IHO vol. 2 Flashcards
Okasolusyöpä ja sen ilmenemismuodot, riskiluokitus ja hoidot
Carcinoma spinocellulare eli ihon levyepiteelisyöpä, joka kehittyy ihon okasolukerroksen osista. Okasolukerros on toisiksi alimpana epidermiksessä. Tyypilliset esiintymisalueet ovat valoaltisteisia.
Esiasteena
1) Solaarikeratoosi eli aktiininen keratoosi eli aurinkokertoosi on tyypillisesti ohut, punoittava ja karkea läiskä, jossa voi olla hyperkeratoosia.
(Huulen alueella vastaava on aktiivinen keiliitti = poikkeuksellisen suuri riski, ota aina koepala, kun ei parane!) Noin 10 % näistä kehittyy pahanlaatuiseksi. Hoidetaan yksittäiset kryo-hoidolla (PTH) tai laajemmat alueet PDT-hoidolla (ESH).
-> Bowenoid AK
2) Morbus Bowen (in situ -karsinooma, rajoittuu epidermikseen), joka on tyypillisesti kohtalaisen tarkkarajainen, helposti haavautuva ja paksun sarveiskerroksen peittämä. Voi vuosien saatossa kasvaa useiden senttien kokoiseksi ja invasoitua. Hoidetaan vastaavasti kuin solaarikeratoosi. Invasiiviset tai sellaiseksi epäiltävät leikataan.
Invasiivinen
3) Oksasolusyöpä nopeasti kasvava, pinnallisesti rikkonainen ihosta koholla oleva haavauma. Hoidetaan leikkaamalla. Riskiluokitusta nostaa immuunosuppressio, yli 2 cm halkaisija, yli 6 mm syvyys, sijainti keskikasvoilla, huulessa, korvanlehdissä tai päänahassa.
Mahdollista myös muutos suoraan AKsta invasiiviseksi.
Ihomelanooma: kliiniset alatyypit ja hoito
Vain 30% melanoomista lähtee luomista. Loput uusia ihomuutoksia.
Lentigo maligna = melanoma in-situ: krooninen UV-altistus, usein kasvoissa, ikäihmisen hidaskasvuinen, alkuun ruskea -> mustan kirjava, 5% invasoituu vuosien kuluessa = lentigo maligna melanooma, paras ennuste
Alatyypit:
1) pinnallinen (yleisin): kirjavuus, värin muuttuminen, poimuileva reuna, hyvä ennuste, usein vartalolla, jaksoittainen UV-altistus
2) nodulaarinen (harvisempi 15-35%): vaarallisin, nopeasti kasvava, kasvaa syvyyssuunnassa, herkästi metastasoiva, krooninen UV-altistus, tuumorimainen tai pigmentitön mahdollinen
3) raajojen lentigomainen melanooma (harvinainen < 15%, yleisempi tummilla ihotyypeillä): kynnet, kynsinauhat, jalkapohjat, kämmenet, aggressiivinen, UV altistuksella ei merkitystä
Lisäksi: amelanoottinen melanooma, mikromelanooma, melanooman metastaasi ihossa ja melanooman esiintyminen silmässä, aivokalvoissa, limakalvoissa, gi-kanavassa tai hengitysteissä.
Hoito: epäilyttävä luomi poistetaan 1-2 mm marginaalilla. Jos histologisesti melanoomaksi sopiva, lisäpoisto ESH.
Seuranta ESH (suuren riskin potilaat) + PTH
Dysplastisen luomen tunnusmerkit ja ihosyövän riskitekijät
Asymmetry
Border
Color
Diameter yli 6 mm
Evolution
-> ärjyluomi, atyyppinen nevus/luomi
Kiinnitä huomiota:
- AMS: atyyppisen luomien oireyhtymä (yli 50 pigmenttiluomea, useita dyslplastisia, korkea sukuriski
- aiempi melanooma/maligniteetti
- ikä, yli 40 v.
- muutos tai oireilu
- infektio
Riskitekijät:
– Auringon UV-säteily!
