Suomen oikeushistorian pääpiirteet (Pia Letto-Vanamo) Flashcards
Poikkeuslaki-instituutio suomalaisessa valtiosääntöhistoriassa Jyrängin (1991) mukaan. Vastaustilaa max. 2 sivua. (Letto-Vanamo 1991)
Hallitusmuotoon otettiin uudenlainen säännös 1917:
“peruuttamaton perustuslaki, ei voida muuttaa muussa järjestyksessä kuin perustuslaista yleensä on säädetty”
Perustuslain peruuttamattomuus oli siis enää suhteellista
Perusoikeussääntely ja muilta osin vallitsi positivistis relativistinen lainsäätäjän suvereenisuutta korostava ideologia: perustuslaissa ei kokonaan muuttumattomia ainesosia
lainsäätäjä on kaikkivaltias, eduskunnalla rajoittamaton lsvalta
hallitusmuodon loppusäännökseen erillinen maininta “poikkeuksista” on syytä olettaa että tarkoitettiin vahvistaa autonomian aikana kehittyneen tavan kajota perustuslakiin välillisesti perustuslain kirjainta muuttamatta
1924 käsity ettei poikkeuslait rinnastu pl ja niitä voidaan muuttaa taval järjes. mikäli muutos ei samalla sisällä pidemmälle meneviä tai toisenlaisia poikkeuksia plsta
käsitys vakiintui sotien jälk
poikkeuslaki instituutio yhdentyi valtiollisen käytännön osaksi uuden hallitusmuodon säätämisvuosina 1917-1921 jolloin hyv 55 tällaista lakia
Miksi poikkeuslakeja niin paljon?
1920 - 1930 ei usein perusteltu poik lakeja eikä mitä pl säännöstä oltiin rajoittamassa
Poikkeuslaeilla ensisijaisesti hoidettiin
1) maakysymystä ( maanvuokraajien asema, asutustoimi jne)
2) lievennettiin taloudellisten kriisien (inflaatio deflaato pula lama) seurauksia
-> oli pakko hyväksyä pysyväksi tarkoitettua agraari ls ja määräaikaiseksi tarkoitettua talouselämän sääntelyä
Poikkeusmenettelyn katsottiin olevan tarpeen koska asianomaiset lait rajoittivat pl säädettyä omaisuudenturvaa
Oppi varallisuusintressien perustuslainturvasta joka oli valtiopäivillä omaksuttu ennen v 1919 “saavutettujen oikeuksien nimellä” lähes sellaisenaan siirrettiin 1919 hallitusmuodon piiriin
uutta hallitusmuotoa (HM 6 § “turvattu lain mukaan” ja “pakkolunastus yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan”) ei yritettykään tulkita siten että ls olisi edes pääosin sopinut sen puitteisiin
Tulkinta totesi perustuslainvastaisuuden mutta poikkeuslakimenettely otettiin avuksi ja säädökset voitiin saattaa voimaan
a) 1700-luvun jälkipuolen muutos suomalaisen rikosoikeuden ankaruudessa: kehityssuunta ja siihen vaikuttaneet tekijät. Miten muutos ilmeni yleisessä suhtautumisessa vankeusrangaistuksiin? (Letto-Vanamo, toim., 10 p.)
