Gerontologia Flashcards

1
Q

Kehon painon vaihtelu liittyy väestötasolla ensisijaisesti?

A

Kehon rasvamäärän vaihteluun.
Pituus-, paino- ja BMI-tulosten perusteella ei voida kuitenkaan tehdä tarkkoja päätelmiä kehon eri kudoskomponenttien keskinäisistä suhteista ja niiden muutoksista.

Paino ja BMI voivat säilyä entisellään vanhenemisen myötä, vaikka kehon koostumus muuttuu lihasmassan vähentyessä ja rasvan määrän lisääntyessä. Yksittäisissä tapauk issa, esimerkiksi voimalajeja harrastavilla urheilijoilla, BMI:n yhteys lihavuuteen ja kehon koostumukseen voi olla hyvin erilainen kuin väestössä keskimäärin.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
2
Q

Pituuden muutos ikääntyessä?

A

Kehon pituus pysyy kasvuiän jälkeen jokseenkin muuttumattomana noin 40 vuoden ikään asti. Pituus vähenee tämän jälkeen progressiivisesti, aluksi hitaasti, mutta yli 60-vuotiailla keskimäärin jo noin 2 cm kymmenessä vuodessa.

Naisten pituus vähenee nopeammin kuin miesten. Pääasiallisena syynä tähän on luun menetyksen ja osteoporoottisten muutosten kiihtyminen vaihdevuosi-iässä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
3
Q

Kehon pituuden muutoksiin vaikuttavat todennäköisesti myös?

A

Geneettiset tekijät sekä erilaiset ravinto- ja elintapatekijät. Elinolojen, ravitsemuksen ja terveydentilan yleinen paraneminen on tutkimusten mukaan yhtenä syynä siihen, että väestön keskipituus on Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa viime vuosiin asti kasvanut.

Säännöllisen harjoittelun avulla voidaan periaatteessa ylläpitää ryhtiä ja vaikuttaa myös luuston kuntoon, mutta toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, että liikunta samalla estäisi vanhenevan pituuden menetystä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
4
Q

Painon muutos ikääntyessä?

A

Kehon paino lisääntyy aikuisiässä keskimäärin 50–60 vuoden ikään asti, naisilla vähän myöhempään kuin miehillä.
Painon kertyminen johtuu tavallisimmin rasvan määrän lisääntymisestä. Rasvan lisääntyminen voi jatkua vielä tämänkin ikävaiheen jälkeen, erityisesti naisilla, mutta kehon paino ei välttämättä muutu, koska lihaskudoksen ja muiden rasvattomien komponenttien määrä vähenee.
70 ikävuoden jälkeen kehon paino kääntyy yleensä laskuun muutoksen ollessa keskimäärin 2–3 kg kymmenessä vuodessa.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
5
Q

BMI:llä on yhteyksiä?

A

BMI:n yhteys kuolleisuuteen ja sairastavuuteen on kuitenkin monitahoinen.
Lisääntynyt kuolemanvaara on vanhemmissa ikäryhmissä korkeiden BMI-arvojen lisäksi erityisesti yhteydessä mataliin BMI-arvoihin.
Optimaaliset BMI-tasot ovat iäkkäillä todennäköisesti korkeampia ja lähempänä lihavuusrajaa kuin keski-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla.
BMI-tasot vaihtelevat myös kuolinsyiden mukaan siten, että alhainen diabetes- ja sydän- ja verisuonitauti-kuolleisuus liittyy pienempiin BMI-arvoihin kuin alhainen keuhkokuume- ja influenssakuolleisuus.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
6
Q

Sairauksien ohella kriittinen riskitekijä matalien BMI-tasojen yhteydessä on?

A

Vähäinen lihasmassa. Vaikka ylenmääräinen rasva on riskitekijä myös vanhuudessa, lievä ylipaino ei näytä lisäävän riskiä, mikäli lihaskunto on hyvä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
7
Q

Rasvan jakautuminen kehon eri osiin muuttuu vanhetessa yleensä siten, että?

A

Ihonalaista rasvaa kertyy enemmän keskivartaloon kuin raajoihin ja että kehon sisäinen, sisäelinten ympärille ja lihaksiin kertyvä rasva lisääntyy suhteessa ihonalaiseen rasvaan.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
8
Q

Rasvattoman massan ja sen eri komponenttien muutosten heterogeenisuus on osasyynä siihen, että?

A

Esimerkiksi solumassan ja solunsisäisen veden määritykset ovat osoittaneet suurempia muutoksia kuin ihopoimumittauksiin ja bioimpedanssiin perustuvat menetelmät. DXA:ta on siten käytetty.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
9
Q

Vanhenevan ihmisen kehon koostumuksen muutokset ovat ainakin osittain yhteydessä?

A

Fyysisen aktiivisuuden vähenemiseen. Iäkkäitä urheilijoita tutkittaessa on havaittu, että kehon rasvamäärä on intensiivisesti harjoittelevilla miehillä ja naisilla suurempi kuin nuorilla urheilijoilla, mutta se on huomattavasti pienempi kuin samanikäisillä liikuntaa harrastamattomilla.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
10
Q

Niukkaenergiainen ravinto voi jarruttaa rasvan kertymistä vanhenevalla. Tiukka ruokavalio saattaa kuitenkin vähentää myös?

A

Rasvatonta massaa. Vanhuuden aliravitsemus on erityisen haitallista, koska se edistää rasvattoman massan menetystä ja sarkopenian kehittymistä ja johtaa samalla myös rasvavarastojen hupenemiseen ja immunologisten funktioiden heikkenemiseen. Yhdessä vähentyneen fyysisen aktiivisuuden kanssa ravitsemushäiriöt hidastavat aineenvaihduntaa, rajoittavat toimintkykyä ja lisäävät avun tarvetta.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
11
Q

Luiden ensisijainen tehtävä onkin?