– Ihon palaminen auringossa, etenkin lapsena
– Runsasluomisuus (>100), dysplastiset luomet
– Punatukkaisuus, pisamaisuus, vaalea iho
– Melanooma tai in situ lähisukulaisella
Tyvisolusyöpä ja sen ilmenemismuodot ja hoidot
Basaliooma eli carcinoma basocellulare
Muodostuvat tyvisolukerroksen eli basaalikerroksen soluista, joka on epidermiksen alin solukerros.
Basalioomia on
1) Pinnallisia eli tyypillisesti yksittäinen, punoittava, tarkkarajainen (helmiäisreuna nähtävissä), hilsehtivä, ihon tasossa tai hiukan kuopalla. Ihottuma-tyyppinen muutos, mutta ei parane kortikosteroidivoiteella. Voidaan hoitaa kryo-hoidolla, jos diagnoosi varma (esim. kauhanäyte patologille). Vaihtoehtona muutoksen poisto ja valohoito.
2) Nodulaarisia eli typpillisesti kasvojen iholla oleva ihonvärinen tai läpikuultava helmimäinen ja hitaasti kasvava papula. Usein telangiektaattisia suonia sisältävä, helposti haavautuva ja vuotava. Usein myös reunavallia tai rajaa. Hoidetaan yleensä poistamalla, kryo-hoito voi myös soveltua, PDT-hoito joskus.
3) Invasiivisia eli tyypillisesti epätarkkarajainen, vaikeasti havaittava tiivistymä ihoossa (arpimainen tai kuoppaminen). Voi kasvaa ihon alla hyvin kookkaaksi, useiden senttien kokoiseksi, vaikka pinnalla ei näy juuri mitään. Oleellista on tällöin tietää, onko se infilrtoitunut muihin kudoksiin vai ei. Hoidetaan poistamalla riittävältä syvyydeltä. (Morfeaforminen = arpimainen tai destruktiivinen = infiltroitunut)
Klamydia ja tippuri: oireet, testit ja hoidot
Oireettomuus yleistä, testit oireettomilta aikaisintaan 5 vrk kontaktista, itämisaika 1-2 vko. Joko virtsanäyte tai tikkunäyte kontaktipaikasta.
Miehillä oireena vuoto virtsaputkesta, dysuria, epididymiitti komplikaationa, joka voi tukkia siemenjohdinta.
Naisilla oireena dysuria, välivuodot, valkovuoto, servisiitti. PID komplikaationa ja voi aiheuttaa lapsettomuutta.
Klamydiassa silmäoireet mahdollisia. Peräsuolessa ja nielussa yleensä oireeton. Klamydian komplikaationa SARA, joka on reaktiivinen artriitti, jossa nivelten ulkopuolisia oireita.
Tippurissa hoitamattomana yleistynyt infektio, leviää verenkierron kautta: jaksoittainen kuumeilu ja rakkuloita.
Klamydian hoito: atsitromysiini 1 g kerta-annos. Nielu-, peräsuoli tai silmäklamydia doksisykliinillä.
Tippurin hoito: viljelynäytteen mukaisesti, yleensä keftriaksoni 500 mg i.m. kerta-annos.
Molemmissa: Seksistä pidättäytyminen 1 vko, kondomia jälkitarkastukseen asti. Kontrollinäyte 4 viikon kuluttua hoidon päättymisestä. Oireisilla tartunnan jäljitys oireet + 4 vko, oireettomilta 6 kk.
Genitaaliherpes: etiologia, oireet, diagnoosi ja hoito
Etiologia: herpes simplex-virus, noin 70-80% HSV2. Oireeton eritys ja siten tarttuminen yleistä. Kondomi suojaa vain osin. Ensi-infektion jälkeen jää latentiksi elimistöön, aktivoituu ajoittain.
Primääri-infektio 4-7 vrk tartunnasta. Sekundaari-infektio voi laueta esim. stressistä, kuukautisista, yhdynnästä, oireet yleensä lievempiä.
