Tentti Flashcards
Diabetikoiden seurannassa voi joskus ilmetä ongelmia. Mikä seuraavista (hematologisista) tilanteista voi aiheuttaa virheellisen matalia B-HbA1c tuloksia?
Splenektomia
Hemolyysi
Trombosytoosi
Hemolyysi
Punasolujen iän lyhentyessä (esim. hemolyysi, vuodot, punasolunsiirrot terveeltä luovuttajalta) HbA1c-tasot ovat todellista glukoositasapainoa matalampia.
Epäilet potilaallasi hemolyyttistä anemiaa. Mitkä laboratoriotutkimustulokset ovat poikkeavia hemolyyttisessä anemiassa?
B12-TC2, folaatti
P-CRP, B-La
Coombsin koe, LD, haptoglobiini
P-Ferrit, P-TfR
Coombsin koe, LD, haptoglobiini
Coombsin koe: tutkitaan onko hemolyysin syynä punasolujen pinnalle kiinnittynyt vasta-aine tai komplementti. Normaalisti neg., mutta neg.tulos ei sulje pois hemolyysiä, koska Coombsin reagenssi tunnistaa IgG ja komplementin, mutta ei harvinaista IgA aiheuttajaa. Myöskään pos. tulos ei suoraan riitä diagnoosiin, koska tulos voi olla pos. ilman hemolyysiä. Tarvitaan siis lisäksi osoitettu hemolyysi.
Haptoglobiini on maksassa syntetisoituva alfa-2-glykoproteiini, joka sitoo hemolyysissä vapautuvan hemoglobiinin. Intravaskulaarisessa hemolyysissä pitoisuus alenee alle normaalialueen.
P-LD: Laktaattidehydrogenaasi on reaktiota pyruvaatti + NADH + H+ -> laktaatti + NAD+ katalysoiva entsyymi, jota on kaikkien solujen sytosolissa. Erityisen paljon sitä on hepatosyyteissä, lihaksistossa, sydänlihaksessa ja punasoluissa. Jos punasoluja hajoaa -> LD:tä vapautuu -> P-LD kohoaa.
Tarkemmin: Plasman laktaattidehydrogenaasiaktiivisuus kohoaa siis akuuteissa soluvaurioissa, sydäninfarktissa, akuutissa hepatiitissa, lihaksiston taudeissa, keuhkoemboliassa, hemolyyttisissä tiloissa, pernisiöösissä anemiassa, myeloisissa ja lymfaattisissa leukemioissa sekä malignien kasvainten yhteydessä.
Hemolyysin toteamiseksi voi käyttää myös B-Retik
Mikä seuraavista väitteistä on oikein?
P-TnI tai P-TnT kohoavat sydäninfarktissa 2-4 tunnin kuluessa oireiden alusta.
Jo lievästikin kohonnnut P-TnI tai P-TnT viittaa sydäninfarktiin
P-TnI ja P-TnT ovat sydänifarktissa usean viikon ajan
P-TnI ja P-TnT ovat hyviä tutkimuksia kroonisen sydämen vajaatoiminnan asteen arviointiin
P-TnI tai P-TnT kohoavat sydäninfarktissa 2-4 tunnin kuluessa oireiden alusta.
Akuutin sydäninfarktin yhteydessä troponiiniarvot suurenevat viitealueen yläpuolelle noin 3-4 tunnin kuluessa kivun alusta. Troponiini I:n (TnI) pitoisuus voi pysyä suurentuneena 5-10 vuorokautta ja troponiini T:n (TnT) 10-14 vrk, mikä mahdollistaa troponiinien käytön sydäninfarktin myöhäisdiagnostiikassa
TnT on siitä hyvä tutkimus, että sen määrä veressä lisääntyy harvoin muissa tilanteissa kuin sydänlihaksen vaurioissa.
Jos troponiinipitoisuus on normaali 9–12 tunnin kuluttua kivun alusta, akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä (sydämen hapenpuuttesta johtuva rintakipu) on epätodennäköinen.
