsatiopriiniä käytetään pyrittäessä saamaan elimistön liiallinen puolustus- eli immunologinen aktiivisuus rauhoittumaan. Lääkkeen vaikutus alkaa kuitenkin hitaasti, vasta 6 kuukauden kuluessa. Lääkityksen aikana tarvitaan säännölliset verikoeseurannat mahdollisten haittavaikutusten toteamiseksi.
Lääkkeiden lisäksi vaikeissa tilanteissa (myasteenisessa kriisissä) voidaan sairaalaoloissa käyttää plasman vaihtoa tai suonensisäistä immunoglobuliinia.
Myasteniapotilaat ovat usein hyvin herkkiä lääkitykselle. Myasteeninen kriisi kehittyy, mikäli lääkitystä on liian vähän. Mikäli lääkityksen määrä on puolestaan liian korkea, voi kehittyä ylilääkitysoireita. Nämä ovat kuitenkin selvästi harvinaisempia kuin alilääkitysoireet.
Alilääkitystilanteeseen liittyy myastenian lihasväsymysoireiden selvä pahentuminen, ja mukaan voi tulla nielun alueen oireita (nielemis- ja puhevaikeus) ja hengitysvaikeutta. Tyypillisiä ylilääkityksen ensioireita ovat syljen erityksen lisääntyminen, lihasnykäykset ja ripuli. Lisäksi voi paradoksaalisesti kehittyä lääkityksen jälkeen pahentuvaa lihasheikkoutta. Ylilääkitysoireet voivat olla yhtä vaikeita kuin alilääkitysoireetkin ja johtaa sairaalahoitoon.
Mikäli näitä ali- tai ylilääkitykseen sopivia oireita ilmaantuu, pitäisi ottaa yhteyttä nopeasti omaan hoitopaikkaan. Tällainen hoitotasapainon heikentyminen voi herkillä potilailla kehittyä pienistäkin lääkemuutoksista.
Myasthenia gravis on autoimmuunitauti.
O
Myasthenia gravis-oireisto lievenee tymuksen poiston seurauksena.
O
Myasthenia gravis on yleisin hermo-lihasliitoksen sairaus, joka aiheuttaa rasituksessa korostuvaa poikkijuovaisten lihasten väsyvyyttä.
Diagnoosi tehdään kliinisen kuvan, vasta-ainemääritysten ja ENMG:n avulla.
Ensisijainen hoito on pyridostigmiinilääkitys, johon voidaan tarvittaessa yhdistää immunosuppressiivisia ja muita lääkkeitä.
Tymektomia kuuluu yleistyneen MG:n hoitoon, ja taudin etenemisen hillitsemiseksi se tulisi tehdä riittävän varhain.
Potilaiden tarkempi diagnostiikka, hoidon aloitus, alkuseuranta ja lääkitysmuutokset on keskitetty erikoissairaanhoitoon.
tarkemmin:
tymektomian ja lääkehoidon tehoa vertailevassa katsauksessa todettiin tymektomian hyödyttävän potilaita. Leikkauksella hoidetuista potilaista 10-54 % saavutti remission, kun taas lääkehoidolla vastaava luku oli 6-34 %
Tymektomian hyöty ei ilmene heti leikkauksen jälkeen. Lääkitystä tuleekin aluksi jatkaa leikkausta edeltävillä annoksilla, mutta sitä voidaan usein lähteä keventämään viimeistään 1-2 vuoden kuluttua. Osa potilaista voi lopettaa lääkitykset pysyvästikin, usein 3-4 vuoden kuluessa. Prednisolonin vähentämisen on raportoitu tapahtuneen valtaosin 18 kuukauden kuluessa leikkauksesta
Myasthenia gravis-potilailla on useimmiten asetyylikoliinireseptorivasta-aineita.
