10. Rikkaus, köyhyys ja hyvinvointi Flashcards
Miten hyvinvointi ja kehitys jakautuvat maailmalla epätasaisesti sekä globaalilla että alueellisella tasolla?
Hyvinvointi ja kehitys jakautuvat maailmalla epätasaisesti sekä globaalilla, että alueellisella tasolla, joka johtaa ihmisten ja eri alueiden eriarvoisuuteen.
Globaali eriarvoisuus alkoi kolonialismin eli siirtomaavallan myötä. Kolonialismi aiheutti maahan esimerkiksi köyhyyttä, hallintojärjestelmä ongelmia, korruptiota ja raaka-aineiden vientiä. Myös rikkaiden alueiden valtioiden välillä on suuria hyvinvointieroja, kuten esimerkiksi Euroopassa.
Myös alueellinen eriarvoisuus on hyvin yleistä, ja sitä esiintyy lähes jokaisessa maassa kaupunkien ja niin sanottujen syrjäseutujen eli periferioiden välillä. Myös yhden kaupungin sisällä voi esiintyä eriarvoisuutta esimerkiksi eri asutuskeskusten ja kaupunginosien välillä.
Mihin alalajeihin köyhyys voidaan jakaa? Mitä käsitteet tarkoittavat?
Köyhyys on maailmalla yleisempää kuin vauraus, vaikka se onkin viime vuosikymmenien aikana vähentynyt huomattavasti. Köyhyys on jaettu muutamaan alalajiin, jotka kuvaavat köyhyyden laatua ja perusteita.
Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä on puutetta perustarpeista, kuten puhtaasta juomavedestä, unesta, vaatteista ja ravinnosta. Perustarpeiden kunnossa oleminen on edellytys muiden tarpeiden tasojen tyydyttämiseksi. Näitä tarpeiden tasoja ovat turvallisuuden, itsensä ilmaisemisen, arvonannon ja yhteenkuuluvuuden tarpeet (Abrahan Mastow 1943).
Suhteellinen köyhyys tarkoittaa puolestaan sitä, että henkilö on nimensä mukaisesti köyhä suhteessa muihin valtion tai alueen asukkaisiin, eli väestön enemmistöön nähden. Suhteellisesti köyhä ihminen tienaa alle 60% valtion keskituloista.
Äärimmäinen köyhyys tarkoittaa puolestaan alle 1,9USD:n päivittäisiä tuloja. Suurin osa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu Kiinassa, Saharan eteläpuleisessa Afrikassa, Intiassa ja Pakistanissa.
Mitä erilaisia syitä köyhyydelle on?
Suurin syy köyhyydelle on kolonialismi, eli siirtomaavalta. Siirtomaaksi jääneet valtiot kärsivät monista haitoista ja ongelmista, jotka ovat lopulta johtaneet köyhyyteen, ja ovat kehittymisen esteenä tälläkin hetekellä.
Siirtomaa vallan alle joutuneet valtiot joutuivat isäntämaan hallinnon alaisiksi, ja niihin kehitettiin suuria plantaaseja esimerkiksi kahvin ja kaakaon viljelyä varten. Lisäksi isäntämaat päättivät alueiden jakamisesta. Tämän toiminnan takana oli suurempien alueiden halu, sekä tarve raaka-aineille.
Kun valtiot itsenäistyivät vihdoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jäljelle jäi köyhyys, länsimainen hallintojärjestelmä, vieras virallinen kieli ja alueen sisäiset ristiriidat jotka johtivat hyvin usein esimerkiksi sisällissotiin.
Alueiden köyhyyteen vaikuttavat lisäksi koulutuksen puute, huono hallinto ja korruptio, velkaantuminen ja maailmankauppa (ylläpitävät), luonnonkatastrofit, riippuvuus yhdestä vientituotteesta, sodat ja aseelliset konfliktit.
Mikä on BKT ja miksi se on huono mittari valtioiden kehityksen ja hyvinvoinnin mittarina?
BKT eli bruttokansantuote on hyvin usein maiden kehityksen mittaamisessa käytetty mittari. BKT kertoo maassa yhden vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvon Yhdysvaltain dollareina, eli se mittaa maan kokonaistuotantoa.
Bruttokansantuote on kehityksen ja hyvinvoinnin mittari, sillä se ei ota huomioon mitään muuta, kuin rahan. Vaikka varallisuus onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä kehityksessä, se ei silti ole ainoa asia joka riittää. Lisäksi BKT ei ota huomioon varallisuuden jakautumista, harmaata taloutta, kehittyvissä maissa tyypillistä omavaraistaloutta, vapaaehtoistyötä, kotona tehtyä työtä, eikä myöskään ostovoimaa.
Mitä muita mittareita on käytetty valtioiden kehityksen mittaamiseen?
Muita valtioiden hyvinvointia ja kehitystä mittaavia mittareita on ollut esimerkiksi:
HDI (Human Development Index) eli inhimillisen kehityksen indeksi. Se on BKT:tä paljon toimivampi kehityksen mittari, sillä se huomioi elinajanodoitteen, koulutusajan, BKT:n suhteessa ostovoimaan, sekä lukutaitoisten määrän maassa. Se mittaa hyvinvointia siis hyvin laaja-alaisesti kertoen siten hyvin tarkan kuvan valtion hyvinvoinnin tasosta.
