Antitromboottiset, trombolyyttiset ja anemialääkeet Flashcards
Mitkä seuraavista enoksapariiniin liittyvistä väittämistä ovat totta?
1) Enoksapariini on pienimolekyylinen hepariini.
2) Enoksapariini toimii K-vitamiiniantagonistina.
3) Enoksapariini läpäisee istukan.
4) Enoksapariinin lääkevastetta tulee seurata tarkoin INR-laboratoriomittausten avulla.
5) Enoksipariini tulee aina annostella sairaalassa.
1
Mitkä seuraavista varfariiniin liittyvistä väittämistä ovat totta?
1) Varfariini estää K‐vitamiinia pelkistävän VKOR‐entsyymin toimintaa.
2) Varfariinin antikoagulanttivaikutus ilmenee välittömästi.
3) Varfariinia ei läpäise istukkaa.
4) Korkea INR-arvo varfariinihoidon yhteydessä viittaa lisääntyneeseen aivoverenvuotoriskiin.
5) Varfariinin vaikutukset voidaan tarvittaessa kumota K‐vitamiinilla ja protrombiinikompleksi- konsentraatilla
1, 4, 5
Mitkä seuraavista dabigatraaniin liittyvistä väittämistä ovat totta?
1) Dabigatraani on suora trombiinin estäjä.
2) Dabigatraani annostellaan ihonalaisina (s.c.) pistoksina.
3) Dabigatraanilääkitys ei edellytä säännöllistä laboratorioseurantaa.
4) Dabigatraanin vaikutusten kumoamiseen on olemassa antidootti.
5) Itrakonatsoli lisää vuotoriskiä dabigatraanihoidon aikana.
1, 3, 5
Dabigatraani munuaisten kautta.
Dabigatraani (pradexa) on suora factor IIa (trombiinin) estäjä. Per os. EI vaadi monitorointia. Antidootti: Idarusitsumabi. Sienilääkkeet (atsolit) estävät lähes kaikkia CYP ja P-GP eli nostavat siten näiden kautta metaboloituvien lääkkeiden konsentraatioita.
Mitkä seuraavista klopidogreeliin liittyvistä väittämistä ovat totta?
1) Klopidogreeli on aihiolääke.
2) Klopidogreeli estää ADP-välitteistä, P2Y12:sta riippuvaista trombosyyttien aktivoitumista ja aggregaatiota.
3) Klopidogreeli on suora trombiinin estäjä.
4) Klopidogreelin vaikutuksen voimakkuus vaihtelee huomattavasti potilaiden välillä.
5) Klopidogreelia käytetään aivoinfarktien sekundaaripreventiossa.
1, 2, 4, 5
Klopidogreelin metaboliitti sitoutuu trombosyyttien pinnan P2Y12-reseptoreihin. Nämä reseptorit sitoutuisivat normaalisti ADP-molekyyliin ja sitoutumista seuraa solujen aktivaatio ja hyytymän muodostuminen. Klopidogreelin sitoutuessa reseptoreihin ADP:n sijasta solujen aktivoituminen estyy ja hyytymää ei muodostu.
Lääkkeen hyötyosuus on pieni; suurin osa aihiolääkkeestä muuttuu esteraasireaktion kautta inaktiiviseksi metaboliitiksi. Vain 15 % muuntuu aktiiviseksi lääkeaineeksi CYP450-entsyymijärjestelmän kautta. Erityisesti isoentsyymien 3A4, 3A5, 2B6 ja 2C19 on mainittu olevan tässä tärkeitä. Tämä aktivaatioreitti on kaksiportainen, mikä lisää herkkyyttä geneettisen polymorfismin vaikutuksell
Mitkä seuraavista trombolyyttisiin lääkeaineisiin liittyvistä väittämistä ovat totta?
1) Alteplaasi on rekombinantti ihmisen kudostyypin plasminogeeniaktivaattori, joka muuttaa plasminogeenin suoraan aktiiviseksi plasmiiniksi.
2) Reteplaasia voidaan käyttää sydäninfarktin liuotushoidossa, mikäli viive pallolaajennuksen suorittamiseen on pitkä (yli 2 h).
3) Trombolyyttisten lääkeaineiden vakavin haittavaikutus on verenvuodot.
4) Trombolyyttiset lääkeaineet voivat aiheuttaa sepelvaltimoiden liuotushoidon yhteydessä vakavia rytmihäiriöitä.
5) Aivoinfarktin liuotushoidossa alteplaasi tulisi yleensä antaa ensimmäisen kuuden tunnin kuluessa.