Paikallisoireet: rakkulat, ulseraatiot, kirvely, dysuria, suurentuneet imusolmukkeet
Yleisoireet ensitartunnassa: kuumeilu, päänsärky, lihassärky
Genitaaliherpesdiagnoosi kliininen, tarvittaessa HSV-viljely ja/tai Nho leesiosta. Oireet lievittyvät noin 2 viikossa ilman hoitoa. Hoito aloitettava mahdollisimman nopeasti, asikloviiri 400 mg 1x3 7 vrk. Myös muita vaihtoehtoja olemassa. Tarvittaessa estolääkitystä voi käyttää taudin usein uusiessa.
Seksitautien tutkimusstrategia ja tartunnanjäljitys
Lähes kaikki seksitaudit noin 20-30 vuotiailla tyypillisimipiä.
Oireettomilta: klamydia, tippuri ja HIV-AgAb. Klamydiaa suositellaan seulottavan herkästi ehkäisyneuvolassa.
Oireita tai riskitekijöitä: klamydia, tippuri (virtsa, anatominen tartuntapaikka), HIV-AgAb, S-traAb ja tarvittaessa hepatiitti
Tippuri positiivinen -> viljelynäyte mikrobilääkeherkkyyden vuoksi.
Genitaaliherpesdiagnoosi kliininen, tarvittaessa HSV-viljely ja/tai Nho leesiosta.
Muista tartunnanjäljitys ja tartuntatauti-ilmoitus klamydia (labra tekee ilmoituksen), tippuri, kuppa, HIV, hepatiitti.
Kuppa on yleisvaarallinen, klamydia, tippuri, HIV, hepatiitti B ja C sekä sankkerit valvottavia. Näiden hoito maksutonta ja niistä tulee tehdä tartuntatauti-ilmoitus 7 vrk:n kuluessa THL:lle.
Kuppa: oireet, diagnoosi ja hoito
Primaarioire 3-4 vko tartunnasta: kova, aristamton haava genitaaleissa, peräsuolessa tai suussa ja paikallinen aristamaton imusolmuksesuurentuma. Tartunnanjäljitys oire + 2 kk.
–> S-TrpaAb näyte positiivinen vasta tässä vaiheeessa, voi mennä 2 kk tartunnasta. Näyttää myös latentin kupan. (S-KardAb käytetään taudin aktiivisuuden ja hoidon tehon seurannassa, joka myös jatkotutkimus positiivisille.)
Sekundaarioire 6-8 vko tartunnasta: yleisoireita, suurentuneet imurauhaset, roseola-ihottuma, syfilidit eli papulat kämmenissä ja jalkapohjissa. Tartunnanjäljitys oire + 2kk.
Myöhäisoireet 10-30 v kuluttua: granuloomatoottinen tai nekroottinen iho-oire, neurologiset tai vaskulaarioireet. Tartunnanjäljitys 2 vuotta.
Hoidetaan bentsatiinipenisilliinillä kerta-annoksena 2.4 milj IU, muitakin vaihtoehtoja on, mutta penisilliini kuitenkin!
Hoitovastetta kontrolloidaan 1,3,6,12 kk kuluttua tartunnasta. Jos tiitteri ei laske, otetaan selkäydinnäyte.
HIV: diagnoosi, oireet, riskit
Testi positiivinen 1-3 kk kuluttua, seuranta 3 kk asti altistumisesta. Ensioireet tyypillisesti 2-6 vko tartunnasta: flunssa-oireet, ripuli, lihassärky, ihottumaa, imusolmukesuurentumia. Oireet häviävät kuukaudessa.
Oireetonta aikaa usein vuosia, mahdollisesti yli 10 vuotta.
HIV-näyte tutkitaan aina, kun potilas pyytää tai on riskejä: suojaamatonta seksiä, riskihuumeet, sukupuolitaudit, selittämätön trombosytopenia.
Tartunnan jäljitys nykyhetkestä todennäköiseen tartuntahetkeen tai viimeisimpään negatiiviseen HIV-testitulokseen
Hoidetaan eriskoissairaanhoidossa.
Kondylooma: etiologia, oireet, diagnoosi ja hoito
Kondylooma eli visvasyylä, jonka väri voi vaihdella. Klassisesti kukkakaalimainen kasvain, papulaarisessa kondyloomassa pigmentoituneita papuloita ja litteässä kondyloomassa sileäpintainen epiteelipaksunnos. Latentissa infektiossa vain HPV-näytteessä DNA:ta.
