Kirurgia Flashcards
Virtsakivikohtauksen oireet/löydökset
- Tavallisin keski-ikäisillä miehillä
- Kova, koliikkimainen kipu säteilee kylkikaaresta vinosti alavatsalle, nivustaipeeseen ja sukuelimiin. Usein virtsaamiskipua, jos kivi sijaitsee alaureterissa.
- Usein pahoinvointia ja oksentelua.
- Mikroskooppinen (harvoin makroskooppinen) hematuria 90 %:lla
- Anamneesissa voi olla aiempia kohtauksia, tai tautia esiintyy suvussa: uusiutumistaipumus 50 %/10 v
- Munuaisten koputus- ja palpaatioarkuutta voi ilmetä.
- Potilaan on vaikea pysyä paikallaan (vrt. peritoniitti: potilas lepää mieluiten paikallaan).
- Suurin osa (75–90 %) kivistä on röntgenpositiivisia, mutta esim. uraattikivet eivät näy lainkaan ja kystiinikivet voivat näkyä huonosti.
- Pienet kivet näkyvät huonosti natiivikuvissa.
- Munuaiskivi voi aiheuttaa kroonista selkäkipua ja infektioita.
Virtsakiven erotusdg
Paksusuoliperäiset kivut Umpilisäkkeen tulehdus Sappi- ym. ylävatsan kohtaukset Aortta-aneurysma Gynekologiset taudit Testistorsio Munuaisinfarkti (huom: ei näy natiivi-TT:ssä)
Virtsakivikohtauksen ensihoito
Tulehduskipulääke suoneen (nopein vaikutus) tai i.m. (hitaampi vaikutus), esim.
- diklofenaakki 75 mg i.m. tai hitaasti (yli 30 min) i.v.-infuusiona
- ketoprofeeni 50–100 mg i.m. tai 100–200 mg hitaana (yli 30 min) i.v.-infuusiona
Opioidi
- Oksikodoni 5 tai 10 mg i.m.
Virtsakivien tutkiminen
- Ensimmäisen kivikohtauksen jälkeen tutkitaan Ca, Uraat, Krea ja virtsan bakteeriviljely.
- Toistuvasti alle 2 v:n välein ilmaantuvien kohtausten selvittelyssä suositellaan tutkittavaksi lisäksi vuorokausivirtsasta kreatiniini, kalsium ja sitraatti.
- Kaikututkimus näyttää mm. hydronefroosin ja on ensisijainen tutkimus raskauden aikana ja joskus myös natiiviröntgenkuvauksen jälkeen
- Jos hydronefroosia ei todeta ja Krea on normaali, voidaan tilannetta jäädä seuraamaan
ESH-aiheet:
- jos mainittuja tutkimuksia ei ole mahdollista tehdä
- todetaan > 5 mm:n kivi tai kiven koko jää epäselväksi
- potilaalla on kuumeinen virtsatieinfektio
- kipu ei hellitä
- hänellä on vain yksi munuainen
- hän on raskaana
- tai kyseessä on toistuva tauti
*Erikoissairaanhoidossa päivystystutkimuksena tehdään yhä useammin spiraali-TT.
Virtsakivitaudin hoito
*Jos kivi on halkaisijaltaan alle 5 mm, hydronefroosia ei todeta ja P-Krea on normaali → konservatiivinen hoito
Kons hoito:
- Tulehduskipulääke suun kautta säännöllisesti (esim. diklofenaakki 50 mg 1 × 3) on usein tarpeen, kunnes oireet helpottavat tai kiven todetaan poistuneen.
- Kivikohtauksen alkuvaiheessa runsas nesteenkäyttö lisää kipua.
- Virtsanjohdinkiven poistumista voidaan edesauttaa alfasalpaajilla A↑↑ (tamsulosiinilla tai alfutsosiinilla). Hoitoa voidaan käyttää sekä mies- että naispotilailla.
- Nautitaan runsaasti nestettä.