1, 2, 3, 4, 5
4 reperfuusio rytmihäiriö
5: 4.5h
Liuotushoito voidaan nykyään ulottaa 4,5 - 9 tunnin aikaikkunaan (mukaan lukien WUS-potilaat, jos oireet havaitaan yhdeksän tunnin sisällä unijakson oletetusta keskipisteestä
Tuore flimmeri, kesto alle 48 h. Annetaan metoprololia 5 mg iv. Tällä flimmeri rauhoittuu ad 110 bpm. CHADS-VASC pisteitä 3 (ikä, sukupuoli, verenpainetauti). Pysyvä antikoagulaatiohoito indisoitu. Miksi tarvitaan antikoagulanttia? Mitä eri vaihtoehtoja on olemassa?
Lyhyesti: Antikoagulanttia tarvitaan, jos potilaalla on veren hyytymistaipumusta lisäävä tilanne esim. sydämen vajaatoiminta (etenkin jos vaikea ja vasemman kammion supistuskyky vahvasti heikentynyt), aiempi tromboembolia tai flimmeri. Antikoagulantteja käytetään myös estämään laskimotrombooseja, kun näille alttiit potilaat joutuvat tilanteisiin, joissa tromboosien esiintyminen on tavallista (esim. suuret leikkaukset, pitkäaikainen vuodelepo, raskaus).
Antikoagulaatiohoito toteutetaan yleensä antamalla potilaalle joko suoria antikoagulantteja (rivaroksabaami, dabigatraani, apiksabaami, edoksabaani) tai varfariinia.
Tarkemmin:
Antikoagulaatiohoito on joko profylaktista tai tukoksen hoitoa, jolloin lääkevalinta ja hoidon kesto perustuvat kliiniseen päätöksentekoon. Antikoagulanteilla pystytään ehkäisemään veritulppien muodostumista, kasvua ja embolisaatiota eli hajoavan veritulpan ajautumista muualle verenkiertoon. Eri elinten tai raajojen laskimotromboosit ja keuhko-mbolia ovat eteisvärinän ja sydämen tekoläppäleikkausten jälkitilan kanssa antikoagulaatiohoidon tärkeimmät aiheet.
Antikoagulantit jaetaan kahteen pääryhmään: suoriin ja epäsuoriin antikoagulantteihin. Suorat antikoagulantit ovat uusia, ilman välittäviä tekijöitä toimivia yksittäiseen hyytymistekijään, joko trombiiniin tai FXa:an, kohdistuvia lääkeaineita. Epäsuorat antikoagulantit vaikuttavat esim. K-vitamiinin estäjänä, kuten varfariini, tai antitrombiinia tehos- tavina, kuten hepariinit ja fondaparinuuksi. Suorat antikoagulantit ovat joko peroraalisia tai suonensisäisesti käytettäviä. K-vitamiinin estäjät ovat suun kautta otettavia ja hepariinit parenteraalisia.
CHA2DS2-VASc-riski-indeksillä arvioidaan aivoinfarktin vaaran suuruutta. Tätä indeksiä käyttäen tunnistetaan luotettavasti myös pienen riskin potilaat, jotka eivät hyödy antikoagulaatiosta
Mikä on varfariinin vaikutusmekanismi?
Varfariinihoidon vaikutus perustuu sen kykyyn estää K-vitamiinin vaikutus hyytymistekijöiden synteesiin maksassa.
Tarkemmin:
Wisconsin Alumni Research Foundation —> WARFarin estää K-vitamiinia pelkistävää VKOR (vitamin K oxidoreductase) -entsyymiä, joka muuttaa K-vitamiini-epoksidin takaisin K-vitamiiniksi eli “K-vitamiini -> K-vitamiini-epoksidiksi -> K-vitamiini” -sykli keskeytyy.
K-vitamiinia tarvitaan factor II/VII/IX/X (2,7,9,10) aktiivisten muotojen synteesin (K-vitamiini aktivoi nämä gamma-karboksylaatiolla). K-vitamiinista tulee tällöin K-vitamiini-epoksidi, mikä pitää muuttaa takaisin K-vitamiiniksi (reduced K-vitamiini) VKOR entsyymillä.
Varfariini estää myös hyytymistä estävien proteiinien C ja S aktivaatiota.
Activated protein C (APC) together with its cofactor protein S inhibits coagulation by degrading FVIIIa and FVa on the surface of negatively charged phospholipid membranes / Proteiini C aktivoituu proteiini S:n läsnä ollessa endoteelipinnalla (aktivoitunut proteiini C, APC), jolloin APC pystyy pilkkomaan hyytymistekijöitä Va ja VIIIa toimien tärkeänä hyy- tymisen säätelijänä
Miksi joskus annetaan enoksapariinia varfariinin kanssa ja mikä on sen vaikutusmekanismi?
