FY08 Flashcards
säteilyn spektri
Sähkömagneettisen säteilyn intensiteetti aallonpituuden tai taajuuden funktiona. Intensiteetti kuvaa, kuinka paljon energiaa säteily kuljettaa tietyn suuruisen pinta-alan läpi aikayksikössä
jatkuva spektri
eri aallonpituusalueet vaihtuvat toisikseen ilman selviä rajoja
viivaspektri
koostuu muutamasta erillisestä spektriviivasta. Esimerkiksi loisteputken lähettämän valon spektri
emissiospektri
Aineen lähettämän eli emittoiman sähkömagneettisen säteilyn spektri
kaasun emissiospektrin synty
kaasun emittoima säteily hajotetaan prisman tai hilan avulla, jolloin saadaan spektriviivat esille. Eri aallonpituuksia vastaavat spektriviivat näkyvät, kun valo taipuu hilassa (eli diffraktoituu).
absorptiospektri
Kaasuatomit voivat absorboida jatkuvasta säteilystä vain tiettyjä aallonpituuksia vastaavat säteilyn energiat. Näistä aallonpituuksista syntyvät spektrin absorptioviivat, ja absorptio ilmenee valolähteen jatkuvassa spektrissä tummina viivoina.
valon kvanttiteoria
sähkömagneettinen säteily koostuu erillisistä hiukkasmaisista osista, joita kutsutaan fotoneiksi. Sähkömagneettista säteilyä voidaan kuvata hiukkasmallilla, jonka mukaan säteily koostuu fotoneista. Hiukkasmalli ei kuitenkaan yksin ole riittävä sähkömagneettisen säteilyn kuvaamisessa.
fotoni
syntyy sähkömagneettisen säteilyn emissiossa ja häviää absorptiossa. Fotonit ovat massattomia, ja ne liikkuvat valonnopeudella
röntgensäteily
Röntgensäteilyä synnytetään tyhjiöputkessa, jossa on metallista valmistetut anodi ja katodi. anodin ja katodin välille on kytketty korkea tasajännite. Elektronit lähtevät katodilta, joutuvat anodin ja katodin välisessä sähkökentässä kiihtyvään liikkeeseen ja törmäävät hyvin suurella nopeudella anodiin. Kun elektronit kohtaavat anodiaineen, ne jarruuntuvat ja pysähtyvät nopeasti törmäysten takia. Elektronien jarruuntumisesta aiheutuvaa säteilyä kutsutaan röntgenputken jarrutussäteilyksi. Jarrutussäteilystä aiheutuva röntgensäteilyn spektri on jatkuva, ja likimain tasainen, eikä se riipu siitä, mitä ainetta anodi on.
ominaissäteily
Kun elektronien kiihdytysjännitettä kasvatetaan, spektriin ilmaantuu teräviä intensiteettipiikkejä. Spektrin piikit eli ominaissäteily (karakteristinen säteily) syntyy elektronisuihkun törmätessä anodimateriaalin atomeihin, jolloin atomien elektronirakenteessa tapahtuu muutoksia. Kiihdytysjännitteen kasvaessa piikkien paikka ei muutu, mutta intensiteetti kasvaa. Intensiteettipiikkien paikat ovat anodiaineelle ominaisia.
valosähköilmiö
Sähkömagneettisen säteilyn (valon) aiheuttama elektronien irtoaminen metallin pinnasta. Irtoavien elektronien liike-energia ei riipu valon intensiteetistä vaan taajuudesta. Valon intensiteetti vaikuttaa ainoastaan irronneiden elektronien lukumäärään. Elektronin irtoaminen metallista perustuu elektronin vuorovaikutukseen fotonin kanssa. Kohdatessaan elektronin fotoni luovuttaa sille energiansa ja häviää. Osa säteilyn energiasta kuluu elektronin irtoamiseen metallista ja loppu ilmenee irronneen elektronin liike-energiana. Jos fotonin energia on pienempi kuin elektronin irrottamiseen tarvittava energia, valosähköilmiötä ei tapahdu
irrotustyö
Pienin energia, joka valosähköilmiössä tarvitaan elektronin irrottamiseen metallista
rajataajuus
pienin säteilyn taajuus, jolla elektroni saadaan irtoamaan metallin pinnasta. suoran ja x-akselin leikkauspiste
miten voidaan määrittää valosähköilmiön seurauksena irronneiden elektronien liike-energia?
Tyhjiöputken katodilta irtoaa elektroneja valosähköilmiön seurauksena, ja nämä elektronit liikkuvat kohti anodia. Katodin ja anodin välissä olevassa sähkökentässä elektroniin kohdistuu sähköinen voima, jonka suunta on kohti katodia. Sähköinen voima tekee elektroniin työn, joka pienentää sen liike-energiaa. Katodin ja anodin välistä jännitettä U kutsutaan vastajännitteeksi, koska se vähentää elektronien liike-energiaa ja muuntaa sitä sähköiseksi potentiaalienergiaksi.
Sitä jännitteen arvoa U, jolla sähkövirta loppuu, kutsutaan pysäytysjännitteeksi. Nopeimpien elektronien pysäyttämiseen vaadittava pysäytysjännite saadaan yhtälöstä QU=E_k, max.
