Tulehdukselliset suolistosairaudet & vatsavammat

Question 1

Vatsavammat

Answer 1

Vatsavammat luokitellaan vammamekanismin mukaisesti tylppiin ja läpäiseviin eli penetroiviin vammoihin, joita ovat pisto- ja ampumavammat. Suomessa pistovammat ovat selvästi yleisempiä kuin ampumavammat, ja yleisin pistovamman aiheuttaja on puukko tai veitsi.

Vatsavammojen hoidossa tulee huomioida potilaan kokonaistilanne ja muut vammat, kuten rintaontelon vammat (esim. paineilmarinta), jotka saattavat edellyttää toimenpiteitä ennen vatsavamman hoitamista.

Jos potilas ei vaadi välitöntä leikkaushoitoa, hänelle tehdään huolellinen kliininen tutkimus. Se on diagnostiikan kulmakivi. Tutkimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota potilaan verenkierron tilaan (uhkaava hypovolemia), vatsanpeitteiden aristukseen sekä ulkoisiin vamman merkkeihin, kuten läpäisevien vammojen sijaintiin ja lukumäärään tai turvavyön aiheuttamiin ruhjeisiin.

varaudutaan erityisesti verensiirtojen edellyttämiin tutkimuksiin. Jos potilas vuotaa runsaasti, aktivoidaan massiivisen verensiirron ohjelma

Question 2

Huomioitavaa ei akuutin vatsavamman diagnisoimisessa

Answer 2

On hyvä muistaa, että hemoglobiinipitoisuus ei isossa vuodossa heti pienene ja se on epäluotettava alkuvaiheen mittari vuodon määrästä.

Question 3

Vatsan pistovamma tutkiminen

Answer 3

kliinisessä statuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota mahdollisen verenvuodon aiheuttamiin löydöksiin, joita ovat kylmänkalpea ja hikinen iho, kylmät raajat, sydämen tiheälyöntisyys ja potilaan levottomuus tai heikentynyt tajunnantaso. Systolinen verenpaine ja hemoglobiinin pitoisuus voivat olla aluksi normaaleja, vaikka potilas olisi vuotanut merkittävästi.

Vatsakalvon ärsytyksen toteamiseksi vatsanpeitteet palpoidaan huolellisesti ja kiinnitetään erityisesti huomiota aristukseen ja lihassuojaan muualla kuin varsinaisessa pistokohdassa. Suoliäänet voivat alkuvaiheessa kuulua, vaikka potilaalla olisi ruoansulatuskanavan perforaatio.

paikallispuudutuksessa niin, että vammaa avataan hieman enemmän. Jos etufaskia on ehjä, voidaan potilas kotiuttaa haavan hoidon jälkeen. Mikäli sormi menee varovasti koettamalla vatsaonteloon tai haavasta pursuaa suolta tai vatsapaidan osa, vamma on läpäissyt vatsanpeitteet ja edellyttää lisätutkimuksia.

toisinaan vatsanpeitteiden valtimo tai lihas voi vuotaa runsaastikin, mikä edellyttää vuodon tyrehdyttämistä kirurgisesti.

Vatsan tai selän yläosien pistovammoissa tulee muistaa rintaontelon vamman mahdollisuus ja auskultoida keuhkot, jotta mahdollinen ilmarinta huomataan

Question 4

Kuvantamistutkimukset vatsan pistovammassa

Answer 4

TT-tutkimus on luotettavin maksan, pernan ja munuaisten vammoissa, mutta nykyiset kuvantamismenetelmät ovat parantaneet sen luotettavuutta myös haiman, suoliston ja jopa pallean vammoissa.

Oikea-aikainen varjoainetehostus on tärkeä vatsan verisuonivammojen diagnostiikassa. Varjoaineen karkaaminen verenkierron ulkopuolelle (ekstravasaatio, varjoainepyrähdys) viittaa jatkuvaan vuotoon ja voi osoittaa angioembolisaation paikan. Vesiliukoiset ruoansulatuskanavan tai virtsateiden varjoaineet voivat parantaa TT-tutkimuksen osuvuutta näiden elinten perforaatioiden löytämiseksi.