Keskiajalta lähtien rikoslaki oli ankaroitunut mutta 1700 jälkipuolella muutos
kuol rang käyttöä vähennettiin ja vankeuden eri muotojen soveltamista laajennettiin
rangaistukset alkoi lieventyä
seurausta yht kun tilanteen muuttumisesta
uusi nouseva keskiluokka eli porvaristo eli “kolmas sääty” sai jatkuvasti lisää yhteiskunnallista painoarvoa
kolmas sääty sijoittui lähelle niitä yhteiskuntaryhmiä - alimpia sosiaaliryhmiä - joiden kurissa pitämiseksi ja pelottamiseksi ankara rikoslaki oli säädetty
uuteen keskiluokkaan valtansa perustaneet itsevaltiaat ns valistuneet itsevaltiaat ryhtyivät rikoslain uudistamistyöhön lunastaakseen keskeisen tukijakuntansa suosion
opillisena perustana uudistuksille valistusajan rikosoikeusoppineiden teoriat joisa erilaisin argumentein vastustettiin kuol rang ja julmia fyys sanktioit
niiden sijaan suositeltiin vankeutta, karkotusta ja rangaistustyötä
-> vankeudesta keskeinen rang muoto
ruotsi-suomessa kustaa III poisti kidutuksen 1772 ja ryhtyi sen jälkeen toimiin kuol rang vähentämiseksi
tuloksena 1779 asetus
->poisti kuolemantuomion monista rikoksista mm noituus, kaksinnaiminen ja väkisinmakaaminen
1779 asetuksen ja armahdusmenettelyn laajentumisen vaikutuksesta kuol tuom määrä laski alle puoleen entisestä
->1780 ruotsi-suomessa n 10 kuol tuom vuodessa
rangaistusjärjestelmän lieventyminen mutta toisaalta vankiloiden tilanahtauden vuoksi olot rangaistuslaitoksissa huononivat
-> suuri vaihtelevuus leimallista
1700 lopulla olot vankiloissa tasapuolisen surkeat
eliittivangeilla enemmän vapauksia kuin muilla
heikentyneisiin vankilaoloihin puututtiin 1798 kuninkaallisella kirjeellä
- > määräsi kaikki maanalaiset kolot ja vankiloukot poistettavaksi käytöstä
- > oloista pidettävä huolta
Roomalaisen oikeuden testamenttijärjestelmä
Roomalaisen perhe ja perintöoikeuden leimallinen piirre laaja isäntävalta. Sen alaisuuteen alun perin kuului lapset ja aviopuoliso
Varhaisessa vaiheessa varsinainen perimys tuntematon- perheen päämiehen kuollessa perheyhteisö hajosi ja täysivaltaiset perh jäs muodostivat uuden perheyksikön
Näin muodostuneista perheyksiköistä tuli erityinen omaisuutta hallitseva oikeusyhteisö, consortium
Perheyksiköiden määrä lisääntyi eikä yksit tila voinut tarjota enää tyydyt toimeentulo kaikille
Yhteisön jäsenten suuri lukumäärä myös aiheutti ristiriitoja
Consortium suhteen purkaminen johti herkästi talouskokonaisuuksien pirstoutumiseen joka ei ollut hyvä maatalous yhteiskunnalle
Piti luoda järjestelyjä jossa tila siirtyy kuol tapauksessa vain yhdelle henkilölle omistukseen
Aluksi luovutustoimin inter vivos mutta myöhemmin yleistyi oikeustoimi jossa tietty perheenjäsen määrättiin pääperilliseksi ja muut suljettiin pois perinnöstä
Perilliseksi määrääminen tapahtui erityisessä muodossa testamentum per aes et libram
Talousjärjestelmän kehittyessä menetti testamenttisäännöstön syntymisen päävirke eli maaomaisuuden pirstoutumisen estäminen merkitystään
Kaupan vilkastuessa ja rahajärjestelmän kehittyessä ei maan omistaminen näytellyt enää yhtä keskeistä osaa kuin aiemmin
Maan ohella pääoman omistaminen tuli tärkeäksi yht kun vallan lähteeksi
Tässä tilanteessa pääperill. Määräämiselle ei enää niin suurta tarvetta ja testamenttaaminen muuttuikin vapaammaksi
Suomen suuriruhtinaskunnan valtioelinasetelma. (Letto-Vanamo)
Suomi valtiollisena ja maantieteellisenä kokonaisuutena syntyi Venäjän keisarin Aleksanteri I:n valloitettua 1808-09 Suomen ja päätettyä hallita sitä omana kokonaisuutenaan entisten lakien puitteissa