O
Suurimmalla osalla potilaista esiintyy vasta-aineita hermo-lihasliitoksen postsynaptisella kalvolla olevia asetyylikoliinireseptoreita (AChR) kohtaan, mikä johtaa reseptoreiden määrän vähentymiseen ja edelleen impulssin kulun heikentymiseen poikkijuovaisen lihaksiston hermo-lihasliitoksissa.
Myoklonus on hyvänlaatuinen ilmiö.
O
esim hikka on myoklonia, myoklonus = pakkoliike jonka yhteydessä yksittäiset lihasryhmät supistuvat äkillisesti, voimakkaasti ja lyhytaikaisesti, mikä näkyy raajan toistuvina nopeina nykäyksinä tai nytkähdyksinä
Myoklonus on yhden tai useamman lihasryhmän nopea supistus.
O
esim hikka on myoklonia, myoklonus = pakkoliike jonka yhteydessä yksittäiset lihasryhmät supistuvat äkillisesti, voimakkaasti ja lyhytaikaisesti, mikä näkyy raajan toistuvina nopeina nykäyksinä tai nytkähdyksinä
Myokymia on hyvänlaatuinen ilmiö.
O
= elohiiri
Myotonia tarkoittaa lihassupistuksen epänormaalia pitkittymistä.
O
Myotonia eli lihasjäykkyys liittyy lihassolujen ionikanavien toimintahäiriöön, jossa lihassolun kalvo on herkistynyt depolarisaatiolle tai aktiopotentiaalin depolarisaatio lihassolun kalvolla pitkittyy tai repolarisaatio viivästyy ja näistä syntyy erilaisia jäykkyys-, kipu- ja kouristusoireita.
Määräät välittömästi statiinilääkityksen, jos toteat TIA-potilaalla kohonneen kolesteroliarvon.
O
N. 1/3 Parkinsonin tautia sairastavista potilaista dementoituu sairauden loppuvaiheessa
O
N. 10 %:lla dementiapotilaista on sekä Alzheimerin tauti että vaskulaarinen dementia
O
N. abducensin toimintahäiriö voi johtua a. carotis internan aneurysmasta.
O
abducens kulkee ihan ICAn vierestä aivolisäkkeen kohdalla
aneurysm or dissection of the cavernous ICA could produce abducens nerve palsy by direct compression or via interruption of the blood supply to the nerve.
N. facialiksen halvauksessa kasvojen tunto on alentunut
O
Kasvojen liikkeiden (mimiikan) lisäksi se vastaa makean aistimisesta (kielen etuosa), kyynel- että sylkirauhasten toiminnasta ja korvan m. stapedius-lihaksen hermotuksesta. Kasvojen ylä- ja alaosan liikkeet (mimiikka) tutkitaan erikseen (otsan rypistäminen, silmien sulkeminen, irvistäminen, hampaiden näyttö, puhallus suu suljettuna).
Perifeerisessä kasvohermohalvauksessa lihasheikkoutta on sekä ylä- (otsa, silmän sulkijalihas) että alahaaran (suupielen seutu) alueella vaurion puolella. Myös makean aistiminen voi heiketä ja äänet kuulua tavallista voimakkaampina (m. stapediushalvaus).
Sentraalisessa pareesissa otsalihas supistuu osittain ja silmän saa suljettua vaikkakin suupieli roikkuu. Vaurio on aivoissa vastakkaisella puolella kuin statuslöydökset. Makuaistissa ei todeta poikkeavaa.
Jos kasvohermon aivorunkotumake vaurioituu, statuslöydös on sama kuin perifeerisessä pareesissa, vaikkakin vaurio on keskushermoston alueella.
