Maksan sairauksien laboratoriotutkimukset Flashcards
1
Q
MAKSASAIRAUKSIEN SYITÄ
A
- Hepatiitit: virus, toksinen, autoimmuuni
- Runsas alkoholinkäyttö (rasvamaksa, hepatiitti, kirroosi)
- Vuonna 2007 Suomessa alkoholista johtuvaan maksakirroosiin kuolleita 1147
- V. 2007 muista kuin alkoholista johtuvia maksakirroosikuolemia 80
- Non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD, liittyy obesiteettiin ja metaboliseen syndroomaan)
- Kirroosi (virushepatiitti, alkoholi, toksiinit)
- Syöpä (hepatosellulaarinen karsinooma, kolangiokarsinooma, metastaasit)
- Primaari biliaarinen kirroosi (pienten sappiteiden autoimmuunitauti)
- Primaari sklerosoiva kolangiitti (sappiteiden inflammatorinen tauti)
- Wilsonin tauti (kuparin kertyminen)
- Hemokromatoosi (raudan kertyminen)
- Gilbertin syndrooma (perinnöllinen bilirubiinin metaboliaan vaikuttava tauti)
2
Q
Maksakokeet: maksasoluvaurio
A
Maksasoluvaurio: ALAT, ASAT, GT
ALAT JA ASAT pääosin sytosolissa
3
Q
Maksakokeet: Sapen virtauksen estyminen
A
AFOS, GT, Bil (totaali + konj)
AFOS ja glut.transferaasi sijaitsee mm. maksassa sappietiehyeiden ympärillä
4
Q
Maksakokeet: Maksan synteettinen toiminta
A
Alb, Prealb, P-TT, ammonium-ioni
5
Q
MAKSAPARENKYYMIVAURIO
A
- Akuutin maksasoluvaurion syitä: myrkylliset yhdisteet, infektiot, verenkierron hidastuminen, sappitietukos
- Merkkiaineena entsyymejä, joiden pitoisuus hepatosyyteissä on moninkertainen verrattuna muihin kudoksiin (→ spesifisyys)
- Aminotransferaasit / transaminaasit: ALAT, (ASAT) * (GT)
- Maksasoluvaurio → entsyymit vapautuvat verenkiertoon → entsyymien aktiivisuuden määritys plasmasta
- Maksaentsyymimäärityksillä voidaan arvioida maksavaurion suuruutta, vaikeusastetta, ennustetta ja paranemista
- Ei voida päätellä lopullista diagnoosia (→ muut kemialliset tutkimukset, serologia, kuvantaminen, histologia)
6
Q
1024 P-ALAT, Alaniiniaminotransferaasi, plasmasta
A
- Viitearvot:
- Naiset alle 35 U/l
- Miehet alle 50 U/l
- Maksasolujen sytoplasman entsyymi, kuvastaa käytännössä melko spesifisesti maksasoluvauriota (pieniä määriä muissakin kudoksissa)
- Spesifisempi maksasoluille kuin ASAT
- Herkkä akuutin maksavaurion mittari
- Lievään maksavaurioon viittaa yli 3x viiteylärajan ylittävät aktiivisuudet
- Nousee virusten ja lääkeaineiden aiheuttamissa akuuteissa maksavaurioissa usein n. 10x (tai enemmänkin)
- Kohonneita arvoja tavataan jo ennen ikteruksen ilmaantumista ja myös subkliinisessä hepatiitissa
- Lievä maksaentsyymien nousu voi kätkeä taakseen vaikean hoidettavan maksasairauden -> etiologian selvittäminen!
- Akuutissa virushepatiitissa huippuarvo 7 - 12 vuorokaudessa, normaalistuu 3 - 5 viikossa, lääkeaineiden aiheuttamassa hepatiitissa normaalistuu nopeammin
- Kroonisessa hepatiitissa ja kirroosissa kuvastaa taudin aktiivisuutta
- Usein selvästi koholla intrahepaattisessa sappistaasissa
- Lievästi kohonnut tai normaali ekstrahepaattisessa staasissa
- Biliaarisessa kirroosissa korkea
- Lievästi koholla rasvamaksaan liittyen (alkoholi, NASH, NAFLD, obesiteetti, metabolinen oireyhtymä)
- Kohtalaista ALAT-nousua voi esiintyä ilman maksavauriota sepsiksessä, keuhkoinfarktissa, lihasdystrofioissa, sydäninsuffisienssissa ja munuaisinsuffisienssissa.
- Hemolyyttinen näyte aiheuttaa virheellisen korkeita ALAT- aktiivisuuksia!