Oireilee harvoin, joskus voi olla kutinaa, verenvuotoa, halkeilua tai virtsaamiskipua.
HPV eli papilloomavirus aiheuttaa, erityisesti tyyppi 6 ja 11, naisilla elinikäinen riski HPV:lle 80%. Tyyppejä kaikkiaan noin 200. HPV-infektio ei ole itsessään sairaus, vaan riskitekijä kondyloomalle ja syöpäsairauksille. Suuri spontaaniparanemistaipumus noin 8 kk aikana, 90% 2-3 vuoden aikana. Useimmiten seuranta, jos irtosolumuutos.
Kondylooma tarttuu pääasiassa sukupuoliteitse, myös sormien kautta, kondomi ei täysin suojaa. Limakalvotrauma ja immunosupressio edistää infektion saamista. Itämisaika kuukausia-vuosia.
Pikkulapsilla voi olla myös tavallisia syyliä anogenitaalialuilla, mutta muistettava hyväksikäytön mahdollisuus.
Tutki aina PAPA, jos todetaan kondylooma. HPV-näytteellä eri merkitystä diagnostiikassa. Uretran alkupää voidaan tarkastaa nenäspekulalla ja anaalikanava proktoskoopilla.
Hoidetaan poistamalla häiritsevät muutokset CO2-laserilla, kirurgisesti, kryohoidolla tai imikimodivoiteella. Uusii herkästi hoidon jälkeen, partneri hoidetaan samaan aikaan, vakikumppanin kanssa kondomin käyttö ei välttämätöntä. 90% kondyloomista paranee spontaanisti 2 vuoden aikana.
Rokottaminen ehkäisee!
Kondylooman erotusdiagnostiikka
- penispapulat
- bowenoidi papuloosi: luomen kaltaisia ruskeita samettimaisia papuloita
- fordyce spot eli talirauhaset
- psoriaasi, punajäkälä, lichen sclerosus, ekseema, molluska,
Klamydian etiologia ja epidemiologia
Chlamydia trachomatis gram-negatiivinen bakteeri, eri serotyyppejä. Tarttuu suorassa limakalvokontaktissa tai synnytyskanavassa. 60% potilaista naisia. Yleisin bakteerin aiheuttama sukupuolitauti.
Tippurin etiologia ja epidemiologia
Neisseria gonorrhoeae, gram-negatiivinen diplokokkibakteeri = gonokokki.
Tarttuu limakalvokontaktissa eritteiden välityksellä. Itämisaika miehillä 1-5 vrk ja naisilla 2-3 vko. Tartunnoista miehillä 74%. Altistaa ennenaikaiselle synnytykselle, vastasyntyneelle konjuktiviitti ja yleisinfektio.
Kupan etiologia ja epidemiologia sekä seulonta
Treponema pallidum –spirokeetan aiheuttama. Tarttuu seksiteitse ja äidistä sikiöön -> kongenitaalinen kuppa -> merkittävä sikiövaurio tai sikiökuolema. Tartunnoista 81% miehillä, välittyy etenkin miestenvälisessä seksissä.
Seulontaa suositellaan:
- raskausaikana
- veren- ja elintenluovuttajilta
- jokin todettu seksitauti tai hepatiitti
- HIV-estohoidossa
- MM-seksi
- seksityöntekijöiltä
- selittämätön ihottuma
- äkillinen kuulon/näön menetys
- epäselvä meningiitti tai neurologiset oireet
Kupan erotusdg
Primääri: genitaaliherpes, trauma, aftat, sankkerit (LGV, pehmeä sankkeri), syöpä, Crohnin tauti, erythema fixum
Sekundaari: punatäplähilseily (pityriaris rosea), lääke-eksanteema, viruseksanteema, psoriasis, punajäkälä, erythema multiforme, kondyloomat, alopecia areata
Mycoplasma genitalium: etiologia, oireet, diagnoosi ja hoito
Klamydian jälkeen tavallisin virtsaputkitulehdusoireen aiheuttaja, oireettomuus yleistä. Tarttuu limakalvovälityksellä.