- Vältetään runsaasti oksalaattia sisältäviä ruoka-aineita: kuivatut hedelmät, karviaiset, nokkoset, parsa, persilja, pavut, pinaatti, pähkinät, raparperi, suklaa, kaakao, tee.
- Jos todetaan suurentunut plasman uraattiarvo, pyritään spesifiseen kihtidiagnoosiin. Kihti hoidetaan nesteytyksellä, ruokavaliolla ja tarvittaessa allopurinolilla.
Jos löydöksenä on vain suurentunut dU-uraattiarvo (potilaalla voi olla kalsium- tai uraattikiviä), hoitona on ensisijaisesti ruokavaliohoito (kihtidieetti), resistenteissä tapauksissa allopurinoli.
- Mahdollinen virtsatieinfektio hoidetaan resistenssimäärityksen mukaisesti. Kontrollit ovat aiheelliset ja estolääkitys 10 yleensä tarpeen infektiokivipotilailla.
Kontrollit:
- Jos on todettu konservatiiviseen hoitoon perusterveydenhuollossa soveltuva kivi, kontrolloidaan kiven poistuminen kuukauden kuluttua kaikututkimuksella ja tarvittaessa natiivikuvauksella.
- On toivottavaa, että potilas siivilöi virtsaa niin, että kivi saadaan analyysiin.
- Tarvittaessa seurantaa jatketaan (kaikututkimus sekä tarvittaessa natiivikuvaus, Krea), kunnes kiven on todettu poistuneen ja potilas on oireeton.
- On huomioitavaa, että kivut loppuvat 1–2 viikossa, vaikkei kivi poistuisikaan. Seuranta on silti tarpeen hydronefroosin varalta.
Virtsaumpi syyt
Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu (ikä, palpaatiolöydös)
Leikkauksen jälkitila
Virtsaputken kurouma (striktuura)
Naisilla harvoin virtsaputken limakalvoprolapsi, kohdunlaskeuma tai myooma
Neurogeeniset syyt (selkäydinvauriot, diskusprolapsi, MS-tauti, diabeteksen, alkoholin tai toksisten aineiden aiheuttamat neuropatiat)
Toiminnalliset syyt (kipu, jännittäminen, kylmettyminen)
Lääkeaineet ja päihteet
Virtsaumpi hoito
Ennen hoidon aloittamista kannattaa määrittää rakossa olevan virtsan määrä kaikututkimuksella, kun virtsaumpi ei vaikuta huomattavan suurelta ja kaikututkimus on viiveettä tehtävissä
Kertakatetrointi tehdään:
- jos rakko ei vaikuta pinkeältä tai
- leikkauksen jälkeisessä retentiossa, jos aikaa edellisestä virtsaamisesta on yli 6 t tai potilaalla on virtsaamisen tarve, mutta virtsaaminen ei onnistu rohkaisusta ja kipulääkityksestä huolimatta.
Suprapubinen kystostooma asetetaan, jos potilaalla on
- suuri määrä retentoitunutta virtsaa (kaikututkimuksessa yli 1 000 ml tai rakko ulottuu napaan)
- hankala virtsaputken kurouma
- aiemmin katetrointivaikeuksia aiheuttanut suurentunut eturauhanen
- tai jos kertakatetroinnilla hoidettu virtsaumpi uusii.
Antikoagulaatiolääkitys ei ole kystostooman ehdoton vasta-aihe, mutta lisää verenvuodon riskiä:
- Vaihtoehtoina siltahoito, tauotus tai kestokatetri
Kystostooma voidaan poistaa, kun virtsaaminen onnistuu toistuvasti ja jäännösvirtsaa on alle 200 ml. Potilaalle on syytä antaa selkeät ohjeet rakon kouluttamisesta katetria säännöllisesti sulkien.
Suuri retentio ilman anatomisia tai katetrointiongelmia voidaan hoitaa myös asettamalla silikonivalmisteinen kestokatetri. Katetri pyritään poistamaan 3 vrk:n kuluttua.