Gini-kerroin on lukuarvo, joka kertoo valtion sisäisistä tuloeroista. Ginin pienin arvo on 0, joka tarkoittaa että kaikki valtion tulonsaajat saavat täysin saman verran tuloja. Maksimiluku 1 puolestaan kuvaa sitä, että kaikki tulot siirtyvät ainoastaan yhden henkilön omaisuudeksi -> muut eivät saa tuloja ollenkaan.
ISEW tarkoittaa kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksiä ja MPI inhimillisen köyhyyden indeksiä.
Maailman onnellisuusindeksi mittaa valtiossa asuvien asukkaiden onnellisuutta. Onnellisuuden laskemiseen se hyödyntää esimerkiksi maan elinajanodotetta, BKT:tä, sosiaalisia tukijärjestelmiä ja yksilön valinnanvapautta.
Kerro maailman valtioiden luokittelusta (kaksi ensimmäistä luokitusta).
RIKKAAT VALTIOT
- Pohjois-Amerikka, Länsi-Eurooppa, Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Etelä-Korea
- Rikkaissa valtioissa edellytykset vaurastumiselle ja kehittymiselle ovat olleet otolliset. Valtioissa o ollut merkittäviä luonnonvaroja, joilla teollisuus on saatu käyntiin. Lisäksi ammattitaitoinen saatavilla oleva työvoima ja hyvät ja kehittyneet kauppasuhteet ovat auttaneet valtioiden kehittymisessä. Kyseisissä valtioissa ei ole myöskään ollut kehittymistä hidastavia tai estäviä pitkäkestoisia sotia tai konflikteja.
Rikkaissa valtioissa väestönkasvu on huomattavasti hidastunut, ja paikoittain jopa laskussa. Elinkeinorakenteet keskittyvät palveluihin, sillä tuotantoa on siirretty halvempiin maihin.
VASTATEOLLISTUNEET VALTIOT, NIC-MAAT
- Vastateollistuneissa valtioissa on hyvin paljon tuotantoa, sillä halvan työvoiman ja hyvien yhteyksien takia Kiina-ilmiö on johdattanut rikkaiden valtioiden yrityksiä perustamaan tehtaita alueille. Tämä on lisännyt raaka-aineiden jalostusta maissa ja johtanut sitä kautta ulkomaankaupan edistymiseen. Täten valtio on saanut mahdollisuuden vaurastua.
Vastateollistuneissa valtioissa syntyvyys on kuitenkin yhä hyvin suurta.
Vastateollistuneita maita ovat esimerkiksi Aasian tiikerit (Taian, Singapore, Etelä-kore ja Hong Kong), sekä esimerkiksi Filippiinit, Indonesia, Brasilia, Turkki ja Meksiko.
Kerro maailman valtioiden luokittelusta (kolme viimeistä luokitusta).
KESKITULOISET KEHITTYVÄT MAAT
- Keskituloiset kehittyvät maat ovat öljyä vieviä valtioita. Tällöin maan BKT on hyvin suuri ja antaa väärän kuvan valtiosta. BKT:n suhteen maat ovat hyvin varallisia, mutta oikeasti maan varallisuus jakautuu hyvin epätasaisesti, ja on muutaman rikkaan ihmisen ja suvun käsissä.
Maissa suurin osa väestöstä, varsinkin naisista, on kouluttamatonta, ja varsinkin siirtomaatyöläisten olosuhteet ovat hyvin huonot.
Keskituloisia kehittyviä maita ovat esimerkiksi Libya ja Irak.
KÖYHIMMÄT KEHITTYVÄT MAAT
- Köyhimmissä kehittyvissä maissa väestönkasvu on erittäin suurta ja jopa räjähdysmäistä. Hedelmällisyysluvut valtioissa ovat ennätyksellisen suuria, jopa yli 5.
- Korkean syntyvyyden ja huonon terveydenhuollon ja hyvinvoinnin takia lapsikuolleisuus ja imeväiskuolleisuus ovat alueella hyvin suuria.
- Alueella on runsaasti yleistä köyhyyttä, velkaantumista, poliittista epävakautta, sotia ja tauteja.
- Esimerkiksi Sierra Leone, Kongon demokraattinen tasavalta ja Niger ovat köyhimpiä kehittyviä maita
SISÄMAAN KEHITTYVÄT MAAT
- Sisämaan kehittyvät maat saavat kehitysapua maailmanmarkkinoiden suhteen heidän epäedullisen aseman vuoksi. Maiden sijainti sisämaassa ilman suoraa meriyhteyttä lisäävät maille runsaasti kustannuksia, sillä tavaroiden kuljettaminen muiden maiden läpi rannikolle on hyvin kallista. Lisäksi asiaa vaikeuttaa entisestään alueiden huono infrastruktuuri ja vaativat maasto-olosuhteet. Suurin osa sisämaan kehittyvistä maista kuuluu äärimmäisen köyhyyden maihin.
Esimerkiksi Uganda ja Nepal ovat sisämaan kehittyviä maita.
