Ohutsuoli & umpilisäke Flashcards
Ohutsuolen rakenne
Ohutsuoli on noin viisi metriä pitkä suoliston osa, joka alkaa pyloruksesta ja päättyy ileosekaaliläppään. Se jaetaan kolmeen osaan: duodenum eli pohjukaissuoli, jejunum eli tyhjäsuoli ja ileum eli sykkyräsuoli. Duodenum on anatomisesti selvästi rajattavissa pyloruksesta Treitzin ligamenttiin. Jejunumin ja ileumin välillä ei ole anatomista rajakohtaa, vaan sopimuksen mukaisesti duodenumin jälkeisestä ohutsuolesta ensimmäiset kaksi viidesosaa ovat jejunumia ja loppuosa ileumia.
alkuosassa sen läpimitta on noin 3 cm ja terminaalisen ileumin alueella noin 1,5 cm.
Peristalttiset aallot ovat voimakkaimmillaan ja lyhimmillään ohutsuolen alkuosassa ja vaimenevat hiljalleen loppuosaa kohden. ensimmäiset merkit nähdään paksusuolessa 0,5–2 tunnin kuluttua ja valtaosa varjoaineesta on ehtinyt paksusuoleen 6 tunnissa. Syöminen provosoi ja kiihdyttää ohutsuolen motoriikkaa.
Duodenum sijaitsee osittain retroperitoneaalisesti ja on siten varsin fiksoitunut. Sen sijaan jejunum ja ileum ovat kokonaan vapaasti vatsaontelossa suoliliepeensä varassa. Ohutsuolen verenkierto on duodenumia lukuun ottamatta ylemmän suolilievevaltimon ja -laskimon varassa. Valtimoiden perifeeriset osat ohutsuolen liepeessä muodostavat arkadeja, joita on jejunumin alkuosassa 1–2 ja distaalisen ileumin alueella 4–5. Tästä johtuen ohutsuolen loppuosan perifeerinen verenkierto on paremmin turvattu kuin alkuosan.
Ohutsuolen imunestekierto kulkee submukosaalisista Peyerin plakeista valtimoiden kulkua myötäävien paikallisten imusolmukkeiden kautta para-aortaalisiin imusolmukkeisiin ja edelleen imunestesisternoiden kautta ductus thoracicukseen.
Ohutsuolen seinämässä on viisi kerrosta: seroosa, pitkittäinen lihaskerros, poikittainen lihaskerros, submukoosa ja limakalvo. Kerrosten välissä on kaksi erillistä autonomista hermopunosta: Auerbachin punos (lihaskerrosten välissä) ja Meissnerin punos (submukoosassa). Nämä punokset säätelevät ohutsuolen motoriikkaa yhdessä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston kanssa. Ohutsuolen limakalvo on poimuileva, ja villusten sekä mikrovillusten ansiosta sen pinta-ala on jopa 400 m2. Limakalvo muodostuu absorboivista enterosyyteistä, limaa tuottavista pikarisoluista (goblet cell), hormonaalisesti aktiivisista enteroendokriinisistä soluista sekä elimistön ja mikrobien välisestä homeostaasista huolehtivista Panethin soluista.
Ohutsuolen tehtävät
Ohutsuolen tärkein tehtävä on huolehtia nesteen, elektrolyyttien ja ravinnon imeytymisestä. Valtaosin ne imeytyvät jejunumin alueella. B12-vitamiini ja sappihapot imeytyvät kuitenkin vain ileumin loppuosasta. Ohutsuolen läpi kulkeutuu vuorokauden aikana noin 10 litraa nestettä. Valtaosa siitä kuitenkin imeytyy ja paksusuoleen päätyy enää vain noin litra nestettä.
Ohutsuoli on myös merkittävä hormoneja tuottava elin. Tärkeimpiä näistä ovat glukagoninkaltainen peptidi 1 eli GLP-1, kolekystokiniini, peptidi YY (PYY), enterostatiini ja oksyntomoduliini.
Ohutsuolen tukos
Ohutsuolen tukoksen (obstructio tai occluusio intestini tenuis) aiheuttaa mekaaninen este, joka tukkii suolen ja estää suolen sisällön etenemisen normaalisti.
Ohutsuolen paralyysissä on kyse suolen motiliteetin yleensä sekundaarisesta häiriöstä.
Suolitukoksen syyt on perinteisesti jaettu seuraavasti: suolen sisäinen esine tai massa, kasvain, suolen seinämän sairaus, ulkopuolinen kompressio, kiertymä tai suolen poikkeava järjestyminen
Länsimaissa ohutsuolen tukoksen selvästi yleisin syy ovat leikkauksen jälkeiset vatsaontelon kiinnikkeet. Hieman yleistäen voidaan siksi sanoa, että kaksi kolmasosaa ohutsuolen tukoksista on kiinnikkeiden aiheuttamia. Seuraavaksi yleisimmät syyt ovat kasvaimet (joko ohutsuolen primaarikasvain tai muun elimen intra-abdominaalinen etäpesäke) ja tyrät