1808 Aleksanteri I määräsi että suomen asiat oli esiteltävä suoraan hänelle ohi Venäjän ministeriöiden
1809 Aleksanteri tituleerasi itsensä Suomen suuriruhtinaaksi
Suomen maasäädyt kutsuttiin Porvoon valtiopäiville 1809 sodan jatkuessa: suomen hallintoa hoitamaan asetettiin 1.10.1809 hallituskonselii, vuodesta 1816 senaatti
keisari vahvisti suomen perustuslait, kysymys siitä jäivätkö Kustaa III perustuslait voimaan jätettiin tietoisesti avoimeksi
Suuriruhtinaskunnan aikana suomen hallitusjärjestelmä:
Ministerivaltiosihteeri, kenraalikuvernööri ja senaatti
ylinnä keisari-suuriruhtinas joka oleskeli valtakunnan pääkaupungissa pietarissa
-suomen asiat esitteli keisarille suomen valtiosihteeri, vuodesta 1834 ministerivaltiosihteeri
keisarin edustajana suomessa oli kenraalikuvernööri joka oli myös senaatin puheenjohtaja
suomen sisäistä hallitusta ja hallintoa hoiti senaatti joka toimi myös ylimpänä tuomioistuimena
Senaatti jakautui kahteen osastoon 1 oikeusosastoon 2 talousosastoon
-tärkeimmät asiat käsiteltiin plenumissa eli yhteisessä täysi-istunnossa
senaatin jäsenet valitsi ja nimitti keisari
jäsenten toimikausi oli kolme vuotta ja yleensä sitä jatkettiin
ohjesäännön mukaan puolet jäsenistä oli otettava aatelistosta ja puolet muista säädyistä
senaatin talousosaston alaisina olivat toimituskunnat
-alun perin vain valmistelutehtäviä mutta myös päätösvaltaa
senaatti käytti sille uskotuissa asioissa ylintä päätösvaltaa; päätökset se teki keisarin nimissä koska sillä ei ollut muuta valtaa kuin se minkä keisari oli sile uskonut
lisäksi senaatti valmisteli asioita keisarin päätettäväksi mm laki ja asetusehdotuksia
Plenumista kehittyi senaatin keskeinen instituutio
Vahva senaatti on yksi selitys miksi suomella oli mahd. omaleimaiseen kehittymiseen venäjän yhteydessä
Suomalainen tuomioistuintoiminta ennen 1600-luvun reformeja Letto-Vanamon mukaan. (Letto-Vanamo)
ennen 1600 luvun muutoksia keskeisimmät tuomioistuintoimintaa koskeneet säännökset sisältyivät keskiajalta peräisin olleisiin Kristoferin maanlakiin ja Maunu Eerikinpojan kaupunkilakiin
Kuninkaanrauha-instituutio, rauhan rikkomista koskevilla määräyksillä keskusvalta tunkeutui sukujen väliseen oikeuteen
kruunusta tuli mahdollisen oikeudenloukkauksen asianosainen
Puuttuminen koston korvanneen hyvityksen suuruuteen, vähitellen varsinaisten rangaistusten säätäminen ja lopulta keskusvallan osallistuminen menettelyyn, jossa hyvityksestä ja rangaistuksesta päätetään ja päätös pannaan täytäntöön
varhaisimmista maakuntalaeista puuttui käräjäkaari kokonaan, ja uudemmissakin maakuntalaeissa suuri joukko menettelyllisiä määräyksiä sisältyy yks. oikeudellisiin tai rikosoikeudellisiin säännöksiin
Yksityisen ja julkisen oikeuden eron puute
Oikeuden ja prosessin sovintoluonne
verrattaessa Kristoferin maanlain (1442) ja vanhemman Maunu Eerikinpojan maanlain säännöksiä, monet käräjäkaaren määräyksistä oli kokonaan uusia
- muuten ei paljon uutta mutta käräjäkaaressa yli puolet uutta
- > selittyy; Kristoferin maanlain säätämistä selitettiin kuninkaanvallan kasvulla ja tavoitteilla muuttaa lakia kuninkaan ja häntä tukevan aateliston mukaiseksi
- > pyrittiin syrjäyttämään yksityinen sovintomenettely ja korostamaan ti toimesta tapahtuvaa riidanratkaisua
v 1540 kuninkaallinen säännös: kiellettiin rikosten yksityinen sopiminen, silti sovintoja tehtiin edelleen