Miehillä: virtsaputkitulehdus, erite virtsaputkesta, myös krooninen tulehdus.
Naisilla: erite emättimestä, virtsaamisvaikeudet, alavatsakipu, yhdyntäkipu. Voi liittyä virtsaputkitulehdukseen, kohdunkaulantulehdukseen ja PID.
MygeNhO-näyte, jos klamydia ja tippuri poissuljettu sekä klamydian hoidon jälkeen puhkeava uretriitti.
Vakituinen seksikumppani on hyvä tutkia ja 3 kk ajalta muut seksikumppanit.
Hoitona atsitromysiini 1 vrk 500 mg 1x1 ja 2.-5. vrk 250 mg 1x1. Jälkitarkastus 4 vko.
Allergisen reaktion määritelmä, jaottelu ja syntymekanismi
Immuunijärjestemän epämielekäs reaktio.
Jaetaan välittömään (IgE-välitteinen) ja viivästyneeseen (soluvälitteinen).
Altistuminen (IgG, IgA) - > herkistyminen (riittävän pitkä aika ja perinnöllinen taipumus, IgE, kaikki herkityneet eivät oireile) -> allergia (saa oireita, kun altistuu allergeenille).
Välittömän allergisen reaktion oireet ja yleiset aiheuttajat sekä mahdolliset testit
Reaktio tulee minuuteissa allergeenin kohtaamisen jälkeen.
Allerginen nuha, konjuktiviitti, astma, atooppinen ihottuma (vain lapsilla!). Oksentelu, ripulointi. Urtikaria, angioödeema, anafylaksia.
Siitepölyt, ruoka-aineet, eläimen sylki tai hilse. Mehiläisen ja ampiaisen myrkky (eri komponentit yleensä). Lääkeaineet ja lääkkeiden apuaineet (mikrobi, puudute, NSAID, kemoterapia). Erilaiset kemikaalit.
Vasta-aine (muista kokonais IgE), komplementtikokeet, prick, ihoaltistuskokeet, lääke- tai ruoka-altistukset, intrakutaanitestit
Viivästyneen allergisen reaktion oireet ja yleiset aiheuttajat sekä mahdolliset testit
Reaktio tulee muutamien vuorokausien kuluttua altistumisesta.
Ekseema, eksanteema, vesicula, bulla, erytema multiforme (jopa erittäin vakavat, tehohoitoa vaativat rakkulareaktiot: Steven Jhonson tai TEN).
Nikkeli, kumikemikaalit, säilöntäaineet, hajusteet ja luonnonhartsi.
Epikutaanitestit (kosketusihottuma, käsi-ihottuma, kasvoihottumat, kun toistuu ja paikallishoito ei auta) sekä käyttötesti lievissä reaktioissa ( x2/vrk, 1-2 vkon ajan).
Urtikaria: määritelmä, syntymekanismi, aiheuttaja ja hoito
Nokkosihottuma.
Iholla esiintyvä kutiseva paukama, jonka aiheuttavat mast-solujen vapauttama histamiini. Yksi paukama on kohdassa vain max. 24 h, jos pidempään, tulee ottaa PAN ja IF (urtikaria vaskuliitti). Myös toistuvissa urtikarioissa ESH konsultaatio aiheellinen.
Myös angioödeemaa 50% (10% pelkästään).
Histamiini -> vasodilataatio, plasman ekstravasaatio, inflammatoristen solujen kertyminen ja tuntohermojen aktivointi (kutina).
Useimmiten urtikariaa aiheuttaa infektiot, etenkin kroonistuneet kuten hoitamattomat suun infektiot. Urtikarian yhteydessä voi olla myös angioödeemaa (50%) eli ihon syvempien osien turvotusta. Kosketusurstikaria myös yksi muoto, jossa yleensä syy-yhteys selvä.
Urtikaria jaetaan akuuttiin (alle 6 vko, virus, NSAID, IgE-välitteiset allergiat) ja krooniseen (yli 6 vko, yleensä autoimmuuni tai idiopaattinen).
