Väittämät 1-100 Flashcards
Onko väittämä oikein vai väärin?
Toksikologia kuuluu nuorimpiin tieteenaloihin?
Väärin.
Toksikologia on yksi vanhimpia käytännön tieteenaloja
Toksikologisen tutkimuksen perimmäinen tavoite on nykyään alkuperäiselle vastakkainen ?
Oikein.
Alunperin soveltavaa tutkimusta tavoitteena tuottaa mahdollisimman vahvoja myrkkyjä (antiikki) tai estää ksenobioottien haitalliset vaikutukset ihmiseen, myöhemmin laajentunut toksikanttien vaikutusmekanismeihin -> myös fysiologiaa ja biokemiaa palvelevaa perustutkimusta.
Paracelsuksen luonnosteleman periaatteen mukaan kemiallisista aineista vain myrkyillä on
terveydelle haitallisia vaikutuksia?
Väärin.
Paracelsuksen mukaan vain annos ratkaisee onko aine myrkky vai ei
Orgaanisen kemian kehitys on suuresti myötävaikuttanut toksikologisen tutkimuksen
kehitykseen?
Oikein.
Oragaaninen kemia kehittyi vauhdikkaasti 1800-luvulla, mikä kiihdytti myös kokeellisen toksikologian kehitystä.
Toksikologia edustaa puhtaasti soveltavaa tutkimusta?
Väärin.
on perustutkimustakin
Riskin kriittisiä määreitä ovat vaaratekijän suuruus ja todennäköisyys?
Oikein.
Riskin suuruus riippuu haitan ilmenemisfrekvenssistä ja vakavuudesta.
Ihmisillä on taipumus arvioida heille aiemmin tuntematon vaaratekijä todellista pienemmäksi ja
tuttu taas todellista suuremmaksi?
Väärin.
Asia on juuri päinvastoin. Esim. riski kuolla tai loukkaantua auto-onnettomuudessa on suurempi kuin lento-onnettomuudessa, silti monet pelkäävät lentämistä enemmän koska ei ole niin tuttua.
Aistein helposti havaittavat vaarat arvioidaan intuitiivisesti todellista pienemmiksi?
Oikein
Jos ihmiset kokevat kykenevänsä itse säätelemään omaa altistumistaan jollekin vaaratekijälle,
he ovat taipuvaisia mieltämään sen todellista pienemmäksi?
Oikein.
Esim. ruoan lisäaineita saatetaan pelätä enemmän kuin tupakointia, vaikka tupakointi on paljon haitallisempaa
Kemiallisen aineen ihmiselle aiheuttaman riskin arvioimiseksi keskeistä on tuntea oleellisten
haittavaikutusten annosvasteet, altistumisen luonne ja aineen kinetiikan pääpiirteet?
Oikein.
Haittavaikutusten annosvasteet liittyvät siihen onko todellista vaaraa, altistuminen keitä koskee ja kinetiikka siihen millaisia vaikutuksia aine aiheuttaa elimistössä.
Riskinarviointiin tarvittava tieto uuden toksikantin haittavaikutuksista elimistössä saadaan
ensisijaisesti eläinkokeista?
Oikein.
Muita vaihtoehtoja ovat epidemiologiset tutkimukset ja in vitro- ym. mallit, mutta tässä ainakin toistaiseksi eniten tietoa saadaan koe-eläintutkimuksista
In vitro –testit ovat päälähde hankittaessa toksikologista tietoa uusien kemikaalien
terveydellisistä haittavaikutuksista?
Väärin.
eläinkokeet tärkeämpiä
Vain harvojen kemikaalien toksiset vaikutukset noudattavat monotonista annosvasteisuutta?
Väärin.
Yksilötasolla altistumisen kasvu lisää vasteen voimakkuutta = monotoninen annos-vastesuhde
Useimmat kemikaalien aiheuttamat toksiset vasteet noudattavat normaalijakaumaa niille
altistuneessa ihmis- tai eläinpopulaatiossa?
Oikein
Probiittisuora saadaan muuntamalla normaalijakaumasta johdettu kumulatiivinen
vastefrekvenssi keskihajonnoiksi?