Koko virtsamäärä voidaan tyhjentää kerralla.
Huonokuntoisen sydänpotilaan rakko tyhjennetään kuitenkin hitaasti, n. 15 min:n aikana, voimakkaan lantion laskimopaluun estämiseksi. Loppuvaiheessa virtsa voi olla veristä pingottuneen limakalvon pienten repeämien vuoksi. Verisyys vähenee yleensä ajan myötä.
Leikkauksenjälkeisessä retentiossa lyhytaikainen lääkehoito alfasalpaajalla on hyödyllinen.
Eturauhasen liikakasvuun liittyvän virtsaummen hoitona on alfasalpaaja (tamsulosiini tai alfutsosiini). Hoito edellyttää jäännösvirtsan ja oireiden huolellista seurantaa. Jos aiheuttajana on hyvänlaatuinen liikakasvu, joudutaan kuitenkin usein myöhemmin turvautumaan operatiiviseen hoitoon.
Virtsaumpi jatkohoito
- Suurin osa (80 %) eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun aiheuttamista retentioista uusii, minkä vuoksi seuranta on tarpeen.
- U-KemSeul ja U-BaktVi tutkitaan kaikilta.
- Toistuva tai ilman selvää syytä ilmennyt virtsaumpi: tutkitaan Krea, fP-Gluk, miehiltä PSA.
- Retentio ja katetrointi kohottavat PSA:ta. Koholla oleva arvo tulee kontrolloida 4–6 viikon kuluttua.
- Urologiset jatkotutkimukset ovat aiheelliset toistuvassa virtsaummessa.
Eturauhasen liikakasvu oireet
Kerääntymisoireet: Tiheä virtsaamistarve Yövirtsaaminen Virtsauspakko (urgency) Pakkoinkontinenssi
Tyhjennysoireet: Virtsantulon viipyminen Heikentynyt virtsasuihku Ponnistelun tarve virtsatessa Virtsauksen keskeytyminen Vajaan tyhjenemisen tunne
Eturauhasliikakasvun tutkiminen
Oirekyselykaavake
- Oirekyselykaavakkeesta on hyötyä oireiden vakavuutta arvioitaessa, kun tehdään valintoja seurannan, lääkehoidon ja leikkaushoidon välillä, sekä hoitovasteen seurannassa.
Virtsauslista
TPR
U-KemSeul, Krea, PSA, PSA-V
Jäännösvirtsan mittaus kaikukuvauksella, tai jos kaikukuvausmahdollisuutta ei ole, katetroimalla virtsaamisen jälkeen.
Eturauhasliikakasvun hoito
kons hoito:
- seuranta
- lääkehoito: tamsulosiini/alfutsosiini/finasteridi
kirurginen hoito:
- e.g. TURP
Eturauhasliikakasvun kirurgisen hoidon kriteerit
UROLOGIN KONS
- Alle 50-vuotias potilas
- Epäilyttävä eturauhasen palpaatiolöydös (kyhmyisyys tai kova alue)
- PSA yli 10 µg/l
PSA-arvon tulkinta:
Kokonais-PSA:n ohjearvot eri ikäisillä miehillä
PSA-pitoisuus sekä vapaan PSA:n osuus ja eturauhassyövän todennäköisyys
Edeltävä tuseeraus ei vaikuta plasman PSA-pitoisuuteen
- Oireiden nopea kehittyminen
- Verivirtsaisuus (kystoskopia)
- Diabeetikko, jolla voi olla neuropatia
- Aiempi pikkulantion alueen leikkaus tai sädehoito
- Mahdollinen virtsarakon toimintaan vaikuttava neurologinen sairaus tai vamma
- Välttämätön lääkehoito, joka vaikuttaa virtsarakon toimintaan
- Alavatsakipu keskeisenä oireena
- Oireiden ja löydösten välillä on epäsuhta
KIRURGINEN HOITO AIHEELLINEN
- Virtsaumpi, ylivuotoinkontinenssi tai jäännösvirtsaa on toistuvasti yli 300 ml.