(UÄ) käytetään hemodynaamisesti epävakaan potilaan tutkimisessa. Tutkimuspaareilla nopeasti tehtävällä UÄ-tutkimuksella (FAST, focused assessment with sonography for trauma) voidaan todeta, jos potilaalle on kertynyt verta vatsaonteloon, perikardiumiin tai rintaonteloihin (eFast, extended FAST).

Question 5

Laparoskopia pistovammassa

Answer 5

Laparoskopiaa (tai pistovamman sijainnista riippuen torakoskopiaa) käytetään etenkin vasemman kyljen läpäisevissä vammoissa. Usein palleassa oleva reikä voidaan myös ommella laparoskooppisesti.

Pallean oikealla puolella hernioitumisriski on maksan takia pienempi, joten näissä vammoissa tyydytään usein tekemään TT-kuvaus.

Question 6

Muut tutkimukset vatsan pistovammassa

Answer 6

konservatiivisesti hoidettavan potilaan nestekertymän aspiraatio UÄ-ohjauksessa voi johtaa vähäoireisen suoli-, haima- tai virtsatievamman jäljille. Eritteestä tutkitaan bilirubiinin, amylaasin ja kreatiniinin pitoisuudet. Moninkertaisesti veren tason ylittävät pitoisuudet viittaavat kyseisen elimen vammaan.

Endoskooppisia tutkimuksia tarvitaan alkuvaiheessa vain harvoin. Joskus gastro- tai sigmoidoskopia voi olla tarpeen etenkin, kun tutkitaan ruokatorven tai peräsuolen vammaa. Jos TT-löydös on epävarma, arkipäivisin saatavilla oleva ERCP-tutkimus voi olla hyödyllinen haimatiehytvamman poissulkemiseksi.

Magneettikuvaus päivystysaikana.

Question 7

Vatsan pistovamman hoito

Answer 7

Jos veitsi on edelleen kiinni potilaassa, potilas viedään leikkaussaliin ja veitsi poistetaan vasta leikkauksen yhteydessä. Veistä ei poisteta tätä aikaisemmin, koska se voi olla kiinni esimerkiksi aortassa. Puolet leikkaushoitoon.

Potilaalle tehdään verivaraus, anestesiavalmisteluiden edellyttämät laboratorio- ja muut tutkimukset ja mikrobilääkeprofylaksia sekä hänelle asetetaan nenä-mahaletku ja virtsakatetri. Leikkaus pyritään tekemään mahdollisimman pian ja myös yöaikana

Question 8

Vatsan ampumavammat

Answer 8

Suuren nopeuden luodit aiheuttavat huomattavasti laajempaa kudostuhoa kuin pienienergiaiset käsiaseet, minkä takia on tärkeä pyrkiä selvittämään, minkälainen ase on aiheuttanut vamman.

Haulikkovammoissa merkittävin tekijä on ampumaetäisyys. Läheltä eli alle 7 metrin päästä ammutun potilaan vammat ovat vaikeammat ja läpäisevät käytännössä aina vatsanpeitteet. Yli 20 metrin etäisyydeltä ammutut haulit eivät yleensä läpäise vatsanpeitteitä, kun taas 7–20 metrin etäisyydeltä läpäisy on mahdollinen ja potilasta tulee tutkia ja seurata sen mukaisesti.

Elimistöön jäänyt luoti voi myös löytyä röntgenkuvissa hyvinkin kaukaa oletetusta kulkusuunnasta. Suureen verisuoneen osunut luoti voi aiheuttaa luotiembolisaation, ja siksi tukosoireita voi olla millä tahansa elimistön alueella.

Question 9

Vatsan ampumavamman hoito

Answer 9

Vaikka lähes kaikki vatsan ampumavammapotilaat tarvitsevat varhaista leikkaushoitoa, osa hemodynaamisesti vakaista potilaista voidaan hoitaa TT-kuvauksen jälkeen konservatiivisesti. Jos TT-kuvauksessa näkyy esimerkiksi perifeerinen maksavamma, jonka verenvuoto on tyrehtynyt eikä potilaalla ole toista leikkaushoitoa vaativaa vammaa, hänet voidaan hoitaa konservatiivisesti.

Vähänkin isompi haava tulee puhdistaa leikkaussalissa kuolleesta kudoksesta ja vierasesineistä. Haava jätetään puhdistusleikkauksen jälkeen yleensä auki ja suljetaan vasta muutaman päivän kuluttua (viivästetty primaarisulku).

