Glykolyysi Flashcards
Anaerobinen ja aerobinen glykolyysi
Aerobisessa glykolyysissa soluilla on käytössä riittävästi happea, niin että puryvaatti voidaan siirtää mitokondrioon sitruunahappokiertoon ja elektroninsiirtoketjuun.
Anaerobisessa glykolyysissä ei ole happea saatavilla, jolloin muodostunut pyruvaatti muutetaan laktaatiksi. Reaktio käyttää NADH, joten solun NAD+/NADH -tasapaino pysyy kunnossa. Maitohappokäyminen ja hiivoilla alkoholikäyminen. Laktaattia muodostuessa veren laktaatti ja H+ konsentraatio kasvaa, mikä johtaa lihasten väsymiseen. Anaerobista glykolyysiä tapahtuu raskaassa lihastyössä, syöpäkasvaimen keskellä ja punasoluissa (punasoluissa ei ole mitokondrioita).
Corin sykli: määritelmä ja fysiologinen merkitys
Corin sykli: maitohaposta eroon.
Lihaksissa muodostunut laktaatti kuljetetaan veressä maksaan jossa siitä muodostetaan uudelleen glukoosia glukoneogeneesillä. Glukoosi saadaan kuljetettua takaisin vereen, joten se voidaan käyttää kohdekudoksessa energian vapautukseen.
Glukoosin kuljetus solukalvon yli tapahtuu GLUT-transportereilla. GLUT eivät tarvitse energiaa, sillä niillä kuljetetaan glukoosia konsentraatiogradientin suuntaan.
- GLUT-4 lihas- ja rasvakudoksessa. Insuliini nostaa kalvon GLUT-4 määrää.
- Maksan ja munuaisten GLUT-2 voi kuljettaa glukoosia molempiin suuntiin - soluihin kun glukoosia on paljon ja takaisin vereen kun sitä on vähän.
Missä glukoneogeneesia tapahtuu?
Tärkein tapahtumapaikka on maksa, mutta pienissä määrin myös munuaisissa.
Glykogeeni ja sen rakenne
Glykogeeni on nopea energianlähde, josta energiaa saadaan vapautettua varastosta ensimmäisiksi tunneiksi. Glukoosia tarvitaan aina punasolujen ja aivojen energianlähteeksi. Glykogeeniä voidaan varastoida lihaksiin noin 400g ja maksaan noin 100g (riittää verensokerin ylläpitoon 12-24 h). Glykogeeni varastoituu solulimaan jyväsiin. Yhdessä jyväsessä on noin 55 000 glukoosiyksikköä. Maksasoluissa jyväset kasautuvat suuremmiksi “roseteiksi”, joissa on kymmeniä jyväsiä.
Glukoosiyksiköt liittyvät toisiinsa alfa(1,4)-sidoksin muodostaen suoria ketjuja. Ketjut haarautuvat alfa(1,6)-sidoksien välityksellä keskimäärin joka kymmenennen monosakkaridin välein.
Glykogeenin hajotus tuottaa glukoosia, josta saadaan energiaa myös anaerobisesti. Energiantuotto nopeampaa kuin rasvojen poltossa (β-oksidaatio).
Glykogenolyysi: glykogeenifosforylaasi, haarojenpoistajaentsyymi
Tapahtuma, jossa glykogeeni pilkkoutuu glukoosi-1fosfaateiksi.
Glykogenolyysiä lisäävät lähinnä glukagoni ja epinefriini.
Ensimmäisessä vaiheessa glukoosiketjun vapaasta päästä irroitetaan glukoosiyksiköitä yksi kerrallaan epäorgaanisen ortofosfaatin Pi avulla ==> Ei kuluta energiaa. Entsyymi glykogeenifosforylaasi. Glukoosi irtoaa G1P:nä.
G1P:n fosfaattiryhmä siirretään ja saadaan glykolyysissä käyttökelpoinen muoto G6P fosfoglukomutaasilla. Ei myöskään kuluta energiaa.
Haarakohtien purkamisessa haarojenpoistajaentsyymin eli debranching enzymen kaksi eri funktiota:
○ Glykogeenifosforylaasi pysähtyy neljä glukoosiyksikköä ennen haarakohtaa nk. “limit dextrin” rakenteen muodostuttua.
○ Debranching enzyme siirtää haaran viimeisestä neljästä glukoosiosta kolme pois tieltä viereisen pidemmän ketjun päähän - 4:4 transferaasi
○ Katkaisee viimeisen glukoosiyksikön alfa(1,6)-sidoksen hydrolyyttisesti - 1:6 glukosidaasi
- Haarakohtien viimeinen glukoosiyksikkö vapautuu vapaana glukoosina
Debranching enzymen toimintahäiriötä kutsutaan nimeltään Corin taudiksi.