A

Kestää kuormitusta, ylläpitää kehon rakennetta ja asentoa, suojata pehmeitä kudoksia ja edistää lihassupistusten tuottaman voiman siirtymistä kehon osasta toiseen.
Luusto osallistuu myös elimistön mine-aalitasapainon ylläpitämiseen ja tarjoaa suotuisan ympäristön verisolujen muodostukselle.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
12
Q

Vanhenemisen ja luun patologisen haurastumisen (osteoporoosin) yhteydessä remodellaatio pyrkii?

A

Suosimaan luun hajoamista (resorptiota) siten, että luun muodostus ei täysin korvaa poistettua luuta. Seurauksena on luun määrän väheneminen ja rakenteen heikkeneminen.

Luun määrä saattaa vähentyä ja luiden rakenne heikentyä jo 35–40 vuoden iästä alkaen. Muutokset ovat selvempiä 50. ikävuoden jälkeen, erityisesti naisilla vaihdevuosi-iässä, jolloin estrogeenin tuotanto vähenee ja luun resorptio lisääntyy.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
13
Q

Miksi luun menetys on naisilla nopeampaa kuin miehillä ikääntyessä?

A

Pitkien luiden varsiosissa vanheneminen ilmenee luun sisäpinnan (endosteum) haurastumisena, mikä on luun määrään nähden runsaampaa naisilla kuin miehillä. Luun ulkopinnan (periosteum) laajeneminen on naisilla sekä kasvun että vanhenemisen aikana vähäisempää, mikä edelleen vähentää naisten luiden lujuutta miehiin verrattuna.

Joka tapauksessa on arvioitu, että naiset menettävät keskimäärin 50 % hohkaluuaineksestaan ja 30 % kuoriluuaineksestaan elämänsä aikana, kun vastaavat luvut miehillä ovat 30 % ja 20 %

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
14
Q

WHO:n määrittelemien kriteerien mukaan luun menetystä voidaan pitää fysiologisena osteopeniana, mikäli?

A

Luuntiheys on 1–2,5 keskihajontaa (SD) nuorten aikuisten keskiarvoa alhaisempi (–2,5 < ”T-score” ≤ –1).
Osteoporoosista eli patologisesta luukadosta on kyse, mikäli tiheys on pienempi kuin –2,5 SD.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
15
Q

Luun menetys varhaisessa vaihdevuosi-iässä lisää erityisesti hohkaisten luukohtien, nikamien ja distaaliradiuksen, murtumariskiä. Myöhemmän iän osteoporoosi, joka kohdistuu myös kuoriluun rakenteisiin, ilmenee?

A

Sekä naisten että miesten lisääntyneinä lonkka- ja nikamamurtumina. Luun mineraalitiheyden ja murtumariskin yhteys on sinänsä samanlainen iäkkäillä miehillä ja naisilla, mutta naisten suuremman lukumäärän, heikomman luuston ja huonomman lihaskunnon vuoksi osteoporoosi on erityisesti naisten terveysongelma.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
16
Q

Osteoporoosipotilaiden toimintakyvyn ja elämänlaadun kohentamisessa liikunnan tulisi olla?

A

Lihaskunto-, liikkuvuus- ja tasapainoharjoitukset ovat asianmukaisesti toteutettuina potentiaalisia hoitomenetelmiä.
Potilaille, joilla on kovia kipuja ja liikerajoituksia, voidaan soveltaa kehon painoa keventäviä liikuntaohjelmia (esimerkiksi vesivoimistelua).
Osteo-oroosipotilaiden tulisi kuitenkin välttää dynaamisia vatsalihasliikkeitä, voimakkaita taivutus- ja kiertoliikkeitä sekä äkillisiä tai impaktityyppisiä kuormituksia.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
17
Q

Iän vaikutus lihasvoiman muutokseen?

A

Iän mukana lihasten koko pienenee ja hermotus heikkenee aiheuttaen lihasvoiman alenemista.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
18
Q

Maksimivoiman mittaus?

A

Maksimivoiman mittauksissa tutkittavaa pyritään motivoimaan mahdollisimman hyvään suoritukseen. Tällöin on kyseessä tahdonalainen maksimivoima. Tahdonalainen voima on varsinkin iäkkäillä ihmisillä jonkin verran alempi kuin lihasten todellinen maksimivoima, joka saadaan selville vain ulkoisen sähköärsykkeen avulla.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
19
Q

Dynaaminen lihassupistus?

A

Dynaamisista lihassupistuksista puhutaan silloin kun lihassupistukseen liittyy havaittava liike.
Konsentrisessa supistuksessa lihas supistuessaan lyhenee. Esimerkiksi portaita noustaessa reiden etupuolen lihakset työskentelevät konsentrisesti.
Eksentrisessä supistuksessa lihas pitenee supistuessaan. Portaita laskeuduttaessa reiden etupuolen lihakset tekevät eksentristä työtä. Eksentrisen ja konsentrisen voiman mittaaminen vaatii monimutkaisempia laitteita kuin isometrisen voiman mittaaminen.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
20
Q

Yksilöiden väliset erot lihasvoimassa selittyvät perimällä ja eroilla ympäristötekijöissä. Mitä tarkoittavat?

A

Perimällä tarkoitetaan yksilön vanhemmiltaan perimien kaikkien geenimuotojen kokonaisuutta.
Geeni on perinnöllisyyden perusyksikkö, perintöaineksen toiminnallinen osa, joka siirtää perinnöllisen tiedon sukupolvelta toiselle.
Usein puhutaan ominaisuuksien periytymisestä vanhemmilta lapsille.
Varsinaisesti ominaisuudet eivät kuitenkaan periydy, vaan ominaisuuksiin vaikuttavat geenit periytyvät. Ympäristötekijöillä puolestaan tarkoitetaan kaikkia ominaisuuteen vaikuttavia ei-geneettisiä tekijöitä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
21
Q

Perimän selitysosuus englanninkielisessä kirjallisuudessa raportoidaan usein heritabiliteettina (heritability). Mitä tarkoittaa?

