Neuro Flashcards
Aivoinfarktin riskitekijät
ikä, verenpainetauti, eteisvärinä, diabetes, hyperkolesterolemia, keskivartalolihavuus sekä elämäntavoista epäterveellinen ruokavalio, vähäinen liikunta, liiallinen alkoholinkäyttö ja tupakointi
muita laukaisevia tekijöitä:
dehydraatio, leikkaus, raskaus,
immobilisaatio, antikoagulaatiohoidon aloittaminen ja lopettaminen, akuutti runsas alkoholin käyttö ja akuutti infektio
Infarktin oireet
Isoaivojen aivoinfarktin (a. carotis) tyyppioireita:
● toispuolihalvaus
● Puheen tuoton ja ymmärtämisen vaikeus sekä lukemis- ja
kirjoittamisvaikeus
● suupielen roikkuminen (alafacialispareesi)
● Näkökenttäpuutos
● Nondominantin hemisfäärin infarktiin voi kuulua suuntatajun ja
avaruudellisen hahmottamisen häiriöitä sekä anosognosia
(sairaudentunnon puute) ja neglect-ilmiö.
Vertebrobasilaarialueen infarkti:
● äkillinen, voimakas huimaus, pahoinvointi
● vastapuolen raajojen tuntohäiriö, heikkous tai holtittomuus
● puhe- ja nielemisvaikeus
● Katsehalvaus, kaksoiskuvat
● Neliraajahalvaus
● Tajunnanmenetys
Homonyymi näkökenttäpuutos ilman halvausta on useimmiten a. cerebri posteriorin tukoksen aiheuttama.
Aivojen laskimotukos eli sinustromboosi:
● voi ilmaantua raskaus- tai lapsivuodeaikana tai hormonihoidon, nestevajauksen, hyytymishäiriön tai malignin sairauden yhteydessä.
● Se aiheuttaa kohonneen kallonsisäisen paineen oireita: ○ Päänsärkyä
○ tajunnan hämärtymistä tai tajuttomuus- kouristuskohtauksia
○ halvauksia, joiden oireet eivät noudata valtimoverisuonitusta
Myös äkillinen neuropsykologinen puutosoireisto, esim. dyspraksia, muistihäiriö tai sekavuus, voi olla aivoinfarktin oire.
Huimaus, molempien silmien näköhäiriö tai puhe- tai nielemisvaikeus eivät yksinään esiintyessään tavallisesti viittaa aivoverenkiertohäiriöön.
Aivoinfarkti hoito
Yleishoito
● Hengitystiet pidetään auki, tarvittaessa asetetaan nieluputki tai intuboidaan. Lisähappi tarvittaessa.
● I.v.-nestehoito aloitetaan aina akuuttivaiheessa, ei anneta mitään p.o. (estetään aspiraatio)
● Aloitetaan EKG-monitorointi ja verenpaineen seuranta: Verenpainetta ei yleensä alenneta, ellei se ylitä arvoa 220/120 mmHg, Liuotushoitoa tai antikoagulaatiota käytettäessä verenpaineen ylärajana voidaan pitää n. 185/110 mmHg. Labetaloli tai enalapriili i.v.
Lieväkin hyperglykemia (> 8 mmol/l) on syytä hoitaa jo
akuuttivaiheessa; se pahentaa aivoiskemiaa ja lisää kuolleisuutta
Tromboosiprofylaksiana Klexane 40 mg × 1–2
Normotermia
Aivoturvotuksen hoito
Liuotushoito (alteplaasi):
■ Oireiden alusta < 4,5 h
■ Basilaaritromboosi: Liuotushoito, jos oireiden alusta on kulunut < 12 h (massiivinen
oireisto) tai < 48 h vaikeaksi etenevässä oireistossa
Vasta-aiheet liuotukselle:
● Kallonsisäinen verenvuoto
● Aktiivinen verenvuoto tai lisääntynyt vuotoalttius, kuten
hoitoalueella oleva antikoagulaatio, hallitsematon hypertensio, äskettäiset suuret kirurgiset toimenpiteet (alle 2 vkoa), aiempi aivoverenvuoto, aiempi SAV (ellei aneurysmaa ole hoidettu)
● Laaja-alaiseksi kehittynyt aivoinfarkti
● Oireiden alkamisajankohdan epäselvyys
○ Muut hoitomenetelmät akuutissa vaiheessa: ● Valtimonsisäinen liuotushoito ○ Max 6 h oireiden alusta ○ Dg varmistettu angiografialla ● Trombektomia ○ Max 6 h oireiden alusta ○ Dg varmistettu angiografialla
Aivoinfarktin standardoitu perusstatus
puhehäiriö (“Sanokaa nimenne.”)
yläraajan hemipareesi (“Nostakaa molemmat kätenne.”)
kasvohalvaus (“Irvistäkää.”).