Oikein
Saman kemikaalin aiheuttamien eri toksisten vaikutusten herkkyydet eivät eroa toisistaan
Väärin.
Vaihtelevat, esim hiirellä TCDD aiheuttaa matalammalla annoksella kehitystoksisuutta ja korkeammalla thymuksen atrofiaa
Jos toksisen vaikutuksen suhteen ilmenee kattoilmiö eli maksimivaikutus, se johtuu usein aineen kinetiikkaan liittyvistä tekijöistä
Oikein.
Taustalla voi olla esim biotransformaatio tai reseptorien saturaatio tai intrasellulaaristen kofaktorien depleetio
Parasetamolin maksatoksisuus johtuu aineen aiheuttamasta entsyymi-induktiosta
Väärin.
Parasetamolin maksatoksisuus johtuu siitä, että NAPQI-metaboliittia syntyy ylimäärä, jolloin glutationi ei enää riitä aktivoimaan sitä vaan se sitoutuu kovalenttisesti makromolekyyleihin, jolloin seuraa maksan sentrilobulaarinen nekroosi
Parasetamoli on turvallinen kipulääke siksi, ettei siitä synny haitallisia metaboliatuotteita
Väärin.
Syntyy reaktiivista metaboliittia N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiiniä, mutta sitä syntyy terapeuttisilla annostuksilla vähän. Kun glutationi ei enää riitä inaktivoimaan sitä, syntyy maksavaurion riski
Henkilöt,joiden maksan glutationitasot ovat normaalia alhaisemmat, ovat muita herkempiä parasetamolin maksatoksisuudelle
Oikein.
Mikäli glutationia on maksassa normaalia vähemmän, syntyy helpommin tilanne jossa NAPQI ylimäärä johtaa maksavaurioon
Hivenaineilla,kuten raudalla tai sinkillä, on tyypillisesti monotoninen toksisuuden annos-vastesuhde
VÄÄRIN.
Niillä on U:n muotoinen annos-vastekäyrä. Eli liian pienet annokset myös toksisia, tai elimistölle tärkeän hivenaineen puutoksesta sairastuu
A-vitamiinilla toksisen altistustason ja suositellun saannin välinen ero on suurempi kuin B-ryhmän vitamiineilla
VÄÄRIN.
Ero on pienempi. Rasvaliukoiset A- ja D-vitamiini kertyvät elimistöön saannin ollessa runsasta, jolloin myrkytysoireiden kehittyminen on mahdollista. Suuret A-vitamiiniannokset lisäävät ihon sarveistumista ja talin eritystä. Äkillisen myrkytyksen oireita ovat kallonsisäisen paineen nousu ja ihon hilseily. Pitkäaikaisessa liika-annostuksessa on todettu ihomuutosten lisäksi maksavaurioita ja luuston haurastumista. Turvallisen saannin yläraja on A-vitamiinilla kymmenkertainen suositeltuun saantitasoon verrattuna. (Terveyskirjasto). Vesiliukoisista vitamiineista ainoastaan B6-vitamiinin runsasta saantia tulee välttää
Ei tunneta mitään kemiallista ainetta tai aineryhmää, jolla jokin toksinen vaikutus heikkenisi annoksen kasvaessa
Väärin.
esim hormonihäiriköillä on kaksihuippuinen annos-vastekäyrä
On olemassa kokeellista ja epidemiologista näyttöä siitä, että vähäinen altistuminen tietyille haitallisille kemikaaleillesaattaa olla terveydelle edullista
Oikein.
Voi selittyä puolustus- ja korjausmekanismien aktivoitumisella, tästä on olemassa sekä kokeellisia että epidemiologisia havaintoja, mutta on kiistanalainen ilmiö toksikologiassa
Kaikille kemikaalien toksisille vaikutuksille on osoitettavissa kynnysarvo
Väärin.
Genotoksisille karsinogeeneille käytetään ei-kynnysarvomalleja
Margin of exposure –turvamarginaali kertoo, miten lähellä todellinen altistumistaso jollekin kemikaalille on sen todennäköisesti haittoja aiheuttavaa tasoa
Oikein
Kahdesta kemikaalista toksisesti potentimman haittavaikutukset tulevat esiin pienemmällä annoksella
Oikein
Kemikaali, jonka LD50-arvo on 4520 mg/kg, on akuutilta toksisuudeltaan varsin vahva
Väärin.