A

Heritabiliteetti on tilastollinen termi, joka kuvaa geneettisten tekijöiden selitysosuutta ilmiön koko-naisvaihtelusta.
Heritabiliteetti on riippuvainen ajasta ja tutkimuskohteesta. Tästä syystä perimän selitysosuus saattaa vaihdella iän, sukupuolen ja väestön mukaan.
On kuitenkin muistettava, että geneettiset ja ympäristötekijät ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa toistensa kanssa. Tästä syystä ominaisuudet ja sairaudet ovat aina geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksen tulosta.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
22
Q

Lihasvoima on polygeeninen eli?

A

Monitekijäinen ilmiö, johon todennäköisesti vaikuttavat useat eri geenit ja niiden väliset yhteydet (gene × gene inter-action).
Lisäksi geenit toimivat vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden kanssa (gene × environment interaction).
Yksilön lihasvoimataso muodostuukin usean eri geenin ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Myös geenien aktiivisuustaso vaihtelee iän myötä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
23
Q

Lihasvoiman kohdalla yli puolet yksilöiden välisistä eroista selittyy muilla kuin geneettisillä tekijöillä. Eli?

A

Ympäristötekijöiden eli ei-perinnöllisten tekijöiden suuri selitysosuus korostaa fyysisen aktiivisuuden, kuntoutuksen, harjoittelun sekä muiden elämäntapatekijöiden tärkeyttä iäkkäiden lihasvoiman ylläpidossa ja sen lisäämisessä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
24
Q

Lihasvoiman heikentyminen 50 ikävuoden jälkeen?

A

Tämän jälkeen lihasvoima alkaa heikentyä noin 1 %:n vuosivauhtia.
Vaihdevuosiin liittyvien hormonaalisten muutosten takia naisten lihasvoima heikkenee 50. ikävuoden tienoilla luul-tavasti enemmän ja nopeammin kuin miesten.

Kuudenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen se heikkenee noin 1,5–2 % vuodessa. Osa voiman heikkenemisestä liittyy sairauksiin, osa muissa elinjärjestelmissä tapahtuviin ikääntymismuutoksiin, osa fyysisen aktiivisuuden muutok-siin ja osa suoranaisiin hermo-lihasjärjestelmän vanhenemismuutoksiin.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
25
Q

Mitä tarkoittaa sarkopenia?

A

Esim. iäkkäiden ihmisten polven ojentajalihaksen poikkipinta-alasta vain 50 % muodostui lihaskudoksesta ja loput rasva- ja sidekudoksesta. Tätä ilmiötä kutsutaan sarkopeniaksi.

Lihasmassan pieneneminen johtuu sekä hitaiden, että nopeiden lihassolujen lukumäärän vähenemisestä palau-tumattoman soluvaurion tai liikehermosolun kuoleman seurauksena. Sarkopenialle tyypillisenä piirteenä pidetään juuri liikehermosolujen vähenemistä.

Hormonitason muutokset vaikuttavat myös.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
26
Q

Mitä lihassolujakaumalle tapahtuu ikääntyessä?

A

Tieto on ristiriitaista, mutta iäkkäillä ihmisillä hitaiden lihassolujen suhteellinen osuus on suurempi kuin nuoremmilla. Tämä saattaa johtua siitä, että toimiva, yleensä hitaita lihassoluja hermottava liikehermosolu alkaa hermottaa osaa niistä lihassoluista, joiden oma nopea liikehermosolu on kuollut. Uuden hermotuksen saaneet lihassolut muuttuvat vähitellen muiden samassa motorisessa yksikössä olevien solujen kaltaisiksi eli hitaiksi. Näin motoriset yksiköt vähenee.

Myös Aktiini- ja myosiinifilamenttien välinen liukumisnopeus hidastuu ikään-ymisen mukana erityisesti niissä soluissa, jotka ilmentävät MHC I:tä ja IIA:ta

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
27
Q

Lihasvoiman työ liikkeessä? (Esim. iäkäs, joka sairastunut ja voimat heikentyneet).

A

Tiettyyn liikkeeseen, vaikka portaalle nousemiseen, tarvittavan lihasvoiman määrä riippuu henkilön painosta eli siitä, kuinka suuri työ pitää tehdä, sekä motorisesta taidosta.
Taidokas suorittaja tarvitsee vähemmän lihasvoimaa kuin henkilö, jonka suoritus on hioutumaton tai muuten haparoiva.
Esimerkiksi huono asennonsäätelykyky käveltäessä asettaa lisävaatimuksia voimankäytölle. Usein hyvin iäkkäillä ihmisillä on vaikeuksia liikkeen koordinoinnissa, joka entisestään lisää lihasvoiman merkitystä suorituksen mahdollistajana.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
28
Q

Reservikapasiteetista puhutaan, kun?

A

Voimaa on riittävästi ja voiman lisäys ei enää sinänsä paranna suoritusta.
Reservikapasiteetti on ikään kuin turvamarginaali. Esimerkiksi sairaalahoidossa lihasvoima saattaa vuodelevossa vähetä jopa 2 % päivässä.
Mikäli alaraajojen lihasvoima on jo valmiiksi lähellä liikkumiseen tarvittavaa minimiarvoa, henkilöllä on merkittävä lihasten heikkoudesta johtuvien toiminnanvajausten riski. Jos taas lihasvoimissa on reserviä, ei muutaman prosentin voiman aleneminen vielä johda toiminnanvajauksiin.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
29
Q

Heikentynyt lihasvoima on yhteydessä (kuolleisuuteen)?

A

Korkeampaan ikään, alempaan ruumiinpainoon, sairauk-siin, liikunnalliseen inaktiivisuuteen ja matalaan koulutustasoon.
Kaikki nämä tekijät ovat samalla yhteydessä myös lisääntyneeseen kuolleisuuteen, ja tämä täytyy ottaa huomioon tutkimuksissa. Edellä kuvatussa tutkimuksessa sekoittavien tekijöiden huomioon ottaminen ei muuttanut tulosta.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
30
Q

Diabetes ja lihasvoima ja kuolleisuus?