- Vaikeat oireet, jotka eivät lievity lääkehoidolla
- Vaikea ahtauma virtausmittauksen perusteella
- Ylävirtsateiden laajeneminen
- Munuaisfunktion huononeminen
- Uusiutuva makroskooppinen hematuria
- Virtsatietulehduksia
- Rakkokivet
- Oireet ovat vaikeat tai keskivaikeat ja halutaan nopea ja tehokas apu vaivoihin tai muilla hoidoilla ei ole saatu riittävää tulosta.
Alaselkäkivun anamneesi
- Aikaisemmat alaselkävaivat (oireiden alku, lääkärissä käynnit, tehdyt tutkimukset, hoitotoimenpiteet, sairauspoissaolot)
- Nykysairaus (alku, oireiden laatu ja voimakkuus, kipu ja tuntohäiriöt alaraajassa, impulssikivut, koettu toimintakyky, tutkimukset, hoidot ja niiden teho)
- Muut sairaudet (leikkaukset, traumat, muut tuki- ja liikuntaelinsairaudet, sisämedisiiniset sairaudet, kuten diabetes ja alaraajojen arterioskleroosi, virtsa- ja sukuelinten sairaudet, allergiat, lääkitys)
- Sosiaalinen anamneesi (parisuhde, perhe, koulutus, työ)
- Elämäntavat (liikunta, harrastukset, tupakointi, päihteet, ruokavalio)
Alaselkäkivun red flags
*Erityisesti MIM = maligniteetti, infektio, murtuma
Välilevytyrä, selkäydinkanavan ahtauma, johon liittyy ratsupaikkaoireyhtymä, sietämätön kiputila ja alaraajan jonkin lihasryhmän tuore pareesi:
- Virtsaamisen aloitusvaikeus, virtsaumpi tai -inkontinenssi ja ulosteen pidätyskyvyn vaikeus, ratsupaikka-anestesia, yleensä alaraajahalvausoireet ja selkeä tuntohäiriö
- Päivystyslähete paikkaan, jossa on mahdollisuus välittömään kuvantamiseen ja leikkaukseen
Aortta-aneurysman repeämä tai aortan dissekoituma:
- Äkillinen, sietämättömän kova kipu, ikä yli 50 v, hemodynamiikan häiriö
- Päivystyslähete paikkaan, jossa on mahdollisuus välittömään kuvantamiseen ja leikkaukseen
Pahanlaatuinen kasvain:
- Ikä yli 50 v, anamneesissa syöpä, selittämätön painon lasku, kuumeilu, etenevät oireet, lepokipu, kipua kestänyt yli kuukauden, parapareesi
- Kiireellinen lähete, parapareesissa päivystysluonteisesti
Bakteerispondyliitti:
- Aiempi selkäleikkaus, virtsatie- tai ihoinfektio, immunosuppressio tai glukokortikoidilääkitys, suonensisäisten huumeiden käyttö
- Päivystyslähete
Selkärangan kompressiomurtuma, ristiluun poikkimurtuma:
- Ikä yli 70 v, kaatumistapaturma, glukokortikoidien käyttö
- Pareesilöydöksessä päivytyslähete, muuten ajanvarauslähete
Spondylolisteesi:
- Kasvuikäisen (8–15-vuotiaan) alaselkäkipu
- Ajanvarauslähete
Spinaalistenoosi:
- Ikä yli 50 v, neurogeeninen katkokävelyoire
- Ajanvarauslähete
Selkärankareuma:
- Ikä on alle 40 v oireiden alkaessa, kipu pahenee paikoillaan ollessa ja helpottuu liikkeelle lähdön jälkeen.
- Selkä on jäykkä aamulla, kivut kestävät vähintään 3 kk.
- Ajanvarauslähete
Alaselkäpotilaan status
- Selän inspektio
- Selän liikkuvuuden tutkiminen
Rajoitus selän eteen-, taakse- ja sivutaivutuksessa voi kuvata selkäkivun vaikeusastetta.