N. facialiksen vaurio voi ilmetä syljenerityksen vähenemisenä
O
N. oculomotoriuksen täydellisessä vauriossa katse kääntyy alas lateraalisesti.
O
Täydellinen silmänliikehermon halvaus johtaa tyypilliseen silmän suuntautumiseen ulospäin (eksotropia) ja alaspäin (hypotropia). Siirtymä ulospäin johtuu siitä, että lateraalinen rectuslihas (jota hermottaa kuudes aivohermo) säilyttää lihasjänteyden verrattuna halvaantuneeseen mediaaliseen rectuslihakseen. Siirtymä alaspäin johtuu siitä, että superior oblique -lihas (jota hermottaa neljäs kallohermo tai trochleaarinen hermo) ei ole vastakkain halvaantuneiden superior rectus, inferior rectus ja inferior oblique -lihaksen kanssa. Vaurioituneella henkilöllä on myös ptoosi eli silmäluomen roikkuminen ja mydriaasi (pupillin laajentuminen).
N. tibialiksen vauriossa jalkaterä roikkuu ja läpsyy kävellessä
V
N. ulnariksen vaurio aiheuttaa interosseusatrofiaa
O
Na-kanavia salpaavat lääkeaineet lisäävät aktiopontentiaalin todennäköisyyttä.
V
Narkolepsiaan kuuluu nukahtaminen odottamattomassa tilanteessa.
O
Narkolepsiapotilaan oireisto pahenee voimakkaiden tunnetilojen yhteydessä.
O
Negatiivinen Babinskin merkki on tractus corticospinaliksen vaurion merkki.
V
The corticospinal tract is a white matter motor pathway starting at the cerebral cortex that terminates on lower motor neurons and interneurons in the spinal cord, controlling movements of the limbs and trunk. There are more than one million neurons in the corticospinal tract, and they become myelinated usually in the first two years of life.
The corticospinal tract is one of the pyramidal tracts, the other being the corticobulbar tract.
Negatiivinen näköhäiriö on tyypillinen TIA:lle.
O
Neuralgia: Kipu yhden tai useamman hermon hermotusalueella.
O
Neuralgia tarkoittaa tietyn hermon alueelle paikantuvaa kiputilaa.
(erityisesti kohtauksittainen) hermosärky
Neuroleptin aiheuttama dystonia voi ilmaantua jo muutaman päivän lääkehoidon jälkeen.
O
Neuropaattinen kipu hoidetaan ensisijaisesti opioideilla.
V
opioideja käytetään vain erityistilanteissa
Neuropaattiseen kiputilaan voi liittyä ihon segmentin kylmyys.
V???
Neuropaattiseen kipuun liittyy usein tuntoaistin poikkeava toiminta.
O
Neuropaattinen kipu jaetaan anatomisesti sentraaliseen eli keskushermostoperäiseen ja perifeeriseen eli ääreishermostoperäiseen neuropaattiseen kipuun. Patofysiologisesti jako on keinotekoinen, sillä vaurio perifeerisessä hermostossa aiheuttaa muutoksia kivunaistintajärjestelmässä myös keskushermostotasolla.
Esimerkkejä neuropaattisista kiputiloista
Sentraalisia neuropaattisia kiputiloja
aivoverenkiertohäiriöiden jälkeiset kiputilat
MS-tautiin liittyvät neuropaattiset kiputilat
Selkäydinvamman jälkeiset neuropaatiset kiputilat
Perifeerisiä neuropaattisia kiputiloja
ääreishermostovammojen kiputiloja
kivuliaat polyneuropatiat
välilevypullistuman aiheuttamat hermojuurivauriot
Neuropaattiseen kipuun voi liittyä sympaattisen hermoston toimintahäiriö.
O
Neuropaattinen kipu jaetaan anatomisesti sentraaliseen eli keskushermostoperäiseen ja perifeeriseen eli ääreishermostoperäiseen neuropaattiseen kipuun. Patofysiologisesti jako on keinotekoinen, sillä vaurio perifeerisessä hermostossa aiheuttaa muutoksia kivunaistintajärjestelmässä myös keskushermostotasolla.
Esimerkkejä neuropaattisista kiputiloista
Sentraalisia neuropaattisia kiputiloja
aivoverenkiertohäiriöiden jälkeiset kiputilat
MS-tautiin liittyvät neuropaattiset kiputilat
Selkäydinvamman jälkeiset neuropaatiset kiputilat
Perifeerisiä neuropaattisia kiputiloja
ääreishermostovammojen kiputiloja
kivuliaat polyneuropatiat
välilevypullistuman aiheuttamat hermojuurivauriot.
