5 PORTFOLIOTEORIA Flashcards
kaikki kortit kirjasta Yritysrahoitus
Mikä on varmuusekvivalentti?
Riskipitoisen investoinnin varmuusekvivalentti on sellainen varmuudella saatava rahasumma, joka tuottaa yhtä suuren hyödyn kuin kyseinen riskiä sisältävä investointi. Riskiä karttavalle päätöksentekijälle varmuusekvivalentti on aina pienempi rahasumma kuin riskipitoisen investoinnin voiton odotusarvo.
Mikä on riskipreemio ja miten se lasketaan?
Riskipreemio on investointiin liittyvän riskin hinta.
Lasketaan:
€ riskipreemio =
investoinnin odotettu tuotto € –
varmuusekvivalentti €
Toinen mahdollisuus ottaa riski huomioon investointilaskelmissa on diskontata investoinnin odotettujen tuottojen sijasta niiden rahamääräisiä varmuusekvivalentteja (vrt. edellä oleva esimerkki). Tällöin laskelmissa käytetään riskitöntä korkokantaa.
Millä mitataan osakkeen tuoton vaihtelua odotusarvon ympärillä?
Osakkeen tuoton vaihtelua odotusarvon ympärillä mitataan tuoton standardipoikkeaman avulla. Standardipoikkeama on tuoton varianssin neliöjuuri. Standardipoikkeama ja varianssi asettavat eri osakkeet aina samaan järjestykseen riskin suhteen, joten tässä mielessä on yhdentekevää kumpaa käytetään. Standardipoikkeamaa käytetään yleisemmin mm. siksi, että se on neliöjuuren ottamisen ansiosta samoissa laaduissa kuin odotusarvo, kun taas varianssin laatukin on toista potenssia. Standardipoikkeamaa ei voida laskea suoraan, vaan aina on ensin laskettava varianssi.
Odotusarvo-varianssisäännön (mean-variance rule) mukaan osake A on parempi sijoituskohde kuin osake B, jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy…?
1) Osake A:n odotettu tuotto on suurempi kuin osake B:n odotettu tuotto, ja osake A:n tuoton varianssi (standardipoikkeama) on korkeintaan yhtä suuri kuin osake B:n tuoton varianssi (standardipoikkeama).
2) Osake A:n odotettu tuotto on vähintään yhtä suuri kuin osake B:n odotettu tuotto, ja osake A:n tuoton varianssi (standardipoikkeama) on pienempi kuin osake B:n tuoton varianssi (standardipoikkeama).
Jokainen riskinkarttaja voi tehdä päätöksensä odotusarvo-varianssisäännön mukaan. Päätös on sama, joka saataisiin hyötyfunktioon perustuvasta tarkastelusta. Hyötyfunktion tarkkaa muotoa ei keskiarvo-varianssisääntöä sovellet taessa kuitenkaan tarvitse tuntea.
Mitä yleisesti tarkoitetaan sijoitussalkulla/ -portfoliolla?
Sijoitusportfoliolla eli -salkulla tarkoitetaan sijoittajan hallussa olevien erilaisten sijoituskohteiden yhdistelmää. Sijoituskohteet voivat olla mitä tahansa: osakkeita, velkakirjoja, kiinteistöjä, kultaa, arvoesineitä tai taidetta. Portfolion koostumus ei vaikuta sen tuoton ja riskin laskemistapaan. Jos portfolioon kuuluvia sijoituskohteita ei markkinoilla noteerata, aiheutuu tästä kuitenkin käytännön hankaluuksia. Joista ei nyt tässä sitten kerrota sen syvemmin…:(
Mikä on kovarianssi?
Kovarianssi ( covariance ) on riippuvuusluku, joka kuvaa osakkeiden i ja j tuottojen yhteisvaihtelua. Kovarianssi on sukua tutummalle korrelaatiokertoimelle (correlation coefficient ).
