Sem3: psykofarmakologia Flashcards
Masennuslääkkeiden vaikutusmekanismit
SSRI, alfa2 reseptorien blokkaus, post-synaptisen 5Ht2A blokkaus, 5-HT1A stimulointi…..
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) lääkkeet, aloitus- ja hoitoannokset depressiossa
essitalopraami 10 10-20, yleisin ja hyvin siedetty
fluoksetiini 20 20-80, pitkä T1/2 (hyvä puoli: unohdukset ei haittaa niin kovi, lopetus helpompaa; haitat: jos sivuvaik.-> jatkuu pidempää)
fluvoksamiini 50 100-300, ei käytössä paljon
paroksetiini 20 20-50, T1/2 puoliintumisaika lyhyt-> vieroitus tästä vaikeaa, jonkin verran antikolinerginen
sertraliini 50 50-200, lähellä essitalopraamia, hyvin vähän sivuvaikutuksia
sitalopraami 20 20-40, melkein sama kuin essitalopraami mutta tupla-annoksella
SSRI tavalliset sivuvaikutukset
Pahoinvointi, GI-oireet, seksuaaliset sivuvaikutukset (ei tule esiin yleensä alkuvaiheessa, voivat olla hankalia pidemmällä aikavälillä)
agomelatiini: vaikutusmekanismi, aloitusannos (mg/vrk), hoitoannos (mg/vrk), sivuvaikutukset
MT 1 ja 2, 5-HT2C eli melatoniinireseptorin agonisti ja kortikaalisten 5-HT2C reseptorit
25
25-50
Päänsärky, huimaus, maksatoksisuus (-> hoidon aloituksessa joudutaan ottaa maksakokeita)
bupropioni: vaikutusmekanismi, aloitusannos (mg/vrk), hoitoannos (mg/vrk), sivuvaikutukset
NRI + DRI eli noradr. ja dop. takaisinoton estäjä
150
150-300
Kouristukset (0,1%/450mg); unettomuus, päänsärky,
GI-oireet
duloksetiini: vaikutusmekanismi, aloitusannos (mg/vrk), hoitoannos (mg/vrk), sivuvaikutukset
SRI+NRI eli ser. ja noradr. takaisinoton estäjä
60
60-120
Haittaprofiili pääasiassa kuten SSRIt eli pahoinvointi, GI-oireet, seksuaaliset sivuvaikutukset
mianseriini: vaikutusmekanismi, aloitusannos (mg/vrk), hoitoannos (mg/vrk), sivuvaikutukset
alfa2, 5-HT2A
30
30-120
huimaus, painonnousu
mirtatsapiini: vaikutusmekanismi, aloitusannos (mg/vrk), hoitoannos (mg/vrk), sivuvaikutukset
alfa1 ja 2, 5-HT2A
15-30
30-60
väsymys, painonnousu
- varsin yleisesti käytetty lääke, käytetään pieninä annoksina myös uniongelmiin, depressiopotilailla auttaa unettomuuteen mutta voi aiheuttaa myös liikaa sedaatiota joillekkin
moklobemidi: vaikutusmekanismi, aloitusannos (mg/vrk), hoitoannos (mg/vrk), sivuvaikutukset
reversiibeli MAO-A-inhibitio
300
300-900
unettomuus ja huimaus (eli ei ole varsinkaan sedatiivinen-> voi sopia hypersomniselle potilaalle)
venlafaksiini
SRI+NRI
75
75-375
Kuten SSRIt, RR nousu (kun mennään yli 200mg annoksiin); lyhyt T1/2 -> lääkehoidon lopetus hankalaa kun lääke häviää systeemistä niin nopeasti
tratsodoni
alfa2, 5-HT2A
50-100
150-500
Väsymys, huimaus, rytmihäiriöt (isolla annoksella); voi aiheuttaa myös harvinaisena pitkän ja kivuliaan erektion joka vaatii hoitoa
- pieninä annoksina soveltuu uniongelmiin
vortioksetiini
SRI, 5HT1A, 5HT1B, 5HT1D,5HT4 , 5HT7
10
5-20
pahoinvointi
Trisykliset masennuslääkket
amitriptyliini 25-50 75-300, Antikolinergisia, alfa1- ja H1-salpauksen aiheuttamia
klomipramiini 25-50 75-300, Antikolinergisia, alfa1- ja H1-salpauksen aiheuttamia
nortriptyliini 25-50 50-200, Antikolinergisia ja alfa1-salpauksen aiheuttamia
- tosi hyvä teho, mutta hyvin hankalat haittavaikutukset; toksisia yliannoksena, antikolinergisiä… käytetään hyvin vähän depressiossa, mutta voidaan käyttää jossain tapauksissa jos mikään muu ei auta