TItoiminnan arkaistiset piirteet säilyivät ennen 1600 pros. uudistuksia
Varhaisin oikeudenkäyttö keskittyi käräjille, joilla asekuntoiset miehet päättivät yhteisistä asioista - oikeudellisista ja hallinnollisista
Kristoferin maanlaissa säädettiin kihlakunnankäräjistä ja laamanninkäräjistä sekä kuninkaallista tuomiovallan käyttöä edustaneista tutkintakäräjistä
- laissa säädettiin kolmesta käräjäajasta (talvi, kesä ja syyskäräjät, ja vähimmäismäärästä asukkaita joiden piti olla kihlakunnankäräjillä läsnä
käräjärahvaan joukosta valittiin lautakunta
Kristoferin maanlaki tuntee menettelyn jolla riidan tai rikoksen osapuoli kutsuttiin käräjiille
- lähellä asuvan vastaajan haastoi tuomari todistajien läsnäollessa ja
2 muutoin kantaja tuomarilta saamiensa kahden paikkakunnalla vakinaisesti asuvan miehen kanssa
3 kihlakunnan ulkopuolella asuvaa vastaajaa varten säädettiin erityisestä 3-6 viikon haasteajasta
ensimmäisen ja toisen haasteen laiminlyömisestä sakotettiin
ellei vastaaja tullut kolmansillekaan käräjille ->tuomittiin pääasiassa
-> kaupunkilaki sisälsi siis neljän haasteen menettelyn
varhaisen oikeudenkäyntimenettelyn keskeisin todistelukeino oli vala
-> suuremmissa jutuissa myötävannojien valalla vahvistettiin
-» Aineellisella totuudella ei ollut merkitystä
Kristoferin maanlaissa lautakunta todistelukeinona, eräissä jutuissa pystyi julistaa as os syylliseksi tai syyttömäksi
Analysoi vankilalaitoksen ja vankeusrangaistuksen asemaa ja kehitystä 1600- ja 1700- luvulla. /
(Letto-Vanamo)
vankilalaitoksen varsinaiset alkujuuret 1600-luvulla
kun lääninhallinto perustettiin, maaherrat saivat muun ohella tehtäväkseen rangaistusten toimeenpanon valvonnan
- > maaherrat vaativat talonpoikia perustamaan ns. pitäjänkistoja
- vanhimmat kistat käsittivät pelkän maakuopan, jota reunusti muutama hirsikehikko ja jonka päälle oli asetettu katto
- ikkunoita tai lämmityslaitteita ei ollut
- kista oli surkea luola, jonka pohjalle usein tihkui kylmä ja samea vesi
samaan aikaan ensimmäisten pitäjänkistojen kanssa syntyivät lääninvankilat
-järjestelmän pohjana olivat linnojen vankilat, jotka siirtyivät maaherrojen vastuulle
1600-luvun puolivaiheissa alettiin rakentaa lääninvankiloita niihin lääneihin, joissa ei ollut linnaa
Varhaiselle vankeusrangaistukselle oli ominaista, että vangin kohtelu oli suoraan sidottu hänen sosiaaliseen asemaansa
- aateliset ja säätyläiset sijoitettiin parhaisiin vankitiloihin ja omin kustannuksin pystyivät parantamaan olojaan
- mm. perhe ja palveluskunta mukaan vankilaan
rahvaaseen kuuluvien vankien, erityisesti kahlevankien tilanne todella surkea (tosin heitä vähän tuohon aikaan)
v. 1734 laissa vankeus ensi kertaa yleisenä laissa mainittuna päärangaistuksena
se oli lievin rangaistuslaji, joka tuomittiin vähäisistä rikoksista ja osallisuudesta eri rikoksiin
-vankeusajan pituudesta ei ollut yleisiä määräyksiä
tavallista vankeutta ankarampi vesileipävankeus, jota pidettiin lähinnä ruumiinrangaistuksena
ankarin 1734 laissa vankeuden muoto oli työ kuninkaan linnassa
- vain miehille
lisääntyneestä käytöstä huolimatta vankeus ei vielä v 1734 laissa ollut mitenkään keskeinen rangaistusmuoto
kosto ja kidutus edelleen kattavina yleisperiaatteina
Vankeus->vesileipävankeus->työvankeus
a) Rikos sukuyhteiskunnassa Suomessa. (Letto-Vanamo). /
Sukuyhteiskunnassa sukujen keskinäiset suhteet olivat samanlaisia kuin valtioiden kesken nykyään.