Question 10

Tylppä vatsavamma

Answer 10

Verenvuotosokissa olevan potilaan sokin syy pyritään selvittämään mahdollisimman pian ja FAST-kaikukuvauksella (focused assessment with sonography for trauma) voidaan todeta merkittävä hemoperitoneum, joka usein johtaa pikaiseen laparotomiaan ilman lisätutkimuksia.

Question 11

vatsan parenkyymielimet

Answer 11

maksa, perna, munuainen

Question 12

Tylpän vatsavamman tutkiminen

Answer 12

Kun ensi vaiheen henkeä pelastavat toimenpiteet on tehty, potilas tutkitaan systemaattisesti päästä varpaisiin. Vatsasta etsitään ulkoisia vamman merkkejä (turvavyöruhje) ja vatsanpeitteiden tila arvioidaan mahdollisen traumaattisen tyrän tai nylkeytymisvamman (degloving injury) toteamiseksi. Peritoneaalisen ärsytyksen toteaminen on tärkeää, samoin suoliäänten kuunteleminen ja löydöksen kirjaaminen myöhempää seurantaa varten.

Vartalon TT-tutkimus on paras kuvantamismenetelmä, kun tutkitaan hemodynaamisesti vakaata vatsavammapotilasta. Jos kyseessä on monivammapotilas, samalla tehdään pään ja kaulan alueen TT-tutkimus.

Varjoainetta lataamaton elin viittaa puolestaan valtimovammaan, joka on tyypillinen muun muassa renovaskulaarisissa vammoissa.

Vatsaontelossa näkyvä neste on aina huolestuttavaa ja vaatii lisäselvityksiä, jos potilaalla ei ole sitä selittävää parenkyymielinvammaa. Kyse voi olla suolilievevamman aiheuttamasta verenvuodosta, mutta onteloelimen (ruoansulatuskanava, virtsatiet, sappitiet) perforaation mahdollisuus on myös pidettävä mielessä.

Joskus haimavamma ei näy alkuvaiheen TT-tutkimuksessa, jolloin magneettikuvaus tai virka-aikana tehty ERCP-tutkimus voi johdattaa muuten vähäoireisen haimavamman jäljille.

Question 13

Tylpän vatsavamman hoito

Answer 13

Leikkaus on tarpeen, jos kuvantamistutkimuksissa nähdään leikkausta vaativa elinvamma, seurannassa todetaan peritoniitti tai epäillään suolen iskemiaa suolilievevamman seurauksena tai jos potilaan vatsansisäinen paine kasvaa liian suureksi.

Mikäli TT-tutkimuksessa näkyy varjoaineen karkaamista aktiivisen vuodon merkkinä, hoitoon liitetään usein kyseisen elimen selektiivinen angioembolisaatio. Konservatiiviseen hoitoon liitetään usein myös muita radiologisia tai endoskooppisia toimenpiteitä, kuten suuren verisuonen stenttigrafti tai haima- tai sappitiehyen stenttaus.

Konservatiivisen hoidon piiriin kuuluvat yleensä haimavammat ilman tiehytvammaa, keräyssysteemiin ulottumaton munuaisvamma, ekstraperitoneaalinen virtsarakon ruptuura ja suolen seinämän verenpurkaumat

Question 14

Traumalaparotomia

Answer 14

Mitä sairaampi potilas, sitä isompi viilto yleensä tarvitaan. Hankalissa vammoissa voidaan käyttää myös poikittaisia apuviiltoja, joita ei kuitenkaan tehdä liian jyrkässä kulmassa ihonekroosin välttämiseksi.
kyljestä alkava poikkiviilto saattaa olla helpompi aloitusviilto. Vain hyvin harvoin käytetään muita viiltoja. Useamman päivän viiveen jälkeen todetussa isoloituneessa haimavammassa voidaan käyttää esimerkiksi subkostaaliviiltoa.