- tärkeää annoksen titraaminen, seerumipitoisuuden määrityksiä usein tehtävä
Masennuslääkkeiden sivuvaikutusten keskeiset farmakologiset mekanismit:
- Adrenerginen alfa-1 salpaus
- Kolinergisten M1-reseptoreiden salpaus
- Histaminerginen H1-salpaus
- Serotonerginen ylistimuloituminen
- Noradrenerginen ylistimuloituminen
Adrenerginen alfa-1 salpaus: Ortostaattinen hypotensio, huimaus
Kolinergisten M1-reseptoreiden salpaus: Suun kuivaminen, silmien akkomodaatiokyvyn heikkeneminen, ummetus, virtsaumpi
Histaminerginen H1-salpaus: Sedaatio, lisääntynyt ruokahalu ja painon nousu
Serotonerginen ylistimuloituminen: Pahoinvointi, suolisto-oireet, seksuaaliset sivuvaikutukset
Noradrenerginen ylistimuloituminen: Yliaktivoituminen, univaikeudet
Masennuslääkkeet tuottavat selvän lääkevasteen noin _/3:lla lääkettä käyttävistä ja __%:lla oireet häviävät melko täydellisesti __-__ viikon aikana
Masennuslääkkeet tuottavat selvän lääkevasteen noin 2/3:lla lääkettä käyttävistä ja 40–50 %:lla oireet häviävät melko täydellisesti 4–12 viikon aikana
Lääkehoidon seuranta ja arviointi akuuttivaiheessa
Lääkehoidon vastetta seurataan määrätietoisesti ja systemaattisesti toistuvin seurantakäynnein (1−3 viikon välein) koko akuuttivaiheen ajan.
Tavoitteena on täysi tai lähes täysi oireettomuus
(esim. oirepisteet < 10 Beckin depressioasteikolla)
Missä vaiheessa kannattaa vaihtaa masennuslääkettä?
Mikäli (a) viitettä alkavasta hoitovasteesta 4 viikon kuluessa (oirepisteiden laskua > 20 %) tai (b) tyydyttävää vastetta (oirepisteiden laskua > 50 %) ei saavuteta 6−12 viikon aikana, vaihdetaan
masennuslääkettä.
Ongelma: Suomessa hoidos seuranta tosi huonolla tasolla. Pitäisi tehdä seurantaa ja lopettaa lääkkeet josta ei hyötyä! Usein potilaille jää kuitenkin lääkkeet pyörimään kun kukaan ei seuraa niitä
Lääkeresistentti depressio
= 2 pätevää lääkehoitoyritystä ilman hoitovastetta
Lääkeresistentti depressio: hoitostrategiat PTH:ssa
– masennuslääkkeen vaihtaminen B
– masennuslääkehoidon lisälääkkeenä omega-3-rasvahapot B
Lääkeresistentti depressio: mitä psykiatrian erikoislääkäri voi tehdä
– pitoisuusmittaukset – SSRI + aripipratsoli (5−15mg), ketiapiini (50−300mg) tai
risperidoni (0,5−2 mg) A
– kahden masennuslääkkeen yhtäaikaiskäyttö B
– litium-augmentaatio A
– sähköhoito C – transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) A
– ketamiini-infuusio hoitoon perehtyneessä sairaalayksikössä A
– masennuslääke + nenän kautta annosteltava esketamiini A
Psykoottisen depression hoito
- hoidetaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa,
joko intensiivisessä avohoidossa tai psykiatrisessa sairaalahoidossa - tarvittaessa M1…
- Hoitomuodoista tehokkain ja suositeltava on sähköhoito (ECT) A
- Masennuslääkehoito psykoosilääkehoitoon yhdistettynä on myös tehokas hoitomuoto B
Masennus: jatko- ja ylläpitohoito
Jatkohoito:
– Masennuslääkettä jatketaan aina kuusi kuukautta oireettomuuden saavuttamisen jälkeen.
– Jos hoito ei jatku ylläpitohoitona ja potilas on ollut puolen vuoden ajan yhtäjaksoisesti
oireeton, lääkehoito voidaan asteittain lopettaa.
- Ylläpitohoito:
– Pitkäaikaisen ylläpitohoidon aloittaminen on suositeltavaa, kun kyseessä on kolmas elämänaikainen depressiojakso.