Jos rintakipupotilaalla sairaalaan tullessa ensimmäisessä verinäytteessä troponiini on 50 ng/l tai korkeampi, äkillinen sydänlihasvaurio on hyvin todennäköinen. Jostaas troponiinipitoisuus on sairaalan tullessa 14–50 ng/l, 3–6 tunnin kuluttua otetun uuden näytteen troponiinipitoisuuden yli 50 prosentin nousu viittaa sydäninfarktiin. Suurentunut pitoisuus pienenee vähitellen, mutta suurentuneita pitoisuuksia voidaan havaita vielä 2 viikon kuluttua.
Suurentuneita troponiinipitoisuuksia voidaan todeta myös muissa äkillisissä tilanteissa, joihin liittyy sydänlihasvaurio ilman sydäninfarktia. Näitä ovat muun muassa sydänlihatulehdus, sydämen vajaatoiminta, kardiomyopatiat, vaikea anemia ja shokkitila. Pitoisuus voi nousta myös keuhkoveritupassa eli keuhkoemboliassa, verenmyrkytysessä eli sepsiksessä, munuaisten vajaatoiminnassa, aivoinfarktissa ja aivokalvon alaisessa verenvuodossa (SAV).
Ferritiini on akuutin faasin proteiini. Miten tulehdus voi vaikuttaa sen tulkintaan elimistön rautavarastojen kuvaajana?
Tulehduksessa muodostuvat vasta-aineet häiritsevät ferritiinin mittausta ja pienenevät sen tarkkuutta raudanpuutteen osoituksessa.
Ferritiinin pitoisuus suurenee tulehduksessa ja raudan puutteen suhteen väärien negatiivisten tulosten riski kasvaa
Ferritiinin pitoisuus pienenee tuluhdeksessa ja raudan puutteen suhteen väärien positiivisten rulosten riski suurenee
Tulehduksessa ferritiini sitoutuu transferriinireseptoriin ja molempien pitoisuus suurenee
Ferritiinin pitoisuus suurenee tulehduksessa ja raudan puutteen suhteen väärien negatiivisten tulosten riski kasvaa
Ferritiini on raudan ja valkuaisaineen (apoferritiinin) muodostama raudan imeytymis- ja varastoitumismuoto. Se on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pitoisuuden pienuus on merkki raudanpuutteesta. Ehdotonta ferritiinipitoisuuden arvoa, joka aina sulkee pois raudanpuutteen, on vaikea asettaa. Kirjallisuudessa ferritiinin raja-arvo 30 µg/l on hyväksytty raudanpuutteen osoittajaksi aikuisilla. Raudanpuute voi johtaa anemiaan.
Suuri ferritiinipitoisuus ei välttämättä poissulje raudanpuutetta. Normaali tai kohonnut arvo voi selittyä esimerkiksi tulehdusreaktiolla. Tällöin yleensä CRP-arvo tai lasko on suurentunut. Voimakkaan tulehduksen tai kudostuhon yhteydessä monen valkuaisaineen pitoisuus veressä kasvaa merkittävästi. Ferritiini on yksi näistä, mikä heikentää sen käyttökelpoisuutta monissa kroonisissa sairauksissa esimerkiksi reumaa tai syöpää sairastavilla. Sellaisissa tilanteissa asiaa selventää transferriinireseptorimääritys (TfR).
Kohonneita pitoisuuksia voidaan todeta myös joissakin muissa sairauksissa kuten raudankertymäsairaudessa eli hemokromatoosissa.
Voimakkaan tulehduksen tai kudostuhon yhteydessä monen valkuaisaineen pitoisuus veressä kasvaa merkittävästi. Näin reagoivista valkuaisaineista käytetään nimitystä akuutin faasin proteiinit. Ferritiini sisältyy akuutin faasin proteiineihin, minkä vuoksi tulehdusten, maksasairauksien ja syöpien yhteydessä ferritiiniarvon alaraja on korkeampi, jopa 70 µg/l.
