Toimeentulotuki ja EU-oikeudellinen sääntely Flashcards
. Direktiivin 24 artiklan 2 kohdan mukaan palkkatöissä olevalla tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivalla EU-kansalaisella ja hänen perheenjäsenellään on oikeus
sosiaaliavustukseen (eli Suomessa toimeentulotukeen) heti kyseiseen jäsenvaltioon saavuttuaan
Direktiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaan työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan asema säilyy tietyin edellytyksin, vaikka henkilö ei olisikaan enää töissä tai toimisi itsenäisenä ammatinharjoittajana. Asema säilyy, jos
henkilö:
1) joutuu tilapäisesti työkyvyttömäksi sairauden tai tapaturman vuoksi;
2) yli vuoden työskenneltyään joutuu työttömäksi tahtomattaan ja rekisteröityy työnhakijaksi työvoimatoimistoon;
3) alle vuoden kestäneen määräaikaisen työsuhteen päätyttyä tai kahdentoista ensimmäisen kuukauden aikana joutuu työttömäksi tahtomattaan ja rekisteröityy työnhakijaksi työvoimatoimistoon, jolloin hän säilyttää työntekijän asemansa vähintään kuuden kuukauden ajan; taikka
4) aloittaa ammatillisen koulutuksen, joka liittyy asianomaisen henkilön aiempaan työskentelyyn, paitsi jos henkilö on työttömänä tahtomattaan.
Jos sen sijaan kyse on EU-kansalaisesta, joka ei ole tullut toiseen jäsenvaltioon työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi, oikeus oleskella toisessa jäsenvaltiossa yli kolmen kuukauden ajan edellyttää, että
änellä ja hänen perheenjäsenellään on riittävät varat toimeentulonsa turvaamiseksi sekä kattava sairausvakuutus.
Kun ei-aktiivinen EU-kansalainen tai hänen perheenjäsenensä on oleskellut toisessa jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti X vuotta, hänellä on direktiivin 16 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus pysyvään oleskeluun sen alueella.
5
Liikkumis- ja oleskeluoikeusdirektiivin juuri tarkastellut säännökset on implementoitu Suomessa
ulkomaalaislain säännöksillä.
. Suomessa kolmannen maan kansalaisten oikeudesta toimeentulotukeen säädetään
toimeentulotukilaissa ja ulkomaalaislaissa
Pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos
hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen.
jokaisella ihmisellä on kansalaisuudesta ja oleskeluoikeudesta riippumatta aina oikeus toimeentulotukeen kiireellisissä tapauksissa. Tämä oikeus perustuu sekä perustuslain 19.1 :ään, jonka mukaan
okaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, että Suomea velvoittaviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.
Apulaisoikeusasiamies totesi, että toimeentulotuen myöntämisen kannalta ratkaisevaa on
oleskelun tosiasiallinen luonne ja hakijan tuen tarve, jotka on selvitettävä yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla.
Helsingin hallinto-oikeus totesi vuonna 2014 antamassaan ratkaisussa, että toimeentulotukihakemusta ei ollut voitu hylätä sillä perusteella,
ettei hakijalla ollut voimassaolevaa oleskelulupaa Suomessa
Euroopan unionin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen tähtäävän sääntelyn tavoitteena on historiallisesti ollut - ja on yhä edelleen
yöntekijöiden vapaan liikkuvuuden turvaaminen ja sisämarkkinoiden luominen.
Euroopan unionin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen on tavallaan tasapainoilua kahden eri suuntaan vetävän intressin välillä.
Yhtäältä tulisi turvata ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, ja toisaalta olisi varmistettava kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien autonomisuus sekä erityisesti työttömyysturvan ja sosiaalihuollon taloudellinen kestävyys.