– Jos sairausjaksot ovat olleet vaikeita tai psykoottisia tai niihin on liittynyt vakavaa itsetuhoisuutta taikka pitkäaikaista tai vaikeaa toimintakyvyn heikkenemistä, ylläpitohoitoa on syytä harkita jo varhemmin.
– Hoito on mielekästä vain keskivaikeiden, vaikeiden ja psykoottisten jaksojen ehkäisyssä.
– Asteittaista lopettamista voidaan harkita usean vuoden oireettomuuden jälkeen. Potilaan
tilaa on seurattava relapsi- ja vieroitusoireriskin vuoksi.
Masennuslääkehoidon vieroitusoireiden ehkäisy ja hoito
Ei kannata lopettaa seinään. Äkillinen SSRI- tai SNRI-lääkehoidon lopettaminen voi osalla potilaista provosoida yleensä 1–7 vrk:n kuluessa alkavia vieroitusoireita (huimaus, hikoilu, ahdistuneisuus, univaikeudet, pahoinvointi,
päänsärky, sensoriset häiriöt).
Jos kyse jatkohoidosta, lopetus 3-5 viikon pätkässä
Paroksetiini ja venlafaksiini hankalimpia vieroitusoireiden kannalta
Jos häiritseviä vieroitusoireita alkaa ilmaantua, on asteittaisessa lopettamisessa syytä edetä
hitaammin ja potilaan tilaa seuraten. Lopetettu lääke voidaan tarvittaessa aloittaa pienellä
annoksella väliaikaisesti uudelleen ja lopettaa pidemmän ajan kuluessa hyvin pienten annosten
kautta.
Jos kyse ylläpitohoidosta (vuosia) -> annosta on suositeltavaa pienentää asteittain muutaman kuukauden aikana vieroitusoireiden minimoimiseksi. * Jos häiritseviä vieroitusoireita ilmaantuu, toimitaan kuten jatkohoitovaiheen päättyessä.
Ahdistuneisuushäiriön lääkehoito
Lääkehoito kannattaa aloittaa varovasti, koska lääkehoidon aloitus voi provosoida ahdistusta
- Paniikkihäiriö (agorafobia +/-): SSRI:t, venlafaksiini (matala aloitusannos 25-50%; lääkehoidon aloitus voi provosoida ahdistusta)
- laaja-alainen sosiaal. fobia: SSRI, venlafaksiini, moklobemidi; mutta kapea-alaisessa sosiaal. fob. sekä agorafobia ilman paniikkihäiriötä ja määräkohteinen pelko: ei kannata määrätä lääkettä
- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD): SSRI:t, duloksetiini, venlafaksiini, agomelatiini
- Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD): SSRI:t, venlafaksiini, mirtatsapiini (mutta traumafokusoitu psykoterapia ensisijainen hoito)
- Pakko-oireinen häiriö (OCD): SSRI:t, klomipramiini (Annos usein suurempi kuin depression hoidossa)
Ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoidon toteutus: bentsodiatsepiinit. Missä tapauksissa?
hyvä lääke, vain harkitusti poikkeustapauksissa ja yleensä lyhytaikaisesti
- helppo aloittaa, vaikea lopettaa
- negatiivisen vahvistamisen vaikutus: ahdistunut olo -> bentso lopettaa ahdistuksen nopeasti -> vähän sama kuin päänsärky + burana -> olo helpottaa nopeasti
- pitkäaikaista tehoa ei ole tutkittu hyvin, riski toleranssin kehittymisestä ja riippuvuudesta (pieni vähemmistö -> hankala ennustaa kenelle tämä ongelma tulee joten käyttöä varottava)
- Akuuttivaiheen teho keskeisissä ahdistuneisuushäiriöissä osoitettu alpratsolaamin (0,5-2,0 mg/vrk), diatsepaamin (5-20 mg/vrk), klonatsepaamin (0,5-2,0 mg/vrk) ja loratsepaamin osalta (0,5-2,0 mg/vrk).
- jos on tosi ahdistunut potilas, alkuvaiheessa voi olla perusteltua käyttää bentsoja kunnes masennuslääke alkaa tehota; pitkäaikaisesta käyttöä tarkkaan harkittava
Potilas on 45-vuotias toimistotyöntekijä joka tulee tk-vastaanotolle masennuksen takia.
