Free movement of goods Flashcards
Mikä sopimus perusti yhteisen markkinan vuonna 1957?
Rooman sopimus vuonna 1957 perusti ‘yhteisen markkinan’, joka myöhemmin korvattiin ‘sisämarkkinoilla’.
Missä perussopimuksessa ja artiklassa määrätään sisämarkkinan perustamisesta?
Euroopan unionin perussopimuksen (TEU) 3(3) artiklassa määrätään sisämarkkinan perustamisesta.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (TFEU) 26(2) artikla määrittelee sisämarkkinan alueeksi, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jossa varmistetaan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus.
Mikä on fiskaalisten ja ei-fiskaalisten sääntöjen ero?
apaiden tavaroiden liikkumista koskevia ei-fiskaalisia sääntöjä (ei-tulliesteitä) ja fiskaalisia sääntöjä (tullimaksuja, syrjivää sisäistä verotusta).
Nämä säännöt muodostavat EU:n tulliliiton perustan, edistäen kauppaintegraatiota sisämarkkinoilla.
Selitä tulliliiton käsite
Euroopan unioni muodostaa tulliliiton kaikelle tavarakaupalle TFEU 28(1) artiklan mukaisesti.
Tulliliitto ei vain avaa kauppaa osapuolten välillä vaan myös määrittää yhtenäiset säännöt kolmansista maista tuleville tuotteille.
EU:n tulliliiton ulottuvuus sisältää yhtenäiset tullimaksut ja yhteisen kauppapolitiikan kolmansien maiden kanssa.
Sisäisen tulliliiton ulottuvuuden osalta se kieltää sisäiset esteet tavaroiden väliselle kaupalle jäsenvaltioiden välillä, kuten tullimaksut ja kvantitatiiviset rajoitukset.
Mitä tuotteita vapaa liikkuvuus koskee?
Vapaa liikkuvuus koskee kaikkia jäsenvaltioiden alkuperäistuotteita.
Kolmansista maista peräisin olevat tuotteet katsotaan olevan vapaassa liikkuvuudessa, kun ne on tuotu jäsenvaltioon ja maksetut tullimaksut, ellei niitä ole osittain tai kokonaan palautettu.
Kolmansista maista peräisin olevat tavarat, jotka ovat vapaassa liikkuvuudessa, ovat täysin samanarvoisia jäsenvaltioiden alkuperäistuotteiden kanssa ja noudattavat samanlaisia sääntöjä sisämarkkinoiden alueella.
Tämä periaate mahdollistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden jäsenvaltioiden välillä ja estää sisäiset esteet kaupalle.
Selitä tulliliiton käsite
TFEU 28(1) mukaan EU muodostaa tulliliiton, joka kattaa kaiken tavarakulun.
Tulliliitto ei vain avaa kauppaa osapuolten välillä vaan määrittää myös yhtenäiset säännöt kolmansista maista tuleville tuotteille.
EU:n tulliliiton sisäinen ulottuvuus kieltää tullimaksut, kvantitatiiviset rajoitukset ja syrjivän verotuksen tavarakaupassa jäsenvaltioiden välillä.
Mikä on tavaroiden määritelmä ja mihin se perustuu?
Tavaroiden määritelmä perustuu komission v. Italia -tapaukseen, jossa oikeus määritteli tavarat “tuotteiksi, jotka voidaan arvottaa rahassa ja joita voidaan käyttää kaupallisessa tarkoituksessa”.
Määritelmä ei ole tyhjentävä ja sisältää myös poikkeuksia, kuten jätteet ja sähkö.
Mitä tiedät tullimaksuista ja niihin rinnastettavista maksuista?
TFEU 30 artikla kieltää tullimaksut ja tullimaksuille rinnastettavat maksut jäsenvaltioiden välisessä kaupassa.
Tullimaksut ovat maksuja, jotka peritään tavaroista, kun ne ylittävät rajan jäsenvaltioiden välillä.
Tullimaksuille rinnastettavat maksut (CEEs) ovat myös kiellettyjä ja käsittävät esimerkiksi verot tai maksut, jotka peritään tavaroista niiden ylittäessä rajan.