Aivoinfarktin etiologiset selvittelyt
■ EKG, tarv ECHO ■ Thorax ■ Lipidit, peruslab ■ Kaulasuonten DUÄ ■ Trombofiilisen etiologian selvittelyä on harkittava, kun kyseessä on alle 50-vuotias potilas, jolla aivoinfarktin syy on jäänyt epäselväksi muiden etiologisten tutkimusten jälkeen.
Aivoinfarktin sekundaaripreventio
■ Jos kyseessä on aterotromboottinen tai mikroangiopaattinen infarkti, → Asasantin retard tai klopidogreeli
■ Eteisvärinän aiheuttaman aivoinfarkti → NOAC tai Marevan pysyvänä
■ Verenpaineen hoito
■ Statiinien käyttö on aiheellista oireisessa valtimosairaudessa kolesteroliarvoista riippumatta
Karotis-TIA:n oireet
Toispuolinen raajahalvaus (motorinen hemipareesi)
Kasvohermon alahaaran heikkous (alafacialispareesi)
Toispuolinen tunnottomuus (sensorinen hemipareesi)
Puhehäiriö (dysfasia, dysartria)
Ohimenevä yhden silmän näön hämärtyminen (amaurosis fugax)
Homonyymi hemianopia (toispuolinen näkökenttäpuutos)
Vertebrobasilaari-TIA:n oireet
Huimaus, pahoinvointi, oksentelu Aivohermo-oireet - kaksoiskuvat (diplopia) - kasvojen tuntohäiriö - nielemisvaikeudet (dysfagia) - puheen takeltelu (dysartria) Toispuolinen halvaus Toispuolinen tunnottomuus Molempien silmien näön hämärtyminen muiden takakierron oireiden yhteydessä Lyyhistyminen Hemiataksia
TIA diagnostiikka
pään TT
kaulasuonten UÄ/TT
EKG + tele
Lab: perusverenkuva ja trombosyytit, CRP, kalium, natrium, kreatiniini, glukoosi, P-TT tai INR (varfariinihoito), P-APTT) kaikille ja aamunäytteestä paastosokeri, pitkäaikaissokeri ja kolesteroliarvot sekä tarvittaessa hyytymishäiriötutkimukset trombofiliaa epäiltäessä
TIA erotusdg
Migreeni Synkopee Epilepsia Huimausta aiheuttavat sisäkorvaperäiset tilat - Hyvänlaatuinen asentohuimaus - Vestibulaarineuroniitti - Ménièren tauti
TIA hoito
Päivystyslähete jos TIA-oireesta on kulunut enintään 2 viikkoa, muuten kiireellinen lähete
Antitrombootti (jo epäilyssä):
- ak-hoito jos sydänperäinen
- jos ei, niin ASA+dipyridamoli tai klopidogreeli
- Suuren riskin TIAssa (ABCD2 ≥ 4) aloitetaan alkuvaiheessa yhdistelmähoito ASA 100 mg/vrk + klopidogreeli 75 mg/vrk 3 viikon ajaksi, jonka jälkeen jatketaan yhdellä antitrombootilla.
Tarv. endarterektomia jos merkittävä carotis-stenoosi
Station
RR-hoito (ACE-estäjä)
Elintapamuutokset
Aivoverenvuoto etiologia
■ Verenpainetauti
■ Runsas alkoholinköyttö
■ AV-malformaatio, amyloidi angiopatia, kavernoottinen hemangiooma ja malignit aivokasvaimet
Aivoverenvuoto oireet
■ Potilas voi tuntea päässään tapahtuneen jotain outoa, ja moni kertoo kuulleensa jonkinlaisen napsahduksen → vuotamisen tai valumisen tunne sekä päänsärky ja oksentelu → Tajunta heikkenee usein tajuttomuuteen saakka.
■ Neurologiset oireet ovat samat kuin aivoinfarktissa ja riippuvat vuodon paikasta ja määrästä.
● Toispuolihalvaus on tavallinen.