Selkärangan kiertoliikkeet ja rintakehän liikkuvuus rajoittuvat varhain selkärankareumassa. - Hermojuurikompression toteaminen
L5- ja S1-hermojuuren puristuksen osoittamisessa suoran alaraajan nostotesti (straight leg raising, SLR) ja Lasèguen testi ovat herkkiä, mutta eivät spesifisiä.
Testit tulkitaan positiivisiksi, kun niissä aiheutuu kipusäteilyä selästä alaraajaan polven alapuolelle. Pelkkä selkäkipu tai polven takana tuntuva kiristys ei ole positiivinen löydös.
Risteävä kipu: säteilykivun paheneminen vastakkaista raajaa suorana kohotettaessa on spesifinen juurikompression merkki.
- Alaraajojen lihasvoimat Polven ojennus (L4- ja osittain L3-hermojuuri) Jalkaterän dorsifleksio (L5-, osittain L4-hermojuuri), isonvarpaan dorsifleksio (L5-hermojuuri) ja nilkan plantaarifleksio (S1-hermojuuri) Kanta- (L5- ja osittain L4-hermojuuri) ja varvaskävely (S1-hermojuuri).
- Jänneheijasteet
Patella (L4-hermojuuri)
Akilles (S1-hermojuuri)
Babinski (ylempi motoneuroni) - Alaraajaoireisilta potilailta tutkitaan kosketustunto polven ala-mediaalisivulta (L4-hermojuuri) sekä jalkaterän mediaali- (L5-hermojuuri), dorsaali- (L5-hermojuuri) ja lateraalisivulta (S1-hermojuuri).
- Molemminpuolisesti heikentynyt lihasvoima (parapareesi), kiihtyneet tai multippelit jänneheijasteet ja positiivinen Babinskin merkki ovat aihe neurologin tai neurokirurgin konsultaatioon. Parapareesi on aihe lähettää potilas päivystyksellisesti sairaalaan, jossa on mahdollisuus päivystystutkimuksena tehtävään magneettikuvaukseen ja mahdolliseen leikkaukseen.
- Tuseeraus (peräaukon sulkijalihaksen tonus) ja perineumin kosketustunnon tutkiminen ovat aiheellisia ratsupaikkaoireyhtymää (cauda equina -oireyhtymää) epäiltäessä (päivystyslähete).
- Selkänikamien ja iskiashermon sekä alaraajojen palpaatio
Lukuisat kipupisteet ja liitännäisoireet voivat viitata esim. fibromyalgiaan - Alaraajojen valtimoiden tunnustelu tai dopplertutkimus tai molemmat katkokävelyoireisilla yli 50-vuotiailla
- psyk anamneesi
Alaselkäpotilaan tutkimukset
Yleensä ei ole tarpeen tehdä laboratoriotutkimuksia. Jos todetaan merkkejä vakavista tai spesifisistä sairauksista, peruslaboratoriotutkimuksina ovat yleensä tarpeen ainakin La, CRP, PVKT ja U-KemSeul.