7
Q
4591 P-ASAT, Aspartaattiaminotransferaasi, plasmasta
A
- Viitearvot:
- Naiset 15-35 U/l * Miehet 15-45 U/l
- Maksan lisäksi myös mm. sydän- ja luurankolihaksessa (ALAT maksalle spesifisempi)
- Maksasoluissa sekä sytoplasmassa että mitokondrioissa
- Nousee toksisissa ja iskeemisissä hepatiiteissa sekä
virushepatiitissa 10x (tai enemmän) - Normaalistuu nopeammin kuin ALAT
- Merkitystä lähinnä ASAT/ALAT-suhteen arvioinnissa ja kirroosiriskilaskureissa (NFS, FIB4, APRI)
8
Q
ASAT/ALAT-suhde
A
- Maksasolussa enemmän ALAT:ia kuin ASAT:ia → normaalisti suhde 1
- Lievissä vaurioissa sytoplasman ASAT ja ALAT vapautuu mutta ei mitokondrioiden ASAT → suhde 1
- Vaikeissa vaurioissa myös mitokondraalinen ASAT vapautuu → suhde = 1
- Runsas alkoholin käyttö lisää mitokondriaalisen ASAT:n vapautumista ja pienentää ALAT-aktiivisuutta → suhde usein 2
- Alkoholihepatiitin lisäksi ASAT/ALAT-suhde koholla mm. lihasdystrofioissa, lihasrasituksen jälkeen, sydäninfarktin jälkeen, keuhkoembolioissa, pankreatiiteissa ja hemolyyttisissä tiloissa (ASAT näissä tiloissa korkeampi kuin ALAT)
9
Q
SAPPITEIDEN SAIRAUDET: kolestaasi
A
KOLESTAASI = sapen virtauksen häiriö
* Intrahepaattinen
* Maksametastaasit, hepatooma, sappiteiden tulehdus, lääkeaineet ym.
* Ekstrahepaattinen
* Esim. sappikivet, haimakasvain
* Kolestaasi → ikterus (ihon ja sklerojen keltaisuus, jaundice)
* Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina hemolyysi ja bilirubiinia konjugoivien entsyymien puute (Gilbertin ja Crigler-Najjarin syndromat)
- Alkalinen fosfataasi (AFOS) nousee
- Glutamyylitransferaasi (GT) nousee
- Bilirubiini nousee
10
Q
4587 P-AFOS, Alkalinen fosfataasi, plasmasta
A
- Viitearvot 35-105 U/l
- Muodostuu maksassa, sappiteissä, luustossa, suolistossa, istukassa ja
eräissä kasvaimissa - Aikuisilla pääosa normaalisti maksaperäistä (n. 60%) ja luustoperäistä n. 30-40%
- Kasvuikäisillä lapsilla luustoentsyymi vallitseva
- P-AFOS:n käyttö: Kolestaasin seulontatutkimus → (maksaperäinen)
AFOS nousee moninkertaiseksi viitealueen ylärajaan verrattuna - Ekstrahepaattisessa staasissa 10–12–kertainen nousu
- Intrahepaattisessa staasissa yleensä lievempi (2–3-kertainen) nousu
- Nousee myös akuutissa hepatiitissa
- AFOS nousun syytä selvitettäessä tarvittaessa GT (GT↑: AFOS maksaperäinen9 ja AFOS-isoentsyymimääritys
- Selvästi alentunut (alle 10 U/l) P -AFOS voi johtua perinnöllisestä entsyymipuutoksesta (hypofosfatasia). Lievemmin alentunut arvo voi liittyä hypertyreoosiin.
11
Q
1048 S-AFOS-Is, Alkalinen fosfataasi, isoentsyymit, seerumista
A
- Alkalisen fosfataasin isoentsyymejä määritetään maksa- ja luustosairauksien diagnostiikassa sekä koholla olevan alkalisen fosfataasin kudosalkuperän selvittämisessä
- Maksaperäinen AFOS nousee sappistaasissa ja muissa maksasairauksissa
- Luustoperäinen entsyymi nousee tiloissa, joissa esiintyy lisääntynyttä osteoblastien aktiivisuutta
- Pagetin taudissa ja osteogeenisessa luusarkoomassa 10-15 –kertainen nousu
- Riisitaudissa, luustometastaaseissa, osteomalasiassa ja hyperparatyreoosissa 2 - 4 –kertainen
nousu - Suolistoperäisen entsyymin nousu: suolistosairaudet, vaikeat maksa- tai munuaistaudit, autoimmuunitaudit
- P -AFOS voi olla myös peräisin keuhkoista, munuaisista, haimasta tai tuumoreista.
- Joskus kohonneen P –AFOS:n syynä entsyymin ja immunoglobuliinin kompleksi, joka eliminoituu hitaasti
- Istukkatyyppinen isoentsyymi nousee raskauden aikana.
12
Q
4597 P-GT, Glutamyylitransferaasi, plasmasta
A
- Viitearvot:
- Miehet, alkaen 17 v, alle 60 U/l
- Naiset, alkaen 17 v, alle 40 U/l
- Plasman GT yleensä valtaosin maksaperäistä
- Nousee herkästi kolestaasissa
- Nousee myös alkoholin ja eräiden lääkeaineiden vaikutuksesta (synteesin induktio) → voidaan käyttää alkoholin suurkulutuksen seurantaan
- Alkoholin käytön lopettamisen jälkeen normaalistuu 2 - 3 viikossa.