Mitä pienempi LD50 arvo, sitä vahvempi myrkky eli LD50 4520mg/kg on laimeaa
Jos kemikaalin A LD50-arvo on 125 mg/kg ja kemikaalin B 8 mg/kg, on A akuutisti toksisempi kuin B
Väärin.
Vahvemmalla myrkyllä on pienempi LD50 arvo eli B on vahvempi kuin A
Kemikaalien akuutin toksisuuden suhteen tiedetään esiintyvän yli miljoonakertaisia eroja
Oikein
Jos toksikanteilla on sama vaikutustapa (mode of action), niiden tavallisin yhteisvaikutus on annosadditiivisuus
Oikein.
Kun kemikaaleilla samankaltainen vaikutustapa, mutta potenssit eroavat, tuloksena on annosadditiivisuus (2+3=5)
Vasteadditiivisuutta todetaan silloin, kun altistutaan samanaikaisesti kemikaaleille, joilla on eri vaikutustapa (mode of action)
Oikein
Tupakoinnilla ja asbestialtistuksella on osoitettu olevan synergistinen yhteisvaikutus
Oikein
Synergismissä kahden aineen yhteisvaikutus on niiden summavaikutuksen suuruinen
Väärin.
Yhteisvaikutus on suurempi (synergiassa aineet vahvistavat toistensa vaikutuksia)
Jos kemikaalilla on nopea first pass –metabolia maksassa, se on todennäköisesti toksisempaa iv-kuin po-altistuksessa
Oikein.
Toksisempaa juurikin siksi, kun ei mene maksan kautta vaan suoraan verenkiertoon
Ip-annetut kemikaalit imeytyvät pääosin maksan kautta
Oikein
Kemikaalien akuutti ja krooninen toksisuus kohdistuvat aina samaan kudokseen
Väärin.
Voi kohdistua eri kudoksiin; esim. bentseeni akuutti-CNS ja krooninen-luuydin tai etanoli akuutisti CNS ja kroonisesti maksa
Toistuva altistuminen samalle kemikaalille johtaa aina sen kertymiseen elimistöön
Väärin.
Kertyminen riippuu kemikaalin puoliintumisajasta ja altistumisen tasosta ja frekvenssistä
Ikä ja yksilön kehitysvaihe vaikuttavat kemiallisten aineiden kinetiikkaan elimistössä
Oikein.
esim sikiönkehityksessä varhainen organogeneesi (ihmisellä 3.-8. viikko) on herkin vaihe ja vastasyntyneellä vierasaineiden kinetiikka usein aikuisista eroava
TCDD on esimerkki aineesta, jonka toksisuuden suhteen esiintyy suuria lajinsisäisiä ja lajienvälisiä herkkyyseroja
Oikein.
TCDD kuuluu polykloorattuihin dibentsodioksiineihin, jotka vaikuttavat AH-reseptoreihin. AHr rakenteessa on rakenne-eroja joista voi seurata jopa tuhatkertaisia herkkyyseroja
Rotta on ihmistä herkempi kilpirauhaskasvaimia aiheuttaville toksikanteille
Oikein.
Rotalta puuttuu thyroxin binding globulin -> T4 homeostaasi häiriintyy helposti -> TSH:n määrä kasvaa -> kilpirauhaskasvaimet
Kissa saa ihmistä herkemmin myrkytyksen lääkeaineista, joiden biotransformaatio tapahtuu glukuronidikonjugaation kautta
Oikein.
Kissalta puuttuu UDPGT (glucuronosyltransferase)
Organofosfaatit ja karbamaatit ovat hyönteismyrkkyjä, joilla on sama vaikutuskohde, mutta erilainen vaikutuksen kesto
Oikein.
Karbamaatit vs. organofosfaatit: sama kohde (asetyylikolinesteraasi), vaikutus kestää muutaman tunnin (karbamaatit) tai entsyymin eliniän (org. fosf.)