Tyypillisimpiä lisätutkimuksia poikkeavan ferritiiniarvon jälkeen ovat:
- Anemian määrän kartoitus, jota voidaan arvioida perusverenkuvasta. Tähän sisältyy punasolujen kokoa mittaava MCV. Jos punasolut ovat pieniä, koko viittaa myös verenvuotoanemiaan.
- Tulehdustilan selvitys, jota voi arvioida CRP-mittauksella.
- Raudanpuute pitkäaikaisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä ferritiinin lisäksi liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus. Transferriinireseptori on raudan kuljetusvalkuaisen vastaanottajamolekyyli. Se kuvastaa punasolutuotannon vilkkautta. Arvo kohoaa raudanpuutteessa. Viitearvon ylittävä TfR-pitoisuus viittaa siis vahvasti raudan puutteeseen.
Transferriininkylläisyys (fS-TrFeSat, 4606). Raudanpuuteanemian yhteydessä transferriinin kylläisyys on pienentynyt.
Mikä seuraavista on tyypillinen löydös primaarissa hypotryeoosissa?
Koholla oleva P-T4v ja alentunut P-TSH
Koholla oleva P-T4v ja koholla oleva P-TSH
Alentunut P-T4v ja koholla oleva P-TSH
Alentunut P-T4v ja alentunut P-TSH
Alentunut P-T4v ja koholla oleva P-TSH
Mitä seuraavista tutkimuksista käytetään sydän- ja verisuonitautien riskin arvioinnissa?
P-ALAT
P-CK-MBm
P-Krea
S-hs-CRP
S-TSH
S-hs-CRP
Herkkä CRP on tutkimus, joka tunnistaa elimistön matala-asteisen tulehduksen. Herkkää CRP -tutkimusta (S-hs-CRP) käytetään esimerkiksi silloin, kun halutaan arvioida potilaan riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Vain lievästikin nousseen herkän CRP -arvon on osoitettu liittyvän kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Paikallinen, piilevä tulehdus voi vaurioittaa verisuonten seinämiä ja näin altistaa sydäntapahtumille, kuten sydänkohtauksille.
Herkkä CRP voi olla koholla myös kroonistuneissa tulehdustiloissa sekä metabolista oireyhtymää tai diabetesta sairastavilla. Muita syitä kohonneelle herkälle CRP -arvolle voivat olla esimerkiksi hampaiden tukikudoksen tulehdus eli parodontiitti sekä sukupuolihormonien käyttö.
Herkkää CRP -tutkimusta ei käytetä infektioiden diagnostiikassa.
Lasko on hyödyllinen tutkimus
- tulehduksillisen sairauksien seulontaan oireettomilta
- perusterveydenhuollossa, kosak se on edullinne
- kroonisen taulehduksen ja myelooman diagnostiikassa
- vain alle 70-vuotiaille, koska se suurenee iän myötä
- kroonisen taulehduksen ja myelooman diagnostiikassa
Veren lasko tarkoittaa punasolujen laskeutumisnopeutta potilaan omassa plasmassa. Laskoa käytetään usein tulehdusreaktiota aiheuttavan taudin selvittelyssä tai seurannassa.
B-La-arvo nousee jonkin verran iän mukana, minkä vuoksi iäkkäämmillä viitearvot ovat korkeammat. Naisilla on korkeampi lasko kuin miehillä.
Lasko suurenee bakteereiden aiheuttamissa tulehduksissa ja monista muista syistä, kuten sidekudossairauksissa, kudosvaurioissa ja joissain syövissä. Lasko suurenee melko hitaasti useiden päivien kuluessa. Siksi lasko ei ole kovin käyttökelpoinen äkillisesti alkaneissa tulehdussairauksissa, vaan nopeammin reagoiva CRP on silloin käyttökelpoisempi. Laskon suuruus riippuu taudin aktiivisuudesta, ja usein laskon arvoa käytetään taudin aktivisuuden seurannassa. Monissa tilanteissa CRP normaalistuu taudin aktiivisuuden vähentyessä, mutta lasko jää pysyvästikin suurentuneeksi. Joskus CRP saattaa olla pitkäaikaisissa tulehduksessa jopa normaali, mutta lasko on lähellä sataa.
