Luento 6 Flashcards
Sienet ovat taksonomialtaan
eukaryootteja
Sienet ovat hapentarpeeltaan
aerobeja tai fakultatiivisia anaerobeja
Sienien lisääntyminen
suvullista ja/tai suvutonta
Mikrosienet (3)
Hiivasienet
Rihmasienet
Dimorfiset sienet
Hiivasienet esiintyvät
yksittäisinä soluina
Hiivasienet lisääntyvät
kuroutumalla
joillain binäärinen fissio
Rihmasienet ovat
monisoluisia
Rihmasienet esiintyvät
rihmoina eli hyyfeinä
Rihmasienten sytoplasmat
ovat yhteydessä toisiinsa väliseinien aukkojen kautta
Rihmasienet lisääntyvät
itiöiden avulla tai kasvamalla kärjestä muodostaen haaroja, jotka kuroutuvat irti
Dimorfisten sienten morfologia
muuttuu olosuhteiden mukaan
mm. lämpötila ja CO2
Dimorfisten sienten eläinpatogeenit ovat
hiivamuodossa 37 °C kudoksissa,
rihmasienimuodossa 25 °C esim. maaperässä
Sienten soluseinä
80 - 90 % hiilihydraatteja
- Kitiini, glukaani, mannaani
Proteiinit ja glykoproteiinit
Dimorfisten sienten soluseinän
rakenne muuttuu muodonmuutoksen yhteydessä
Kitiini
NAG-polymeeri
N-asetyyliglykosamiini
Glukaani
glukoosipolymeeri
Mannaani
usein mannoproteiineissa
Sienien solukalvo
fosfolipidejä, proteiineja, ergosterolia (n. 6%)
Sienisolun rakenne: sytoplasmassa
tumakalvo mitokondriot endoplasminen verkosto ribosomit glykogeenivarastot vakuoleja
Sienet voivat käyttää ravinnokseen
kompleksisia hiilihydraatteja (selluloosa, lignaanit)
Homeet ovat hapentarpeeltaan
obligaatteja aerobeja
Hiivat ovat hapentarpeeltaan
fakultatiivisia anaerobeja
Sienten optimi pH
3,8 - 5,6
Sienet sietävät kuivuutta ja osmoottista painetta
paremmin kuin bakteerit
Sienten generaatioajat
ovat pidemmät kuin bakteereilla, hidas kasvu
Silmikoituminen on symmetrialtaan
epäsymmetristä
Silmikoitumisprosessi
kurouman muodostuminen
tuman jakautuminen kahtia
soluseinän muodostuminen rajapintaan
tytärsolun erkaantuminen
Pseudohyyfi
toisiinsa kiinni jääneiden tytärsolujen ketju
esim. candida
suvuttomat itiöt
ei geneettisen materiaalin sekoittumista
suvulliset itiöt
kahden tuman fuusio ennen itiön erkanemista
Suvuttomat itiöt: konidiot
jonomaisina rihman päässä
Suvuttomat itiöt: Sporangiosporit
pussimainen rakenne rihman päässä
Mykoosit käsittävät noin
200 ihmis- ja eläinpatogeeniksi tunnistettua sienilajia, monet niistä dimorfisia
Mykoosit ovat hoidettavina
hankalia, sienten hidas kasvu tekee niistä pitkäkestoisia ja lääkeaineiden selektiivisyys on rajallinen
Mykoosit ovat tyypillisesti
opportunistisia infektioita, heikentynyt immuunipuolustus mahdollistaa
mykoosien pinnalliset infektiot
eli dermatomykoosit, tarttuvat ihmisestä toiseen
mykoosien ihonalaiskudoksen infektiot
usein haavautuneella iholla
mykoosien systeemiset infektiot
eli yleisinfektiot ovat usein maaperän sienten aiheuttamia, johtuu itiöiden kulkeutumisesta hengitysteihin
kliinisesti merkittäviä rihmasieniä ovat
dermatofyytit eli silsasienet
ja homesienet
silsasienet elävät
keratiinia sisältävissä kudoksissa: iho, kynnet, hiukset
tuottavat keratinaasia
silsasienet (3)
Trichophyton (T. rubrum kaikkein yleisin): 93% Epidermophyton: n. 6%
Microsporum: < 1%
Tinea l. silsa l. dermatomykoosi
esim. Tinea pedis (jalkasilsa), Tinea capitis (pääsilsa), Tinea corporis (vartalosilsa)
kliinisesti merkittäviä hiivasieniä
Candida
Malassezia (ent. Pityrosporum)
Cryptococcus
Pneumocystis
Candida
n. 200 lajia; n. 10 patogeenia
Candida albicansin aiheuttamat taudit
Kandidoosit: sammas kynsien infektio vaginan infektio (90%) ihon taivekohdat syvät kandidoosit, sepsis
Malassezia aiheuttaa
savipuoli; päänahan hilse
Cryptococcus: C. neoformans
Tartunta hengitysteihin tai silmän pinnalle (lintujen ulostepöly)
Kryptokokkoosi: Aivokalvontulehdus syöpä- ja AIDS-potilailla
Pneumocystis
opportunistiset infektiot syöpä- ja AIDS-potilailla
Homesienistä tärkein suku
Aspergillus, runsaasti luonnossa
