Geeniteknologia Flashcards
Yleisimmät geenitekniikan entsyymit (7kpl)
- RNA- ja DNA polymeraasit
- nukleiinihappojuosteiden rakennus
- eristetty kuumien lähteiden bakteereista - käänteiskopioijaentsyymi
- rakentaa L-RNAn pohjalta cDNA:n, joka voidaan liittää bakteerin perimään
- eristetty retroviruksista - RNA-nukleaasit
- RNA juosteen pilkkominen käänteiskopioinnissa (kun cDNA rakennettu L-RNAsta -> nukleaasit pilkkovat RNA:n, jotta DNA-polymeraasi voi rakentaa cDNAn rinnalle vastinjuosteen - katkaisu- eli restriktioentsyymit
- DNA:n katkaisu määrätyn emäsjärjestyksen kohdalta
- osa restriktioentsyymeistä jättää sticky endin, jonka avulla katkaistu DNA voi automaattisesti pariutua samalla restriktioentsyymillä katkaistun toisen juosteen kanssa (olemassa myös restriktioentsyymejä jotka katkaisevat ilman tarrapäätä) - ligaasit eli liittäjäentsyymit
- liittävät valmiiden RNA tai DNA juosteiden päät yhteen syntetisoimalla fosfodiesterisidoksen sokerin ja fosfaatin välille - cas-entsyymit
- DNA:n kohdennettuun katkaisuun käytettyjä entsyymejä (käytössä crispr-tekniikassa = DNA:n kohdennettu muokkaus)
- opas-RNA-molekyylin emäsjärjestys ohjaa pilkkomiskohdan - proteaasit
- proteiineja pilkkovia entsyymejä
- käytetään esim. proteiinien pilkkomiseen eristettäesssä ja puhdistettaessa DNA:ta tumallisista soluista
DNA:n eristäminen tumallisilta
- DNA näytteen otto, esim. sylki, veri, hiukset
- näyte jäädytetään nestemäisessä typessä ja solut murskataan mekaanisesti, jotta DNA saadaan irralleen kalvorakenteiden sisältä
- solukalvojen lipidit irrotetaan pesuaineella ja proteiinit hajotetaan proteaaseilla, jotta DNA irtoaa histoneista
- proteiinit ja lipidit liuotetaan esim. fenoliin
- näyte sentrifugoidaan suurella nopeudella, jotta liuotin ja siihen liuenneet proteiinit ja lipidit jäävät sentrifugiputken pohjalle (DNA kevyempänä jää pinnalle vesifaasiin)
- DNA saostetaan kylmällä etanolilla tai isopropanolilla, jolloin se tulee näkyviin ja voidaan kerätä
mitä kahta tapaa käytetään DNA:n monistamiseen?
monistettava DNA voidaan siirtää bakteereihin, jotka jakautuessaan monistavat kyseistä DNA:ta, tai voidaan hyödyntää PCR-reaktiota
miten monistettava DNA-jakso siirretään bakteeriin?
plasmidin avulla; DNA-juoste ja plasmidi katkaistaan samoilla restriktioentsyymeillä, jolloin niiden tarrapäät pariutuvat ja geeni saadaan osaksi plasmidia -> sitten plasmidit laitetaan bakteerien kasvualustalle -> koska bakteerit ottavat luonnostaan plasmideja sisäänsä (transformaatio), yhdistelmäplasmidit siirtyvät osaan bakteereista
mistä tiedetään missä bakteereissa halutut plasmidit ovat?
-plasmideihin on myös aluksi liitetty antibioottiresistenttigeeni -> bakteerit laitetaan kasvamaan tätä antibioottia sisältävälle alustalle -> tällä alustalla kasvavat bakteerit sisältävät halutun plasmidin ja geenin = antibioottivalinta
PCR eli polymeraasiketjureaktio
- DNA-jakson monistaminen eksponentiaalisesti ilman bakteeriviljelmiä
- tarvitaan DNA-polymeraasia, kaikkia neljää nukleotidia (A T C G) uusien juosteiden rakentamista varten sekä alukkeita (primers)
- käytetyt nukleotidit, samoin kuin solujen vapaat nukleotidit ovat trifosfaattimuodossa (eli niiden sokeriosaan on kiinnittyneenä kolme fosfaattiosaa) -> oleellista koska fosfaattien välisiin runsasenergisiin sidoksiin on sidottuna nukleiinihappojen synteesiin tarvittava energia
- koska DNA-polymeraasi voi sitoutua vain kaksijuosteiseen DNA:han, se aloittaa replikaation alukkeiden sitoutumiskohdista
PCR:ssä toistuu kolme vaihetta:
- lämpötilan nosto +95C asteeseen -> juosteet erkanevat
- lämpötilan lasku +55C asteeseen -> alukkeet sitoutuvat DNA-juosteiden päihin
- lämpötilan nosto +72C asteeseen, jolloin DNA-polymeraasi alkaa kopioida juosteita
näitä vaiheita toistamalla, jokaisella kierroksella DNA:n määrä kaksinkertaisuu eli DNA:n määrä kasvaa eksponentiaalisesti
alukkeet