● Pikkuaivoverenvuoto: huimaus, oksentelu, ataksia ja
silmänliikehäiriöt ovat tavallisimpia oireita.
■ Katse on laajassa vuodossa kääntynyt vauriokohtaan päin.
■ Mustuaiset pienenevät ja Babinskin heijaste voi olla positiivinen molemmin puolin.
■ Usein todettava kuumereaktio johtuu lämmön säätelyn häiriöstä.
Aivoverenvuoto dg
■ Anamneesi, status, peruslab (CRP usein koholla)
■ pään-TT: Mikrovuodot näkyvät ainoastaan MRI:llä.
Aivoverenvuoto hoito
■ Kaikki ennestään omatoimiset potilaat tulisi hoitaa stroke-yksikössä tai neurokirurgisessa yksikössä.
■ Akuuttivaiheessa potilas immobilisoidaan ja mahdollinen
vuototaipumus (INR > 1.3) on kumottava nopeasti hyytymistekijäkonsentraatilla, jos toipumisen edellytykset ovat olemassa. Tämä koskee erityisesti varfariinihoidossa olevia potilaita.
■ Aktiivihoidossa olevasta aivoverenvuotopotilaasta konsultoidaan aina neurokirurgia, mutta leikkaushoito on aiheellinen vain harvoin, koska hyötyä ei ole osoitettu.
■ Tromboosiprofylaksina käytetään Klexanea ja/tai antiembolia- tai pumppusukkia potilaan riittävään mobilisaatioon saakka.
■ Verenpaineen alentaminen ainakin < 180/100 mmHg:n on tarpeen
■ Jos P-Gluk edelleen koholla tulovaiheen jälkeen → korjaukset lyhytvaikutteisella insuliinilla lähelle normaaliarvoja.
■ Kuntoutus aloitetaan hoidon alkuvaiheessa jopa toisesta hoitopäivästä alkaen.
SAV riskitekijät
○ Ikä ○ tupakointi ○ runsas alkoholinkäyttö ○ Verenpainetauti ○ Aneurysmasuku ○ polykystinen munuaistauti
SAV oireet
○ SAV:n tyyppioire on äkkiä alkanut kova ja hellittämätön päänsärky (pahinta takaraivossa ja niskassa), johon liittyy
■ usein oksentelu ja pahoinvointi, kehittyvä niskajäykkyys ja valonarkuus
■ mahdollisesti paikantavia oireita (raajahalvaus, puhevaikeus, kaksoiskuvat)
■ mahdollisesti kouristelu ja tajunnanmenetys
■ Lievä kuume (usein pt ottanut jo kipulääkettä, jolla kuume laskenut)
SAV dg
○ SAV tulee osoittaa tai poissulkea päivystyksenä TT:lla.
■ Normaali TT ei sulje pois SAV:ta – etenkin jos vuodosta on kulunut päiviä tai viikkoja.
● 6 h oireiden alusta pään natiivi TT erittäin herkkä poissulkemaan SAV
○ Lannepisto tulee tehdä, jos SAV on kliinisesti mahdollinen, mutta TT on negatiivinen.
SAV hoito
○ Varmistettu SAV – heti konsultaatio neurokirurgiseen yksikköön
○ SAV-potilas siirretään päivystyksellisesti yliopistosairaalaan neurokirurgiseen hoitoon, neurotehohoitoon ja aivovaltimoiden angiografiaan siten, että saattajalla on riittävä ensihoidon pätevyys.
○ Oireenmukainen lääkehoito
■ Verenpaine
■ Päänsärky
■ Pahoinvointi
■ Epilepsiakohtaukset
MS-tauti yleistä
● Autoimmuunitauti → myeliini tuhoutuu → oligodendrosyytit tuhoutuu
● Sairastumisalttiuteen vaikuttavat:
○ Ympäristötekijöistä MS-taudin riskiä lisäävät mm. vähäinen lapsuusajan D- vitamiinin saanti ja myöhään (aikuisiällä) sairastettu EBV-infektio (mononukleoosi)
○ Perinnölliset tekijät
Yleensä dg n. 20-40v iässä, naisilla 2.5x yleisempi
MS-tauti oireet
○ Toisen tai molempien silmien näön sumentuminen (näköhermon tulehdus l. optikusneuriitti) ○ Yhden tai useamman raajan pareesi ○ Ataktinen kävely ○ Tuntohäiriöt ○ Virtsarakon ja suolen toimintahäiriöt (”kiirevirtsaisuus”, ummetus) ○ Silmien liikehäiriöt (silmälihaspareesit, internukleaarinen oftalmoplegia, nystagmus) ○ Huimaus ja pahoinvointi ○ Puhehäiriö, yleensä dysartria ○ Uupumustaipumus eli fatiikki ○ Muita oireita ■ Kognitiiviset häiriöt ■ Trigeminusneuralgia ja muut neuralgiat ■ Ataksia-dysartriakohtaukset ■ Lhermitten oire (kaularangan liikkeiden provosoimat sähköiskumaiset tuntemukset selässä tai raajoissa)
MS-tauti dg
MS-taudin diagnoosi perustuu kliiniseen oirekuvaan, selkäydinnestenäytteeseen (suurentunut leukosyyttimäärä ja immunoglobuliinipitoisuus) ja MRI:n.