Rangan epästabiiliutta epäiltäessä on seisten otettu natiivikuva perusteltu (oireiset spondylolyysi ja -listeesi sekä degeneratiiviset tilat), MUUTEN EI
Jos tarvitaan diagnostisia erikoistutkimuksia, magneettikuvaus on niistä ensisijainen. (TT vain päivystysleikkaustilanteissa)
Tarv. ENMG
Iskiasoireisen/välilevytyräpotilaan hoito
Päivystysaiheet:
- Cauda equina -oireyhtymä
Ratsupaikka-alueen tuntohäiriö, peräaukon sulkijalihaksen tonus ja supistuminen alentuneet
Virtsaumpi, ulosteen karkaaminen - Äkillinen pareesi
Nilkan ojentaja- tai koukistajalihasten tai reisilihaksen voiman etenevä tai äkillinen heikentyminen ja tähän usein liittyvä tuntohäiriö - Sietämätön kiputila ja pakkoasento
- Ellei täyty:
- kons hoitoa voidaan jatkaa ad 6 vkoa ennen leikkausharkintaa
- kivun hoito
- liikkumisen ylläpito
Alaselkäkivun hoito
Akuutti/lyhytkestoinen (alle 6 vkoa)
- vuodelevon välttäminen
- kivunhoito
- liikunta
- tarv SVA
Subakuutti/pitkittynyt (6-12 vkoa)
- esh kons
- kivunhoito
- mielialan tarkistus
- kuntoutussuunnitelma
Krooninen/pitkäkestoinen (yli 12 vkoa)
- sama kuin subakuutti
Nilkkamurtuman luokitus
A. Lateraalimalleolissa poikkimurtuma, joka sijaitsee talokruraalinivelen alapuolella (harvinainen)
Vammamekanismina jalan supinaatio (nilkan inversio)
B. Lateraalimalleolin kierteinen murtuma, joka lähtee edestä niveltasosta taakse ylös (yleisin: 70–80 %)
Jalan supinaatio ja telaluun ulkokierto
C. ”Korkea fibulamurtuma” (15–20 %): pohjeluun murtuma, joka lähtee nivelen yläpuolelta Jalan pronaatio (nilkan abduktio) ja useimmiten telaluun ulkokierto
Nilkkavamman tutkiminen
- Vammamekanismin selvitys
- Inspektio
Onko nilkka sijoiltaan? Deformiteetti
Turvotukset ja verenpurkaumat ja niiden sijainti - Palpaatio
Onko aristusta sekä lateraali- että mediaalipuolella?
Palpoi ja selvitä aristukset koko säären alueella. - Stabiliteetin testaus: pysyykö telaluu nivelhaarukassa?
*Muista korkean pohjeluun murtuman ja syndesmoosivaurion mahdollisuus.
Syndesmoosi voi vaurioitua ilman murtumaa.
Syndesmoositesti = purista tibia ja fibulan alaosa yhteen
Rtg-kuva jos Ottawan sääntö täyttyy: malleolikipua + ainakin yksi seuraavista:
- navicular/mtV kipu
- luu aristaa sääriluun takareunassa alimman 6 cm:n matkalla tai mediaalimalleolin kärjessä
- luu aristaa pohjeluun takareunassa alimman 6 cm:n matkalla tai lateraalimalleolin kärjessä
- potilas ei kykene varaamaan jalalla neljää askelta.
Nilkkamurtuman hoito
Stabiili nilkkamurtuma:
- Lateraalimalleolin (Weber A/B) murtuma, johon ei liity mediaalipuolen vammaa (murtumaa tai deltaligamentin vammaa) ja jossa enintään 2mm dislokaatio:
Konservatiivinen hoito
Kipsisaapas 2–4 viikkoa on hyvä kivunhoito.
Varaus kivun mukaan
Voidaan hoitaa myös ortoosilla.
Röntgenkuvauskontrollit harkinnan mukaan, yleensä ei tarvita
- Mediaalimalleolin murtumat ilman lateraalipuolen vammaa voidaan hoitaa konservatiivisesti, mutta päätös hoidosta tehdään erikoissairaanhoidossa.
Instabiili nilkkamurtuma:
- Instabiilin nilkkamurtuman hoito on operatiivinen: päivystyslähete erikoissairaanhoitoon.
Sijoiltaan olevan nilkan repositio:
- Suoritettava mahdollisimman nopeasti
- Anna kipulääkettä.
- Tartu toisella kädellä kantapään takaa ja toisella tiukasti säären alaosasta.
- Reponoi luksaatio korjaamalla lyhentymä ja posterolateraalinen siirtymä vetämällä kantapäästä alas ja etumediaalisesti.
- Laita pehmustettu kipsi tai tukeva lasta ja lähetä viiveettä jatkohoitoon.