Aspergillukset aiheuttavat
Opportunistiset infektiot, myrkytykset, allergiset reaktiot
Aspergillus fumigatus
- pölyssä, ilmassa, kompostissa
* Opportunistiset infektiot; keuhkoputket / keuhkot
Aspergillus flavus
- aflatoksiini
* mm. maapähkinöissä, siemenissä, viljassa
Aspergillus niger
• krooniset korvainfektiot
Alkueläimet
protozoa
Alkueläimet ovat
Yksisoluisia, eukaryootteja, ei soluseinää
Alkueläimiä löytää
Runsaslukuisia vesistöissä ja maaperässä
Alkueläinten elinsykli
yleensä useita vaiheita
– Osa solunsisäisiä parasiitteja
Alkueläinten lisääntyminen
Suvuton ja suvullinen
Alkueläinten lajittelu
n.20000tunnettualajia – Ryhmitellään liikkumisominaisuuksien mukaan – valejalat - juurijalkaiset – flagellat - siimaeläimet – ciliat - ripsieläimet – Itiöeläimet – ei liikkuvia
Alueläimet taudinaiheuttajina
Maailmanlaajuisesti tärkeitä taudinaiheuttajia
Alkueläinten rakenteet
Osalla suojaava proteiinikuori (pellikkeli)
– Ei soluseinää
Alkueläinten ravinnon pilkkominen tapahtuu
erillisissä vakuoleissa
Parasiitteina elävillä alkueläinlajeilla kystat
– proteiinikuoren suojaava muoto, usein tarpeen isäntäorganismien välillä siirtymisessä
Archaezoa ovat
Siimaeläimiä (liikkuvat flagellojen avulla)
Archaezoien mitokondiot
ei ole, on mitosomi
Archaezoa ihmispatogeenejä sis. suvut (2)
– Giardia
– Trichomonas
Giardia lamblia aiheuttaa
Giardiaasi
Giardia lamblia leviää
kystamuodon avulla
Giardia lamblia tartunta
ruoan tai juoman kautta -> ohutsuolen alkuosa, imulevyt
Giardia lamblia oireet
Akuuttiripuli/pitkäaikainen vatsaoireilu, pahoinvointi, laihtuminen
Giardia lamblian ehkäisy
hygienia, puhdas juomavesi
Trichomonas vaginalis aiheuttaa
Trikomoniaasia
Trichomonas vaginalis elää
Sukupuolielimistössä
Trichomonas vaginalis liikkuu
4-5 flagellaa, aaltoileva kalvo
Trichomonas vaginalis lisääntyy
kahtia jakautumalla
Trichomonas vaginalis oireet
Emätintulehdus, miehillä usein oireeton
Amoebozoa eli
ameebat
Ameebat liikkuvat
käyttävät valejalkoja (pseudopods)
Tunnetuin ameeba
Entamoeba histolytica
Entamoeba histolytica aiheuttaa
Ameebadysenteria, absessit (mm. maksassa)
Entamoeba histolytica esiintyy
Trooppiset ja subtrooppiset maat
Entamoeba histolytica tarttuu
Tartunta: kystat ->ruoka, juoma -> suolisto
Entamoeba histolytican kystat voivat säilyä
ulosteessa tai vedessä useita kuukausia (eivät kestä - 20°C tai 5 min +50°C)
Apicomplexat ovat
itiöeläimiä, eivät pysty liikkumaan
Apicomplexojen elintapa
Obligaatteja solunsisäisiä parasiitteja
Apicomplexat tunnistaa
Solurakenteessa ulkonemia (apikompleksit) jotka osallistuvat isäntäorganismin kudosten pilkkomiseen
Apicomplexojen elinsykli
Monimutkainen elinsykli; useita väli-isäntiä
Apicomplexojen humaanipatogeenejä:
– Plasmodium
– Toxoplasma
– Cryptosporidium (yleinen ripulin aih.)
– Cyclospora (vesiripuli, matkailijat)
Plasmodium l. horkkaloisio
Malaria
Malarian tartunta
Anopheles-hyttyslajit, verensiirrot, huumeruiskut, vertikaalisesti
Malarialoision ravintoa
hemoglobiini
Toxoplasma gondii aiheuttaa
toksoplasmoosia
Toksoplasmoosin Pääisäntä
kissaeläimet
Toksoplasmoosi aiheuttaa
Kohtutulehdus - lapsen aivojen vaurioituminen, keskenmeno
Toksoplasmoosin hoito
aiheellinen raskaudenaikaisessa primaari-infektiossa
Euglenezoa, kaksi sukua
Trypanosoma
Leishmania
Trypanosoma liikkuu
Aaltoileva kalvo, flagellat
Trypanosoma elää
Veressä ja kudoksissa
Trypanosoma tarttuu
Vektorivälitteinen
Trypanosoma brucei
– Afrikkalainen unitauti
– Tartunta: tsetsekärpänen
Trypanosoma cruzi
– Chagasin tauti
– Tartunta: lude
Leishmania tartunta, lähteet ja vektori
lähteet: jyrsijät ja koiraeläimet
Vektori: hietakärpänen
Leishmania aiheuttaa
- Viskeraalinen leishmaniaasi (kuume, laihtuminen, imusolmukesuurentumat)
- Iholeishmaniaasi (itämainen haavauma)
- Limakalvo-iholeishmaniaasi (haavaumat)