Tullimaksujen poistaminen jäsenvaltioiden välillä oli olennainen osa sisämarkkinoiden perustamista.
Tullimaksujen kielto on yksi EU:n perusperiaatteista, joka ei salli poikkeuksia.
TFEU 30 artikla kieltää myös tullimaksuille rinnastettavat maksut.
CEEt voivat olla minkä tahansa rahallisen maksun muoto, joka peritään tavaroista rajan ylityksen perusteella, vaikka ne eivät olisi tullimaksuja.
EU:n tuomioistuin on määritellyt CEEt laajasti, ja ne kattavat myös maksut, jotka eivät ole diskriminoivia tai suojelutarkoituksessa.
Milloin maksu voiv ältyyä tullikieltojen ja vastaavien kiellolta?
TFEU 30 artiklan kiellon tiukasta soveltamisesta huolimatta on kaksi tilannetta, joissa maksu voi välttyä tullimaksujen ja CEEjen kiellolta: (a) kun maksu on korvausta suoritetusta palvelusta, tai (b) kun se liittyy EU-lainsäädännön vaatimiin tarkastuksiin.
Mitä tiedät takaisinperinnästä?
Jäsenvaltion on poistettava lainvastaisesti perityt maksut, ja asianosaisilla on oikeus saada takaisinperintä.
Takaisinmaksuun sovelletaan kansallisen lain ehtoja ja menettelyjä, mutta niiden on oltava samanarvoisia kuin vastaavat kansalliset vaateet. Takaisinmaksu voi kuitenkin jäädä pois, jos maksut on sisällytetty tuotteiden hintaan ja siirretty kuluttajille.
Millaisia kvantitatiiviset rajoitukset voivat olla?
Kvantitatiiviset rajoitukset voivat olla täydellinen kielto tuonnille tai viennille tai osittaisten kiintiöiden järjestelmä (esim. rajoitus tuoda tai viedä enemmän kuin 10 000 widgettiä vuodessa).
Mitä SEUT kertoo määrällisistä rajoituksista?
- ei määritä niiden konseptia
- tuomioistuin on sanonut:
“Määrällisten rajoitusten kielto kattaa toimenpiteet, jotka olosuhteiden mukaan rajoittavat kokonaan tai osittain tuontia, vientiä tai kuljetettavaa tavaraa.”
Miten vaikutukseltaan vastaavien rajjoitusten määritelmä on herättänyt keskustelua?
MEEjen määritteleminen artiklan 34 mukaan on aiheuttanut paljon keskustelua ja tuonut esiin paljon oikeustapauksia.
Iso kysymys on: Kuinka paljon toimenpiteen on syrjittävä tuontia, jotta tämä säännös tulee sovellettavaksi? Toisin sanoen, kuinka paljon EU:n säännökset vaikuttavat jäsenvaltioiden päätöksiin?
Miten Dassonville tapaus vaikutti vaikutukseltaan vastaaviin rajoituksiin?
Dassonville-tapaus antoi alkuperäisen määritelmän MEEjä varten.
Dassonville-määritelmä kattaa kaikki jäsenvaltioiden säätämät kaupan säännöt, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti vaikeuttaa tai estää yhteisön sisäisen kaupan.
Oikeusistuin on toistanut Dassonville-määritelmän lähes jokaisessa myöhemmässä tapauksessa.
Dassonville-määritelmä ottaa huomioon toimenpiteen todelliset tai mahdolliset, suorat tai epäsuorat vaikutukset kauppaan.
Määritelmässä ei mainita syrjintää lainkaan, ja se käsittelee pelkästään toimenpiteen vaikutuksia, ei sen tarkoitusta.
Dassonville-määritelmä kattaa laajasti kaikki tuontiin kohdistuvat esteet, jotka eivät ole jo erikseen käsitelty muissa EU:n säännöissä.
Mitä tapahtui kuuluissa Cassis de Dijon- tapauksessa?
Dassonville-tapauksessa ei otettu kantaa siihen, onko syrjintä välttämätön ainesosa MEE:lle.