lyhyitä yksijuosteisia, synteettisesti valmistettuja DNA-pätkiä, jotka tunnistavat itselleen vastakkaisen DNA:n emäsjärjestyksen monistettavan alueen päissä, sitoutuvat kyseiseen alueeseen ja rajaavat näin monistettavan alueen
(geeli)elektroforeesi
menetelmä, jolla eri kokoisia negatiivisesti varautuneita molekyylejä voidaan erotella toisistaan
-perustuu sähkövirtaan, joka saa tutkittavat molekyylit liikkeelle, sekä rakenteeltaan verkkomaiseen geeliin, jossa molekyylit liikkuvat
geelielektroforeesin toiminta ja vaiheet
laitteessa nesteen täyttämä kammio, johon geeli (esim. agaroosi) asetetaan; geelin toisessa päässä näytekuoppia, joihin laitetaan tutkittavia molekyylejä; kammion yhdessä päässä negatiivinen elektrodi ja toisessa positiivinen -> väliin muodostuu sähkökenttä, joka saa näytekuoppiin asetetut molekyylit liikkeelle; esim. DNA ja monet proteiinit negatiivisesti varautuneita, joten ne kulkevat geelissä kohti positiivista napaa; geelin rakenteen vuoksi pienimmät pätkät (lyhyin/kevyin) kulkevat nopeammin; eri etäisyyksille ehtineet molekyylit muodostavat geeliin viivoja, joista kyseiset, tietyn pituiset molekyylit voidaan kerätä ja eristää jatkokäsittelyä varten
sekvensointi
menetelmä, jolla selvitetään DNA:n emäsjärjestys; voidaan selvittää koko eliön genomin emäsjärjestys
rinnakkaissekvensointi
sekvensoitava DNA pilkotaan eri kokoisiksi paloiksi; laite lukee eli sekvensoi näiden palojen emäsjärjestyksen yhtäaikaisesti ja eri palojen osittain päällekkäisten sekvenssien avulla saadaan koko DNA:n emäsjärjestys selville
perinteinen sekvensointimenetelmä
PCR ja elektroforeesi yhdistetään; sekvensointilaitteeseen syötetään PCR:ssä tarvittavien ainesten (näyte, nukleotideja ja DNA-polymeraasi) lisäksi lopettavia nukleotidea, joita kutsutaan dideoksinukleotideiksi.
dideoksinukleotidit
lopettava nukleotidi = dideoksinukleotideistä puuttuu 3’-hiilen OH-ryhmä, ja koska polymeraasi voi liittää uuden nukleotidin ainoastaan olemassa olevan juosteen viimeisen nukleotidin OH-ryhmään, DNA:n kahdentaminen PCR:ssä päättyy, kun juosteeseen osuu dideoksinukleotidi -> tutkittavasta näytteestä syntyy monistuksen aikana lukuisia eri mittaisia kopioita, joista jokainen päättyy dideoksinukleotidiin
lopettavat nukleotidit värjätään ennen monistusta fluoresoivalla merkkiaineella siten, että jokaista emästä (ATGC) vastaa tietty väriaine ->tämä voidaan lukea sopivilla laitteilla, ja näin jokaisen syntyneen DNA-pätkän viimeinen nukleotidi on tunnistettavissa väriaineen perusteella.
geeninsiirto
tekniikka, jolla eliölle voidaan siirtää esim. toisen eliön geeni -> ilmentyessään siirtogeeni antaa uudelle isännälleen jonkin ominaisuuden, jota tällä ei ennen ollut
geeniterapia
geeninsiirron avulla potilaan elimistöön voidaan viedä toimiva versio virheellisesti toimivasta tai toimimattomasta geenistä
geeninsiirto bakteerisoluihin
yhdistelmä-DNA-tekniikalla: siirrettävä DNA eristetään näytteestä -> DNA pilkotaan katkaisuentsyymeillä lyhemmiksi paloiksi -> vektorein käytetään usein plasmideja, joita bakteerit muutenkin ottavat sisäänsä (transformaatio)
huom! bakteereilla ei introneita, joten jos siirrettävä geeni tulee tumallisesta solusta, täytyy intronit poistaa ennen geenin siirtoa (l-RNA eristys solusta -> reverskriptaasientsyymillä cDNA…)
lisäinfo! transformaatiota varten solujen tulee olla kompetentteja, bakteerit kuitenkin usein luontaisesti kompetentteja eli ottavat DNAta sisään; kompetenssi voidaan saada aikaan laboratorio-olosuhteilla käsittelemällä solut keinotekoisesti niin että ne läpäisevät DNA:ta
TAI
bakteriofagilla: bakteriofagit bakteereja infektoivia viruksia -> niiden perimä voidaan korvata siirtogeenin kopioilla, jolloin se siirtää bakteeriin oman perimänsä sijasta siirtogeenin, eikä kykene infektoimaan isäntäsolujaan
geeninsiirto hiivasoluihin
plasmidien ja keinotekoisten kromosomien avulla (k.t. kromosomit sisältävät siirtogeenin lisäksi merkkigeenin ja telomeerit; ne liittyvät osaksi hiivan genomia ja käyttäytyvät hiivan omien kromosomien tavoin kahdentuen mitoosissa; näihin mahtuu paljon enemmän DNA:ta kuin plasmideihin)