4 Flashcards
Keskeisimmät eroavaisuudet eläin-, kasvi- ja sienisolujen välillä ovat seuraavat:
Kasvi- ja sienisoluissa on soluseinä.
Kasvi- ja sienisoluissa on vakuoleja.
Eläin- ja sienisoluissa on lysosomeja.
Vain kasvisoluissa on viherhiukkasia.
Vain eläinsoluissa on sentrioli eli keskusjyvänen.
Pitkien reaktiosarjojen jokainen välivaihe vaatii oman entsyymin. Tässä esimerkissä lopullisen reaktiotuotteen valmistamiseen lähtöaineesta tapahtuu neljän välivaiheen kautta, neljän eri entsyymin katalysoimina.
- Substraatti sitoutuu normaalisti entsyymin aktiiviseen kohtaan. 2. Inhibiittori sitoutuu aktiiviseen kohtaan ja estää substraatin sitoutumisen. 3. Inhibiittori voi sitoutua myös muualle entsyymiin, mikä muuttaa aktiivisen kohdan muotoa. Substraatti ei tässäkään tapauksessa voi kiinnittyä aktiiviseen kohtaan.
Solukalvon rakenneosa 1 on kolesteroli, joka kuuluu steroideihin.
Solukalvon rakenneosa 2 on fosfolipidi, jonka rasvahappojalat ovat vesipakoisia ja siksi kalvon sisäpuolella.
Nimeä numeroidut rakenteet: 1. 2. solukalvo 3. vakuoli
- soluseinä 2. solukalvo 3. vakuoli
Tumahuokoset
ovat tumakotelon aukkoja, joiden kautta erilaiset aineet ja molekyylit siirtyvät, esimerkiksi erilaiset RNA:t ja ribosomin alayksiköt ulos tumasta, sisään proteiineja, nukleotideja.
Säätelyproteiinit
ovat säätelygeenien koodaamia proteiineja. Ne kiinnittyvät tiettyjen geenien säätelyalueille ja tehostavat niiden transkriptiota.
Histonit
ovat proteiineja, joiden ympärille DNA-rihma kietoutuu tumallisissa soluissa. Näin muodostuu kromatiinirihmaa.
Diploidi
kromosomisto koostuu vastinkromosomipareista eli keskenään samankokoisista ja samoja geenejä sisältävistä kromosomeista.
Kromatiini
on tumassa sijaitsevan DNA:n ja siihen kiinnittyneiden histoniproteiinien muodostamaa sykeröitynyttä rihmaa. Tiivistyy sauvamaisiksi kromosomeiksi mitoosin ja meioosin aikana.
Selluloosa
on polysakkaridi, joka on useiden tuhansien glukoosimolekyylien muodostama ketjumainen molekyyli. Selluloosa on rakenteeltaan kuitumaista ainetta, joka toimii kasvisolujen soluseinien tärkeänä rakennusaineena. Selluloosa on maailman runsain biomolekyyli.
Polysakkaridit
ovat suurikokoisia hiilihydraatteja. Koostuvat jopa tuhansista monosakkaridimolekyyleistä. Esim. selluloosa, ligniini, tärkkelys
Kitiini
on sienisolujen soluseinän typpeä sisältävä hiilihydraatti, polysakkaridi. Myös niveljalkaisten ruumiin ulkokuori koostuu kitiinistä.
Translaatio
on proteiinisynteesin toinen vaihe. Siinä aminohappoketju (proteiini) kootaan ribosomilla. Lähetti-RNA:n informaation avulla yhdistetään siirtäjä-RNA:iden tuomat aminohapot oikeaan järjestykseen aminohappoketjuksi.
Tumasukkula
on mikroputkien muodostama rakennelma, joka tarttuu kiinni kromosomeihin mitoosissa/meioosissa ja ohjaa kromosomit muodostuviin tytärsoluihin.