Anemia eli alhainen hemoglobiiniarvo häiritsee menetelmää, jolla lasko mitataan. Anemiassa laskon arvo voi virheellisesti olla liian suuri. (Tätä voi miettiä, että punasolut ”kevyitä” raudan eli painon puutteen vuoksi)
Tutkit vuoto-oireista potilasta (oireina runsaat kuukautiset, mustelmataipumus). Otat seulontakokeina tutkimukset P-TT ja P-APTT. Tulokset:
P-TT 115% (viiteväli 70-130%)
P-ATT 30s (viiteväli 28-37s)
Miten etenet?
Teet lähetteen vuototaipumuksen geenipaneelitutkimukseen
Tilaat perusverenkuvan B-PVKT
Normaalit löydökset poissulkevat vuototaipumuksen, ei jatkotutkimuksia
Epäilet laboratoriovirhettä, sillä potilaalla on merkittäviä vuoto-oireita, pyydät tutkimukset P-TT ja P-ATT uudelleen
Aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika (APTT) on seulontatutkimus, joka mittaa veren sisäisen hyytymisreitin tekijöiden yhteisvaikutusta. Nimensä mukaisesti APTT ei mittaa yksittäisen aineen pitoisuutta veressä vaan hyytymistekijöiden yhteistoimintaa koeolosuhteissa.
Pelkkä poikkeava APTT arvo kertookin vain sen, että on tarpeen tehdä lisätutkimuksia. Normaali APTT-arvo ei poissulje lievää hyytymishäiriötä.
Mistä APTT:n piteneminen voi johtua?
- Hyytymistekijöiden synnynnäinen puute: A- ja B-hemofilia, von Willebrandin tauti (APTT ei välttämättä aina ole pidentynyt)
- Hyytymistekijöiden hankittu aktiivisuuden heikkeneminen: hepariinihoito, lupusantikoagulantti, antifaktor vasta-aineet
Mistä APTT:n ja INR:n samanaikainen piteneminen voi johtua?
- Suun kautta otettava verenohennuslääkitys (APTT:n piteneminen ilmenee hoidon myöhemmässä vaiheessa)
- K-vitamiinin puute (sappiteiden tukos, keliakia, kystinen fibroosi, maksan vajaatoiminta)
- Hyytymistä häiritsevät sairaudet – tavallisesti yhdessä munuaistulehduksen eli glomerulonefriitin, autoimmuunisairaus SLE:n, myelooman, myeloproliferatiivisten (luudinsairaus) sairauksien ja paraproteinemioiden kanssa
- Näytteenkäsittelyn virheet: verta näyteputkessa määrättyä vähemmän, hepariinikontaminaatio, vanhentunut näyte.
Mistä lyhentynyt APTT voi johtua?
- APTT voi hetkellisesti lyhentyä kudosten vamman tai tulehduksen seurauksena. Muutos on kuitenkin ohimenevä.
Tyypillisimpiä lisätutkimuksia poikkeavan APTT-arvon jälkeen ovat:
- INR. Mittaa veren ulkoisen hyytymisjärjestelmän toimintaa (4520 P-TT-INR)
- Perusverenkuva ja trombosyytit näyttävät yleiskuvan puna- ja valkosoluista sekä verihiutaleista (2474 B-PVK+T)
- Fibriinin D-Dimeeri kertoo laskimohyytymästä (4113 P-FiDD)
- Fibrinogeeni (1399 P-Fibr)
_____
Tromboplastiiniaika, plasmasta (P -TT)
Tromboplastiiniaika mittaa maksaperäisten K-vitamiinista riippuvien hyytymistekijöiden (II, VII, X) osuutta hyytymistapahtumassa, minkä vuoksi se soveltuu ulkoisen hyytymisjärjestelmän tutkimiseen. Tutkimuksen nimi on monissa maissa prothrombin time (protrombiiniaika). Matala P -TT voi johtua K-vitamiinin puutoksesta, vakavasta maksavauriosta, DIC:sta, alentuneesta fibrinogeenipitoisuudesta tai oraalisesta antikoagulanttihoidosta. Korkea P-TT (>170%) ei käytännössä ole kliinisesti merkitsevä löydös.