1. Aluksi vatsaontelo tyhjennetään verestä ja hyytymistä kauhomalla, imuilla ja liinoilla, ja suolisto eviskeroidaan leikkaavan kirurgin puolelle.
2. Mikäli jostain tulee merkittävä vuoto, se tyrehdytetään tilapäisesti komprimoimalla sormilla, liinoilla tai pihdeillä niin, että varotaan lisävaurioita.Kun vuoto on saatu hallituksi, tilanne rauhoitetaan ja potilaan fysiologisen tilan häiriöaste arvioidaan yhdessä anestesiologin kanssa.
3. Kaikki vatsaontelon elimet käydään systemaattisesti läpi ja suolieritteen mahdollinen kontaminaatio hallitaan tilapäisesti esimerkiksi pihdeillä tai ompeleilla.
4. aloitetaan vasemmasta palleakupolista ja edetään myötäpäivään ja lopuksi keskelle. Kaikki elimet inspektoidaan ja palpoidaan.
5. Toinen tapa on tutkia ensin esimerkiksi parenkyymielimet, sitten ruoansulatuskanava, sappitiet, urogenitaalielimet, retroperitoneum, pallea ja vatsanpeitteet. Tarvittaessa paljastetaan retroperitoneaaliset elimet tai niiden osat käyttämällä mobilisaatiotekniikoita, esimerkiksi Kocherin mobilisaatiota, vasemman tai oikean puolen paksusuolen lateraalista mobilisaatiota, vasenta ja oikeaa viskeraalirotaatiota, Cattell–Braaschin rotaatiota, gastrokolisen tai gastrohepaattisen ligamentin avausta
6. Kontaminoitunut vatsaontelo puhdistetaan huuhtelemalla. Dreenejä käytetään ensisijaisesti haiman, duodenumin tai virtsateiden korjauksen jälkeen. Vatsanpeitteet suljetaan, jos sisäelimet eivät ole voimakkaasti turvonneet
7. Damage control -taktiikkaan siirrytään yleensä, jos potilaan fysiologinen häiriötila on vakava, jota kuvaavat asidoosi (pH alle 7,2), hypotermia (lämpötila alle 35 °C) ja koagulopatia, tai jos leikkaus on kestänyt yli 1–1,5 tuntia ja potilas on saanut yli 10 yksikköä punasoluja ja vuoto jatkuu.
8. Vuodot hallitaan liinatamponaatiolla (erityisesti maksan vuodot), tärkeät päätevaltimoiden vammat hoidetaan tilapäisillä verisuonisunteilla sekä ruoansulatauskanavan ja muiden onteloelinten perforaatiot kontrolloidaan tilapäisesti ompeleilla, kanttinauhoilla tai suorasulkulaitteella (stapler).
9. Vatsanpeitteet jätetään aina auki ja sisäelimet suojataan pehmeällä muovikalvolla. Tilapäisenä sulkumenetelmänä käytetään usein ns. alipainesidoksia. Potilas siirretään teho-osastolle ja elinvammat korjataan lopullisesti, kun potilaan fysiologinen häiriötila on korjaantunut 1,5–2,5 päivän kuluttua.

Question 15

Vatsaontelon ylipaineoireyhtymä

Answer 15

yli 12 mmHg; intra-abdominal hypertension, IAH

• aiheuttaa verenkiertoelimistön, hengityksen, munuaisten ja usean muun elinryhmän toimintahäiriöitä
• Jos selvästi kohonneeseen (yli 20 mmHg) vatsaontelon sisäiseen paineeseen liittyy uusi, muuten selittämätön elinvaurio, tilaa kutsutaan vatsaontelon ylipaineoireyhtymäksi (abdominal compartment syndrome, ACS)
• vatsatrauma, rupturoitunut vatsa-aortan aneurysma, iskeeminen ja revaskularisoitu suoli tai muu tila johon liittyy sisäelinten turvotusta, retroperitoneaalinen hematooma tai runsas askites, joka pienentää vatsaontelon tilavuutta leikkaushaavan primaarisulun jälkeen.
• Vatsaontelon ylipaineoireyhtymän tunnusmerkkejä ovat pingottunut ja turvonnut vatsa, diureesin heikkeneminen tehostetusta hoidosta huolimatta, hengityksen vaikeutuminen ja epävakaa verenpaine

Kohonnut vatsaontelon sisäinen paine luokitellaan neljään vaikeusasteeseen: gradus I (IAP 12–15 mmHg), gradus II (IAP 16–20 mmHg), gradus III (IAP 21–25 mmHg) ja gradus IV (IAP > 25 mmHg).