Anamneesi on tärkeintä! Lääkeaineissa ja tärkeitä ruoka-aineita epäiltäessä allergiatestit tulee tehdä (tämä selvästi harvinaisempaa).
Muista myös fysikaaliset urtikariat: dermografismi, kylmä, kuuma…
Hoidettan antihistamiinilla ja tarvittaessa prednisolonilla (vain vaikeummat tapaukset). Tarvittaessa syyn selvittäminen, mutta se jää useimmiten epäselväksi.
Erotusdg: ekseema, eksanteema, syyhy, eryhtema multiforme, punatäplähilseily,
Allerginen ekseema: syntymekanismi, kliininen kuva, diagnoosi, hoito
- viivästynyt allerginen reaktio, pitkäaikainen altistuminen
- jokin pienimolekyylinen kemikaali (nikkeli, luonnonhartsi, hajusteet, kosmetiikan säilöntäaineet)
- punoittava, näppyläinen tai vesikkelimäinen ihottuma altistuneella alueella
- diagnosoidaan kliinisen kuvan ja anamneesin perusteella
- voidaan tarv. tehdä myös epikutaanikokeita ESH
- hoitona allergeenin välttäminen, glukokortikoidivoide, ESH systeemihoidot
- ESH konsultaatio, jos allergeenia ei löydy tai oireilu ei parane sekä työperäiset ekseemat
HIV hoito
- erikoissairaanhoidossa
- PTH: yleisinformaatio tartuntatavoista, taudinkulusta, hoitomahdollisuuksista
- antiviraalinen lääkehoito -> parantaa merkittävästi ennustetta, etenkin mitä aiemmin aloitetaan
- tyypillisesti kolmen lääkkeen yhdistelmähoito (cART), hoito jatkuu loppuiän (keskeytyksissä vaarana lääkeresistenssin kehittyminen)
- hoitoa seurataan verikokein
- sikiön tartuntariski hyvin hoidetussa taudissa on alle 1%
- lääkkeiden runsaat yhteisvaikutukset -> tarkkuus
- kuumetaudeissa herkästi yhteys hoitavaan yksikköön
- lääkkeellinen estohoito estää tartuntaa esim. kondomin rikkoutuessa, vain asiaan perehtynyt lääkäri voi määrätä
- verinäytteiden otossa erityinen huomio
Rasvaluomi
= rasvasyylä, seborroinen keratoosi, verruca seborrhoica
- ihon hyvälaatuinen, epidermaalinen kasvain
- tarkkarajainen, vaalen ruskea, pinnan myötäinen -> nousee koholle
- lähes kaikilla iäkkäillä
- perimä, UV-altistus
- missä tahansa iholla pl. jalkapohjat, kämmenet ja limakalvot
- ei tarvitse hoitaa, ellei haittaa (kryo)
- voi olla voimakaskin hyperkeratoosi, keratiinihelmiä
Krooninen säärihaava: määritelmä, aiheuttajat ja arviointi
- 4 viikkoa (iskeemisessä 2 viikkoa)
- jokin haavan sisäinen tai ulkoinen tekijä estää paranemisen
- verenkiertoperäiset 90% (joko laskimo tai valtimo), diabetes, reuma, vaskuliitit, ihosairaudet (harvinaisia), lääkkeet
- riittävä verenkierto, riittävä proteiinien saanti, liiallisten turvotusten hoito
- valtimo (pulssi, aBI)- ja laskimoverenkierron (laskimovajaatoiminnan löydökset) arviointi -> tarvittaessa verisuonikirurgia
- jos haava ei parene -> bakteeriviljely, koepala, MRI
Laskimovajaatoiminta
C0: Normaali löydös, ei laskimovajaatoiminnan löydöksiä
C1:Telangiektasioita tai retikulaarisia ihonalaisia laskimoita
C2: Suonikohjuja, ei turvotusta, ei laskimovajaatoimintaan liittyviä ihomuutoksia
C3: Suonikohjuja, turvotusta, ei laskimovajaatoimintaan liittyviä