Toimit terveyskeskuksen ylilääkärinä ja suunnittelette vieri-CRP ja vieri-Hb-laitteiden käyttöönottoa päivystysvastaanottotoiminnan tehostamiseksi.Mikä seuraavista ko. vieritestejä koskevista väittämistä pitää paikkansa?
- Heterofiiliset vasta-aineet eivät aiheuta virhelähteitä vieri-CRP-mittauksessa
- Vieritestaus on helppo pystyttää, sillä potilaat voivat itse ottaa vierinäytteet terveysaseman odotusaulassa
- Vieritestien kustannukset (hinta/testi) ovat pienemmät kuin vastaavan keskuslaboratorion testin
- Vierilaitteella ihopistonäytteestä mitattu hemoglobiinipitoisuus on tyypillisesti heiman korkeampi kuin laskimoverinäytteestä keskuslaboratorion mittaamana
Vierilaitteella ihopistonäytteestä mitattu hemoglobiinipitoisuus on tyypillisesti heiman korkeampi kuin laskimoverinäytteestä keskuslaboratorion mittaamana
HUSLAB ohjekirja: Sormenpäästä otetun näytteen taso on 3 - 4 % korkeampi kuin laskimosta otetun EDTA-näytteen.
- vieritestit kalliimpia kuin keskuslabra
- potilaat eivät voi itse ottaa näytteitä, vaatii huolellisen perehdyttämisen, jotta potilas voi itse ottaa näytteen
Mikä seuraavista on oikein?
- Kreatiniini nousee nopeasti akuutissa munuaisten vajaatoiminnassa
- Suuri lihasmassa johtaa korkeampiin kreatiniinipitoisuuksiin
- Kreatiniini nousee alkavassa munuaisten vajaatoiminnassa
- Ruokavalio ei vaikuta kreatiniinipitoisuuksiin
- Suuri lihasmassa johtaa korkeampiin kreatiniinipitoisuuksiin?
Munuaisten toimintaa voidaan tutkia mittaamalla verestä aineita, jotka erittyvät munuaisten kautta pois. Jos erittyminen on tilapäisen syyn tai munuaistaudin vuoksi häiriintynyt, aineen määrä veressä suurenee. Yleisimmin laboratoriotutkimuksena käytetään kreatiniinia.
Kreatiniini liittyy lihasten energia-aineenvaihduntaan. Lihaksissa on kreatiinia ja kreatiinifosfaattia, jotka ovat tärkeitä lihassolujen energian tuottamisessa. Energia-aineenvaihdunnan reaktioissa kreatiinista muodostuu kreatiniinia. Tässä nimistö on vähän sotkuinen; vaikka kreatiini ja kreatiniini näyttävät melkein samalta sanalta, ne ovat eri aineita. Kreatiniinia elimistö ei pysty käyttämään, vaan siitä on päästävä eroon. Se siirtyy lihaksista vereen ja sieltä munuaisiin, joiden keräsissä se suodattuu nopeasti munuaisputkiin ja virtsaan. Kreatiniinia muodostuu suunnilleen sama määrä eri päivinä. Nämä ominaisuudet tekevät sen käyttökelpoiseksi munuaistoiminnan mittariksi.
Kreatiniinia tutkitaan, kun selvitetään munuaisten toimintaa, seurataan sairauksia, jotka vaikuttavat munuaisiin (esimerkiksi diabetes, tulehdukset, verenpainetauti) ja selvitettäessä oireiden syitä.
Kohonnut kreatiniini voi johtua munuaistaudista tai munuaisten toiminnan heikentymisestä. Äkillinen tai pitkäaikainen munuaisten vajaatoiminta suurentaa kreatiniinin pitoisuutta veressä. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (uremia eli virtsamyrkytys) kreatiniini-arvo voi olla 500–1 000 µmol/l ja ylikin.