sukujen yläpuolelle kohoavaa voimaa - keskusvaltaa - ei ollut
vähän sama kuin kv oikeudessa nykyään, oikeussuhteet olivat diplomatiaa politiikkaa ja kaupankäyntiä, ei niinkään oikeutta sanan nykyisessä merkityksessä
alkeellisin rankaisun luonteinen toimenpide oli verikosto
- > kohdistui rikoksentekijään itseensä ja hänen kaikkiin sukulaisiinsa
- > vaara että verokosto laajenee hallitsemattomaksi sukuvainoksi
- sukusotien estämiseksi tai lopettamiseksi alettiin varhain käyttää sovintomenettelyä ja siihen liittyvää sovintosakkoa
- > tapaoikeuteen perustuva sovintosakko ei tullut koskaan pakottavaksi oikeudeksi koska loukatulla oli aina mahdollisuus käyttää myös suoraa kostoa.
sovintosakko, silloin kun sitä käytettiin, määrättiin sukujen yhteisessä kokouksessa (käräjillä)
-> ei varsinainen rangaistus vaan aineelline korvaus kärsitystä vahingosta
vähitellen eri oikeudenloukkaukset hinnoiteltiin ja niille vakiintui kiinteät taksat
-> kehittyi nykyisen sakkorangaistuksen suuntaan
sukuyhteiskunnassa sovintosakon päätarkoitus aiheutetun vahingon korvaaminen ja kostotoimenpiteiden välttäminen
- Sovintosakon ohella sukuvainoja koetettiin estää julistamalla rikoksentekijä rauhattomaksi.
- > suku joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä luopui suojelemasta jäsentään, jolloin loukattu suku saattoi kohdistaa koston häneen ilman vastakoston pelkoa
sukujen sisällä oikeudenloukkauksiin reagoiminen lievempää, koska muuten oman suvun voima olisi heikentynyt
Kaiken kaikkiaan sukuyhteiskunnan oikeus koostui kahdesta osatekijästä, 1. kostosta, joka on myöhempie rangaistusten esimuoto ja 2. sakosta joka oli keino välttää kosto sekä korvaus koetuista menetyksistä
rauhattomaksi julistaminen oli osa koston kategoriaa, väline, jolla kosto suunnattiin oikeaan kohteeseen
Itsenäisen Suomen sosiaalilainsäädännölliset pääuudistukset ennen 1950-lukua ja niiden syyt. (LettoVanamo)
Murroksen vuosikymmenet:
1930 luvun lama avasi oven vähittäiselle siirtymiselle kohti teollistuneen yhteiskunnan oloja ja sen mukanaan tuomaa nykyaikaista sosiaaliturvaa
- talouslama, 2 hävittyä sotaa ja niiden jälkeinen jälleenrakennuksen kausi
Kansalaissodan jälkeen ensimmäisiä asioita oli valtiollisten olojen järjestäminen.
-> Hallitusmuoto 1919
Aikakautta, joka alkoi kansalaissodasta ja päättyi säännöstelytalouden purkamiseen 1950-luvun lopulla, voidaan pitää murroksen vuosikymmeninä Suomen sosiaalilainsäädännön kehityksessä.
Maan pääelinkeino, maatalous, jatkoi muuntumistaan pienviljelijävaltaiseen suuntaan, puu ja paperi löysivät tiensä länsimarkkinoille ja maan luonnonvarat suojeltiin ns. rajoituslakien avulla ulkolaiselta omistukselta.
Sitten tuli sota ja alkoi metalliteollisuuden nousu, joka rauhan tultua vain kiihtyi, ensin sotakorvausten ja sitten tavaranvaihtoon perustuvan Neuvostoliiton kaupan johdosta.
Samalla ajanjaksolla myös: 1930-luvun alun talouslama, keskustavasemmistoisen politiikan esiinmarssi muutamaa vuotta myöhemmin, kaksi hävittyä sotaa, niitä seurannut edustuksellisen demokratian laajentuminen koko vasemmiston kattavaksi, ay-liikkeen ja työmarkkinapolitiikan esiinmarssi, säännöstelytalouden päättyminen ja lopulta yhä syvempi sitoutuminen Euroopan markkinoille.