A

Aiemman elämän kuormitustekijät voivat alentaa lihasvoimaa ja olla myös yhteydessä kuolleisuuteen. Saattaa myös olla, että huono lihasvoima on joidenkin kuolemanvaaraa lisäävien sairauksien, kuten diabeteksen riskitekijä. On olemassa alustavia viitteitä siitä, että huono lihasvoima on aikuisiän diabeteksen riskitekijä.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
31
Q

Lihasmassan määrän vaikutus kuolleisuuteen ikääntyessä?

A

Voimakkailla henkilöillä on yleensä enemmän lihasmassaa kuin lihasvoimiltaan heikommilla. Lihasmassareservin olemassa-olo on tärkeää esimerkiksi traumasta toipumisessa; parantuakseen haava tarvitsee valkuaisaineita.
Mahdollinen selitys voi olla myös se, että tahdonalainen lihasvoima kuvaa sekä keskushermoston että lihaksiston kuntoa. Saattaa olla, että tahdonalainen lihasvoima on jonkinlaisen vitaliteetin indikaattori ja siksi ennustaa kuolleisuutta.

How well did you know this?
1
Not at all
2
3
4
5
Perfectly
32
Q

Hypertrofisen harjoittelun vaikutus ikääntyessä?

A

Jo muutaman kuukauden pituisen, viikoittaisen, lihaskudosta lisäävän (hypertrofisen) kuntosa-liharjoittelun seurauksena iäkkäiden naisten ja miesten lihasvoima lisääntyy 10–30 %.
Muutaman kuukauden hypertrofisella harjoittelulla aikaansaadulla voimanlisäyksellä saattaa olla itsenäisen liikkumiskyvyn rajalla oleville ihmisille suuri merkitys. Voi olla, että muutaman kuukauden harjoittelulla henkilön tilanne parantuu niin, että itsenäinen liikkuminen mahdollistuu, vaikka henkilö pystyi aiemmin juuri ja juuri nousemaan itsenäisesti tuolista.

Tämä johtuu siitä, että hermo-lihasjärjestelmä mukautuu suhteellisen nopeasti muuttuneisiin kuormitusolosuhteisiin.

33
Q

Kuntosaliharjoittelun aiheuttama lihasvoiman lisääntyminen johtuu?

A

Sekä hermostollisista että lihaskudoksessa tapahtuvista harjoitusvaikutuksista.
Myös iäkkäillä ihmisillä voimaharjoittelu kasvattaa lihasmassaa. Lihassolujen poikkipinta-ala ja koko lihaksen koko kasvavat noin 5 % jo 12 viikkoa kestäneen viikoittaisen hypertrofioivan harjoittelun seurauksena.

34
Q

Ikääntyneen ihmisen ruokavalion tulisi sisältää energiaa vähintään?

A

1 500 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa, josta 10–20 % pitäisi saada proteiineista.
Ikääntyneen tulisi saada proteiinia 80–100 grammaa vuorokaudessa eli noin 1,0–1,2 g painokiloa kohden. Elimistö käyttää proteiineja mm. lihasten rakennusaineena.
Proteiinit muodostuvat aminohapoista, joista osa on saatava ravinnosta (ns. välttämättömät aminohapot), koska elimistö ei pysty niitä itse tuottamaan.

Ikääntyvien ja vanhojen ihmisten pitää huolehtia riittävän energian ja proteiinin saannin lisäksi myös riittävästä D-vitamiinin saannista.

35
Q

Kestävyyden synonyymeina käytetään?

A

Aerobista kapasiteettia, hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa tai kestävyyskuntoa. Kestävyydellä tarkoitetaan elimistön kykyä vastustaa väsymystä pitkäkestoisessa, vähintään minuutteja kestävässä lihastyössä.

36
Q

Kestävyyskuntoon vaikuttavat pääasiassa?

A

Hengitys- ja verenkiertoelimistön kyky välittää happea lihaksille ja lihaksen kyky ottaa vastaan happea verenkierrosta sekä tuottaa energiaa.
Myös hapettomalla (anaerobisella) energiatuotolla kuten myös liikkeiden taloudellisuudella ja hermo-lihasjärjestelmän toimintakyvyllä on merkitystä kestävyyssuorituskykyyn.

37
Q

Hapenkulutus voidaan ilmoittaa?

A

Lepohapenkulutuksen kerrannaisina ns. MET-arvoina. Normaalipainoisella aikuisella yksi MET on keskimäärin 3,5 ml/kg/min eli hapenkulutus lepotilanteessa.
Kestävyys voidaan mitata myös maksimaalisen työtehon arvona (watteina) esimerkiksi polkupyöräergometrikuormituksessa.

38
Q

Miksi luurankolihassolujen kato ja pienentyminen ovat keskeisimpiä fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavista ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista myös kestävyydessä?

A

Lihasmassan pienentyminen johtaa osaltaan kestävyyden ja maksimaalisen hapenkulutuksen laskuun. Lihaksethan kuluttavat noin 90 % elimistöön tulevasta hapesta maksimaalisessa pitkäkestoisessa fyysisessä kuormituksessa.
Ikääntymisen myötä sydänlihassolujen määrä vähenee, ja jäljelle jääneet solut kasvavat kooltaan. Sydänlihaksen sidekudos lisääntyy.

39
Q

Keskeinen muutos ikääntyvän sydämen toiminnassa on?

A

Maksimaalisen syketiheyden lasku

40
Q

Ikääntyvän ihmisen sydämessä voidaan nähdä?

A

Kammioiden laajenemista (eksentrinen hypertrofia) sekä kammioiden seinämien paksunemista (konsentrista hypertrofiaa).

41
Q

Sydämen ja verenkiertoelinten sairauksista yleisin on kohonnut verenpaine. Systolisen ja diastolisen verenpaineen kohoaminen ei vaikuta suoraan kestävyyteen, vaan?

A

Sydämen sepelvaltimoiden kalkkiutuminen sen sijaan heikentää sydänlihaksen hapetusta ja pumppauskykyä. Tällöin myös sydämen minuuttitilavuus alenee ja kestävyyskunto laskee.