Kertoo että noin vuosi sitten eronnut miehestään. Työssä jaksanut käydä mutta kokenutitsensä jatkuvasti uupuneeksi. Nukkunut öisin 12-14 tuntia ja on silti väsynyt. Huomannut ettäaloitekyky ollut alentunut. Aiemmin kiinnostaneet asiat eivät enää tunnu kiinnostavilta.
Mitään itsetuhoisia ajatuksia ei tule esille. Toinen lääkäri oli kolmisen kuukautta sittenmäärännyt potilaalle sertraliinia 50mg x1 mutta siitä tuli haittavaikutuksena pahoinvointia,
joka jatkui toista viikkoa ja potilas oli omatoimisesti sitten lopettanut lääkityksen.
Millaisen lääkehoidon valitsisit potilaalle?
- hypersomninen potilas -> ei haluta sedatoida potilasta enemmän
- SSRItä voi yrittää uudestaan varovasti, mutta voi olal fiksumpaa vaihtaa esim. bupropioni, agomelatiini..
- ei ole yhtä oiekaa vaihtoehtoa
Kyseessä on perusterve 22-vuotias korkeakouluopiskelija joka tulee tk-vastaanotollemasennuksen takia. Kokenut jo että mieliala ollut alentunut viimeisen puolen vuoden ajan.Kokenut stressiä opintojen suhteen. Myöntää että ollut vaikeuksia keskittymisessä.Ruokahalu on huonontunut selvästi ja itsetunto on myös alentunut. Potilaalla myösesiintynyt vaikeuksia nukahtamisessa. Uni on myös ollut hyvin katkonaista ja toistuvaaheräilyä esiintyy joka yö.
Millaisen masennuslääkkeen valitset potilaalle?
- agomelatiini tai mirtatsapiini; mirtatsapiini auttaisi univaikeuksiin ja voisi lisätä painoa jos ruokahalu poissa myös
- myös mianseriini
Kyseessä on 52-vuotias perusterve mies joka tulee masennuksen takia tk-vastaanotolle. Toimiiyksityisyrittäjänä ravintola-alalla ja kertoo että viimeiset pari vuotta olleet taloudellisesti hyvinhaastavia aikoja. Potilas on huolissaan omasta tulevaisuudestaan. Ei saa tyydytystä enää mistään.Ruokahalu ollut pidempään huono. Kokee olonsa jatkuvasti ahdistuneeksi. On huolissaan kehon erioireista. Kokee tunnottomuutta jaloissa. Hengenahdistusta esiintynyt toistuvasti jasydämentykyttelyä. Valittaa vatsavaivoja. Kollegasi oli aiemmin määrännyt potilaalle essitalopraamia10mg x1, mutta jo puolen tunnin kuluttua ensimmäisen tabletin jälkeen potilasta alkoi huimata. Senjälkeen hän ei ole uskaltanut jatkaa lääkehoitoa.
Miten toimisit tässä tilanteessa? Millaista lääkehoitoa suosittelisit potilaalle?
- ahdistusta: lääkeannos (SSRI) kannattaa ajaa ylös 25-50% annoksella hitaasti
- haittavaikutukseksi kuvattu oire tullut niin nopeasti, että todennäköisesti ei liity lääkkeeseen edes
Ketamiini ja esketamiini deprossiossa
- Yksittäisen ketamiini-infuusion(0,50mg/kg) vankka ja nopea teho on hyvin osoitettu hoitoresistentissä depressiossa ja depressioon liittyvässä
itsetuhoisuudessa. Hoitokertoja voidaan toistaa. - Ongelmana infuusioiden toteutuksen vaikeus muuhun hoitoon verrattuna, ja kysymys toistuvan hoidon riskeistä. Yleensä hoitoja max. x 12.
- Intranasaalisesti annosteltava esketamiini on tehokaslääkeresistentin resistentin depression hoitomuoto, mutta teho ei täysin infuusioiden veroinen. Hyvin pitkäaikaisen hoidon turvallisuudesta ei vielä ole laajaa kokemusta. Hoitomuoto on kallis.
- Intranasaalista esketamiinia käytetään yhtäaikaisesti masennuslääkkeen kanssa, ei ainoana hoitona.