○ Epäily oireiden perusteella → LP II lähete neurolle
MS-tauti hoito
○ Erityisen tärkeää on bakteerien aiheuttamien infektioiden hyvä hoito. (voivat laukaista pahenemisvaiheita)
○ Tupakoinnin lopettaminen (lisää sekä MS-taudin puhkeamisen että sen nopeamman etenemisen riskiä.)
○ Pahenemisvaiheet → i.v. kortikosteroidi
■ Mahdollinen bakteeri-infektio poissuljetaan tai hoidetaan ennen kortikosteroidihoitoa
(komplisoitumattomat virtsatietulehdukset voidaan hoitaa mikrobilääkkeellä samanaikaisesti kortikosteroidihoidon kanssa)
○ Immunomoduloivina hoitoina käytetään ensisijaisesti beeta-interferoneita, glatirameeriasetaattia, teriflunomidia ja dimetyylifumaraattia.
OIREIDEN HOITO:
■ Spastisuus → fysioterapia, baklofeeni, titsanidiini, klonatsepaami,diatsepaami ja gabapentinoidit
■ Virtsarakon toimintahäiriöt;
● Lantionpohjanlihasten vahvistaminen
● Virtsan karkaaminen ja/tai tihentynyt tarve → antikolinerginen lääke (tolterodiini, solifenasiini tai trospium)
○ Vaikeassa virtsankarkailussa käytetään myös rakkolihakseen suoraan annosteltavaa botuliinitoksiinia.
● Rakon tyhjenemishäiriö → alfa-salpaajat (alfutsosiini, tamsulosiini)
○ Jos jäännösvirtsan tilavuus on toistetusti yli 100 ml, ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan toistokatetrointia 2–4 kertaa vrk:ssa.
■ Ummetus → liikunta, ruokavalio, lääkkeet
■ Uupumus (fatiikki) →
● Lääkkeistä amantadiini ja eräät masennuslääkkeet (mm.bupropioni, venlafaksiini, milnasipraani, duloksetiini ja reboksetiini) saattavat lievittää uupumusta.
● Nukkuminen, työn tauottaminen ja viilentäminen vähentävät uupumusta.
■ Kivuliaita tuntohäiriöitä voidaan lievittää eri epilepsialääkkeillä (pregabaliinia, gabapentiiniä ja lamotrigiiniä).
● Kolmoishermosäryn hoidossa karbamatsepiini ja okskarbatsepiini ovat edelleen käytössä.
● Myös trisyklisillä masennuslääkkeillä (amitriptyliini, nortriptyliini) ja osalla uudemmista mielialalääkkeistä (venlafaksiini, duloksetiini) voidaan auttaa kroonisesta hermovauriokivusta kärsiviä MS-potilaita.
*Sopeutumisvalmennus, tukiryhmät
Päänsäryn luokitus
Primaarit päänsärkysairaudet: Migreeni Tensio- eli jännityspäänsärky Sarjoittainen päänsärky ja muut kolmoishermon autonomiset päänsäryt Muut primaarit päänsäryt
Sekundaariset päänsäryt:
Aivoverenkiertohäiriöihin liittyvät päänsäryt
Likvorin ja aivojen painemuutoksiin liittyvät päänsäryt (ekspansiot, hydrokefalus, postpunktionaalinen ja spontaani likvorin alipainepäänsärky)
Traumaattiset päänsäryt
Infektioihin liittyvät päänsäryt
Vieroituspäänsäryt (mm. särkylääkkeet ja niiden liikakäyttö, kahvi, alkoholi)
Homeostaasihäiriöihin liittyvät päänsäryt (elektrolyyttihäiriöt ym.)