Iän mukana munuaisten suodatinnopeus heikkenee, mikä vaikuttaisi kreatiniinipitoisuutta nostavasti. Koska iän myötä samanaikaisesti myös lihasmassa vähenee, pysyy kreatiniinin pitoisuus useimmiten vakaana.
Suurentunut kreatiniinipitoisuus voi johtua myös virtsan kulkuesteestä, esimerkiksi virtsatiekiven tai eturauhasen liikakasvun takia.
Kreatiniini vo kohota tilapäisesti elimistön kuivumistilassa. Pitoisuus laskee nopeasti, kun potilasta nesteytetään.
Muodostuvan kreatiniinin määrä riippuu lihasten massasta. Miehillä sitä syntyy enemmän kuin naisilla. Lihaksikkailla miehillä kreatiniinin arvo voi olla yli viitearvojen, vaikka heidän munuaisensa ovat täysin terveet.
Ateria, varsinkin runsaasti lihaa sisältävä, voi nostaa P -Krea-arvoa jopa 20 %, joten luotettavin tulos saadaan paaston jälkeen.
Ravintolisänä käytetty kreatiini voi myös nostaa kreatiniinipitoisuutta. Kreatiinia lisäravinteena käyttävien olisi hyvä pitää viikon tauko ennen näytteenottoa
Glomerulusfiltraation täytyy alentua 40-50 %:iin normaalista ennen kuin P -Krea nousee viitealueen yläpuolelle.
Luentokalvoista: hidas ja epäherkkä muuttuja äkillisissä vajaatoimintatilanteissa kuten sokkitilanteissa (acute kidney injury)
Mikä seuraavista tekijöistä pidentää tromboplastiiniaikaa (alentunut TT%)
Hepariinihoito
Lupus-antikoagulantti
Lisääntynyt sisäisen reitin hyytymistekijöiden kulutus
Maksan vajaatoiminta
Maksan vajaatoiminta
____
Huom! Lupusantikoagulantti ja hepariinihoito voivat pidentää APTT:tä
Mitä laboratorikokeella P-INR mitataan?
Varfariinihoidon antikoagulaatiovaikutusta
Primaarihemostaasin toimintaa
Hyytymiskaskadin sisäisen reitin toimintaa
Maksan hyytymistekijöiden synteesiä
Varfariinihoidon antikoagulaatiovaikutusta
Mikä seuraavista tutkimuksista oisoittaa herkimmin lievän munuaisten vajaatoiminnan?
U-KemSeula
P-KysC
P-Krea
P-KysC
Kystatiini C on kreatiniinia merkittävästi herkempi osoittamaan lievää munuaistoiminnan alenemista ja voi osaksi korvata endogeenisen kreatiniinin poistuman mittauksetkin. Pitkälle kehittyneen munuaisten vajaatoiminnan monitoroinnissa kystatiini C:llä ei ole selvää etua kustannuksiltaan edullisempaan kreatiniinimääritykseen verrattuna.
Kystatiini C -pitoisuus ei ole riippuvainen henkilön lihasmassan suuruudesta, mikä lisää tämän tutkimuksen arvoa erityisesti lapsilla.
Raskaus nostaa kystatiini C:n muodostumista ja lisää kystatiini C:n eritystä munuaisten glomerulusfiltraation lisääntymisen vuoksi. Näiden vuoksi kystatiini C ei kuvaa hyvin raskauden aikaista munuaistoimintaa.
Päivystyspotilaasta on pyydetty seuraavat laboratoriotutkimukset: P-Amyl, P-CRP, U-Trypsinogeeni 2. Mitä sairautta potilaalla epäillään?
Pankreatiitti
Sepsis
Kolestaasi
Sepelvaltimotautikohtaus
Pneumonia
Pankreatiitti
Tutkimukset: amylaasi, trypsinogeeni-2 ja (lipaasi), CRP
Haimatulehdusta epäiltäessä suositellaan tilaamaan ensisijaisesti plasman amylaasi, haimaperäinen (P -AmylP, 4590)
Äkillisen haima- ja sylkirauhastulehduksen yhteydessä tavataan kohonneita amylaasipitoisuuksia. Lievästi kohonneita arvoja tavataan myös monissa muissa ylävatsa-alueen ärsytystiloissa ja esimerkiksi oksentelun yhteydessä.