Psykoosilääkkeet
- dopamiinin D2-reseptoreiden salpaajia
Perinteiset: flupentiksoli, haloperidoli, klooripromatsiini, klooriprotikseeni, levomepromatsiini, perfenatsiini, sulpridi tsuklopentiksoli
Uudemmat psykoosilääkket: arpipratsoli, asenapiini, brekspipratsoli, karipratsiini, ketiapiini, klotsapiini (agranulosytoosi riski!!), lerasidoni, olantsapiini, risperidoni, sertindoli, tsiprasidoni
Pitkävaikutteidet lihakseetn ruiskutettavat: haloperidolidekonoaatti, tsuklopentiksolidekanoaatti, arpipratsoli, olantsapiini, paliperidonipalmitaatti, risperidoni
Miksi (ja miten) ketiapiinia käytetään niin paljon?
Ketiapiinin annosalue on hyvin laaja, ja eri annosalueilla vaikutusta dominoivat eri
farmakologiset mekanismit.
- Matalilla 25-75 mg vuorokausiannoksilla ketiapiinin vaikutuksista keskeisin on histaminergistenH1-reseptoreiden salpaus. Näillä annoksilla ketiapiini siis lähinnä vain edistää unta/sedatoi.
- Keskialueella 75 – 600 mg mukaan tulee myös osittainen 5HT-1A-agonismi ja 5-HT2-
reseptoreiden antagonismi sekä norketiapiinin NET-salpaus. Ketiapiini paitsi sedatoi, toimii myös masennuslääkkeen tavoin. - Korkeilla 600-800 mg annostasoilla ketiapiini on psykoosilääke, se salpaa D2-reseptoreita.
- Keskeiset haittavaikutukset H1-antagonismista: sedaatio, painon nousu.
Akuuttivaiheen psykoosilääkehoito
- Psykoosilääkkeet ovat tehokkaita skitsofrenian akuuttivaiheen oireiden hoidossa.
- Akuuttivaiheessa psykoosilääkettä tarvitaan yleensä suurempia vuorokausiannoksia kuin
pitkäaikaishoidossa. - Kun psykoosin akuutti vaihe on mennyt ohi ja potilaan tila on vakiintunut, lääkehoidossa tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen vuorokausilääkeannokseen yhdellä lääkevalmisteella.
- Vaste psykoosilääkitykseen tulee esille 2–6 viikon kuluessa, joillekuille potilaille jo nopeammin, ja vaikutus positiivisiin oireisiin vakiintuu noin 6 viikon kuluessa. Teho negatiivisiin ja
kognitiivisiin oireisiin ilmenee hitaammin.
Toimit kesäkandina psykiatrian poliklinikalla. Vastaanotollesi tulee keski-ikäinenpariskunta. Nainen kertoo että on jo usean kuukauden ajan ollut huolissaanmiehestään jonka käytös on muuttunut. Mies on vakuuttunut siitä, että joku onhakkeroinut hänen tietokonettaan. Mies uskoo että samat rikolliset seuraavat häntäkadulla. Vaimo oli useaan otteeseen yrittänyt saada miehen mukaan vastaanotolle janyt mies oli siihen vastahakoisesti suostunut. Pitkän keskustelun jälkeen potilashieman vastahakoisesti hyväksyy lääkehoidon aloittamisen hoitokokeiluna.
Millaisen psykoosilääkkeen valitsisit potilaalle?
- arpipratsoli: vähän haittoja, alkulinjan valinta
- risperidoni
Toimit kesäkandina psykiatrisessa sairaalassa suljetulla osastolla. Osastollesi on tullutM-1:llä tarkkailuun 21-vuotias nuori mies psykoottisten pelkojen takia. Hän onensimmäistä kertaa elämässään psykiatrisessa hoidossa.
Tapaat potilasta, joka kertoo, että hän on jo viikkojen ajan kuullut ääniä. Ne kehottavathäntä piilottamaan omia tavaroitaan, mm. tietokonetta ja kännykkää. Hän epäilee ettäjoku organisaatio on jo tarkkaillut häntä usean kuukauden ajan. Ennen sairaalaan tuloahän oli eristäytynyt kotiinsa, mm. pitänyt verhot kiinni omassa huoneessaan. Nyttapaamisessa potilas on ahdistunut ja levoton; säpsähtelee kuin ääniä kuullen, vilkuileepelokkaana ympärilleen.
Potilas tarvitsee lääkehoitoa. Mitä valitsisit tässä tilanteessa?
- olantsapiini: kiihtyneen oloinen potilas
- aripripratsoli
- risperidoni
- mahdollisesti joku bentso alkuun myös
Manian lääkehoito
Maniaan tehoavat: * aripipratsoli A* asenapiini A* haloperidoli A* karbamatsepiini A* karipratsiini A* ketiapiini A* litium A* olantsapiini A* risperidoni A* tsiprasidoni A* valproaatti A
- Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella.