Question 16

Riskitekijöiden tunnistaminen vatsaontelon ylipaineoireyhtymä

Answer 16

suoliston voimakasta turvotusta tai vatsaontelo täytetään liinoilla hemostaasin aikaansaamiseksi, vatsanpeitteiden sulku johtaa usein vatsaontelon ylipaineoireyhtymään. Tuolloin on parasta jättää vatsanpeitteet auki ja sulkea ne muutamaa päivää myöhemmin tehtävässä tarkistusleikkauksessa tai liinojen poiston yhteydessä. On tärkeää, että nestetasapaino on tuolloin jo kääntynyt negatiiviseksi. Oireyhtymän riski pienenee, jos vältetään tarpeettoman suuria suonensisäisen nesteytyksen määriä sepsiksen, vaikean haimatulehduksen ja palovammojen yhteydessä.

Question 17

vatsaontelon ylipaineoireyhtymä hoito

Answer 17

Konservatiivinen hoito on aina vatsaontelon ylipaineoireyhtymän ensisijainen vaihtoehto. Siihen kuuluvat suolen sisällön vähentäminen, vatsaontelon tilaa vievien prosessien poistaminen (esim. askiteksen dreneeraus), vatsanpeitteiden komplianssin parantaminen, nestehoidon optimointi ja perfuusion parantaminen.

kontrolloitu volyymitäyttö, diureesin tehostaminen ja punktoitavan askitesnesteen poistaminen

–> Mikäli näillä keinoilla ei saada vastetta, potilaalle tehdään mahdollisimman pian dekompressiivinen laparostomia

Leikkaus on kiireellinen, jos vatsaontelon sisäinen paine (IAP) on yli 35 mmHg

Leikkauksessa vatsanpeitteet avataan ja jätetään auki. Sisäelimet suojataan tilapäisellä sulkumenetelmällä, joista yleisimmin käytetään alipainesidosta.

Vatsanpeitteiden myöhempää sulkua ajatellen parhaat tulokset on saatu yhdistämällä kaupallinen alipainesidos tilapäiseen verkkoon. Sidokset vaihdetaan 2–3 päivän välein ja samalla kiristetään verkkoa, kunnes se lopulta poistetaan ja vatsanpeitteet suljetaan keskiviivassa. On tärkeä muistaa, että verkon ja sisäelinten välissä tulee aina olla pehmeä muovikalvo.

Question 18

Haavainen koliitti

Answer 18

paksusuolen limakalvon tuntemattomasta syystä johtuva tulehdus, joka alkaa lähes poikkeuksetta peräsuolen limakalvolta ja etenee vaihtelevan pituisen matkan paksusuolen alueelle

Syöpävaara on noin 1 %, jos koliitti on kestänyt 8–10 vuotta. Tällöin olisi aloitettava säännölliset kolonoskopiat ja otettava niiden yhteydessä koepalat vuoden tai kahden välein syöpävaaran ennakoimiseksi. Kertyvä syöpävaara on noin 12 %, kun taudin alkamisesta on 25 vuotta.

Question 19

Haavainen koliitti etiologia, patogeneesi ja histopatologia

Answer 19

syyn katsotaan olevan yhteydessä useisiin alttiusgeenien muutoksiin, joiden lisäksi tarvitaan jokin laukaiseva ympäristötekijä. Tällainen laukaiseva tekijä saa aikaan poikkeavan immuunivasteen kehittymisen niin, että paksusuolen limakalvolle syntyy krooninen tulehdusreaktio.

Histopatologiaa hallitsevat limakalvon krypta-absessit, limasolujen (goblet cell) väheneminen ja Panethin solujen lisääntyminen sekä tulehduksen rajoittuminen limakalvoon, toisin kuin Crohnin taudissa

Pitkään jatkuneeseen haavaiseen koliittiin liittyy syöpävaara, jota ennakoi limakalvodysplasian kehittyminen tulehtuneen limakalvon joukkoon

Question 20

Kliininen kuva haavainen koliitti

Answer 20

Taudin ensioire on yleensä veriripuli, johon liittyy vaihtelevasti vatsakipuja, laihtumista ja muita yleisoireita. Kliinisen kuvan perusteella tauti jaetaan kolmeen vaikeusasteeseen, jossa lievimmässä ripulikertoja on alle neljä ja vaikeimmassa yli kuusi vuorokaudessa.