Aikaisemmat tapaukset koskivat kaikki niin sanottuja “selkeästi sovellettavia” toimenpiteitä (ne, jotka syrjivät tuontia ilmeisesti).
Oikeusistuin kohtasi ensimmäistä kertaa epäselvästi sovellettavat toimenpiteet kuuluisassa Cassis de Dijon -tapauksessa.
Cassis de Dijonin kantajat halusivat tuoda Ranskasta peräisin olevaa mustaherukkapohjaista juomaa Saksaan, mutta Saksan lainsäädäntö edellytti alkoholijuomilta vähintään 25 prosentin alkoholipitoisuutta, kun taas Cassis de Dijonissa alkoholipitoisuus oli välillä 15–20 prosenttia. Oikeusistuin päätti, että tämä toimenpide oli MEE ja vahvisti keskeisen periaatteen vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Tämän periaatteen mukaan jäsenvaltioiden kesken voidaan periaatteessa tunnustaa toistensa säännöt, vaikka ne eivät täyttäisikään toisen jäsenvaltion kansallisia sääntöjä.
Tämä tuomio johti moniin vastaaviin ratkaisuihin muiden epäselvästi sovellettavien toimenpiteiden osalta.
Cassis de Dijonin toimenpide ei syrjinyt tuontia ulkoisesti, mutta se aiheutti hienostuneemman syrjinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että Saksan säännöt heijastivat pitkäaikaisia saksalaisen tuotteen ominaisuuksia, kun taas muiden jäsenvaltioiden tuottajien, jotka halusivat viedä tuotteitaan Saksaan, oli sopeutettava tuotteensa erityisesti saksalaiselle markkinalle, mikä aiheutti lisäkustannuksia.
Mitä tapahtuu toimenpiteille, jotka eivät syrji tuontia lainkaan? Tämä kysymys tuli esille Torfaen vastaan B & Q -tapauksessa, jossa kysyttiin sunnuntaikaupan kiellon laillisuudesta.
Oikeusistuin päätti, että vaikka rajoitukset eivät liittyneet millään tavalla tuontiin eivätkä syrjineet sitä millään tavalla, artikla 34 TFEU oli sovellettavissa.
Monien mielestä oikeusistuin meni liian pitkälle Torfaen-tapauksessa, koska sen päätös oli seurausta Dassonvillen ja Cassis de Dijonin laajasta MEE-määritelmästä ja sen pyrkimyksestä poistaa kaikki esteet tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle.
Mitä tapauksessa Keck kävi?
Oikeusistuin muutti käsitystä myyntijärjestelyistä.
Toimenpiteet jaettiin kahteen tyyppiin:
‘Tuoteperusteiset’ toimenpiteet, jotka liittyvät tuotteen ominaisuuksiin, kuten nimitys, muoto, koko, paino, koostumus, esittely ja merkinnät.
‘Tietyt myyntijärjestelyt’, jotka eivät syrji tuontia laissa tai käytännössä.
Oikeusistuin perusteli Keck-tuomiota sillä, että myyntijärjestelyt ovat vähemmän kaupan vapautta rajoittavia kuin tuoteperusteiset toimenpiteet.
Keck-tuomiota kritisoitiin laajasti, koska se loi keinotekoisen ja käytännössä toimimattoman erottelun myyntijärjestelyjen ja tuoteperusteisten toimenpiteiden välille.
Myös monet MEE:t eivät ole tuoteperusteisia tai ‘myyntijärjestelyjä’.
Mainontarajoitukset katsotaan edelleen ‘myyntijärjestelyiksi’, mutta tietyt mainonnan täyskiellot katsotaan syrjiviksi itsessään.
Tuotteiden käytön rajoitukset ovat MEE:iä vain, jos ne estävät ihmisiä käyttämästä tuotteita niiden tarkoituksiin tai rajoittavat niiden käyttöä merkittävästi.
Mitä kävi tapauksessa Trailers?
Trailers-tapauksessa oikeus käsitteli moottoripyörien perävaunujen käytön kieltämistä, näennäisesti palaten Keckin kritiikkiin. Se esitteli ajatuksen, että “mikä tahansa muu toimenpide, joka estää pääsyn markkinoille”, katsotaan MEE:ksi, heijastaen kriitikoiden näkemyksiä. Kuitenkin tämä ei tuonut selvyyttä.
