2 Flashcards
Mitkä ovat elämän tunnusmerkit, organisaatiotasot ja perusedellytykset?
Miten ja millä perusteilla eliöitä luokitellaan?
Millaisia eliöryhmiä ovat bakteerit, arkeonit ja tumalliset eliöt?
Millaisia virukset ovat?
Virukset ovat pieniä, yksisoluisten ja monisoluisen elämän välimuotoja edustavia hiukkasia, joita ei voida pitää elävinä mikro-organismeina. Ne koostuvat perintöainesta (joko DNA:sta tai RNA:sta) sekä proteiinikuoresta, jota ympäröi lipidikalvo. Virukset eivät pysty suorittamaan elintoimintoja itsenäisesti, kuten solut, vaan ne tarvitsevat isäntäsolunsa replikoituakseen.
Miten tumallisia eliöitä luokitellaan?
Mitä on suvuton ja suvullinen lisääntyminen?
Suvuton lisääntyminen: Uusien yksilöiden syntymä ilman sukusolujen yhdistymistä. Jälkeläiset ovat geneettisesti identtisiä emoyksilön kanssa.
Suvullinen lisääntyminen: Uuden yksilön syntymä kahden eri sukusolun yhdistymisen kautta. Jälkeläiset perivät geenejä molemmilta vanhemmiltaan, mikä mahdollistaa geneettisen vaihtelun.
elämän orgaanisaatiotaso
Elämän perusedellytykset:
valo, lämpö, vesi, hiili
Biologisen tutkimuksen vaiheet (8 kpl)
biologinen tutkimus alkaa havainnosta tai ongelmasta, joka muodostaa tutkimusongelman. tutkimusongelmaan tutustuminen aloitetaan jo tunnetun tiedon tutkimisella. tämän jälkeen tutkija muodostaa hypoteesin, joka on arvaus tutkimuksen lopputuloksesta. hypoteesin persuteella luodaan tutkimussuunnitelma ja toteutetaan tutkimus keräämällä tietoa. saaduista tiedoista tehdään tutkimustulos ja tutkimustulosten perusteella muodostetaan johtopäätös. tämän jälkeen tieto julkaistaan.
Proteiinien tehtävät
nopeuttavat kemiallisia reaktioita: entsyymit katalysoi kemiallisia reaktioita, inhibiittorit estää reaktion toiminnan. proteiinit myös välittävät viestejä ja toimivat solun rakennusaineina.
Suvuton lisääntyminen
“uusi yksilö kehittyy ilman sukusoluja. suvuttoman lisääntymisen avulla syntyvät jälkeläiset ovat emoyksilön klooneja. eri suvuttoman lisääntymisen tavat:
jakautuminen : normaalin solunjakautumisen sijaan yksilö jakautuu kahdeksi tytäryksilöksi, tapahtuu mm. bakteereilla.
monistuminen: mm. malarialoinen, tuottaa sisällään satoja samanlaisia tumia, joiden ympärille kehittyy solukalvo ja alkuperäinen solu hajoaa moneksi uudeksi soluksi
kuroutuminen: mm. hiiva, kasvaa pullistuma, joka kuroutuu uudeksi yksilöksi
itiöt: kasvi kasvaa itiöiden avulla ilman hedelmöitystä (myös sienet ja levät)
kasvien tavat: rönsyt, juurimukulat, maavarret ja juuriversot”
Suvullinen lisääntyminen
tapahtuu sukusolujen avulla. sukusolujen syntyyn johtavassa solunjakautumisessa kromosomien määrä on vain puolet emosolujen määrästä. eläimillä hedelmöitykseen liittyy parittelukäyttäytyminen, jossa varmistetaan molempien osapuolien olevan samaa lajia. kaloilla ja sammakkoeläimillä tapahtuu ulkoinen siitos, jolloin hedelmöitys tapahtuu naaraan ulkopuolella. vastaavasti mm. nisäkkäillä on sisäinen siitos. eläin, joka tuottaa vain yhtä sukusolua on yksineuvoinen. vastaavasti kahta sukusolua tuottava eläin on kaksineuvoinen.
DNA ominaisuudet ja rakenne
DNA sijaitsee kromosomeissa (mitokondrioissa ja viherhiukkasissa on omaa DNA:taan). DNA sisältää informaatiota, se voi kopioida itsensä ja voi muuttua. DNA on lyhenne sanasta deoksiribonukleiinihappo ja se sisältää geneettisen perimän. DNA koostuu nukleotideista, jotka taas koostuvat sokeriosasta, fosfaattiosasta ja emäsosasta. Nämä nukleotidit liittyvät toisiinsa vetysidoksilla ja muodostavat kaksi pitkää juostetta, jotka kiertyvät akselinsa ympäri, sekä proteiinien ympärille.
Tuottajien ja kuluttajien ero
tuottajat pystyvät tuottamaan orgaanisia yhdisteitä itse, fotosynteesillä tai kemosynteesillä. fotosynteesissä epäorgaanisista aineista tuotetaan glukoosia (orgaanista ainetta), kun taas kemosynteesissä hapetetaan epäorgaanisia yhdisteitä. kuluttajat saavat energiansa ravinnon kautta. molemmat ryhmät muuttavat orgaaniset aineet energiaksi soluhengityksen avulla.