Vaikeassa taudissa ravitsemustila heikkenee nopeasti, potilas anemisoituu ja hänellä on kuumeilua, takykardiaa ja tulehdusarvojen suurenemista.

Tähystyksessä nähdään limakalvon punoitusta ja himmeyttä, normaalin valoheijastuksen puuttuminen, kapillaarisuonituksen korostuminen sekä pieniä haavautumia ja verenpurkaumia. Vaikeassa akuutissa muodossa limakalvohaavat ovat laajoja jopa niin, että limakalvoa irtaantuu kokonaan, jolloin suolen luumenissa näkyy märkäistä fibriinikatetta ja pieniä säilyneitä tulehtuneita limakalvosaarekkeita. Jos akuutti tulehdusvaihe rauhoittuu, säilyneille limakalvoalueille muodostuu pseudopolyyppeja, jotka vaikeuttavat jatkossa endoskooppista dysplasian diagnostiikkaa.

Question 21

Haavaisen koliitin hoito

Answer 21

Ensisijainen hoito on konservatiivinen. Kliinisissä tutkimuksissa tehokkaiksi todettuja lääkkeitä ovat sulfasalatsiini, jonka vaikuttava aine on 5-aminosalisyylihappo (5-ASA), ja kortikosteroidit (prednisoloni, budesonidi) sekä immunosuppressiiviset lääkkeet (atsatiopriini, 6-merkaptopuriini)

Taudin pahenemisvaiheessa käytetään kortisonivalmisteita lyhyinä suuriannoksisina kuureina, jotka aloitetaan suurimmillaan 60 mg:n vuorokausiannoksesta ja annosta pienennetään muutaman päivän välein. Jos kortisonihoitoa joudutaan jatkamaan puolen vuoden ajan, usein päädytään leikkaukseen, koska kortisonin käyttöön liittyy vakavia haittavaikutuksia.

Question 22

Leikkauksen jälkeiset komplikaatiot, Haavaisen koliitin hoito

Answer 22

ileoanaaliliitoksen osittainen pettäminen. Suurissa koliittikirurgian keskuksissa näin tapahtuu 5–10 %:lle potilaista. Komplikaatio hoidetaan nostamalla potilaalle ohutsuolen lenkkiavanne uudessa leikkauksessa, mutta usein potilaalle voi jäädä pysyvä toiminnallinen haitta liitoksen paranemisongelman takia.

Leikkaustekniikkaan liittymätön jälkiseuraus on ileumsäiliön limakalvon tulehdus (ns. pussiitti), joka tulee noin puolelle potilaista ainakin kerran. Tavallisesti se paranee metronidatsoli- tai fluorokinolonikuurilla, ja vain kroonistuneissa tilanteissa joudutaan käyttämään muita lääkkeitä.

Ileumsäiliöstä lähtöisin olevia fisteleitä tulee noin 5–10 %:lle potilaista. Ne ovat tavallisin syy ileumsäiliön poistamiseen myöhemmin ja pysyvään ohutsuoliavanteeseen.

Question 23

Kortisonin haittavaikutukset

Answer 23

muun muassa glukoositasapainon häiriöt, luukato, harmaakaihi, akne, lihominen, ihostriat ja ulkonäön muutokset, kuten kuukasvoisuus.

Question 24

Fulminantin koliitin hoito

Answer 24

Vaikeassa akuutissa muodossa limakalvohaavat ovat laajoja jopa niin, että limakalvoa irtaantuu kokonaan, jolloin suolen luumenissa näkyy märkäistä fibriinikatetta ja pieniä säilyneitä tulehtuneita limakalvosaarekkeita. Jos akuutti tulehdusvaihe rauhoittuu, säilyneille limakalvoalueille muodostuu pseudopolyyppeja, jotka vaikeuttavat jatkossa endoskooppista dysplasian diagnostiikkaa.