Kriittisen reseptorin vähenemä (downregulation) toistuvassa altistuksessa jollekin kemikaalille voi johtaa toleranssiin tälle aineelle
Oikein.
Toleranssi tarkoittaa alentunutta vastetta toistuvan altistuksen yhteydessä -> tähän voi johtaa esim kohdekudoksen herkkyyden väheneminen reseptorien vähenemän takia
Idiosynkrasia on yksi tavallisimpia syitä uusien lääkeaineiden poisvetämiseen markkinoilta
Oikein.
Idiosynkrasia on poikkeuksellinen tai odottamaton reaktio, jota tavanomainen riskinarviointi ei kata, ihmisellä erityisesti maksassa tavallinen (ongelma lääkkeiden kohdalla), taustalla usein geneettisistä syistä poikkeava entsyymiaktiivisuus
Idiosynkrasialla ymmärretään eläinkokeiden ennustamaa vakavaa haittavaikutusta ihmisessä
Väärin.
Idiosynkrasiaa ei voi ennustaa eläinkokeilla, siksi se onkin niin hankala
Apoptoosi on fysiologinen ilmiö
Oikein.
Aktiivinen, ohjelmoitu solukuolema, joka ei aiheuta tulehdusreaktiota
Toisin kuin nekroosi, apoptoosi kuluttaa solun omia energiavarastoja
Oikein.
Nekroosi on passiivinen tapahtuma, apoptoosi vaatii ATP:tä
Apoptoosissa solu turpoaa, kun taas nekroosissa se painuu kokoon
Väärin.
Nekroosissa turpoaa, apoptoosissa kutistuu
Koska apoptoottiset solut erittävät ympärilleen makrofageja houkuttelevia yhdisteitä, ne käynnistävät vahvan tulehdusreaktion
Väärin.
Apoptoosissa ei tulehdusreaktiota
Apoptoosi on välttämätön normaalille sikiönkehitykselle
Oikein.
esim sormien muodostuminen vaatii kontrolloitua apoptoosia tai muuten jää räpylät
P53-proteiini välittää DNA-vaurion aiheuttamaa apoptoosia
Oikein
Kaspaasi-proteaasit ovat keskeisiä nekroottisessa solukuolemassa
Väärin.
Kaspaasit ovat keskeisiä APOPTOOSISSA
Nekroosi on solun fysiologinen kuolintapa
Väärin.
Nekroosi on epäjärjestäytynyt solukuolema.
Toksikantti voi aiheuttaa kudoksissa samanaikaisesti apoptoosia, nekroosia ja mitoosia
Oikein
Solujen sytoplasman kalsiumpitoisuus on noin kymmentuhatkertainen ekstrasellulaariseen kalsiumpitoisuuteen nähden
Väärin.
Ekstrasellulaarinen kalsiumpitoisuus on kymmentuhatkertainen sytoplasmaan nähden
Intrasellulaarisen kalsiumpitoisuuden pitkään säilyvä nousu on tyypillistä useiden solumyrkkyjen vaikutukselle
Oikein
Hydroksyyliradikaali on happiradikaaleista heikkotehoisin
Väärin, haitallisin
Vapaita happiradikaaleja syntyy pieniä määriä koko ajan esim. soluhengityksen yhteydessä
Oikein
Sytokromi-P450:n induktioon liittyy kiihtynyt happiradikaalien tuotto
Oikein
Kalsium ja happiradikaalit vahvistavat toistensa vaikutuksia toksikanttien aiheuttamien soluvaurioiden välittäjäaineina
Oikein
Superoksididismutaasi suojaa happiradikaalien muodostumiselta myöhemmässä vaiheessa kuin katalaasi tai glutationiperoksidaasi
Väärin.
Suojaa jo aikaisemmassa vaiheessa.
Toksikanttien akuutit vaikutukset ilmenevät yleensä 2-3 viikon kuluttua altistuksesta
Väärin.
Akuutit vaikutukset ilmenevät yleensä jo minuuteissa/tunneissa
Karsinogeenisen vaikutuksen latenssiaika voi olla vuosikymmenien mittainen
Oikein
DNA-vaurio on ainoa tunnettu mekanismi, jolla toksikanttien haittavaikutukset voivat välittyä myöhemmille, altistumattomille sukupolville
Väärin.