Neuropaattisen kivun hoidossa voi käyttää epilepsialääkkeitä.
O
ovat ensilinjan lääkkeitä
Perusterveydenhuolto:
Neuropaattisen kivun epäily / tunnistus
Lääkehoidon toteutus ensi linjan lääkkeillä (trisykliset lääkkeet, epilepsialääkkeet, tramadoli) niissä tapauksissa, joissa ei tarvita lisätutkimuksia eikä operatiivisen hoidon harkintaa
TNS-hoitokokeilu
Potilaan fysioterapeuttinen neuvonta
Potilaan psykososiaalinen tuki (mahdollisuus psykologin tai sosiaalityöntekijän konsultaatioon), tarvittaessa työkykykannanotot ja kuntoutussuunnitelmat
Erikoispoliklinikoilta palautuvien potilaiden jatkohoito
Neuropaattisen kivun lokalisaatio on neuroanatomisesti looginen.
O
Neuropaattisen kiputilan diagnoosin edellytyksenä ovat
1. kivun neuroanatomisesti looginen sijainti
2. tuntoaistin poikkeavaan toimintaan sopivat kliiniset löydökset
3. (etiologia on määritettävissä).
Neuropaattisessa kivussa kipuradaston toiminta on aina poikkeavaa.
O
Neuropaattisen kiputilan diagnoosin edellytyksenä ovat
1. kivun neuroanatomisesti looginen sijainti
2. tuntoaistin poikkeavaan toimintaan sopivat kliiniset löydökset
3. (etiologia on määritettävissä).
Neuropaattisessa kivussa kipuratojen toiminta säilyy normaalina.
V
neuropaattisessa kivussa syynä on vaurio itse kipuradassa
Neuropaattisen kiputilan diagnoosin edellytyksenä ovat
1. kivun neuroanatomisesti looginen sijainti
2. tuntoaistin poikkeavaan toimintaan sopivat kliiniset löydökset
3. (etiologia on määritettävissä).
Nielurefleksi mittaa n. glossopharyngeuksen toimintaa.
O
Niska-hartiaseudun lihasjännitys voi aiheuttaa huimausta.
O
Nitrofurantoiini voi aiheuttaa polyneuropatiaa.
O
Hyvin harvinainen haitta: Perifeerinen polyneuropatia
Noin puolella unettomuuspotilaista oire liittyy psykiatriseen häiriöön.
O
Noin puolessa aikuisten epilepsioista syytä ei tiedetä.
O
Taulukko 1. Epilepsian syyt Suomessa
Kallovamman aiheuttama aivovamma 10%
Synnytyksen aikainen aivovaurio 10%
Aivoverenkiertohäiriön jälkitila 6%
Keskushermoston tulehduksen jälkitila 5%
Aivokasvaimet 3%
Muut aivosairaudet 5%
Tuntematon syy 61%
Epilepsian syy (etiologia) pyritään löytämään aina, jos se vain on mahdollista. Taustalla voi olla aivojen rakenteellinen poikkeavuus tai syy voi olla jokin seuraavista: geneettinen, infektioperäinen, elimistön puolustautumisjärjestelmään liittyvä immuunivälitteinen tai aineenvaihdunnallinen syy.
Joskus syytä ei vain löydetä eli syy on tuntematon. Tällöin sitä tulisi pyrkiä selvittämään säännöllisin väliajoin uudelleen.
Nopealla hoidolla voidaan rajoittaa aivoinfarktin kokoa.
O
Noradrenaliini osallistuu mielialan säätelyyn.
O
Masennuksen klassinen biologinen teoria selitti sairautta välittäjäaineiden toiminnalla. Lähinnä lääketutkimusten perusteella pääteltiin, että erityisesti monoamiinien (serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini) toiminta on masennuspotilailla häiriintynyt. Yleisesti hyväksytty malli oli, että depressio on biologisesti näiden välittäjäaineiden neurokemiallinen häiriö.