Lihakset käyttävät vapautuvan glukoosi-6P:n energiantuottoon:
○ Haarojen poistossa syntyy vapaata glukoosia.
○ Alfa(1,4)-sidoksia purkaessa syntyy glukoosi-1P ==> glukoosi-6P fosfoglukomutaasilla.
GLUT-4 kuljettaja
Lihaksissa ja rasvasoluissa on GLUT-4 kuljettaja, mutta näitä kuljettajia on vain silloin kun verenkierrossa on insuliinia eli GLUT-4 on hormonaalisesti säädelty.
GLUT-3 kuljettaja
Aivoissa oleva glukoosin kuljettaja, joka ei ole insuliinista riippuvainen eli on aina aktiivinen.
GLUT-3 kuljettaja
Aivoissa oleva glukoosin kuljettaja, joka ei ole insuliinista riippuvainen eli on aina aktiivinen.
Glykolyysin avainreaktiot (1, 3, 10)
MUOKKAA!
- Glukoosi+ATP ==> G-6P+ADP. Entsyymi heksokinaasi (maksassa glukokinaasi eli heksokinaasi 4).
- F6P+ATP ==> F1,6BP. Fosfofruktokinaasi eli PFK-1, vaatii magnesiumionin kofaktoriksi.
–> Glykolyysin tärkein kontrollivaihe:
A) Entsyymi rakenteeltaan tetrameeri. Eri isotsyymejä M/L, lihaksissa paljon M4 ja maksassa paljon L4.
B) Allosteerinen säätelijä ATP, suuri konsentraatio inhiboi entsyymiä ja alhainen pitoisuus aktivoi.
C) Toinen allosteerinen säätelijä F1,6BP. - PEP+ADP ==> pyruvaatti+ATP, entsyymi pyruvaattikinaasi.
Glykolyysin avainreaktio 1
Glukoosi+ATP ==> G6P+ADP
Solukalvolla ei ole kuljettajia fosforyloiduille sokereille. Heksokinaasi fosforyloi soluun otetun glukoosin solulimassa. Glukoosi-6-fosfaatti ja sen jälkeiset glykolyysin välituotteet ovat fosforyloituja eivätkä pääse pakenemaan solusta.
Glykolyysin avainreaktio 3
- F6P+ATP ==> F1,6BP.
Fosfofruktokinaasi-1 (PFK-1) lisää fruktoosi-6P:iin toisen fosfaattiryhmän. Tämän jälkeen fruktoosi-1,6- bisfosfaatti voidaan lohkaista kahdeksi kolmehiiliseksi molekyyliksi, joissa molemmissa fosfaattiryhmä. Niinpä nekin pysyvät solun sisällä. Fruktoosi-1,6-bisfosfaatin muodostus on ensimmäinen vain glykolyysille ominainen reaktio – substraatti käytetää energiaksi
Tämä on glykolyysin tärkein säätely/kontrollikohta.
Glykolyysin avainreaktio 10
Fosfoenolpyruvaatista pyruvaatti eli
PEP+ADP ==> pyruvaatti+ATP, entsyymi pyruvaattikinaasi.
Tarkemmin: fosfoenolipyruvaatti defosforyloidaan pyruvaattikinaasin avulla pyruvaatiksi. Samalla ADP fosforyloituu ATP:ksi. Pyruvaattikinaasia inhiboivat ATP, alaniini ja glukagoni. Aktivoiva molekyyli on puolestaan glykolyysin kolmannessa vaiheessa muodostuva fruktoosi-1,6-bisfosfaatti.
Glykolyysin avainreaktio 10
PEP+ADP ==> pyruvaatti+ATP, entsyymi pyruvaattikinaasi.
Fosfoenolpyruvaatistista pyruvaatti
Tarkemmin:
fosfoenolipyruvaatti defosforyloidaan pyruvaattikinaasin avulla pyruvaatiksi. Samalla ADP fosforyloituu ATP:ksi. Pyruvaattikinaasia inhiboivat ATP, alaniini ja glukagoni. Aktivoiva molekyyli on puolestaan glykolyysin kolmannessa vaiheessa muodostuva fruktoosi-1,6-bisfosfaatti.
Glykolyysi kasvaimissa
Nopeasti kasvavissa, suurissa kasvaimissa hapenpuutetta –> kiihtynyt glykolyysi
Anaerobisessa glykolyysissä energiaa saadaan vain vähän. Nopeasti kasvava kasvain tarvitsee glukoosia paljon. Hapen puute aktivoi verisuonten kasvua ja lisää glykolyyttisten entsyymien tuotantoa. Tätä voidaan käyttää hyväksi diagnostiikassa: radioaktiivinen glukoosi kertyy kasvaimiin – kertymäkohdat voidaan paikantaa kuvantamalla.
Glykolyysin lopputuote
Pyruvaatti