- Alkoholin aiheuttaman maksavaurion yhteydessä (krooninen hepatiitti,
rasvamaksa tai kirroosi) kohtalaisesti tai selvästi koholla. - Mielekästä käyttää GT:tä ja AFOS:ia yhdessä kolestaasin selvittämisessä
- AFOS:ia spesifisempi: ei nouse luustosairauksien vaikutuksesta eikä kasvuikäisillä
- GT voi olla koholla myös mm. akuutissa pankreatiitissa, sydän- tai keuhkoinfarktissa, pneumoniassa, sydäninsuffisienssissa, colitis ulcerosassa, bronkuskarsinoomassa ja lihavuuden johdosta
13
Q
BILIRUBIINI
A
- Muodostuu hemoglobiinin ja muiden hemiryhmän sisältävien proteiinien hemin hajotuksen lopputuotteena
- Hemi → biliverdiini → bilirubiini
- Bilirubiini on huonosti vesiliukoinen → kuljetetaan albumiiniin sitoutuneena maksaan, jossa se konjugoidaan glukuronihappoon → konjugoitu bilirubiini vesiliukoinen → eritetään sapen kautta suolistoon
- Tutkimukset:
- 4592 P-Bil, Bilirubiini, plasmasta
- Konjugoitumattoman ja konjugoituneen bilirubiinin yhteenlaskettu pitoisuus * Viitearvot 4-20 μmol/l (aikuisilla)
- 4593 P-Bil-Kj, Bilirubiinikonjugaatit, plasmasta * Konjugoituneen bilirubiinin pitoisuus
- Viitearvot 0-5 μmol/l
- Määrityksiä käytetään maksan ja sappiteiden sairauksien sekä hemolyyttisten tilojen diagnostiikassa
- Kokonaisbilirubiini nousee maksan bilirubiinidetoksikaatiokapasiteetin ylittyessä (hemolyysi, entsyymidefekti, maksasoluvaurio tai kolestaasi)
- Hyperbilirubinemia
- Ikterus, kun bilirubiinipitoisuus on yli 50 μmol/l
Konjugoitumaton bilirubiini nousee..
* Hemolyysissä
* Bilirubiinin konjugaatiohäiriöissä (Crigler-Najjarin tauti, neonataali-ikterus)
* Bilirubiinin absorption maksasoluihin ollessa häiriintynyt (Gilbertin tauti)
Konjugoitu bilirubiini nousee..
* Kolestaasissa (ekstra- ja intrahepaattisessa)
* Konjugoituneen bilirubiinin kuljetushäiriö maksasoluissa (Rotorin tauti)
* Konjugoituneen bilirubiinin häiriintynyt eritys (Dubin-Johnsonin tauti)
- Maksasoluvaurioissa (hepatiitti, kirroosi, lääkkeiden toksinen maksavaikutus) molempien bilirubiinimuotojen plasmapitoisuus nousee (konjugoitu muoto tavallisesti runsaammin koholla)
14
Q
Tutkimukset, jotka ilmaisevat maksan synteettisen toiminnan heikkenemistä
A
- Albumiini
- Prealbumiini
- Tromboplastiiniaika
- Ammonium-ioni
15
Q
4586 P-Alb, Albumiini, plasmasta
A
- Viitearvot:
- Aikuiset 18-39 v, 36-48 g/l
- Aikuiset 40-69 v, 36-45 g/l
- Aikuiset, alkaen 70 v, 34-45 g/l
- P -Alb käytetään nestetasapainon, maksan ja munuaisten tilan, ravitsemustilan, akuutin faasin reaktioiden ja eräiden yleissairauksien seurantaan
- Albumiini on plasman runsaslukuisin proteiini, säätelee plasman kolloidiosmoottista painetta
- Kun P -Alb-pitoisuus alle puolet normaalista → ödeema
- Albumiini sitoo ja kuljettaa plasmassa monia yhdisteitä kuten bilirubiinia, rasvahappoja, kalsiumia ja eräitä lääkeaineita.
- Maksa syntetisoi suuren osan plasman proteiineista ja kaiken albumiinin − vaikeassa maksan vajaatoiminnassa plasman kokonaisproteiinipitoisuus laskee
- P-Alb pienenee maksavaurioissa ja kirroosissa
- Askitesnesteeseen menetetään albumiinia → hypoalbuminemia syvenee
- Pitkä puoliintumisaika (n. 20vrk) → ei luotettava akuuteissa muutoksissa
- Muita tilanteita, joissa P-Alb laskee: plasmaproteiinien menetys virtsaan, suolistoon tai ekstravaskulaaritilaan, akuutit infektiot ja muut tilat, joissa esiintyy akuutin faasin reaktio, krooniset infektiot, maligniteetit, aliravitsemus, malabsorptio
- P –Alb nousu: kuivuminen (akuutti nesteen menetys tai riittämätön nesteen saanti)
- Pienellä albumiinipitoisuudella negatiivinen ennusteellinen arvo