Varfariinin vaikutuksen alussa viive, joten alkuun enoksapariinia joka nopea
LMWH:t (enoksapariini, daltepariini) ja hepariini sitoutuvat antitrombiini III:een, jonka tehtävä on inaktivoida tekijä 10a:ta ja trombiinia. Näistä LMWH+antitrombiini III inaktivoivat 10a:ta, kun taas hepariini inaktivoi 10a:ta ja trombiinia.
Yksinkertaistus intrinsic reitistä:
12->12a, 11->11a, 9->9a, 10->10a
10a muuttaa protrombiinin (eli 2:en) trombiiniksi ja trombiini muuttaa fibrinogeenin fibriiniksi
Yksinkertaistus extrinsic reitistä:
7->7a, 10->10a ja loppu jatkuu kuten intrinsicissä
Mihin muihin indikaatioihin varfariinia ja enoksapariinia käytetään paitsi eteisvärinään?
Eri elinten tai raajojen laskimotromboosit ja keuhko- embolia ovat eteisvärinän ja sydämen tekoläppäleikkausten jälkitilan kanssa antikoagulaatiohoidon tärkeimmät aiheet. Antikoa- gulantteja käytetään myös estämään laskimotrombooseja, kun näille alttiit potilaat joutuvat tilanteisiin, joissa tromboosien esiintyminen on tavallista (esim. suuret leikkaukset, pitkäaikainen vuodelepo, raskaus). Uusista suorista antikoagulanteista on näyttöä ainoastaan lonkan tai polven elektiivisen tekonivelleikkauksen jälkeisessä profylaksiassa. Betriksabaani on uusin vaihtoehto sisätautipotilaan yhden kuukauden kestoiseen laskimotukosten estoon.
Mitä haittoja varfariini ja enoksapariini saattavat aiheuttaa ja mitä vasta-aiheita on niiden käytölle?
Antikoagulaatiohoito on yleensä vasta-aiheista tiloissa, joissa esiin- tyy vuototaipumusta joko puutteellisen hemostaasin tai paikallisten verenvuotoa aiheuttavien prosessien vuoksi, kuten ruoansulatuskana- van ja virtsateiden haavaumat, kasvaimet, metastaasit, paineiset laski- molaajentumat, verisuonimalformaatiot ja amyloidoosi. Vaikea-astei- nen verenpainetauti on myös antikoagulanttihoidon vasta-aihe, sillä se lisää aivoverenvuodon vaaraa. Anemia (hemoglobiini alle 100 g/l
9
ja trombosytopenia (trombosyytit alle 100 x 10 /l) ovat vasta-aiheita
tai ainakin vakavia varoaiheita. Hoidon toteuttaminen voi olla mah- dotonta ja vasta-aiheista myös, jos potilas ei ymmärrä hoito-ohjeita tai ei pysty niitä noudattamaan muista syistä johtuen. Suun kautta annettavien antikoagulanttien käyttö raskauden aikana on kielletty, koska ne läpäisevät istukan ja voivat aiheuttaa sikiövaurioita tai sikiön kuoleman joko istukan tai sikiön verenvuodon seurauksena. Raskaana olevan tekoläppäpotilaan antikoagulaatiohoito tulee suunnitella ja toteuttaa huolellisesti pienimolekyylisen hepariinin yksilöidyllä annok- sella; raskauden keskivaiheilla varfariinihoito on mahdollinen. Kirur- gisten toimenpiteiden yhteydessä antikoagulaatiohoidon toteuttaminen vaatii suunnitelman ja seurannan verenvuoto- ja tukosriskin tasapainot- tamiseksi.
Verenvuodot ovat kaiken antikoagulaatiohoidon haasteellinen haittavaikutus. Lievät vuo- dot, kuten hematuria, nenäverenvuoto tai ienvuodot, ovat useimmiten vaarattomia; niiden ilmaantuessa hoito keskeytetään vuorokaudeksi (pa- riksi), kunnes vuoto on lakannut. Paikallinen syy hoidetaan, verenkuva ja INR tarkistetaan (varfariinin käytön yhteydessä), ja antikoagulaatiohoi- toa voidaan jatkaa, jos sen aihe on selvä ja vasta-aihe poissuljettu. Jos ve- renvuoto tapahtuu varfariinivaikutuksen ollessa tavanomaisella INR-ta- solla, vuodon syynä yleensä on jokin paikallinen prosessi, joka selvitetään. Vakavan verenvuodon (esim. aivoverenvuoto tai ruoansulatuskanavan vuoto) yhteydessä antikoagulaatiohoito on tauotettava, kunnes vuoto on saatu hallintaan.