42
Q

Kestävyyskuntoa kuvaava maksimaalinen hapenkulutus laskee?

A

Väistämättä ihmisen ikääntyessä. Se laskee sekä liikunnallisesti aktiivisilta että liikuntaa harrastamattomilta. Liikunnallisesti aktiivisilla maksimaalinen hapenottokyky säilyy parempana, eikä sen lasku muodostu yleensä rajoittavaksi tekijäksi päivittäisistä toiminnoista selviytymiselle.

43
Q

Maksimaalisen hapenottokyvyn lasku alkaa?

A

Noin 30 vuoden iässä ja se on suuruudeltaan 5–22 % kymmenessä vuodessa tai 0,28–1,32 ml/kg/min vuodessa. Aerobisen kunnon lasku on samanlainen miehillä ja naisilla. Maksimaalisen hapenkulutuksen odotusarvon MET-arvona 21–89-vuotiailla miehillä on raportoitu olevan 18,1–0,16 × ikä vuosina.

44
Q

Hapenottokyvyn laskeminen 17 ml:aa/kg/min tai alle voi jo vaikuttaa?

A
Päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen ja yleiseen jaksamiseen. 
Fyysisesti aktiivisilla (harjoitelleet) hapenkulutuksen  lähtötaso  on  korkeammalla  kuin  fyysisesti  inaktiivisilla  (harjoittelemattomat), ja heidän aerobinen kapasiteettinsa pysyy korkeammalla kuin päivittäisissä toiminnoissa vaadittu hapenkulutuksen taso
45
Q

Kestävyyden harjoittelu iäkkäillä?

A

60–91-vuotiaiden miesten ja naisten kestävyyskunto (maksimaalisen hapenottokyvyn arvo) on parantunut 6–38 %.
Harjoittelun intensiteettinä näissä tutkimuksissa on käytetty 50–85 % maksimaalisesta hapenottokyvystä,
60–85 % maksimaalisesta syketiheydestä tai
30–85 % sykereservistä vastaavaa harjoittelusykettä.

Harjoittelu on toistunut näissä interventioissa 1–7 kertaa viikossa 20–60 minuuttia kerrallaan. Harjoittelumuotoina on käytetty kävelyä, juoksua, pyöräilyä, kuntosaliharjoittelua, step-aerobicia tai vesivoimistelua. Myös lihasvoimaharjoittelulla on saatu aerobista kapasiteettia (maksimaalista hapenkulutusta) parannettua. Tämä selittynee lihasmassan kasvulla ja paremmalla alaraajojen suorituskyvyllä kestävyyttä mittaavassa testissä esimerkiksi polkupyöräergometriassa.

46
Q

Voima-aikakäyrän muodon on osoitettu olevan jyrkempi eli voimantuotto tapahtuu lyhyemmässä ajassa niillä, joiden?

A

Lihaksissa on enemmän nopeasti supistuvia soluja kuin henkilöillä, joilla on hitaampi solurakenne.
Hyppytesti: ne henkilöt, joiden ulommassa reisilihaksessa on suuri nopeiden solujen lukumääräinen osuus (yli 60 %) pystyvät tuottamaan samassa ajassa merkitsevästi enemmän voimaa kuin ne henkilöt, joilla on hidas solusuhde (nopeiden solujen osuus alle 40 %). Tästä syystä myös hyppykorkeus on lähes 10 % suurempi.

47
Q

Ihmisellä nopeimpien tyypin IIx lihassolujen supistumisnopeuden on osoitettu olevan?

A

Jopa kymmenen kertaa ja tyypin IIa lihas-solujen noin kolme kertaa hitaiden, tyypin I lihas-solujen supistumisnopeutta suurempi.

48
Q

Voimantuottonopeus yksittäisissä liikesuorituksissa riippuu lihassolusuhteen ohella?

A

Lihakseen tulevan hermotuksen tehokkuudesta, lihaksen poikkipinta-alasta, lihassolujen järjestäytymisestä sekä lihaksiston elastisuudesta.
Keskeinen voimantuottonopeuteen vaikuttava tekijä on hermotuksen tehokkuus, eli keskushermoston kyky aktivoida mahdollisimman monta lihaksen motorista yksikköä suurella syttymistiheydellä.

49
Q

Koska juoksunopeus on askelpituuden ja askeltiheyden tulo, käytetään näitä muuttujia yleisimmin juoksusuorituksen arvioinnissa. Juoksu nopeutta voidaan lisätä joko?

A

Suurentamalla askeltiheyttä tai lisäämällä askelpituutta, tai parhaassa tapauksessa parantamalla kumpaakin muuttujaa samanaikaisesti.
Merkittävä juoksun askelpituutta selittävä tekijä on alaraajojen lihassupistusten voima ja nopeus kontaktivaiheessa rataan.
Hyvään askeltekniikkaan kuuluu päkiäkontakti, joka tehostaa lihas-jännesysteemin elastisen energian hyväk-sikäyttöä lisäten edelleen voimantuottoa ja sen nopeutta. Lihaskoordinaatiolla eli lihaksiston jännittymisen ja rentoutumisen vuorottelulla on myös tärkeä rooli toistuvissa (syklisissä) nopeusliikkeissä.

50
Q

Juoksussa suuri liiketiheys voidaan saavuttaa vain sillä edellytyksellä, että?

A

Vaikuttaja- (agonisti) ja vastavaikuttajalihakset (antagonisti) supistuvat ja rentoutuvat oikeassa rytmissä eivätkä näin aiheuta lihaksistossa liikettä jarruttavia voimia. Kontaktivaiheessa tarvitaan kuitenkin hetkellisesti agonisti- ja antagonistilihasten yhteissupistusta jalan jäykkyyden lisäämiseksi, joka nopeuttaa voiman välittymistä.

51
Q

Ikääntymisen myötä voimantuottonopeus heikkenee, vaikka?