Voivat siirtyä myös epigeneettisesti
DNA:n metylaatio geenin promoottorialueella lisää tavallisesti tämän geenin ekspressiota
Väärin.
Vähentää hiljentämällä geenialueen.
Suuren regeneraatiokyvyn omaavissa kudoksissa toksikanttien aiheuttamat vauriot ovat useimmiten korjautuvia
Oikein
Kemiallisten karsinogeenien aiheuttama syövän kehitysprosessi on palautuva progressiovaiheeseen saakka
Oikein
Jos toksikantti kertyy elimistössä johonkin kudokseen, sen toksisuus kohdistuu aina pahimmin kyseiseen kudokseen
Väärin.
Kohdekudos voi olla eri kuin kertymäkudos
Lyijyn kertymäkudos on samalla sen toksisuuden tärkein kohdekudos
Väärin.
Lyijy konsentroituu luuhun mutta kohdekudoksena (toksiset vaikutukset) pehmytkudoksissa
Toksikanttien systeeminen toksisuus kohdistuu useammin keskushermostoon kuin lihaksistoon
Oikein
Epidemiologisen tiedon etuna toksikologisessa riskinarvioinnissa on lajienvälisen ekstrapolaatiotarpeen puute
Oikein
Tarkistettu Raimolta
mun mielestä tää väittämä on oikein, epidemiologisessa tutkimuksessa saadaan tietoa ihmisistä ja halutaan myös tutkia ihmisiä? Vertaa koe-eläimillä tehdyt tutkimukset joissa joudutaan ekstrapoloimaan koe-eläimistä saatua tietoa ihmisiin
Epidemiologinen data on luotettavin tapa osoittaa toksikantin ja sairauden välinen syy-yhteys
Väärin.
Ei ole luotettavin (korrelaatio ei aina ole kausaatio)
Riskinarviointia epidemiologisen tiedon pohjalta haittaavat lukuisat sekundaariset tekijät, jotka voivat huomaamatta yhdistyä sekä kemikaaliin että siihen liitettyyn vaikutukseen
Oikein
Epidemiologinen kohorttitutkimus on yleensä metodisesti aikaavievämpi kuin tapaus-kontrollitutkimus
Oikein
Toksikologinen riskinarviointi perustuu useimmiten epidemiologiseen tutkimusaineistoon
Väärin.
Perustuu yleensä koe-eläinaineistoon
NOAEL-metodia käytetään yleisesti kaikkien toksisten vaikutusten riskinarviointiin
Väärin.
Käytetään ensisijaisesti lajienvälistä ekstrapolaatiota
ADI-arvo saadaan siten, että eläinkokeissa herkimmän vaikutuksen ilmaantuvuutta tilastollisesti merkitsevästi lisännyt annostaso jaetaan turvakertoimella 100
Väärin
ADI = TDI = NOAEL/100
NOAEL-metodissa käytettävä turvakerroin pyrkii kattamaan lajienvälisen vaihtelun, mutta olettaa ihmisten olevan herkkyydeltään identtisiä
Väärin.
Huomioi mm. Ihmisen painon
Erään kemikaalin eläinkokeissa suurin annos, jolla ei ilmennyt herkintä haittavaikutusta, oli 0.4 mg/kg/vrk. Tämä tarkoittaa tavanomaisella turvakertoimella sitä, että 60 kg painava aikuinen voi haitatta altistua päivittäin korkeintaan 24 μg:lle kyseistä kemikaalia.
Väärin.
Voi altistua 240 ug
0,4/100x60=0,24 -> 240ug
NOAEL-metodi ei riipu sovellettavan annos-vastekäyrän muodosta
Oikein
Benchmark-menetelmä hyödyntää NOAEL-metodia paremmin herkimmän haittavasteen annos-vastekäyrää
Oikein
Benchmark-menetelmä ottaa NOAEL-metodia paremmin huomioon yksilöiden välisen vaihtelun sekä koekohtaiset tekijät
Oikein
Benchmark-menetelmässä TDI lasketaan jakamalla herkimmän haittavasteen annos-vastekeskiarvokäyrältä saatava päivittäisannos turvakertoimella 100
Väärin
Lasketaan 95%:n luottamusvälin alemman käyrän antama annos valitulla vastetasolla ->referenssiarvo, josta voidaan johtaa TDI/ADI käyttäen vastaavia kertoimia kuin NOAEL-metodissakin
Riskinarviointiin käytettävien lineaaristen mallien perusolettamana on vaikutusten kynnysarvoisuus
Väärin.