Sosiaalilainsäädännön alueella kiireisimmät asiat pyrittiin ratkaisemaan yksityisoikeudellisen lainsäädännön avulla.
työelämän sääntelemiseksi säädettiin työsopimuslaki, joka teki työntekijöistä sopimuskumppaneita työnantajaan nähden, ainakin muodollisesti.
yksinhuoltajien ongelmien lievittämiseksi säädettiin au-lapsilaki ja kansalaissodan jälkeen jättämien orpojen huollon ja elatuksen turvaamiseksi säädettiin ottolapsilaki
pohjoismaiden esikuvan mukaisesti säädettiin avioliittolaki, joka mm. kumosi miehen edusmiehisyyden vaimoonsa nähden
-> patriarkaalisuus väistyi työ- ja perheoikeudellisista suhteista.
merkittävimmät julkisoikeudelliset säännökset koskivat köyhäinhoitoa ja yleistä oppivelvollisuutta
terveydenhuollon sektorilla radikaali terveydenhoitolaki ja sitä täydentävä terveydenhoitosääntö (=asetus), joilla tähdättiin puhtaan veden, pilaantumattomien elintarvikkeiden sekä terveellisen elin- ja työympäristön takaamiseen yksityiskohtaisilla valvontanormeilla.
Kuolleisuuden, etenkin korkean lapsikuolleisuuden vähentäminen ja terveyden edistäminen olivat kovia argumentteja
1930-luvun alun talouslama jätti köyhimmän kansanosan ilman työtä ja toimeentuloa
talouslaman jälkeen -> ensimmäinen sos. ls. uudistus koski laman kourissa romahtanutta työttömyyskassajärjestelmää (1934)
Sen jälkeen julkisen huollon erityislait: lastensuojelulaki, alkoholistilaki, ja irtolaislaki
kansaneläkelaki 1937
sodan (1939-1944) jälkeen kuntien ohella myös valtio yhä laajemmin sosiaali ja terveydenhuollon palvelujen järjestäjäksi ja tuottajaksi
sodan jälkeen myös työvoimapoliittiset toimet:
nuoret pyrittiin saamaan koulutukseen ja naiset kotiin synnyttämään = väestö- ja työvoimapoliittiset toimet yhdessä
sota loi tarpeen myös invalidihuollon ja sotaorpojen huollon järjestämiseen
Kuninkaalliset rauhanlait
Kuninkaalliset rauhanlait olivat ensimmäisiä koko valtakuntaa koskevia lakeja
rauhanlakien kautta kuningas ja keskusvalta pyrkivät kahteen tavoitteeseen
1 tunkeutumaan syvemmälle sukuoikeuden vyöhykkeelle
2 nousemaan maakunnallisten johtomiesten yläpuolelle
rauhanlait olivat merkkinä kuninkaallisen keskusvallan kasvusta
perusteena, että kuningas puuttui aikaisemmin yksityisten ja sukujen välisiin asioihin oli “kuninkaan rauha”
kuninkaan rauha oli aluksi sidottu kuninkaan persoonaan, eli rauhan rikkominen oli kyseessä vain, kun rikos kohdistui suoraan kuninkaaseen tai hänen seurueensa jäseniin
- > vähitellen rauhanpiiri ulotettiin koskemaan myös sitä aluetta, jolla kuningas oleskeli - eli siellä tehdyn rikoksen katsottiin loukkaavan paitsi rikoksen uhria myös kuningasta itseään
- > > viimeinen kehitysvaihe, rikolliset teot katsottiin loukkaavan sekä uhria että kuninkaan rauhaa, riippumatt keneen rikos kohdistui tai missä se oli tehty
Rauhan rikkoutumisen kautta kuninkaasta tuli rikoksen asianosainen
kuninkaallisten rauhanlakien rikkomisesta seurauksena oli rauhattomaksi julistaminen eli lainsuojattomuus
- > kuka tahansa sai surmata rikoksentekijän
- ero sukuoikeuteen siinä ,että lainsuojattomuus astui voimaan vasta laissa säädetyn määräajan kuluttua umpeen
rauhattomaksi julistamisen seurauksena rikoksentekijän irtain omaisuus jaettiin kuninkaan, oikeusyhteisön ja asianomistajan kesken
Suomessa ensimmäiset koko valtakuntaa koskevat yleiset lait
Kuninkaalliset rauhanlait olivat avanneet tietä koko valtakuntaa koskeville määräyksille
1300-luvun puolivälissä annettiin ensimmäiset koko valtakuntaa koskevat yleiset lait:
Maunu Eerikinpojan maanlaki ja Maunu Eerikinpojan kaupunginlaki
Kristoferin maanlaki (maanlain uudistus) kuningas Kristoferin, julkaistiin 1442
Kristoferin maanlaki antamisen syynä ilmeisesti että vanhan lain “tarkistaminen” teki samalla mahdolliseksi sännösten muuttamisen valtaa janoavien ryhmien eli kuninkaan sekä maallisen ja kirkollisen ylimystön etujen mukaiseksi
Vaikka koko valtakuntaa koskevat yleiset lait, niitä ei alettu autom. noudattaa.