A

Lihasten poikkipinta-alaan suhteutettu maksimivoima pysyisi miltei ennallaan. Suhteellisen voima-aikakäyrän avulla voidaan havainnollistaa sekä voimantuottonopeuden että maksimivoiman vähenemistä ikääntyvällä.

52
Q

Tulokset voimantuottonopeuden alenemisesta tukevat käsitystä, jonka mukaan?

A

Lihasmassan väheneminen ikääntyvällä johtuu ensisijaisesti nopeiden II-tyypin lihassolujen pinta-alan ja lukumäärän pienenemisestä. Lisäksi on mahdollista, että ikääntyvän henkilön kyky rekrytoida nopeasti suuri joukko motorisia yksiköitä heikkenee.

53
Q

Viime vuosina on saatu viitteitä siitä, että ikääntyneillä ihmisillä harjoittelun vaikutukset ilmenevät spesifisyysperiaatteen mukaisesti niissä ominaisuuksissa, joita?

A

Harjoitellaan. Ikääntyneiden ihmisten voimaharjoittelututkimuksissa tämä vaikutusten spesifisyys on näkynyt mm. siten, että voimaharjoitteluohjelmat, jotka maksimivoimaharjoitteiden lisäksi ovat sisältäneet pienemmillä kuormilla ja suuremmilla nopeuksilla tapahtuvia liikkeitä, ovat kehittäneet maksimivoiman ohella myös nopeusvoimaominaisuuksia.
Voimantuottonopeuden kasvun on arvioitu johtuvan kyvystä aktivoida lihaksen motorisia yksiköitä lyhyem-mässä ajassa ja aikaisempaa enemmän. Tämän lisäksi yhdistetyssä nopeus- ja maksimivoimatyyppisessä harjoittelussa saavutetun lihasmassan kasvu on kohdistunut nopeisiin lihassoluihin, jotka ovat voimantuottonopeuden kannalta ratkaisevassa asemassa.

54
Q

Kestävyyden ja voiman ohella myös nopeus on kehitettävissä ja ylläpidettävissä oleva ominaisuus iäkkäillä henkilöillä. Hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn säilyttämiseksi iäkkäiden henkilöiden liikuntaohjelmassa pitäisi ottaa huomioon?

A

Myös nopeusominaisuuksien harjoittaminen.
Hermo-lihasjärjestelmän parantunut nopeudentuottokyky saattaa mm. vähentää iäkkään henkilön kaatumisriskiä. On tärkeää ottaa huomioon, että iän mukana mm. tuki- ja liikuntaelimistön rakenteissa tapahtuu muutoksia, jotka lisäävät loukkaantumisriskiä nopeusharjoitteissa. Ikääntyvän ihmisen nopeusharjoittelu pitää suunnitella yksilöllisesti huomioiden mahdolliset rajoitukset ja harjoitteluun liittyvät riskit.

55
Q

Mitä kehon asennon hallinta on?

A

Kehon asennon hallinta on prosessi, joka edellyttää kehon useiden säätelyjärjestelmien yhteistoiminnan lisäksi myös suoritettavan toiminnan sekä ympäristön vaatimusten huomiointia.

Tasapainon hallinta on motorinen taito, jonka kehon hermojärjestelmä vähitellen oppii.

Lapsuudessa pelkästään pystyasennon hallintaa harjoitellaan lukuisten yritysten ja erehdysten kautta. Harjoittelun avulla kehittyy myös vielä vaativampaa tasapainon hallintaa edellyttävä suoritus eli kävely.

56
Q

Kehon asennon hallintaan osallistuvat?

A

Keskushermosto, hermo-lihasjärjestelmä, tuki- ja liikunta-elimistö ja useat aistikanavat, kuten sisäkorvan tasapainoelin (vestibulaarijärjestelmä), näkö ja mekaaninen tuntoaisti sekä asento- ja liiketunto (somatosensoriikka).

57
Q

Mitä muuta asennon hallintaan osallistuu?

A

Mallien eri puoliskot. Tasapainon hallinta tapahtuu sekä ennakoivien että palautetta antavien mekanismien avulla siten, että sensorisen informaation perusteella keskus-hermosto tuottaa kuhunkin tilanteeseen mah-dollisimman tarkoituksenmukaisen motorisen vasteen eli esimerkiksi vartalon tai raajan liikkeen.

Automaattiset strategiat (nilkka, lonkka, askel) ja tahdonalaiset vasteet.

58
Q

Lihastason vaikutukset tasapainoon?

A

Alaraajojen lihasvoiman sekä voimantuottonopeuden aleneminen vaikuttaa.
Iän mukana heikentyvän tasapainon yhtenä keskeisenä selittäjänä on pidetty lihasvoimaan liittyviä muutoksia, joiden vuoksi tarkoituksenmukaisten korjausliikkeiden tuottaminen häiriintyy.

Ryhdin muuttuessa etukumaraksi asennon hallintaa vaikeuttaa kehon painopisteen siirtyminen taaemmaksi kantapäiden suuntaan.

59
Q

Sisäkorvaelimen rooli tasapainossa?

A

Sisäkorvan tasapainoelin tuottaa informaatiota, joka liittyy erityisesti pään asennon ja sen muutosten aistimiseen suhteessa painovoimaan. Tämän tiedon avulla henkilö pystyy erottamaan oman kehon ja ulkoisten kohteiden liikkumisen.

60
Q

Kuinka näön huonontuminen vaikuttaa tasapainoon?

A

Erityisesti keskeisen näön tarkkuuden aleneminen, silmän valoherkkyyden väheneminen, mahdolliset näkö-kenttäpuutokset sekä kontrastien erotuskyvyn ja silmän adaptaatiokyvyn heikkeneminen aiheuttavat ongelmia tasapainon ylläpitämisessä.
Näön heikentymisestä huolimatta sen merkitys tasapainon säätelyssä korostuu iän mukana. Näköaistin avulla iäkkäät ilmeisesti kompensoivat muiden aistien heikkenemistä.