Termi “markkinoille pääsy” on epämääräinen ja sitä on arvosteltu siitä, että se lisää ennemminkin hämmennystä kuin selkeyttä lakiin.
Huolimatta Trailers-tapauksesta, Keck vaikuttaa edelleen päätöksiin, mikä osoittaa, ettei se ole vanhentunut. Keckin periaatteet, joiden pohjalta on tehty jatkossa tapauksia, pysyvät merkityksellisinä.
Merkittäviä muutoksia ei ole havaittu Trailers-jälkeisissä päätöksissä, huolimatta “markkinoille pääsyn” käsitteen käytöstä. Käsitteen tarkka soveltaminen on epävarmaa.
Tullittomat tuontirajoitukset jaetaan seuraaviin kategorioihin:
Rajoitukset “myyntijärjestelyihin”, jotka ovat MEE:itä vain, jos ne koskevat yleisesti ja eivät syrji tuontia.
Mainonnan kiellot katsotaan syrjiviksi ja siten MEE:iksi.
Kaikki muut ei-tullirajoitukset ovat MEE:itä, riippumatta niiden luonteesta tai syrjinnästä.
Kuitenkin tuotteiden käytön rajoitukset ovat MEE:itä vain, jos ne estävät merkittävästi tai rajoittavat käyttötarkoitusta.
Vaikka ei täydellinen, tämä oikeuskäytäntö pysyy vallitsevana kehyksenä, kunnes parempi lähestymistapa kehitetään.
Luettele tuontia rajoittavia toimenpiteitä
Tuontiluvat, vaikka ne myönnettäisiin automaattisesti.
Tarkastukset ja valvonta.
Todistuksen esittämisen velvollisuus.
Kielto myydä tuotteita, jotka sisältävät tiettyjä ainesosia.
Esittely- tai pakkausvaatimukset.
Tuotemerkintävaatimukset.
Kehotus ostaa kotimaisia tuotteita tuontituotteiden sijaan.
Rajoitukset käytölle.
Omistuksen tai varastoinnin rajoitukset.
Rajoitukset terveydenhuollon kattavuudelle.
Mitä tiedät vientirajoituksista?
Vientirajoitukset ovat harvinaisia, koska jäsenvaltiot yleensä pyrkivät edistämään vientiä: tuomioistuin on ratkaissut monia satoja tapauksia, jotka koskevat TFEU:n 34 artiklaa, mutta vain pieni osa koskee TFEU:n 35 artiklaa. On kuitenkin useita syitä, miksi valtio saattaa ryhtyä tällaiseen toimenpiteeseen:
Halu varmistaa tarvikkeiden saatavuus niukkuuden aikana.
Työpaikkojen suojaaminen jalostusteollisuudessa, jolloin vientirajoitus koskee raaka-ainetta tai osaa tuotteesta, mutta ei valmista tuotetta.
Estää alavirtaan suuntautuvat vientirajoitukset (jotta kyseisen jäsenvaltion valmistajat voisivat saada suurempia voittoja viennistään).
Ylläpitää vientien laatua tai mainetta.
Taiteellisten teosten säilyttäminen kansalle.
Mitä tuomioistuin sanoo artiklan 35 sovellettavuudesta?
nly applies to rules that treat goods meant for export differently from those sold domestically
–> But there’s some confusion about what this means exactly. The Court usually follows a test from a case called Belgium v Spain (‘Rioja’). It says Article 35 applies to rules that specifically limit exports and create a difference between local trade and exports. Another case, Groenveld, said the rule should benefit local production or the market at the expense of other countries, but this part isn’t really needed.
- The Court seems to limit Article 35 to avoid covering rules about making products (like building factories). Many people think this standard is too narrow, especially for marketing rules.
Voiko trader valittaa laista, joka rajoittaa tuotteiden liikkuvuutta omassa maassa?
But lately, the Court seems to suggest that even if a rule only affects products within one country, traders can still complain about it violating Article 34.