-> keskusvallan heikkous näkyi siinä, että lait erityisesti maaseudulla tulivat hitaasti yleiseen käyttöön
Sakon valtakausi
koko keskiajan, 1400- ja 1500-luvun vaihteeseen asti rangaistusjärjestelmää hallitsi sakko.
vaikka maanlait saattoivat määrätä rikoksen ainoaksi seuraamukseksi kuol.rang. käytännössä sekin yleensä muutettiin tuomioistuimissa sakoksi
kun keskusvalta ja kuningas ulottivat valtaansa tuomioistuimiin, sakko muutti luonnettaan
as. omistajan osuus aleni ja suvulle maksettava summa oli maanlaeista jo kadonnut
- > vastaavan osuuden sakkorahojen jaossa valtasivat oikeusyhteisö ja kuningas sekä kirkko niissä asioissa jotka kuuluivat kirkon tuomiovallan piiriin
Maunu Eerikinpojan ja Kristoferin maanlakien mukaan tahallisista rikoksista tuomitut sakot menivät yleensä kolmijakoon: kuninkaalle, oikeusyhteisölle (kihlakunta tai kaupunki) ja as. om.
-> pelkistäen, kuningas keräsi provisiota oikeudenhoidosta
Sukuyhteisö koitti kiertää kuninkaalle menevän osuuden maksamisen
- > Jotta kuningas ja keskusvalta varmistivat oikeudenhoidollisten tavoitteiden toteutumisen, ne pyrkivät rekrytoimaan sukuyhteiskunnan johtajat osaksi valtajärjestelmää
- > > Esim nimismiehen virka: syntyi 1400-luvulla, tehtävänä yleisen järjestyksen ylläpitäminen ja käräjien järjestäminen ja kuninkaan etujen valvominen käräjillä
Ankaran rikosoikeuden aika
Kehitys 1600-luvulla
Kuninkaan asema ja keskusvalta vahvistuivat ja siirryttiin integraatiopolitiikasta vaatimusten ja pakon tielle
uskonpuhdistus - kuningas siirsi kirkon omaisuuden itselleen ja kirkon itsenäinen tuomiovalta suurelta osin katosi
talollisväestö ja maaseudun rahvas köyhtyi
-> rikosoikeudesta tuli vahvasti alempiin yhteiskuntaryhmiin suuntautunut vallankäytön muoto
tuomioistuimista tuli valvonta- kontrolli- ja terrorikoneisto
Eerik XIV patentti törkeistä rikoksista 1563: samasti toisiinsa Jumalan käskyt ja esivallan pyrkimykset- rikokset olivat syntejä jumalaa vastaan
-> maallisten pyrkimysten taakse taivaallinen auktoriteetti
ajatusrakennelmaa tehosti kirkon julistama teokraattinen sovitusoppi, jonka mukaan synnit oli sovitettava kuolemalla
kehitys huipentui 1608 jolloin raamatullisen Mooseksen laki nostettiin välittömäksi oikeuslähteeksi
-> kuol. rang. seurauksena yli 70 eri rikoksesta
rikoslakia lievennettiin
- kuninkaan myöntämän armahduksen tai
- hovioikeuksien toimeenpaneman leuteraation kautta
Rikosoikeus siis ankaroitui kahdesta syystä:
- Tietoinen kontrollin kiristäminen -> kuol. rang. lisääminen
- Köyhtynyt rahvas ei kyennyt maksamaan sakkoja
Ruumiin- ja häpeärangaistukset yleistyivät nimenomaan sakolle vaihtoehtoisena muuntorangaistuksena
1600-luvulla syntynyt keskitetty hallinto- ja tuomioistuinlaitos mahdollisti läpi yhteiskunnan toteutetun johdonmukaisen terrorin
Vuoden 1734 laki jatkoi samaa julmaa henkeä, kuol. rang. laissa mainittu 68 rikoksen seuraamuksena
haluttiin pitää kiinni ankaran rangaistusjärjestelmän pelotusvaikutuksesta
- Uutta 1734 laissa että vankeus ensi kertaa yleinen päärangaistus
revisio-oikeus