- Verenvuotoriski, protamiinisulfaatti auttaa (sitoutuu hepariiniin ja LMWH:iin muodostaen inaktiivisen kompleksin)
- Heparin-indused-trombosytopenia: immuunijärjestelmä tekee vasta-aineita hepariinia kohtaan kun hepariini on sitoutunut platelet factor 4:ään. Vasta-aineet kiinnittyvät sitten hepariini-platetet tekijä 4-kompleksiin aiheuttaen verihiutaleiden liittymistä toisiinsa muodostaen hyytymiä ja verihiutaleiden määrän laskua
Mikä on INR-seuranta ja miksi sitä tarvitaan?
INR- eli international normalized ratio -seurantaa tarvitaan, koska varfariinila on kapea terapeuttinen leveys (ja varfariinilla on useita lääkeinteraktioita). Liian suuri määrä varfariinia aiheuttaa verenvuotoja kun taas liian pieni määrä voi aiheuttaa hyytymisiä (koska varfariini on alunperin määrätty vain sellaisille joilla on suuri hyytymisen riski).
Kuinka kauan enoksapariinia ja varfariinia käytetään?
Eteisvärinään liittyy suuri tromboembolian riski, ainakin jos se kestää yli 2 vrk. Tämän jälkeen ennen sähköistä rytminsiirtoa eteisvärinäpoti- laita hoidetaan vähintään 3 viikkoa (INR 2,0–3,0) varfariinilla tai 4 viik- koa vaihtoehtoisilla antikoagulanteilla emboliariskin vähentämiseksi. Pysyvän eteisvärinän yhteydessä antikoagulaatiohoito on aiheellinen, jos potilaalla on tromboembolialle altistava sairaus, kuten sydämen vajaa- toiminta ja pysyvä sydänsairaus, aiempi tromboembolia, diabetes tai ve- renpainetauti. Pitkäaikainen antikoagulanttihoito voidaan aloittaa, jos potilaalla on etenevä TIA-oireisto tai tuore aivovaltimoiden tromboo- si, johon ei liity verenvuotoa. Käytännössä alkuun potilasta hoidetaan pienimolekyylisellä hepariinilla ja fibrinolyyttisen hoidon jälkeen uusiin antikoagulantteihin siirtymiseen liittyy varoaikasuosituksia.
enoksapariini ja varfariini: enoksapariinia niin kauan kunnes varfariini hoitotasolla
Mitkä lääkeaineet voivat aiheuttaa ongelmia varfariinilääkityksen kanssa?
Interaktiot:
○ Farmakokineettiset:
§ CYP 2C9: estäjät (atsolit, amiodaroni, metronidatsoli) ja induktorit.
- “Aina kun puhutaan CYP-metaboliasta”, sienilääkkeet atsolit haitta sillä nostavat lääkkeen pitoisuuksia veressä.
§ Proteiiniin sitoutuminen: Furosemidi, NSAID?
○ Farmakodynaamiset:
§ ASA, SSRI ja muut hyytymiseen vaikuttavat.
§ Ulkusriski: kortikosteroidit ja NSAID.
- NSAID+, AK+ 12,7x vuotoriski!
- NSAID ja AK erikseenkin noin 4x vuotoriski.
§ Suoliston bakteeriflooran muutokset antibioottihoidon aikana.
○ ASA voidaan lopettaa siirryttäessä varfariiniin.
Potilas on kuullut uusista lääkkeistä, joiden käyttö ei vaadi INR-seurantaa. Mitä nämä ovat ja millä mekanismeilla ne toimivat? Mitä haittoja ne saattavat aiheuttaa? Voidaanko niitä käyttää muihin indikaatioihin? Millaisia lääkeaineinteraktioita niillä on?
Suorat trombiiniestäjät:
- factor II: dabigatraani
- factor Xa (10a): rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani
apiksabaanin kauppanimi on eliquis
Mitä etuja on uusilla oraalisilla antikoagulanteilla varfariiniin nähden ja päinvastoin?
Varfariini tunnetaan hyvin ja sille on antidootti hätätilanteessa (K-vitamiini tai protrombiinikompleksikonsentraatti). Lisäksi se on halpa.
Suorat antikoagulantit eivät vaadi monitorointi!!! Helppo potilaalle + lisäksi kustannussäästöjä. Tehon ja hoitomyöntyvyyden monitorointi hankalampaa. Dabigatraanille on antidootti, mutta muille ei ehkä?
Vähemmän interaktioita. Teho samaa luokkaa tai parempi (apiksabaani eli eliquis) ja vähemmän kallonsisäisiä vuotoja. Nopea vaikutuksen alku (hyvä homma) ja haitta (laskee ehkä hoitomyöntyvyyttä?).