- Mahdollinen masennus- tai stimuloiva lääke pitää lopettaa.
- Mitä vaikeampi mania on, sitä useammin tarvitaan
erilaisten lääkehoitojen yhdistämistä. - Manian lääkehoidon pitäisi soveltua mahdollisimman hyvin
myös ylläpitohoitoon. - Valproaatin käyttöä rajoittaa teratogeenisuus,
karbamatsepiinin käyttöä sen yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa. Suositeltava valinta vain
poikkeustapauksissa.
Sekamuotoisen (sekä mania että deprssion oireita samaan aikaan) jakson lääkehoito
Sekamuotoiseen jaksoon tehoavat* aripipratsoli A* karbamatsepiini A* olantsapiini A* risperidoni A* tsiprasidoni A* valproaatti A
- Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella.
- Mahdollinen masennus- tai stimuloiva lääke pitää lopettaa.
- Sekamuotoista jaksoa pitäisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeillä,
joiden tehosta on näyttöä myös ylläpitohoidossa. - Lääkehoidon periaatteet ovat muuten samat kuin manian lääkehoidossa.
Masennusvaiheen hoito tyypin 1 häiriössä
Masennusvaiheen lääkehoito:* Ketiapiini A
* Lamotrigiini B
* Karipratsiini 1,5 mg/vrk B
* Lurasidoni B
* Lurasidoni yhdistettynä litiumiin tai valproaattiin C
* Litium C
* Valproaatti C
* Olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmä B* Olantsapiini A
- Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen
perusteella. - Vahvin näyttö tehosta ja yleensä hyvä hyötyjen ja
haittojen suhde on ketiapiinilla, lamotrigiinilla,
karipratsiinilla, lurasidonilla ja litiumilla. - Metaboliset haitat rajoittavat olantsapiinin ja
teratogeenisuus valproaatin käyttöä. - Osa potilaista saattaa hyötyä masennus-lääkkeistä
mielialan tasaajiin yhdistettynä C. Masennuslääkkeitä ei tule käyttää, jos potilaalla on
samanaikaisia mielialan kohoamisen oireita.
Masennusvaiheen hoito tyypin 2 häiriössä
Masennusvaiheen lääkehoito:* Ketiapiini A* Lamotrigiini B
- Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen
perusteella. - Ketiapiini ja lamotrigiini ovat parhaiten
dokumentoituja vaihtoehtoja. - Ellei potilaalla ole samanaikaisia kohonneen
mielialan oireita, voidaan harkita masennus-lääkkeen
yhdistämistä tarkassa seurannassa.
– Masennuslääkkeiden yhdistämisestä
mielialantasaajiin saattaa olla hyötyä akuutin
tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön
masennusvaiheen hoidossa D.
Ylläpitohoito kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä
- Tavoitteena on estää sekä uusia mielialahäiriöjaksoja että varsinaisten jaksojen välisiä lievempiä oireita.
- Ylläpitohoito aloitetaan aina, kun kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi on tehty.
- Tyypin 1 kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä elämänmittainen ylläpitolääkitys on suositeltavaa.
- Tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön elämänmittainen ylläpitolääkitys on suositeltavaa, jos
– sairausjaksoihin on liittynyt merkittävää itsetuhoisuutta, psykoottisia masennusjaksoja tai
merkittävää toimintakyvyttömyyttä tai
– sairausjaksoja on ollut useita.
Kyseessä on 35-vuotias perusterve mies, joka tulee sinun tk-vastaanotollesi seurantaan. Hänon sairastanut tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon on liittynyt useita depressio- jamaniajaksoja. Viimeksi hän on ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa M-1:llä manian takia kaksi
vuotta sitten.
Säännöllisenä lääkehoitona hänellä on litium 600mg x1 sekä ketiapiini depot 400mg x1 illaksi.Tällä lääkityksellä mieliala on pysynyt tasaisena ja avohoito psykiatrian poliklinikalla ontoteutunut suunnitelmien mukaan. S-Li (0,67 mmol/l) otettu pari viikkoa sitten. Potilaanseuranta nyt sovittu siirrettäväksi omaan terveyskeskukseen. Hän ilmoittaa yllättäenvastaanotolla, että haluaisi lopettaa lääkityksen, koska vointi ollut niin vakaa jo pidemmänaikaa ja voi hyvin, kokee olevansa ihan terve.
Miten toimit tässä tilanteessa?
x