- Leikkauksen jälkeen nilkka yleensä immobilisoidaan kipsisaappaalla 4–6 viikkoa. Varaus yksilöllisesti.
Nilkan nivelsidevamman hoito
Tavallisimmin FTA
● konservativinen hoito lähes poikkeuksetta
● kylmä, kohoasento, anti-inflammatorinen lääkitys
● aircast-immobilisaatio 1-3 vkoa
● kuntoutushoito tärkeä, esim tasapainolautaharjoitukset jatkossa
Lisfranc murtuma
Jää helposti diagnosoimatta. Epäile aina, kun jalkaterä on poikkeavan kipeä ja turvoksissa.
● Keskijalkaterävammoissa on otettava jalkaterästä kolme projektiota: AP-, viisto- ja sivukuva.
● Nykyisin TT-tutkimus on aina indisoitu merkittävissä keskijalkaterän vammoissa.
● Hoito:
○ Op hoito. Kipsi-immobilisaatio ja kevennetty varaus 6 vko
Humerusluksaatio
Olkanivelen vääntöliike taustalla
Anteriorinen yleisempi
Muista tutkia hermo- ja verenkiertostatus!
Rtg-kuva! AP-sivukuva: muista etsiä Y
Hoito:
- reponointi: roikuttaminen (lisäpaino?)
- kivunhoito! e.g. intra-artikulaarinen lidokaiini
- varmistus rtg-kuvalla
- kantoside sisäkiertoon 1-3 vkoa
- ulkorotaation välttäminen ad 6 vkoa
- liikeharjoitteet
- toistuvissa op hoidon arvio
Collesin rannemurtuma
Yleisin rannemurtuma:
- värttinäluun distaaliosa kallistuu dorsaalisuuntaan
- hyväksyttävän asennon kriteerit:
dorsaalinen kallistuskulma ≤ 15°
värttinäluun lyhentymä ≤ 3 mm suhteessa kyynärluuhun
nivelpinnan pykälä tai rako ≤ 1 mm
radioulnaarinen kallistuskulma (inklinaatio) ≥ 15°
- muuten reponointi!
- dorsaalinen kipsilasta + rtg-varmistus
- kipsihoito 4-5 vkoa:
rtg-kontrollit 1+2+5
Operatiiviset rannemurtumat:
- pirstaleinen
- ei reponoidu
- nivelpinnalla pykälä yli 1mm (aka ulottuu nivelpintaan)
- muut kuin Colles yleensä op hoito
Scaphoideum/veneluumurtuma
Palpaatioarkuus nuuskakuopassa!
- ranteen PA-, sivu- ja viistokuvat ja aina myös ns. veneluuprojektiot
- Jos epäily murtumasta on vahva mutta natiiviröntgenkuvassa ei todeta murtumaa, tehdään uusi natiiviröntgenkuvaus 1–2 viikon kuluttua tai konsultoidaan harkinnan mukaan käsikirurgia tai ortopedia. Joskus on perusteltua tutkia murtumaepäily MRI/TT:llä.
Dorsaalinen kipsilasta + rtg-varmistus: - distaalinen tuberculum = 4-5 vkoa 1-2 vkon kohdalla kontrolli-rtg - vyötäröalue = 8-12 vkoa 4-5 vkon kohdalla kontrolli-rtg
Kons käsikirurgi:
- proksiamaalinen murtuma
- dislokoitunut luu
Olecranon murtuma
● Syntyy usein, kun kaatumisvamman seurauksena saadaan suora isku kyynärluun yläosaan posteriorisesti.
● AINA ortopedin arvioon!:
○ Käytännössä olecranonin murtuma on aina dislokoitunut ja hoidetaan operatiivisesti.
Selkärankavamma
● Tajuton traumapotilas → kaularankakuva tärkeämpi kuin pään!
○ Ensisijaisesti TT
● Potilas siirretään selkäasennossa, kaularankavammaepäilyissä niska kaulurilla tuettuna.