Osakkeiden i ja j välisessä korrelaatiokertoimessa siis kovarianssi jaetaan molempien osakkeiden tuottojen standardipoikkeamien tulolla. Tästä ”standardoinnista” johtuen korrelaatiokerroin saa arvoja ainoastaan väliltä –1–+1, kun taas kovarianssi voi periaatteessa olla mitä vain. Kovarianssin lukuarvoihin vaikuttavat mm. laadut: esimerkiksi jos kahden yrityksen voittojen kovarianssit lasketaan euroissa ja dollareissa ajanjaksolta 1950–2000 saadaan eri luvut. Korrelaatiokertoimet ovat sitä vastoin kummassa tahansa valuutassa laskien samat.
Mikä on minimivarianssiportfolio (minimum variance portfolio)?
Sitä sijoitusosuuksien yhdistelmää, jolla osakkeista a ja b koostuva portfolio saavuttaa pienimmän standardipoikkeamansa (ja varianssinsa), sanotaan minimivarianssiportfolioksi ( minimum variance portfolio ).
Anna esimerkkejä yleisistä taloudellisista tekijöistä, jotka vaikuttavat samansuuntaisesti kaikkien osakkeiden tuottoihin?
Tällaisia yleisiä tekijöitä ovat ennen kaikkea kansainväliset ja maan sisäiset suhdannetekijät, korkokehitys sekä valtiovallan ja EU:n päätökset. Näitä tekijöitä kutsutaan systemaattisiksi tekijöiksi ja niistä osakesijoituksille aiheutuvaa riskiä systemaattiseksi riskiksi, jota ei osakesalkkua hajauttamallakaan saada häviämään. Suomalaisten osakkeiden tuotoilla on myös taipumus yleislinjoiltaan seurailla ulkomaisten suurten pörssien kehitystä, jolloin kansainvälisesti hajauttamallakaan ei kovin helposti päästä tässä luvussa kuvattuihin tuloksiin.
Sijoitusportfolion valintaan liittyy nk. separaatioperiaate (separation principle, separation theorem). Mikä se on?
Sijoitusportfolion valintaan liittyy nk. separaatioperiaate (separation principle , separation theorem). Periaatteen mukaan eri sijoittajat ovat yksimielisiä kaikkien riskillisten sijoituskohteiden odotetuista tuotoista ja variansseista ( homogenous expectations ). Tällöin, ja kun riskitön sijoituskohde on olemassa, optimaalinen riskillinen portfolio m (markkinaportfolio) on täysin riippumaton sijoittajan riskinottohalukkuudesta.
Sijoittajan investointipäätös ”separoituu” tällöin kahteen vaiheeseen: 1) Ensimmäiseksi on määritettävä optimaalisen riskillisiä sijoituskohteita sisältävän portfolion eli markkinaportfolion m sijainti. Sijoittajan henkilökohtaiset ominaisuudet eivät vaikuta markkinaportfolion sijaintiin yksimielisten (homogeenisten) odotusten vallitessa. 2) Toiseksi on päätettävä, miten sijoitusvarat allokoidaan toisaalta markkinaportfolion ja toisaalta riskittömän sijoituskohteen välillä. Tämä allokaatio riippuu sijoittajan henkilökohtaisesta suhtautumisesta riskiin.
Sijoittajan riskinsietokyvystä riippuen hänen optimaalinen sijoitusportfolionsa sijaitsee pääomamarkkinasuoralla
1) pisteessä m, jolloin sijoittaja on valmis sietämään markkinoiden keskimääräistä riskiä
2) pisteestä m vasemmalle, jolloin osa varoista sijoitetaan riskilliseen portfolioon m, ja loput riskittömään kohteeseen i (tällaiselle sijoittajalle markkinaportfolio on liian riskialtis sijoituskohde)
3) pisteestä m oikealle, jolloin kaikki varat sijoitetaan riskilliseen markkinaportfolioon m ja lisäksi otetaan lainaa riskittömällä korolla i ja sijoitetaan myös lainatut varat markkinaportfolioon m. Tällainen sijoittaja haluaa ottaa riskiä enemmän kuin pelkkään markinaportfolioon sisältyy, ja hän kasvattaa tuotto-odotustaan ja riskiään sijoittamalla velkarahalla.