Mikäli tilanne ei helpotu muutamassa päivässä, harkitaan kiireistä paksusuolen poistoleikkausta. Kliinistä vastetta arvioidaan ravitsemustilan (S-albumiini), veriripulikertojen ja tarvittaessa endoskopialöydöksen perusteella. Hätäleikkauksena tehdään subtotaalikolektomia ja pääteileostomia

Kun potilas on toipunut taudista ja leikkauksesta, myöhemmin suunnitellussa leikkauksessa poistetaan peräsuolen tynkä ja rakennetaan ileoanaalinen liitos.

Question 25

Leikkausmenetelmät haavaisessa koliitissa

Answer 25

• koko paksusuoli poistetaan eli potilaalle tehdään proktokolektomia johon yhdistetään ileumsäiliö ja ileoanaalinen liitos
• Tarvittaessa leikkauksessa tehdään väliaikainen ohutsuolen lenkkiavanne, joka suojaa tehtyä ileoanaalista liitosta. Avanne suljetaan myöhemmässä leikkauksessa, kun on ensin varmistettu tähystyksellä tai varjoainekuvauksella, että ileoanaaliliitos on parantunut.

tavoitteena on jättää jäljelle mahdollisimman lyhyt (1–2 cm) peräsuolen limakalvorengas - tehdään automaattisella sirkulaarisella suorasulkulaitteella

Question 26

Crohnin tauti

Answer 26

koko maha-suolikanavan sairaus ja tautimuutoksia voi olla suusta peräaukkoon saakka

suolen seinämän kaikki kerrokset tulehtuvat, jolloin seinämä paksuuntuu ja siihen syntyy syviä haavaumia. Ne ahtauttavat suolta. Haavaumien alueella suoli voi myös puhjeta. Puhkeaminen voi aiheuttaa paiseen suolen vieruskudokseen tai synnyttää reitin viereiseen elimeen tai iholle, jolloin syntyy enteroenteraalinen, enterovesikaalinen, enterovaginaalinen tai enterokutaaninen fisteli –> ripuli, laihtuminen (aliravitsemus)

Fistelit paranevat vain harvoin konservatiivisella hoidolla.

70–80 % joutuu jossain elämänsä vaiheessa leikkaukseen - Kaikissa leikkauksissa pyritään säästämään suolta mahdollisuuksien mukaan.

Question 27

Crohnin taudin leikkaushoito

Answer 27

kymmenen vuoden kuluessa leikkauksesta noin kolmasosalle joudutaan tekemään uusi leikkaus sauman ahtauman aiheuttamien oireiden takia. Yleensä on viisainta poistaa aiempi liitosalue ja tehdä uusi, väljä liitos. Myös avanteita joudutaan toisinaan korjaamaan, kun avanteen pää on ahtautunut.

• Leikkauksessa poistetaan sairas suolenosa ja tehdään suoliliitos suolen päiden välille. Komplikaatiot ovat yleisempiä hätäleikkausten jälkeen, joten leikkaus pitäisi pystyä tekemään ennen hätätilannetta.

Ennalta suunnitellun leikkauksen aiheita ovat oireita aiheuttava suolen ahtauma, suolifisteli, verenvuodosta aiheutuva anemisoituminen ja jatkuva punasolusiirtojen tarve sekä Crohnin tautiin liittyvä syöpä tai sen esiaste.

Fisteli
- tulehtunut suolenosa ja fistelikanava poistetaan. Sen jälkeen kohde-elimen reikä korjataan ja suljetaan.

Tavallisin Crohnin taudin ilmentymä on aivan distaalisen ileumin, usein lyhyehkö ahtauma. Niitä esiintyy 75 %:lla sairastuneista. Jos ahtauma aiheuttaa oireita, kuten oksentelua, kouristavia vatsakipuja ja laihtumista, tehdään ileosekaalinen suolentypistys. Suurimmalle osalle potilaista toimenpiteen voi tehdä tähystysleikkauksena.

Fulminantissa koliitissa, jolloin potilas on septinen, ja koolonin perforaatiotilanteessa tehdään subtotaali kolektomia, peräsuolen tynkä suljetaan ja tehdään pääteileostomia. Kun potilaan yleiskunto on parantunut, toisessa leikkauksessa voidaan purkaa ileostomia sekä tehdä liitos ileumin ja peräsuolen välille.

Anaalikanava
Paiseet avataan välittömästi tulehduksen etenemisen estämiseksi ja märkivät fistelit dreneerataan seton-langan avulla