Luento 3 perusteita Flashcards
Lääkeaineiden kohdemolekyylit: proteiinit
hermovälittäjäaineiden, hormonien, paikallisten välittäjäaineiden, kasvutekijöiden reseptorit;
entsyymit; kuljetusproteiinit; eritettävät glykoproteiinit ja rakenneproteiinit
agonisti on
lääkeaine, joka sitoutuu elimistön oman endogeenisen ligandin tavoin fysiologiseen reseptoriin ja matkii sen vaikutusta
antagonisti on
lääkeaine, joka sitoutuu reseptoriin ja estää agonistin vaikutusta
fysiologinen agonismi tai antagonismi
kaksi elimistön ainetta vaikuttaa samansuuntaisesti tai vastakkaisesti, esim. angiotensiini II ja NO
kemiallinen antagonismi
agonisti ja antagonisti reagoivat keskenään, esim. deferoksamiini ja rauta, jotka muodostavat kelaatin
lääkeaineen biologinen spesifisyys
lääkeaineen tulee vaikuttaa mahdollisimman selektiivisesti haluttuun elimistön toimintaan (kohdennettu lääkevaikutus, täsmälääke)
lääkeaineen kemiallinen spesifisyys
pienet muutokset lääkeaineessa aiheuttavat suuria muutoksia farmakologisessa vasteessa
lääkeaineet sitoutuvat kohdemolekyyleihin erilaisilla
heikoilla fysiokemiallisilla voimilla: ionisidos, vetysidos, hydrofobinen sidos, van der Waalsin sidos
kovalenttinen sidos on
erittäin luja ja pysyvä, irreversiibeli ja palautumaton, tällöin lääkeaineen vaikutusaika voi olla pidentynyt
lääkeaineella voi olla myös muu kuin kohdemolekyylivälitteinen vaikutustapa:
antasidit, ammoniumkloridi, laksatiivit, mannitoli, lääkehiili, resiinit, metalleja kelatoivat yhdisteet, mikrobilääkkeet
lääkeaineen vaikutus on suorassa suhteessa
lääkeaineen miehittämiin reseptoreihin
maksimaalinen lääkeaineen vaikutus saavutetaan,
kun aine on miehittänyt kaikki reseptorit
lääkeaineen biologisia vaikutuksia elimistössä kuvaavia suureita ovat
lääkeaineen voimakkuus (potency) ja teho (efficacy)
ominaisvaikutus (intrinsic activity) tarkoittaa reseptorissa tapahtuvan muutoksen suuruutta, jonka
lääkeaine saa aikaan sitoutuessaan reseptoriin
lääkeaineen sitoutuessa reseptoriin kokonaisstimulukseen vaikuttavat
lääkeaineen miehittämien reseptorien lukumäärä, lääkeaineen ominaisvaikutus reseptoriin sekä reseptorien lukumäärä
lääkeaineen voimakkuus eli vasteen riippuvuus lääkeaineen pitoisuudesta =
lääkeaineen affiniteetti reseptoriin eli sen taipumus muodostaa komplekseja reseptorin kanssa
mitä suurempi affiniteetti lääkeaineella on reseptoriin,
sen suurempi taipumus sillä on muodostaa komplekseja reseptorin kanssa
lääkeaineen teho on suhteessa sekä
reseptorimiehitykseen että lääkeaine-reseptoriyhteisvaikutusta seuraaviin reaktioihin
kilpaileva antagonismi
syrjäytyvä, kompetiivinen
antagonistin vaikutus voidaan kumota suurentamalla agonistin pitoisuutta ja saadaan sama maksimaalinen vaste kuin ilman antagonistia
kilpailematon antagonismi
syrjäytymätön
antagonisti dissosioituu hyvin hitaasti reseptorista, lääkeaine-reseptorikompleksi on hyvin pysyvä ja osa reseptoreista ei ole käytettävissä sitomaan agonistia -> suurellakaan agonistiylimäärällä ei saada vastetta
toleranssi
lääkeaineen pitkäaikainen annostelu johtaa vasteen heikkenemiseen, esim. morfiinin kipua lievittävä vaikutus
usein vieroitusoireita kun lääkehoito lopetetaan
takyfylaksia
erittäin nopeasti kehittyvä toleranssi
lääkeaineiden yhteisvaikutus voi olla
synergistinen tai antagonistinen
synergistinen yhteisvaikutus voi olla
additiivinen ( 1 + 1 = 2 )
potensoiva ( 1 + 1 > 2 )