● Selkärankavammapotilaan tutkiminen: ○ Vammamekanismi ○ Palpaatio → rankavamman taso ○ Neurologia: ■ Motoriikka (voima 0-5) ■ Raajojen tunto ■ Refleksit ■ Cauda-oireet: TPR, perianaalinen nipistystunto, residuaalivirtsan mittaus (>100 ml viittaa rakon toimintahäiriöön)
Kaularankamurtuma
○ Kaikkia murtumia on käsiteltävä epästabiileina, kunnes diagnoosi on varmistunut.
○ Kaularangan murtuman todennäköisyys on hyvin pieni, jos pään alueelle ei ole kohdistunut vähäistä suurempaa vammaa, ja kaularankakuva on yleensä tarpeeton potilailla, joilla ei ole vähäisintäkään paikallista arkuutta niskan keskiviivassa eikä neurologisia löydöksiä tai vamman diagnosointia haittaavia muita sairauksia.
○ Kaatuneen vanhuksen kipeä niska on aina murtumasuspekti.
○ Diagnoosi:
■ Kuvasta katsotaan:
● Onko nikamat linjassa? Sivukuva + etukuva
● Densin ääriviivojen eheys
■ Epäselvä tapaus/instabiilimurtuma → ESH, jossa TT
○ Hoito:
■ Kaularangan murtumat ovat aina aihe sairaalahoitoon. Kuljetuksen ajaksi tukikaulus.
● Instabiilit murtumat hoidetaan käytännössä aina leikkauksella.
Rintarangan murtuma
○ Rtg-kuvauksessa huomio kiinnitetään nikamakorpusten korkeuden säilymiseen ja pedikkelivälin säilymiseen kutakuinkin samanlaisena kuin viereisissä nikamissa.
○ Murtumissa käytetään ns kolmen pilarin periaatetta:
■ Yksittäisen pilarin vammat pääsääntöisesti stabiileja, kahden tai kolmen pilarin vammat instabiileja
● Yhden pilarin vamma → kons hoito
● Kahden pilarin vamma → konsultoi ortopedia hoidosta
● Kolmen pilarin vamma → leikkaushoito
○ Terve rintaranka murtuu harvoin (poislukien ThXII) pienienergisissä vammoissa.
■ Jos selkäydin vaurioituu → parapareesi tai -plegiaoireisto
■ Osteoporoottiset murtumat vanhuksilla → nikama painuu kiilamaisesti kyfoosiin → konservatiivinen hoito, rtg kontrolli 1 ja 2 viikon kohdalla → jos lisäkyfotisoitumista tapahtuu seurannassa konsultoi ortopedia
■ Lapojen välinen kipu vähäisen vamman tai raskaamman fyysisen suorituksen jälkeen yleensä lihasperäistä, MUTTA:
● Jos kipu keskilinjassa, ei häviä levossa eikä helpota muutamassa päivässä → viittaa rankaperäiseen kipuun → natiivi-rtg (voi olla lymfooma, myelooma, metastaasi tai tulehdus)
Kons hoito:
- ekstensiotukiliivi ja tarv. rtg-kontrolli
Lannerangan murtuma
■ Kiilakompressiot:
● <50 % etuosan kasaanpainuma ja/tai 20-30 asteen kyfoosikulma vamma tasossa → konservatiivinen hoito → asento kontrolloidaan 1 viikon ja 2 viikon kohdalla
→ Vältettävä kumarruksia ja raskaiden taakkojen nostoa pari kk (kyfoosikulma pahenee) → harkitse ekstensiotukiliiviä
○ HUOM! Vaatii pystyasennossa otetut natiivikuvat
● Kivun takia saatetaan tarvita vuodeosastohoitoa.
○ Mobilisoidaan varhain kivun sallimissa rajoissa.
● Pahin kipu hellittää usein 1-2 viikossa, jos ei → konsultoi ortopedia
● Mieti osteoporoosin mahdollisuutta → D-vitamiini + Ca lisät, harkitaan bisfosfonaattihoitoa
*Muista kolmen pilarin sääntö!