Laskelmat tehdään olettaen jo yhden molekyylin olevan riski
Perinteisesti genotoksisten karsinogeenien riskinarvio tehdään hakemalla se altistustaso, joka eläinkoedatan perusteella tuottaisi elinikäisessä altistuksessa yhden lisäsyöpätapauksen miljoonaa altistunutta kohden
Oikein
Erään genotoksisen kemikaalin karsinogeenisen vaikutuksen kriittinen annos eläinkokeissa benchmark-menetelmällä oli 1 μg/kg/vrk; jos ihmisten päivittäinen altistumistaso tälle aineelle on n. 150 ng, ei EU:n uuden MOE-riskinarviointimenetelmän perusteella ole aihetta huolestumiseen
VÄÄRIN
Periaate: verrataan Bd metodilla eläinkokeista saatua kriittistä annosta ihmisten todellisiin altistumistasoihin, jos ero jää alle ~10 000, syytä huolestumiseen
Kemikaalien riskinarviointiin käytettävät koe-eläintutkimukset tehdään vain uroseläimillä hormonaalisen homogeenisuuden varmistamiseksi
VÄÄRIN
Tutkimukset tehdään molemmilla sukupuolilla
Kemikaalien riskinarvioinnissa käytetään vanhoja ja heikkokuntoisia eläimiä, koska ne ovat muita herkempiä toksikanteille
VÄÄRIN
Käytetään terveitä ja nuoria eläimiä
Kemikaalin kineettisiin tutkimuksiin käytetään koe-eläimenä useimmiten hiirtä
VÄÄRIN
Yleisimmin rotta
Kemikaalin akuuttia toksisuutta tutkitaan tyypillisesti altistamalla tutkittavalla kemikaalilla eläimiä päivittäin 5-7 vrk:n ajan
VÄÄRIN
Kerta-altistus ja seuranta 14 vrk
Akuuteissa toksisuuskokeissa vaatimuksena on tarkan LD50-arvon määrittäminen riittävän suurta eläinmäärää käyttäen
VÄÄRIN
Ei haluta tarkkaa arvoa vaan karkea arvio riittää
Mitä suurempi LD50-arvo kemikaalilla on, sitä toksisemmasta aineesta on kyse
VÄÄRIN
Mitä pienempi LD50 arvo on, sitä toksisempaa
NOAEL-arvo saadaan useimmiten akuutista toksisuuskokeesta
VÄÄRIN
Kroonisesta toksisuuskokeesta saadaan NOAEL
Jos jokin kemikaali aiheuttaa ihoärsytystä kaniinilla, se todennäköisesti aiheuttaa sitä myös ihmisellä
VÄÄRIN
Kaniini saa herkemmin ihoreaktioita kuin ihminen
Kemikaalin herkistävyyttä tutkittaessa pyritään selvittämään sen kyky aiheuttaa Tyyppi I:n välitön yliherkkyysreaktio
VÄÄRIN
Pyritään selvittämään viivästynyt hypersensitiivisyys
Herkistävyystutkimuksissa tavallisin koe-eläinlaji on rotta
VÄÄRIN
Marsu
Subkroonisessa toksisuuskokeessa rotalla altistus kestää 12 kk
VÄÄRIN
Kestää 3kk
Subkroonisen toksisuuskokeen tärkein tavoite on osoittaa tutkittavan kemikaalin toksisuuden kohde-elimet
Oikein
Hyvin vahvasti hydrofobinen kemikaali imeytyy maha-suolikanavasta paremmin sellaisenaan kuin öljyyn liuenneena.
VÄÄRIN,rasvaliukoisuus edesauttaisi imeytymistä