Noradrenaliini toimii välittäjäaineena sekä ääreis- että keskushermostossa.
O
Normaali EEG poissulkee epilepsian.
V
kohtauksen ulkopuolella voi olla normaali
Normaalisti aivojen ympärillä ei ole epiduraalitilaa.
O
Nosiseptiivisessa kivussa kipuratojen toiminta säilyy normaalina.
O
Nucleus caudatus sijaitsee selkäytimen kaudaaliosassa.
V
nucleus caudatus = häntätumake, aivoissa sijaitseva tyvitumake
Nukahtamisen yhteydessä ilmenevä myoklonus viittaa epilepsiaan.
V
täysin normaali ilmiö
Nukensilmäoire tarkoittaa silmien räpyttelyä.
V
nukensilmäheijaste = okulokefaalinen heijaste = päätä sivulle käännettäessä ilmenee silmien liike vastakkaiseen suuntaan = normaalilla tämä siis on näin
vauriossa (aivorungonvaurio):
jos katse liikkuu pään käännön mukaan sivulle nukensilmämäisesti, on syytä epäillä aivorungon vauriota
Nystagmuksen suunta ilmaistaan sen hitaan komponentin mukaan
V
suunta ilmaistaan nopean vaiheen mukaan
Nystagmus voi olla epilepsian oire.
O
epileptinen nystagmus
Näkö- tai kuuloharha voi olla epilepsiaoire.
O
Näköhäiriö ilman seuraavaa päänsärkyä ei voi olla migreeniä
V
Obstruktiivinen uniapnea voi aiheuttaa aamupäänsärkyä
O
Obstruktiiviseen uniapneaoireyhtymään kuuluvat muisti-ja keskittymisvaikeudet
O
Ohimenevä huimauskohtaus voi johtua kaularankaviasta.
O
Oikeakätisen potilaan sormi-nenänpää-kokeessa vasen puoli on usein epätarkempi.
V
Oikeakätisen potilaan vasen yläraaja laskeutuu peruskokeessa. Kyseessä on normaali fysiologinen puoliero.
V
Okskarbatsepiini aiheuttaa hyponatremiaa.
O
Okskarbatsepiini-valmisteen käytön aikana voi hyvin harvoin kehittyä hyponatremiaa, johon liittyy oireita ja löydöksiä kuten kouristuskohtaukset, enkefalopatia, tajunnantason aleneminen, sekavuus
Olkapään profiili voi olla epäsymmetrinen pitkäaikaisen C5-juurivaurion vuoksi.
O
Olkavarren ulkorotaatio voi heikentyä C5-juuren vauriossa.
O
Oppimisvaikeus on tyypillinen Alzheimerin taudin ensioire.
O
hippokampus
Optikusneuriitti aiheuttaa usein kohtauksellisen näön heikkenemisen.
V
optikusneuriitti aiheuttaa näön heikkenemistä, mutta ei ole kohtauksellista
Optikusneuriitti on usein MS-oire.
O
Osa näköradasta kulkee temporaalilohkon kautta.
O
Otsalohkon vaurio voi johtaa impulsiiviseen käytökseen.
O
Pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään kuuluu sekavuuden lisäksi lihasjäykkyyttä.
O
neuroleptien runsaasta käytöstä aiheutuva oireyhtymä, jolle ovat ominaisia mm. niukkaliikkeisyys, lihasjäykkyys, nielemisvaikeudet, hikoilu, tajunnan heikentyminen, kuume, verenpaineen vaihtelu ja joskus kuolema
Paniikkihäiriökohtaukseen liittyy usein nystagmus.
V
Paniikkihäiriökohtaukseen liittyy usein kiertohuimaus.
V
paniikkihäiriöön liittyy usein huimausta, mutta ei ole kiertohuimausta
Parapareesipotilaan leesio on T2-segmentin kohdalla tai sen alapuolella.