Amylaasi on ruoansulatusentsyymi, joka hajottaa ravinnon tärkkelystä. Haima erittää amylaasia ohutsuoleen, vain pieniä määriä karkaa haimasoluista verenkiertoon. Haimatulehduksessa solut vaurioituvat, jolloin amylaasia valuu vereen suuria määriä, minkä seurauksena seerumin amylaasiarvo suurenee monikertaisesti. Amylaasi erittyy munuaisten kautta virtsaan ja voidaan mitata myös sieltä (U-Amyl, viitearvot 17–580 U/l).
Jos potilaalla on äkisti ilmaantuneita kovia ylävatsakipuja, amylaasi määritetään käytännössä aina. Nykyisin määritetään yleensä ensisijaisesti haimaperäisen amylaasin pitoisuus (P-AmylP). Haimatulehdus on tärkeää todeta nopeasti, sillä kyseessä on sairaalahoitoa vaativa vakava sairaus. Plasman tai virtsan amylaasia käytetään myös haimatulehduksen paranemisen seurannassa. Haimatiehyen äkillinen tukkeutuminen esimerkiksi sappikiven tai kasvaimen vuoksi voi myös nostaa amylaasiarvoa.
Noin 5 %:lla ihmisistä kohonneet pitoisuudet liittyvät ns. makroamylasemiaan. Tässä harvinaisessa tilassa amylaasimolekyyli on hieman muuttunut, minkä vuoksi se kiinnittyy johonkin seerumin valkuaisaineeseen. Muodostunut amylaasin ja valkuaisaineen yhdistelmä on niin iso, ettei se suodatu munuaisen läpi virtsaan, kuten tavallinen amylaasi tekee. Kun amylaasi ei erity pois, sitä kertyy vereen, vaikka henkilöllä ei olekaan haimatulehdusta. Ilmiö on ihmiselle täysin vaaraton. Ongelmia saattaa tulla, jos selvästi suurentunut amylaasiarvo tulkitaan väärin haimatulehduksesta johtuvaksi ja ruvetaan hoitotoimiin. Tarvittaessa tällöin tehdään ns. amylaasin isoentsyymimääritys tai tutkitaan myös virtsan amylaasipitoisuus.
ALAT ↑, AFOS ↑ ja Bil ↑ viittaa sappipankreatiittiin
Mikä tutkimus kuvastaa spesifimmin tulehduksellisen suolistosairauden aktiivisuutta?
Ulosteen veri
Ulosteen kalprotektiini
Mahalaukun biomerkkiainetutkimus
CRP ja Lasko (La)
Ulosteen bakteeriviljely
Ulosteen kalprotektiini
Tulehduksellisia suolistosairauksia (IBD eli inflammatory bowel disease) ovat haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa) ja Crohnin tauti Ulosteen kalprotektiinia käytetään näiden sairauksien diagnostiikassa. Siitä on hyötyä myös taudin aktiivisuuden ja hoidon tehon seurannassa.
Kalprotektiini on pääosin neutrofiilistä soluista peräisin oleva valkuaisaine, jonka määrä ulosteessa kohoaa suoliston tulehduksen seurauksena. Kalprotektiini on tasaisesti jakautunut ulosteeseen ja säilyy ulosteessa melko hyvin. Etuna on myös, että kertanäytteen ja ulostekeräyksen luotettavuus on yhtä hyvä eli ei tarvita useita eri päivien näytteitä.
Normaalipitoisuus sulkee pois kohtalaisen luotettavasti aktiivisen suolistosairauden, mutta proktiitissa eli peräsuolen alueen haavaisessa paksusuolitulehduksessa, jossa peräsuoli tyhjenee tiheästi, kalprotektiiniarvo voi olla normaali.
Tulehduskipulääkkeet voivat limakalvovaurioita aiheuttamalla tuottaa vääriä positiivisia testituloksia, ja siksi niitä ei pitäisi käyttää pariin viikkoon ennen testiä.