Lipidit
eli rasva-aineet; niihin kuuluvat erilaiset rasvamaiset yhdisteet. Jaetaan triglyserideihin eli rasvoihin, fosfolipideihin, steroideihin ja karotenoideihin
Entsyymit
ovat proteiineja, jotka nopeuttavat eli katalysoivat kemiallisia reaktioita soluissa ja eliöissä, mutta eivät kulu niissä itse. Entsyymit ovat biokatalyyttejä.
peroksisomi
on tumallisen solun kalvorakkula, jossa useita erilaisia aineenvaihduntareaktioiden entsyymejä, mm. rasvahappojen käsittelyyn. Hajottavat katalaasientsyymin avulla vetyperoksidia hapeksi ja vedeksi.
Kemiallinen reaktio
, jossa ravintoaineiden sisältämää energiaa muutetaan monivaiheisesti soluille sopivampaan muotoon (ATP-energiaksi). Reaktio kuluttaa happea. Yhden glukoosin energia muunnetaan noin 32 ATP:n energiaksi.
Fotosynteesi
on kemiallinen reaktio, jossa valoenergiaa muunnetaan kemialliseksi, glukoosin (sokerin) sisältämäksi, energiaksi. Reaktion lähtöaineet ovat vesi ja hiilidioksidi ja lopputuotteina glukoosi ja happi.
Orgaaninen yhdiste
sisältää useampia kuin yhden hiiliatomin. Hiiliatomit muodostavat ketjuja tai renkaita, ja näihin voi olla liittyneenä muita alkuaineita, esimerkiksi vetyä, happea tai typpeä.
Biomolekyylit
ovat orgaanisia eli hiiltä sisältäviä molekyylejä, joita esiintyy vain soluissa ja eliöissä. Suurikokoisia ja monimutkaisia molekyylejä. Pääryhmiä nukleiinihapot, proteiinit, hiilihydraatit ja lipidit
Epäorgaaninen yhdiste
ei sisällä hiiliatomeita. Esimerkiksi vesimolekyyli H2O ja happimolekyyli O2 ovat epäorgaanisia yhdisteitä. Myös hiilidioksidi CO2 luetaan epäorgaaniseksi yhdisteeksi, vaikka se sisältää yhden hiiliatomin.
Pintajännitys
on nesteen pinnan ilmiö, jossa pinta on kuin joustava kalvo. Johtuu vesimolekyylien välisistä vetovoimista (koheesiosta). Vaikuttaa esimerkiksi veden nousemiseen kasvien johtojänteissä.
Kapillaari-ilmiössä
neste nousee painovoimaa vastaan ylöspäin ohuessa putkessa (kuten kasvin johtojänteessä) tai vastaavassa rakenteessa. Johtuu pintajännityksestä.
Nukleotidi
on nukleiinihappojen eli DNA:n ja RNA:n rakenneyksikkö. Nukleotidiin kuuluu kolme osaa: emäs, sokeri ja fosfaatti.
Transkriptio
on proteiinisynteesin ensimmäinen vaihe. Siinä geenin informaatio kopioidaan RNA-molekyyliin. Tapahtumaa ohjaa RNA-polymeraasi-entsyymi.
DNA:n kahdentuminen
eli kopiointi (replikaatio) tapahtuu aina ennen kuin solu jakautuu. Kahdentumisessa jokaisesta solun DNA-molekyylistä tulee kaksi identtistä DNA:ta. Kahdentumisessa voi kuitenkin tapahtua virheitä
Soluväliaine .
on kudossolujen tuottamaa lähinnä proteiinipitoista, hyytelömäistä, säikeistä tai kovempaa aineista. Solut ovat kudoksessa yleensä vähemmistönä
Polymeeri
on ketjumainen molekyyli, joka koostuu lukuisista pienistä toisiinsa liittyvistä molekyyleistä. Eliöissä esiintyviä polymeerirakenteisia molekyylejä ovat DNA, RNA, proteiinit ja polysakkaridit, kuten selluloosa ja tärkkelys.