Kallon rakenteisiin, kuten korviin, silmiin, poskionteloihin ja hampaisiin liittyvät päänsäryt
Pään neuralgiat ja muut päänsäryt:
Kasvojen neuralgiat
Muut päänsäryt
Akuutin päänsäryn syyt
Migreenikohtaus Sarjoittainen päänsärky Äkillinen verenpaineen nousu Ponnistuspäänsärky, yhdyntäpäänsärky Akuutti sulkukulmaglaukooma Vasodilatoivat lääkkeet, nitraatti Neuralgiat SAV ja aivoverenvuodot Meningiitti tai muu infektio Kallotraumat Kohonnut kallonsisäinen paine Feokromosytooma
Subakuutin/kroonisen päänsäryn syyt
Jännityspäänsärky Sinuiitti, otiitti Purennasta ja hampaista johtuva päänsärky Silmäperäiset syyt (taittovirheet) Särkylääkeriippuvuus Posttraumaattinen päänsärky Intrakraniaalinen hypotensio Traktiopäänsärky (kasvaimet) Krooninen meningiitti (sarkoidoosi, sieni, tuberkuloosi) Hypertyreoosi Hyperparatyreoosi Hypoglykemia, hypoksia, hyperkapnia Vaskuliitti, aivosinusten tromboosi Krooninen päivittäinen päänsärky, vyyhtipäänsärky (aka särkylääkepäänsärky)
Päänsärkypotilaan anamneesi
Säryn kesto
- 1–3 vrk, kuten migreenissä, tai jatkuvampaa jomotusta, kuten jännityspäänsäryssä ym.
- Hyvin lyhytkestoinen, kuten sarjoittainen päänsärky (30–180 min) tai neuralginen kipukohtaus (sekunteja)
Oireiston alku
- Äkillinen, kuten SAV (minuuteissa), migreeni (tunnin sisällä) tai sarjoittainen särkykohtaus
- Tunneissa kehittyvä: jännityspäänsäryn laukaisema migreeni, kun jännityspäänsärky on jatkunut pidempään
- Vähittäinen, kuten jännityspäänsärky tai tilaa vievä prosessi, tulehdus ym.
Esiintymistiheys, toistuvuus
- Toistuva, pitkäkestoinen särky on usein migreeniä tai jännityspäänsärkyä.
- Sarjoittaisen päänsäryn kohtaukset esiintyvät lähes päivittäin kohtaussarjan aikana.
Säryn sijainti
- Jännityspäänsärky sijoittuu usein takaraivoon ja ohimoille joko toispuolisesti tai molemminpuolisesti.
- Migreenisärky on lähes aina ja sarjoittainen särkykohtaus aina toispuolinen.
- Toispuolisen ohimosäryn takana voi olla mm. jännityspäänsärky, bruksismi, sinuiitti, temporaaliarteriitti tai leukanivelen tai purennan häiriö
Säryn luonne
- Migreenisärky on usein sykkivää; tensiosärky on pantamaista, puristavaa.
- Aamuyöllä alkaa migreeni tai aivopaineen noususta johtuva päänsärky
- Sarjoittaisen päänsäryn kohtaus tulee usein parin tunnin nukkumisen jälkeen.
Särkyyn liittyvät oireet
- Ennakko-oireet, kuten väsymys, haukottelu, makean himo jne. viittaavat migreeniin.
- Migreenin esi- eli auraoire voi olla laajeneva, kirkas, väreilevä näköhäiriö, mutta harvoin myös toispuolinen puutuminen, puhevaikeus jne.
- TIA-kohtauksessa näkökenttä tai sen osa pimenee eikä esiinny kirkasta väreilyä. Puutuminen ja puheoireet voivat viitata myös iskeemiseen aivoverenkiertohäiriöön. TIA-kohtausta ei yleensä seuraa päänsärky.
- Aura voi olla joskus epileptinen ja liittyä aivokasvaimeen jne.
- Jännityspäänsärkyyn ei liity pahoinvointia ja oksentelua. Jos niitä esiintyy, säryssä on mukana migreenikohtaus tai kyseessä voi olla kohonneeseen kallonsisäiseen paineeseen liittyvä pahoinvointi.
Provosoivat ja helpottavat tekijät
- Stressitilan muutos tai alkoholi voi laukaista migreenikohtauksen; samoin hajut ja kirkkaat valot laukaisevat migreenisärkyä.