O?
Th1-tason alapuolella on parapareesi ja yläraajat ovat oireettomat
Segmentti Kliininen kuva
C1–C3 Spastinen tetrapareesi, hengitys-lihasheikkous
C4–T1 Yläraajoissa alemman motoneuro-nin vaurion kuva, spastinen para-pareesi, radikulaarinen yläraaja-heikkous, sensorinen puutosoire
T1–L1 Spastinen parapareesi, sensorinen puutosoire, spastinen rakko
T12–L1 (conus) Spastinen tai veltto pareesi
L3– Veltto parapareesi, ratsupaikka-anestesia,
(cauda equina) Atoninen rakko, impotenssi
Parasetamoli aiheuttaa helposti suolistoverenvuotoja.
V
NSAIDsit joo, parasetamoli parempi tässä
Parasetamoli voi aiheuttaa maksavaurion.
O
Parestesia on tavallinen MS-oire.
O
Parestesia tarkoittaa kosketustunnon alenemaa.
V
Parestesia on ihoaistimus ilman fyysistä ärsykettä, joka aiheuttaisi sen
Parestesiapotilaan tuntostatus voi olla normaali.
V
Parestesia on ihoaistimus ilman fyysistä ärsykettä, joka aiheuttaisi sen. esim kihelmöintiä, pistelyä tai tunnottomuutta. Puutuminen on yleinen parestesian muoto.
Parkinson-potilaalla on usein ilmeiden köyhyyttä.
O
Parkinson-potilaan vapinaa hoidetaan ensisijaisesti beetasalpaajalla.
V
Parkinsonin taudin diagnoosi asetetaan magneettitutkimuksen perusteella.
V
Parkinsonin taudin diagnoosi asetetaan useimmiten kliinisen kuvan perusteella.
O
Parkinsonin taudin diagnoosi edellyttää että muut parkinsonismin syyt on poissuljettu.
O
Parkinson diagnoosi
Diagnoosi
- On todennäköinen, jos potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta (tremor, hypokinesia, rigiditeetti) erityisesti toispuolisina löydöksinä.
- Oireisto ei ala nopeasti muutaman päivän tai viikon aikana.
- Kaatuilu ja dementia eivät kuulu taudin alkuvaiheeseen.
- Löydöksiin ei kuulu hyperrefleksiaa eikä positiivista Babinskin merkkiä.
- Eniten vääriä diagnooseja aiheuttaa essentiaalinen vapina
- Muita poissuljettavia ovat sairaudet, joihin liittyy parkinsonismin lisäksi jokin muu löydös (Parkinson plus).
- Progressiivinen supranukleaarinen halvaus (rajoittuneet silmänliikkeet)
- Monisysteemiatrofia (huomattava ortostaattinen hypotonia)
- Kortikobasaalinen degeneraatio (toispuoleinen raajajäykkyys, apraksia)
- Normaalipaineinen hydrokefalus (alaraaja-ataksia, inkontinenssi)
- Lewyn kappale -dementia (varhainen dementia, hallusinaatiot)
- Multi-infarktioireyhtymä (muisti- ja emotionaaliset häiriöt, spastisuutta ja/tai positiivinen Babinskin merkki, ei lepovapinaa).
- Alzheimerin tauti ja muut vaikeaa dementiaa aiheuttavat sairaudet
- Lääkeaineparkinsonismi (alku yleensä nopea, harvemmin vapinaa)
- Eräitä parkinsonismia aiheuttavia sairauksia (Lewyn kappale -dementia, monisysteemiatrofia, kortikobasaalinen degeneraatio, progressiivinen supranukleaarinen halvaus) ei voida aina alkuvuosinaan kliinisesti varmuudella erottaa Parkinsonin taudista.
Parkinsonin taudin hoidossa levodopan kanssa ei kannata käyttää dopamiiniagonisteja.