This doesn’t seem to match up with what Article 28, 34, and 35 of the law say, which talk about rules between different countries. As we talked about before, the Court has taken the same approach with Article 30.
Kerro SEUT 36 artiklasta
Article 36 of the TFEU (Treaty on the Functioning of the European Union) allows countries to put restrictions on importing, exporting, or moving goods between countries. These restrictions can be justified for reasons like public morality, public policy, security, health, protecting historical artifacts, or intellectual property.
However, these restrictions shouldn’t be used to unfairly discriminate against products from other countries or to secretly limit trade between countries.
Article 36 only applies to Articles 34 and 35 of the TFEU and not to any other parts of the Treaty.
Whether it’s about imports or exports, Article 36 works the same way.
Because it’s an exception to the usual rules, Article 36 is interpreted very narrowly. This means that if a country wants to justify a restriction, they have to prove why it’s necessary. But in one case, the Court didn’t follow this rule, which was unusual.
Miksi Cassis de Dijon-tapaus oli merkittävä?
Cassis de Dijonissa oikeus tunnusti tiettyjä tärkeitä syitä, joita ei mainita TFEU:n 36 artiklassa. Niihin kuuluvat veronkierron estäminen, epäreilun kilpailun estäminen ja kuluttajansuoja. Myöhemmin muita syitä tunnustettiin, kuten ympäristönsuojelu, paremmat työolosuhteet ja perusoikeudet.
Nämä pakolliset vaatimukset käsittelevät tärkeitä asioita, joita ei oikeastaan ajateltu, kun Rooman sopimusta luotiin vuonna 1957. Siksi kaikki yleensä hyväksyvät ne.
Mutta tässä on hankala osuus: näyttää siltä, että se menee vastoin ajatusta siitä, että TFEU:n 36 artiklaa tulisi tulkita suppeasti. Oikeus yritti ratkaista tämän sanomalla, että vain kaikkia koskevat säännöt (ei vain tuontia) voidaan perustella näillä pakollisilla vaatimuksilla. Tämä kuitenkin aiheutti joitain ongelmia.
Joten joissakin uusimmissa tapauksissa oikeus on alkanut käsitellä näitä pakollisia vaatimuksia samalla tavalla kuin TFEU:n 36 artiklassa lueteltuja syitä. Mutta virallisesti se ei ole luopunut vanhasta ajattelutavastaan.
Useimmat ihmiset pitävät uutta tapaa parempana. He uskovat, että jos sääntö on perusteltu jollain tärkeällä kuten ympäristöllä, se pitäisi sallia, vaikka se vaikuttaisi vain tuontiin.
Joten kun puhumme tässä luvussa TFEU:n 36 artiklasta, sisällytämme nämä pakolliset vaatimukset mukaan, ellei toisin mainita.
Kerro SEUT 36 artiklasta ja suhteellisuuden periaatteesta
Suhteellisuusperiaate on yleinen sääntö EU-lainsäädännössä. Artiklan 36 TFEU ensimmäisessä lauseessa esiintyvä sana “perusteltu” tarkoittaa käytännössä “välttämätön”: toimenpiteitä ei voida perustella, jos sama tavoite voitaisiin saavuttaa vähemmän rajoittavilla tavoilla. Tuomioistuin usein löytää vaihtoehtoisen toimenpiteen, joka saavuttaisi tavoitteen ilman että se haittaisi osavaltioiden välistä kauppaa yhtä paljon. Esimerkiksi tuotteiden asianmukainen merkitseminen on usein pidetty sopivana vaihtoehtona myyntikiellolle.
Jos EU-lainsäädännössä on jo tiettyyn asiaan kattavat säännöt (esim. tietyn taudin leviämisen estäminen), artiklaa 36 ei voi enää soveltaa, koska kansalliset toimenpiteet, jotka eroavat EU-lainsäädännöstä, eivät enää ole tarpeen. Tuomioistuimen on päätettävä, onko direktiivin tarjoamat takuut riittävät vai eivät, ja tämä riippuu direktiivin sanamuodosta, asiayhteydestä ja tarkoituksesta. Jos direktiivi asettaa vain vähimmäisvaatimukset, se ei ole kattava.