- Migreenipotilas hakeutuu pimeään lepoon, ja alkoholi pahentaa oireita; jännityspäänsärky voi sen sijaan helpottua alkoholilla tai kävelyllä.
Lääkeanamneesi
- Päivittäiseen särkylääkkeiden käyttöön liittyy huomattava lääkepäänsäryn riski. Potilaalta on kysyttävä tarkasti viimeaikainen särkylääkkeiden käyttö.
- Vähintään kolmena päivänä viikossa käytetyt särkylääkkeet altistavat särkylääkepäänsärylle.
- Triptaanit tehoavat vain migreeniin ja sarjoittaiseen päänsärkyyn.
Päänsärkypotilaan status + tutkimukset
Perus + neu -status (sis. silmänpohjat!), RR
Tarvittaessa erotusdiagnostisessa mielessä tutkitaan valikoiden: PVKT La TSH ja/tai T4V fP-gluk Na, K, Ca-albk Krea
Infektio-oireisten poski- ja otsaonteloiden kaikututkimus tai rtg-kuva
Meningiittiä tai muuta keskushermosto-infektiota epäiltäessä tehdään ensin likvoritutkimus.
Subaraknoidaalivuoto (SAV) -epäilyssä aivojen tietokonetomografiaa (TT) pidetään ensisijaistutkimuksena, koska SAV-potilaan lannepistoon voi liittyä herniaatiovaaran lisääntyminen. Jos pään TT on SAV-epäilyssä normaali, SAV poissuljetaan likvoritutkimuksella.
Päänsäryn TT indikaatiot
Epäily subaraknoidaalivuodosta
Progressiivisesti paheneva päänsärky
Päänsärkyyn liittyy toistuva tai jatkuva oksentelu.
Neurologinen statuspoikkeavuus päänsäryn yhteydessä
Päänsärky liittyy vain yskimiseen tai ruumiilliseen ponnistukseen.
Päänsärkyyn liittyy tajuttomuuskohtaus.
Päänsärky on asentoriippuvainen.
Päänsärkyyn liittyy endokriininen häiriö.
Potilaalla tai suvussa on neurofibromatoosia.
Jännityspäänsäryn hoito
Episodinen:
- elintapaohjeistus
- lyhyt 5-7 vrk parasetamol/burana-kuuri, tarv. lihasrelaksantti
Krooninen: - särkylääkkeiden liikakäytön lopetus - elintapaohjeistus - lääkehoito: Amitriptyliini 10–25 mg iltaisin Haittavaikutuksina väsymys, suun kuivuminen, huimaus
Migreenin hoito
Kohtauksen hoito:
- parasetamol + tulehduskipulääke + metoklopramidi
- triptaanit ovat ensisijaislääkkeitä vaikeissa tai invalidisoivissa kohtauksissa: otetaan auraoireiden jälkeen päänsäryn alkaessa
- diapam po
*Opioidit tehottomia
Estohoito:
- elintapaohjeistus
- beetasalpaaja (propranololi), kandesartaani, amitriptyyli
Vyöruusun postherpeettinen neuralgia
Lähes kaikilla potilailla on särkyä tai ihon hyperestesiaa vielä ihottuman parannuttua. Etenkin vanhuksilla neuralgia saattaa kestää vuosia.
Akuutissa vaiheessa annettu viruslääkehoito lievittää hieman akuuttia kipua ja lyhentää sen kestoa sekä saattaa vähentää postherpeettistä neuralgiaa.
Kivun hoito:
- Trisyklistä masennuslääkettä (esim. amitriptyliini 25–75 mg × 1 iltaisin) voidaan käyttää sekä akuutin kivun hoitoon että postherpeettisen neuralgian ennaltaehkäisyyn.
- Pregabaliini, alkuannos 75 mg × 2 ja nosto tarvittaessa 3–7 päivän kuluttua tasolle 150 mg × 2 ja edelleen 300 mg × 2
- Tramadoli, annos 50–100 mg × 3
- Vaikeassa akuutissa vyöruusukivussa ja postherpeettisessä neuralgiassa voidaan
käyttää vahvaa opioidia, esim. oksikodonia, jos potilaalla ei ole hoitamatonta ahdistuneisuutta tai masennusta eikä päihdeongelmaa ja hän on yhteistyökykyinen ja kykenee sitoutumaan hoitoon.