V
Parkinsonin taudin lääkkeet voivat aiheuttaa harhaisuutta.
O
dopamiini
Parkinsonin taudin lääkkeistä ei ole hyötyä levottomien jalkojen hoidossa.
V
Parkinsonin taudin tyypillinen löydös on roikkuvat silmäluomet.
V
MG
Parkinsonin taudin tyypillinen vapina on lepovapinaa.
O
Parkinsonin taudin vapinan hoito kannattaa aloittaa beetasalpaajalla.
V
Parkinsonin taudissa COMT-estäjää ei pidä käyttää samanaikaisesti levodopan kanssa.
V
nimenomaa kannattaa
Entakaponi on katekoli-O-metyyli-transferaasi (COMT) -entsyymin estäjä. Koska levodopa on COMT-entsyymin substraatti, entakaponi hidastaa elimistöön imeytyneen levodopan tuhoutumista ja näin pidentää levodopan vaikutusaikaa.
- Lääkettä otetaan yksi tabletti (200 mg) samanaikaisesti levodopan kanssa.
- On hyödyksi tilanvaihteluista kärsivillä potilailla (“wearing-off”)
Parkinsonin taudissa hoito kannattaa aloittaa riittävän suurella levodopaannoksella jotta oireet pysyvät pois.
V
levodopa aloitetaan pienellä annoksella ja levodopa ei usein ensisijainen lääke hoidon aloitukseen
Parkinsonin taudissa levodopahoidon aikana ilmenevä jäykkyys on yilääkityksen merkki.
V
Parkinsonin taudissa tonus on usein koholla. Kyseessä on rigiditeetti.
O
Parkinsonpotilaan dyskinesiat ovat yleensä ylilääkityksen merkki.
O
Dyskinesia is uncontrolled, involuntary movement that may occur with long-term levodopa use and longer time with Parkinson’s.
Parkinsonpotilaan tyypillinen vapina on aktiovapinaa.
V
lepovapina
Partiaalinen monimuotoinen epilepsiakohtaus: tajunta ei hämärry.
V
Yleistyneet kohtaukset:
- Tonis-klooniset kohtaukset (aiemmin tunnettu nimellä Grand Mal -kohtaukset): Tunnusomaista on tajunnan menetys, lihasten jäykistyminen (tooninen vaihe), jota seuraa raajojen rytminen nykiminen (klooninen vaihe).
- Poissaolokohtaukset (aiemmin tunnettu nimellä Petit Mal -kohtaukset): Lyhytaikainen tajunnan menetys, jossa motoriset oireet ovat vähäisiä tai puuttuvat kokonaan. Esiintyy tyypillisesti lapsilla, ja niihin voi liittyä tuijotuskohtauksia.
- Myokloniset kohtaukset: Tahattomat lihasnykäykset, jotka kohdistuvat yhteen tai useampaan kehon osaan.
- Atoniset kohtaukset: Tunnetaan myös pudotuskohtauksina, joihin liittyy äkillinen lihasjänteyden menetys, joka johtaa kaatumisiin.
Fokaaliset (osittaiset) kohtaukset:
- Yksinkertaiset osittaiskohtaukset: Kohtaukset, joissa tajunta säilyy ja joille on usein ominaista epänormaalit liikkeet, tuntemukset tai autonomiset oireet.
- Monimuotoiset osittaiskohtaukset: Muuttunut tajunta tai tietoisuus, johon liittyy erilaisia automatismeja (toistuvia, tahattomia liikkeitä) ja muuta monimutkaista käyttäytymistä.
- Fokaaliset kohtaukset, joihin liittyy sekundaarinen yleistyminen: Alussa fokaaliset kohtaukset, jotka kehittyvät molempiin aivopuoliskoihin ja johtavat yleistyneisiin kohtauksiin.
Luokittelemattomat kohtaukset: Jotkin kohtaukset eivät välttämättä sovi selkeästi edellä mainittuihin luokkiin tai niillä voi olla epäselviä piirteitä.