Tieteellinen luokittelu, esimerkkinä KIELO (8 kpl)
“Tieteellisen luokittelun perusyksikkö on laji. Lajin yksilöt voivat saada keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. lajit, joilla on paljon samanlaisia piirteitä, luetaan kuuluvaksi samaan sukuun. samankaltaiset suvut kuuluvat samaan heimoon, heimot joilla on samoja piirteitä, kuuluu samaan lahkoon. samanlaiset lahkot muodostaa luokkia. eläimillä luokista muodostuu pääjaksoja, kasveilla kaaria:
KIELO: laji: kielo, suku: kielot, heimo: parsakasvit, lahko: liljamaiset, luokka: yksisirkkaiset, kaari: siemenkasvit, kunta: kasvit, domeeni: tumalliset. “
Eliöiden kunnat ja ominaisuudet
“eliöillä on kuusi kuntaa: bakteerit, arkeonit, alkueliöt, kasvit, sienet, eläimet (bakteerit ja arkeonit yllä, käsitellään muiden ominaisuudet:)
alkueliöt: yksi- tai monisoluisia, tumallisia, alkueläimet ja liimasienet kuluttajia, kun taas levät ovat omavaraisia. osa alkueläimistä loisia ja taudinaiheuttajia, mm. malaria
kasvit: monisoluisia, soluseinä selluloosaa, omavaraisia, ei hermostoa, itiö- tai siemenkasveja, lisääntyy suvullisesti ja suvuttomasti, kemiallinen elintoimintojen säätely (kasvihormonit)
sienet: yksi- ja monisoluisia, suurin osa mikrosieniä, soluseinä on kitiiniä. muodostaa rihmastoja. lisääntyy suvullisesti ja suvuttomasti, toisenvaraisia, muodostaa suhteita muiden kanssa (sienijuuri on suhde kasvin kanssa, jäkälä on suhde levän kanssa)
eläimet: monisoluisia, ei soluseinää, lisääntyy suvullisesti (pääasiassa), toisenvaraisia, elintoimintojen säätely hormoneilla ja hermostolla, sopeutuu ympäristöön aisteilla, luokitellaan edelleen pääjaksoihin”
Eliöiden domeenit ja ominaisuudet
“Eliöt on alettu jakamaan domeeneihin 1990-luvulta: tumallisiin, arkeoneihin ja bakteereihin.
bakteerien ominaisuudet: pieniä, yksisoluisia, muoto vaihtelee, soluseinä, ei kalvollisia soluelimiä, lisääntyy jakautumalla, oma- ja toisenvaraisia (foto- ja kemosynteesi), hajottajia, loisia ja taudinaiheuttajia, esiintyy yhteiselämää tumallisten kanssa.
arkeonien ominaisuudet: pieniä yksisoluisia, soluseinä erilainen kuin bakteereilla, ei kalvollisia soluelimiä, lisääntyy jakautumalla, geenien toiminta kuin tumallisilla (ovat läheisempää sukua tumallisille kuin bakteereille), oma- ja toisenvaraisia (kemosynteesi)
tumallisten ominaisuuksia: yksi- tai monisoluisia, perintötieto tumakotelossa, alkueliöt, kasvit, sienet ja eläimet, soluissa paljon kalvostoa ja kalvollisia soluelimiä. lisääntyy suvullisesti ja suvuttomasti. “
Biodiversiteetin tasot
“laajin taso on ekosysteemien monimuotoisuus. erilaisten ympäristötekijöiden vuoksi maapallolle on kehittynyt eri ekosysteemejä.
lajimonimumutaatioista otoisuus tarkastelee tietyllä alueella elävien lajien määrää: mitä enemmän lajeja, sitä suurempi biodiversiteetti. biodiversiltään runsaimpia on sademetsät ja koralliriutat, niissä on eniten elinmahdollisuuksia, jonka takia myös eniten lajeja. näiden elinympäristö on vakaampi ja kestää eri muutoksia
lajin sisäinen monimuotoisuus eli perinnöllinen monimuotoisuus: lajin eri populaatioiden yksilöiden välillä on rakenteellisia ja elintoiminnaltaan eroavia ominaisuuksia. erot johtuvat muovautumismuuntelusta, ja suvullisessa lisääntymisessä tapahtuvasta muuntelusta. tämän monimuotoisuuden vuoksi lajit kestävät ympäristön muutoksia, mikä mahdollistaa evoluution.”
Mitkä olivat ensimmäisiä tumattomia eliöitä ja milloin ne ilmaantuivat? Miten ne selvisivät sen ajan maapallolla?
vanhimmat merkit tumattomista eliöistä on 3,5 mrd vuotta sitten. ensimmäiset tumattomat olivat arkeonit ja bakteerit. suurin osa tumattomista käytti ravintonaan ympäristönsä erilaisia yhdisteitä. joillekin kehittyi kyky valmistaa tarvitsemansa energiapitoiset yhdisteet kemosynteesillä. maapallolla oli yhä runsaasti ultraviolettisäteilyä, mikä aiheutti mutaatioita arkeoneissa ja bakteereissa. niissä siis esiintyi paljon muuntelua, minkä vuoksi (ottaen mukaan myös nopean lisääntymisen) luonnonvalinta ohjasi niiden evoluutiota tehokkaasti.
Miten sanikkaiset sopeutui?
kuivalla maalla oli paljon vapaata elintilaa ja kilpailua oli vähän. sanikkaiset ovat isompia kuin sammalet + rakenteeltaan monimuotoisempia. sanikkaisilla on juuret veden ja ravinteiden ottoon, lehdet fotosynteesiin ja tukisolukkoa sisältävä varsi. sanikkaisille kehittyi johtosolukko veden ja ravinteiden kuljetusta varten. niiden pintasolukko kestää hyvin kuivuutta ja ilmarakojen avulla pystyy säädellä veden haihtumista. ovat itiökasveja.