61
Q

Tärkeitä tasapainon hallinnan osatekijöitä ovat asento- ja liikeaistiin liittyvät kosketus- ja asentotunto. Miten näiden heikentyminen näkyy tasapainossa?

A

Ikääntymisen mukana reseptorien toiminta heikentyy johtaen siihen, että tieto esimerkiksi asennon muutoksista tai alustan vaihtelusta muuttuu epätarkemmaksi, mikä taas haittaa tasapainon säilyttämistä.

62
Q

Multitasking-tilanteissa tapahtuvaa tasapaino-suorituksen heikkenemistä voi selittää?

A

ns. resource competition -teorialla.
Kahta tai useampaa samanaikaista toimintaa suoritettaessa elin- ja säätelyjärjestelmät kilpailevat ainakin osittain samoista resursseista, kuten kognitiivisesta kapasiteetista tai aistitoiminnoista.
Iäkkäillä nämä resurssit ovat usein heikentyneet.

Multitasking-tehtävistä suoriutumiseen näyttävät vaikuttavan myös yksilölliset taipumukset valita yksi tehtävä muita tärkeämmäksi.
Tällöin henkilö kohdistaa valitsemaansa toimintaan enemmän resursseja ja pyrkii turvaamaan tämän suorituksen muiden tehtävien kustannuksella (adaptive resource sharing).
Jos iäkäs esimerkiksi kävellessä kiinnittää enemmän huomiota vaikkapa muun liikenteen seuraamiseen, hänen tasapainon säätelynsä voi vaarantua niin, että hän kompastuu tai kaatuu.

63
Q

Koska tasapaino alkaa heikkenemään?

A

Heikkenemistä alkaa tapahtua vähitellen iän lisääntymisen mukana ja noin 60 vuoden iästä alkaen se tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.
Mitä nopeampaa huojunta on, sen heikompana tasapainokykyä voidaan pitää.

64
Q

AVH potilaiden tasapaino ongelmiin vaikuttaa?

A

Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden (AVH) tasapainon hallintaan vaikuttaa neuraalisen vaurion laajuus ja paikka.
Vaurion seurauksena usein jonkin sensorisen tai motorisen järjestelmän toiminta heikentyy ja systeemien välinen koordinaatio muuttuu.
AVH-potilailla sairauden aiheuttamat hermo-lihasjärjestelmän häiriöt haittaavat muiden muassa sopivan liikestrategian valintaa tasapainon säilyttämisessä.

65
Q

Parkinson ja tasapaino?

A

Asennon hallintaan liittyvien refleksien ja liikestrategioiden tuottaminen on häiriintynyt ja stabiliteetin rajat kaventuneet, jolloin tarkoituksenmukaisten ja oikea-aikaisten motoristen vasteiden tuottaminen vaikeutuu.

66
Q

Tasapainon harjoittaminen?

A

Parhaat tulokset on saatu harjoitusohjelmista, jotka ovat sisältäneet sekä lihasvoimaharjoittelua että tasapainotaitoja kehittäviä harjoitteita. Harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan pitkäkestoista (3–12 kk) harjoittelua, jossa harjoitteiden vaikeusaste vähitellen lisääntyy harjoittelun edetessä.

Koska iäkkäiden tasapainohäiriöt johtuvat usein muutoksista monissa eri tasapainon säätelyyn osallistuvissa elinjärjestelmissä, on harjoittelunkin kohdistuttava monipuolisesti säätelyn ja järjestelmien eri osatekijöihin.

67
Q

Mitä tasapainoharjoitteiden tulisi sisältää?

A

Tasapainoharjoitteiden tuleekin siksi sisältää tehtäviä, joissa henkilö pyrkii ylläpitämään tasapainoa erilaisissa alkuasennoissa, tekemään painonsiirtoja, erilaisia toiminnallisia suorituksia (esimerkiksi nojaamiset, kurkottamiset), liikkumaan eri suuntiin (esimerkiksi eteenpäin, taaksepäin, sivuttain) ja reagoimaan ulkoisiin horjutuksiin (esimerkiksi tönäisy, alustan liike).

Suorituksia vaikeutetaan esimerkiksi rajoittamalla jonkin aistikanavan käyttämistä (esimerkiksi silmät kiinni), käyttä-mällä vaihtelevia tukipintoja (kapea tai kalteva) ja alustoja (pehmeä, epätasainen) tai rakentamalla tehtäväratoja (esimerkiksi esteiden ylittämistä ja väistämistä liikuttaessa). Tasapainoharjoitteita voi vaikeuttaa myös välineiden, kuten pallojen, tasapainolaudan tai trampoliinin avulla.

68
Q

Havaintomotoriikalla tarkoitetaan?

A

prosessia, joka tuottaa tarkoituksenmukaisia liikkeitä ja toimintaa havainnoinnin, liikkeiden tuottamisen ja niiden kontrolloinnin avulla.

Havaintomotorisessa prosessissa keskushermosto valikoi ja käynnistää kuhunkin tilanteeseen sopivat motoriset vasteet käyttämällä hyväksi aistinelinten keräämää tietoa kunkinhetkisestä ympäristöstä ja ihmisen toiminnasta ja vertailemalla sitä aikaisempaan tietoon ja kokemukseen. Lisäksi kunkin liikkeen ja toiminnan aikana keskushermosto kontrolloi ja mukauttaa vasteita jatkuvasti toiminnasta aistien välityksellä saatavan ajantasaisen palautteen perusteella.

69
Q

Iän mukana tapahtuvia muutoksia havaintomotoriikassa tutkitaan yleisesti testeillä, joissa?

A

Mitataan henkilön reagointinopeutta erilaisiin näkö-, ääni- tai kosketusärsykkeisiin sekä suoritusnopeutta, jolla henkilö pystyy tekemään tietyn vasteen (esimerkiksi liikkeen tai äänen tuottaminen). Testitilanteissa ärsyke ja vaste voivat pysyä samanlaisina läpi testin (simple reac-tion) tai ärsykkeitä ja niiden edellyttämiä vasteita voi olla useita erilaisia (choice reaction).