Comptonin sironta
kun säteilyn fotoni törmää kimmoisasti vapaaseen tai atomiin heikosti sidottuun elektroniin, fotonin liikkeen suunta muuttuu, ja fotoni luovuttaa törmäyksessä osan energiastaan elektronin liike-energiaksi. Koska fotonin energia pienenee törmäyksessä, fotonin aallonpituus on sironnan jälkeen hieman suurempi kuin tulevan fotonin aallonpituus
aaltohiukkasdualismi
kaikilla säteilylajeilla ja hiukkasilla on sekä hiukkasille että aalloille ominaisia piirteitä. Hiukkasten aaltomaiset ominaisuudet ilmenevät, kun hiukkasten väliset etäisyydet ovat samaa suuruusluokkaa kuin niiden de Broglien aallonpituudet
aaltomekaaninen atomimalli
lähtökohta aineaaltohypoteesi, jonka mukaan hiukkasella on hiukkasmaisten ominaisuuksien ohella myös aaltomaisia ominaisuuksia. Atomin elektroniverhoa kuvataan seisovien aaltojen avulla. aineaallon on oltava seisova aalto, sillä seisova aalto ei lähetä energiaa ympäristöön. Tämän seisovan aallon aallonpituuden on oltava de Broglien aallonpituuden kokonainen monikerta.
kvanttimekaaninen atomimalli
elektronin tilaa kuvataan aaltofunktiolla, joka määräytyy Schrödingerin johtamasta yhtälöstä. Aaltofunktiot kuvaavat elektronin paikan todennäköisyysjakaumaa atomin stationäärisissä tiloissa eli tiloissa, jossa järjestelmän mikään ominaisuus ei muutu. Näin ollen järjestelmä ei voi esimerkiksi lähettää tai vastaanottaa energiaa ilman, että järjestelmä siirtyy tilalta toiselle. Elektronin aaltofunktiota kuvaavat neljä kvanttilukua: pääkvanttiluku n, sivukvanttiluku l, magneettinen kvanttiluku m_l ja spinkvanttiluku m_s. Kvanttiluvut n, l ja m_l liittyvät Schrödingerin yhtälön ratkaisuihin eli tilafunktioihin, ja ne määrittelevät atomin elektroniorbitaalin. Tilafunktio ilmaisee atomissa olevan elektronin kvanttimekaanisen tilan. Orbitaalit kuvaavat niitä alueita ytimen ympärillä, joissa elektroni on todennäköisimmin.
miten elektronin ja ytimen sähköiseen vuorovaikutukseen liittyvän potentiaalienergian nollataso valitaan?
niin, että atomin kokonaisenergia on negatiivinen. Elektronilla on atomissa liike-energiaa sekä sen ja ytimen väliseen vuorovaikutukseen liittyvää potentiaalienergiaa. On sovittu, että kun elektronin liike-energia riittää juuri elektronin irtoamiseen atomista, sen kokonaisenergia eli liike-energian ja potentiaalienergian summa on nolla. Koska liike-energia on aina positiivinen, tämä sopimus merkitsee, että elektronin potentiaalienergia atomissa on negatiivinen. Atomiin sidottu elektroni liikkuu hitaammin kuin atomista irtoamassa oleva elektroni, ja sillä on näin pienempi liike-energia, joten atomiin sidotun elektronin kokonaisenergia on negatiivinen.
miksi kaasun kaikki absorptiospektrin viivat näkyvät kyseisen kaasun emissiospektrissä, mutta kaikki emissiospektrin viivat eivät kuitenkaan näy absorptiospektrissä?
Normaalitilaisessa kaasussa (eli kun kaasu ei ole kuumaa) lähes kaikki atomit ovat perustilassa, joten absorptiospektristä puuttuvat emissiospektrissä olevat, viritystilojen välisiä siirtymiä vastaavat viivat.
miksi maan lähettämä lämpösäteily absorboituu hyvin kasvihuonekaasuihin, mutta auringon näkyvän valon aallonpituusalueella oleva säteily ei?
Molekyyleillä on elektronisten tilojen lisäksi värähtelyyn ja pyörimiseen liittyvät tilat, jotka ovat myös kvanttiutuneet. Ilmakehän kasvihuonekaasut ovat vähintään kolmiatomisia molekyylejä. Tällaiset molekyylit virittyvät korkeammille värähtelytiloille absorboidessaan infrapunasäteilyä. Näkyvän valon fotonit eivät pysty virittämään kasvihuonekaasumolekyylejä, koska fotonien energiat eivät vastaa minkään molekyylin energiatilojen välistä eroa.
ydin
koostuu nukleoneista eli protoneista ja neutroneista. Protonit ja neutronit koostuvat u-ja d-kvarkeista. Kvarkeilla on niiden sähkömagneettisiin vuorovaikutuksiin liittyvän sähkövarauksen lisäksi myös toisenlainen ominaisuus, jota kutsutaan värivaraukseksi tai väriksi
vahva vuorovaikutus
ilmenee värivarauksellisten hiukkasten välillä vaikuttavana voimana, ns. vahvana voimana, joka sitoo kvarkit toisiinsa. voimakas-> kvarkit eivät esiinny yksittäin, vaan yhteen liittyneinä. Kvarkkien yhteenliittymät ovat ulospäin värineutraaleja. Kvarkkien välinen vahva voima vaikuttaa hieman nukleonin ulkopuolellakin, ja tämä jäännösvoima sitoo nukleonit toisiinsa. Sen avulla ydin pysyy koossa huolimatta protonien välisestä sähköisestä hylkimisvoimasta
ydinvoima
nukleonien välinen voima, joka siis on pohjimmiltaan vahvan vuorovaikutuksen aiheuttama. Ydinvoiman kantama on lyhyt, noin 2 fm. Ydinvoima on pienin nukleonien välisen keskietäisyyden kohdalla, ja voima muuttuu hylkiväksi, kun etäisyys r on nukleonin säteen luokkaa. Ydinvoima vaikuttaa nukleonien välillä yhtä suurena nukleonilajista riippumatta. Neutroni on kuitenkin sitoutunut ytimeen vahvemmin kuin protoni, koska protoniin vaikuttaa myös muiden protonien sähköinen hylkimisvoima.