Patellarefleksi puuttuu tai heikkenee L4-juuren vauriossa.
O
Perianaalinen tuntopuutos voi johtua S1-juuren vauriosta.
O?
ei tyypillisesti kuvata S1, mutta mahdollisesti voi olla?
Perianaalinen tuntohäiriö voi tosiaan johtua S1-hermojuuren (ensimmäinen ristiselän hermojuuri) vaurioitumisesta. S1-hermojuuri on osa ristiluun plexus sacralista, joka hermottaa erilaisia lantion ja alaraajojen rakenteita, myös perianaalialuetta. S1-hermojuuren vaurio tai puristuminen, esimerkiksi välilevytyrästä tai traumasta johtuva, voi aiheuttaa tuntopuutoksia, kuten tunnottomuutta tai heikentynyttä tuntoa perianaalialueella. Tätä tilaa voidaan havaita tietyissä sairaustiloissa, kuten välilevytyrässä, selkärangan ahtaumassa tai alaselkärangan traumoissa.
Perianal refers to the area immediately surrounding the anus. It includes the skin and tissues in the region encircling the anal opening. “Peri-“ is a prefix meaning “around” or “surrounding,” and “anal” refers to the anus. So, perianal pertains to the anatomical area encompassing the anus.
Perianaalirefleksi edustaa tasoja S2-4.
O
Perifeerinen facialispareesi aiheuttaa suupielen roikkumisen ja kyvyttömyyden rypistää otsaa kasvojen vastakkaisella puolella.
V
vaurion puolella
Peroneuspareesissa potilas kykenee nousemaan normaalisti varpailleen.
O
???
foot drop eli jalkaterä ei nouse kunnolla kävellessä tässä
Peräsuolen sulkijalihas saa hermotuksensa selkäytimen segmenteistä S2-4.
O
Pienikin alkoholimäärä (2-3 ravintola-annosta) voi aiheuttaa unihäriön.
O
Pikkuaivojen toispuoleinen vaurio aiheuttaa saman puolen koordinaatiohäiriön.
O
pikkuaivoissa vaurio esim. oikealla aiheuttaa oikean puolen ongelmia
Unlike the cerebral cortex, the cerebellum receives input from, and controls output to, the ipsilateral side of the body, and damage to the cerebellum therefore results in deficits to the ipsilateral side of the body.
Lateralized cerebellar lesions cause ipsilateral symptoms and signs, whereas diffuse cerebellar lesions give rise to more generalized symmetric symptoms.
Pikkuaivojen toispuoleinen vaurio aiheuttaa vastapuolen koordinaatiohäiriön.
V
toispuoleinen pikkuaivojen hemisfäärivaurio johtaa saman puolen raajojen liikehäiriöön
Pikkuaivot sijaitsevat tentoriumin kaudaalipuolella.
O
kraniaalinen = yläpuolella
kaudaalinen = alapuolella
tentorium = Pikkuaivoteltta, tentorium cerebelli, on pikkuaivojen ja takaraivolohkojen väliin sisemmästä kovakalvosta muodostuva osa, joka erottaa pikkuaivot takaraivonlohkojen alaosasta.
Pikkuaivovauriossa voi esiintyä kognitiivisia oireita.
O
Pinsettiote mittaa spesifisti N. medianuksen toimintaa.
V
myös n. ulnaris ja n. radialis
Pitkäaikainen alkoholinkäyttö näkyy pään TT:ssä ensimmäiseksi aivokuoren atrofiana.
V
pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa erityisesti pikkuaivoatrofiaa
Pitkäaikainen alkoholinkäyttö näkyy usein TT-kuvassa leventyneinä pikkuaivouurteina.
O
Pitkäaikaisen levodopahoidon ongelma on suuret tilavaihtelut.
O
Pitkäaikaisen opioidilääkityksen sivuvaikutuksena esiintyy usein hankalaa ripulia.
V
ummetus
Poikkeava EEG on aina sairauden merkki.
V