70
Q

Reaktioajan kehittyminen iän kanssa?

A

Reaktioaika kehittyy kasvuiässä ja nopeutumista tapahtuu sekä yksinkertaisissa että monivalintatehtävissä aina noin 25 ikävuoteen saakka.
Tämän jälkeen reaktioaika alkaa hidastua vähitellen ja 50 ikävuoden jälkeen hidastumisen nopeus selkeästi kiihtyy. Suoriutuminen reaktiotehtävissä hidastuu iän myötä sitä enemmän, mitä monimutkaisemmasta tehtävästä on kysymys.

71
Q

Mistä reaktioajan hidastuminen voi olla merkki?

A

Hidastuminen voi olla merkki iäkkään toiminta- ja liikkumiskykyä uhkaavasta heikentymisestä, ennen kuin varsinaiset toiminnanvajaudet ilmenevät. Tällöin voidaan aloittaa heikentymistä ehkäisevät toimet, kuten liikuntaharjoittelu, hyvissä ajoin.

72
Q

Havaintomotorinen hidastuminen on iäkkäillä yhteydessä myös?

A

Elinajan ennusteeseen.
Käden taputustestillä iäkkäiden havaintomotorista nopeutta mitanneessa tutkimuksessa ne iäkkäät, jotka olivat elossa seuranta-ajan päättyessä, suoriutuivat nopeutta mittaavasta käden toistuvasta taputustestistä paremmin kuin ne, jotka menehtyivät tutkimuksen kuluessa. Taputustesti ei vaadi juurikaan lihasvoimaa, kestävyyttä tai liikkuvuutta, tämäntyyppistä nopeutta vaativassa suorituksessa keskeinen merkitys on keskushermoston kapasiteetilla ohjata automatisoitunutta havaintomotorista prosessia.

73
Q

Ikääntyvän reaktio- ja liikeajan hidastuminen on sitä suurempaa, mitä?

A

Monimutkaisempaa tehtävää suoritetaan.
Testitilanteissa on voitu havaita, että liikeaika pidentyy reaktioaikaa enemmän silloin, kun suorituksen laukaisemiseksi annettu ärsyke on yksinkertainen (esimerkiksi valo) ja vaste hyvin epäspesifinen liikesuoritus (esimerkiksi koko kehon käyttöä edellyttävä toiminto).

Jos testisuorituksena on monivalintatehtävä tai hienomotoriikkaa vaativa toiminto, reaktionopeus hidastuu liikeaikaa enemmän. Suoritusnopeutta iäkkäillä hidastavat myös suorituksen vaiheiden tai vaikeusasteen lisääntyminen. Nämä havainnot viittaavat siihen, että iäkkäillä suorituksen valmisteluprosessit hidastuvat enemmän kuin tilanteen havainnointi ja liikkeiden suorittaminen.

74
Q

Iäkkäillä liikesuorituksen suorituksenaikainen kontrollointi tapahtuu suorituksesta saadun välittömän (online) palautteen perusteella, mikä on hitaampaa kuin?

A

Nuorempien käyttämä opittuihin liikemalleihin ja kokemuksiin perustuva kontrollointi. Suorituskontrollin ”pois kytkentä” tutun tai opitun suorituksen aikana ei myöskään näyttäisi ikääntyvillä toimivan yhtä hyvin kuin nuorilla. Iäkkäillä siis toiminnan jatkuva arviointi, palautejärjestelmien hidastuminen sekä heikentyneet kontrollointiprosessit ovat suorituksia hidastavia tekijöitä.

75
Q

Liikuntaharjoittelun havaintomotoriikan kannalta suotuisat vaikutukset välittynevät harjoittelun tuomien?

A

Fysiologisten vaikutusten kautta.
Harjoittelun myötä parantuva hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta parantanee myös keskushermoston toimintaa ja alentaa esimerkiksi verenpainetta.
Lisäksi fyysinen aktiivisuus parantaa vireystasoa ja hermojärjestelmän välittäjäaineiden aktiivisuutta. Nämä harjoitteluvaikutukset saattavat osaltaan selittää liikunnan havaintomotorista nopeutta parantavaa vaikutusta.

76
Q

Havaintomotorista nopeutta ilmeisesti parantaa parhaiten?

A

Kestävyystyyppinen harjoittelu, mutta toisaalta yleisellä liikuntaharjoittelulla ei ole voitu osoittaa olevan vaikutuksia havaintomotoriseen suorituskykyyn.

77
Q

Yksi havaintomotoristen valmiuksien ja kehon asennonhallintakyvyn vanhenemismuutoksien seuraamuksista on?

A

Kaatumisalttiuden ja vakavien kaatumistapaturmien yleistyminen iäkkäillä.
Kaatumisille ja kaatumistapaturmille altistavia muita tekijöitä ovat lihasheikkous, kävelyssä tapahtuvat muutokset, useiden lääkevalmisteiden samanaikainen käyttö ja lääkkeiden käytön taustalla olevat monet sairaudet, kognition heikkeneminen ja muistisairaudet, mielialaongelmat, aiemmat kaatumiset ja kaatumispelko.

78
Q

Vaikka kaatuminen ei johtaisikaan välittömiin terveysvaikutuksiin, se usein käynnistää?

A

Tapahtumaketjun, jolla voi olla suuri merkitys ikääntyvän henkilön tulevaisuudelle (kaatumispelko – itsenäisyyden menettämisen pelko – riskien välttäminen, käyttäytymisen muutokset – vähentynyt fyysinen aktiivisuus ja toimeliaisuus – toimintakyvyn aleneminen, sosiaalisten kontaktien väheneminen–suurentunut kaatumis- ja vammautumisriski).

79
Q

Kaatumisalttiutta lisäävät merkittävästi?

A

Liikkumis- ja toimintakyvyn vajaus, neurologiset sairaudet sekä alentunut kognitio, jotka lisäävät kaatumisvaaraa 2–3-kertaiseksi verrattuna niihin iäkkäisiin, joilla näitä tiloja ei ole.