kuninkaan persoonallisen tuomiovallan ja tämän nimissä toimineen hovioikeuden keskinäinen suhde määriteltiin v 1615 oikeudenkäyntijärjestyksessä
as os joka oli tyytymätön kuninkaallisen hovioikeuden ratkaisuun, saattoi viedä asian kuninkaan itsensä käsiteltäväksi
mikäli hakemus hyväksyttiin, oikeusalamainen sai revisioedun
edun saaminen riippuvainen kuninkaan armosta, hovioikeuden tuomioon ei mahdollista hakea muutosta vars. muutoksenhakukeinoilla
tälle ratkaisutoiminnalle kehittyi nimitys revisio-oikeus
hovioikeuksien varhaiset vaiheet
Svean hovioikeus perustettiin 1614
-> oikeudenkäyntiordinantia
- 1615 oikeudenkäyntisääntö (oikeudenkäyntijärjestys)
1695 oikeudenkäyntijärjestys
v 1614 oikeudenkäyntiordinantiassa määrättiin muutoksenhakumenettelystä
kihlakunnanoikeus -> laamanninoikeus
laamanninoikeus/raastuvanoikeus -> hovioikeus
revisioedusta säätäminen heikensi Svean hovioikeuden asemaa mutta enemmän vaikutti se että samaan aikaan uusia hovioikeuksia perustettiin Turkuun 1623, Tarttoon 1630 ja Jönköpingiin 1634
hovioikeudet tuolloin oikeudellisen elämän keskiössä
hovioikeuksien ratkaisutoiminnalla yhtenäistettiin ja uudistettiin oikeutta
niiden kautta tapahtui myös oikeudenkäytön keskittäminen ja valvonta
hovioikeus ohjasi tuomiopiiriinsä kuuluneiden alioikeuksien toimintaa mm lakien noudattamista ja soveltamista koskeneilla kiertokirjeillä
v 1615 oik. käyntijärjestyksessä hovioikeudelle määrättiin oikeus ja velvollisuus tarkistaa sille vuosittain lähetettävät alioikeuksien pöytäkirjat
hovioikeus oli paitsi kuninkaan myös aateliston tuomioistuin
- näkyi hovioikeuksien kokoonpanossa (aatelisilla enemmistö)
hovioikeus käsitteli myös ensimmäisenä asteena suurimman osan aatelistoa koskevista jutuista
Svean hovioikeuden perustamisen myötä luotiin ensimmäistä kertaa kiinteä oikeusastejärjestys
Lautakunnat oikeushistoriassa
Lautakunnan toiminta todistuskeinona ja sen tehtävät ja asema jääneet epäselväksi
Varmalta näyttää, että aluksi lautakunta asetettiin vain yhtä juttua varten ja niin että kumpikin osapuoli sai vaikuttaa sen kokoonpanoon
seuraavassa vaiheessa sama lautakunta istui koko käräjien ajan ja lopulta pysyvämmin
lautakunta alkanut korvata varsinaisen käräjärahvaan ja alkanut istua sisällä käräjätuvassa tuomarin kanssa yhteisen pöydän ympärillä
varsin varhain lautamiesten lukumääräksi vakiintunut 12
Kristoferin maanlaissa käräjäkaari ilmentää lautakunnan asemaa todistelukeinona
-> lautakunta saattoi julistaa as os syylliseksi tai syyttömäksi
mikäli ei yksimielinen, syytön oli se jonka 7 lautakunnan jäsentä julisti syyttömäksi
suom. alioikeuksien 1600-luvun pöytäkirjoja tarkasteltaessa nähdään että lautakunnasta oli tullut tuomioistuimen pysyvä osa
Voidaan todeta että aluksi lautakunta ilmeni jonkinlaisena todistuskeinona, mutta vuosisadan kuluessa yhä useammin ottamassa osaa myös oikeuskysymyksen ratkaisemiseen
ylipäätään lautakunnan aktiivisuus näkyi silloin, kun oli kyse jonkinlaisesta kohtuuharkinnasta esim vahingonkorvauksesta tai sopimusvelvoitteista
lautakunta mainittiin jutun ratkaisijana tuomarin rinnalla v 1734 laissa oik käymiskaaressa