ihomuutoksia
–> kompressiohoito (jos valtimokierto riittävä!), turvotusten hoito
C4: Laskimovajaatoimintaan liittyviä ihomuutoksia: hyperpigmentaatio, ekseema, lipodermatoskleroosi
C5: Laskimovajaatoimintaan liittyviä ihomuutoksia ja parantunut laskimohaava
C6: Laskimovajaatoimintaan liittyviä ihomuutoksia ja avoin laskimohaava
–> verisuonikirurgia + kompressiohoito, turvotusten hoito
Laskimoperäinen haava: kliiniset tunnusmerkit
- Epäsäännöllinen, monipoukamainen, loivareunainen
- Kosteapohjainen, erittävä, fibriinikate, granuloiva tai jopa hypergranuloiva
- Yleensä matala
- Reunat koholla, kraaterimaisuutta
- Haavoja yleensä yksi, vain toisessa sääressä
- Suuri haava, jopa säären ympäri, fibroottinen ahtaumarengas eli “shmapanjapullon kaula”, pigmentaatio
Valtimoperäinen haava: kliiniset tunnusmerkit ja hoito
- Haava on kuivapohjainen ja kalpea
- Haavassa on tumma nekroottinen kate
- Haava on yleensä kivulias
- Haavan ympäristö punoittaa
- Ympäröivä iho on ohut ja atrofinen
Viileä, kalpea iho, hidastunut kapillaaritäyttö, varpaat saattaa punoittaa, ei sykkeitä, ABI < 0.8
–> aina kirurginen hoito!
“Ihokeliakia”: etiologia, oireet, diagnoosi, hoito
eli dermatitis hepetiformis.
Etiologiaa: altistavat kudostekijät HLA DQ2/8, suku!, muut autoimmuunisairaudet
IgA-vasta-aineet kertyvät ihoon, jodi voi pahentaa
Oireet: tyypilliset vesirakkulat, punoittava pohja ja raapimisjäljet (polttava kutina) kyynärpäissä ja polvissa, ristiselässä ja pakaroissa, hiuspohjassa. Vain noin 10% suolioireita.
Sukuanamneesi!
Diagnoosi: PAN + IF-näyte, lisäksi IgA ja S -tTGAbA, usein gastroskopia ja ohutsuolibiosia.
Hoito: elinikäinen gluteeniton ruokavalio, vaikka suolistokeliakiaa ei todeta. Dapsoni (ESH) ja paikalliset glukokortikoidit (vaste huono). Jodin välttäminen.
Huom! Diagnostiikka ja hoidon aloitus aina ihotaudeilla! Stabiilissa vaiheessa seuranta pth.
Pemfigoidi: etiologia, oireet, diagnoosi, etotusdg, hoito
Etiologia:
- pemphigoid bullosum
- yli 60/70 v. autoimmuunitauti, tyvikalvovasta-aineet
Oireet:
- yleistynyt kutina, punoittava rengasmainen rakkulamuodostelma, kirkasvesikkeli, kutiseva bulla, vartalolla/raajoissa
- limakalvot usein oireettomat, limakalvotauti omansa -> vakava!
- yleiskunto ei heikkene
Diagnoosi: ihon tyvikalvovasta-ainetesti (epäspesifi), seerumin antigeeni vasta-ainemääritys, IF ja PAN (tuoreen rakkulan vierestä, rakkuloivan potilaan punoittava leesio tai koko rakkula)
Erotusdg:
- Pemphigus (vulgaris, foliaceus, erythematosus, vegetans): ikäjakauma laajempi, hyvin harvinaisia, IF erottaa, vulgaris hengenvaarallinen
- Epidermolysis bullosa: harvinainen! arpeuttava rakkulatauti
- Raskauspemfogoidi
- Porfyriat: harvinainen, yleisoireet
- Ihokeliakia
Hoito:
- Diagnoosi ja hoidon aloitus ESH. Kosteat antimikrobiset hauteet, paikalliset kortikosteroidit, prednisoloni p.o., atsatiopriini, joskus muut immunosupressiot
- Vuosien kuluessa tauti voi rauhoittua ja hoidot lopettaa.
- Jodi voi pahentaa