Virologia tenttiharjoittelu Flashcards
Influenssaviruslääkkeet
- Oseltamiviiri, tsanamiviiri, peramiviiri: neuraminidaasin estäjiä
- amandatiini: epäselvä
- baloksaviiri: viruksen mRNA:han vaikutus
Tarkemmin:
Oseltamiviiri, tsanamiviiri, peramiviiri
- Vaikutusmekanismi: neuraminidaasin estäjiä
- Lyhentävät influenssan kestoa 1-1,5 vrk, jopa 3-4 vrk
- Indikaatio: influenssa A ja B
- Haitat: -
- Muuta: Oseltamiviiri p.o., tsanamiviiri inhalaationa, peramiviiri i.v.
- Erittyvät: munuaisten kautta
Amantadiini
- Vaikutusmekanismi: antiviraalinen vaikutusmekanismi ei ole vielä lopullisesti selvitetty
- Indikaatio: influenssa A:n profylaksia (ennaltaehkäisy)
- Haitat: Kävelyhäiriöt, keskittymisheikkous, masennus, sekavuus, hallusinaatiot, Unettomuus, vapina, Pahoinvointi
-Muuta: Vanha lääke, jolle influenssavirukset resistenttejä → käytetään nykyään vain Parkinsonin taudissa
Baloksaviiri
- Vaikutusmekanismi: vaikuttaa viruksen mRNA:n transkriptioon
Neulanpistotapaturma työntekijälle
- varmista ettei pääse tapahtumaan uudestaan, 5 min veden alla + saippua, 2 min alkoholihaude
- riskinarvio ja näytteet: potilaasta “neulanpistopaketti, lähde” joka sisältää S-HCVAb, S-HBcAb, S-HbsAg sekä S-HIVAgAb (eli hep-C, hep-B-core !antibody!, hep-B-surface !antigen! ja HIV). Työntekijästä otetaan o-näyte ennen suojausta. Jos potilas on tartuttava jonkin viruksen osalta, niin työntekijältä testataan “neulanpistopaketti, kohde”.
- Tämän jälkeen edetään kunkin infektiotaudin vaatimalla tavalla.
HOITO
Hepatiitti B:n kohdalla aloitetaan hepatiitti B-immunoglobuliini ja HBV-rokotesarja, jos työntekijä on rokottamaton. HIV:n kohdalla konsultoidaan infektiolääkäriä ja aloitetaan PEP-lääkitys 1-2 tunnin kuluessa. Hepatiitti C:n kohdalla seurataan serologiaa ja maksa-arvoja työterveyshuollossa. Nykyisin hep-C:en hyvät lääkkeet (yli 90% paranee). Lisäksi täytyy tehdä työtapaturmailmoitus.
Hepatiitti diagnostiikka
A) HAV-tartunta osoitetaan vasta-ainetestillä (HAVAb). Akuutissa vaiheessa tuore tartunta voidaan osoittaa IgM-luokan vasta-aineilla. IgG-luokan HAV-vasta-aineet kertovat aiemmin sairastetusta taudista.
B) Akuutissa taudissa todetaan verenkierrossa jo ennen vasta-aineiden ilmaantumista viruksen pinta-antigeeniä (HBsAg, s = surface). HBV-tartunta osoitetaan toteamalla vasta-aineita viruksen ydintä vastaan (HBcAb, c = core). Tartunnan alkuvaiheessa todetaan myös IgM-luokan vasta-aineita. Akuutissa taudissa s-antigeenia (HBsAg) on todettavissa noin kuuden kuukauden ajan, minkä jälkeen tapahtuu serokonversio, jolloin verenkiertoon ilmaantuu HBs-vasta-aineita (HBsAb) ja HBsAg kääntyy negatiiviseksi. Tämä kertoo potilaan toipuneen infektiosta. Mikäli HBsAg jää positiivikseksi (> 6 kk), on kyseessä krooninen B-hepatiitti, jolloin sairastanut jää viruksen krooniseksi kantajaksi.
HBeAg-positiivisuus viittaa viruksen aktiiviseen replikaatioon. Tällöin puhutaan kroonisesta aktiivisesta hepatiitista. HBV-DNA-määritys on nykydiagnostiikassa noussut serologisten testien rinnalle, ja sillä voidaan osoittaa verenkierrossa olevien viruskopioiden määrä. Viruksen replikaatioaktiivisuus korreloi seerumin HBVDNA-pitoisuuteen. Suuri HBV-DNA-pitoisuus (yli 106 IU/ml) ja HBeAg-positiivisuus ovat merkki suuresta tartuttavuudesta.
C) HCV-tartunta osoitetaan vasta-ainetestillä (HCVAb). Akuutissa vaiheessa on osoitettavissa myös IgM-luokan vasta-aineita. HCV-infektion selvittämiseksi on aina tehtävä myös HCV-nukleiinihapon osoitustesti, jolla selvitetään, onko tauti parantunut vai kroonistunut, jolloin veressä on osoitettavissa viruskopioita.
D) HDV-tartunta osoitetaan vasta-ainetestillä tai virusantigeenejä toteavilla testeillä verestä.
E) HEV-tartunta todetaan vasta-aineiden osoitustestillä.
Kansallinen rokoteohjelma
- rotavirusrokote (RV)
- poliorokote (IPV)
- tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote (MPR)
- vesirokkorokote
- HPV-rokote.
Lisäksi riskiryhmiin kuuluvat saavat vielä
6. influenssarokotteen
7. HAV- ja HBV-rokotteet
8. TBE-rokotteen.
Miten rokotteet voidaan karkeasti jakaa sen mukaan, minkälaisia viruspartikkeleita ne sisältävät?
Rokotteet voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri tyyppiin sen mukaan, minkälaisia viruspartikkeleita ne sisältävät.
1) Eläviä heikennettyjä viruksia sisältävät rokotteet
Tähän rokoteryhmään kuuluvat MPR, rotavirusrokote, vesirokkorokote sekä influenssarokote. Elävää virusta sisältävän rokotteen kehitystyö on hankalaa. Lisäksi näillä rokotteilla todetaan hieman enemmän haittavaikutuksia kuin muilla rokotetyypeillä. Elävää virusta sisältävä rokote aktivoi elimistössä vasta-ainetuotannon lisäksi myös soluvälitteisen immuunipuolustuksen sekä limakalvovasteet.
2) Inaktivoituja viruksia sisältävät rokotteet
Tähän rokoteryhmään kuuluvat HAV, polio sekä TBE. Rokotteen kehitystyö on suoraviivaisempaa kuin eläviä viruksia sisältävän rokotteen. Tämä rokotetyyppi aktivoi elimistössä vasta-ainetuotannon, mutta ei muita elimistön immuunipuolustukseen kuuluvia osia. Pelkällä vasta-ainetuotannolla saavutetaan riittävä immuunivaste, mutta usein rokotteesta joudutaan antamaan enemmän kuin yksi annos, jotta vaste saavutetaan.
3) Virusten puhdistettuja antigeenejä sisältävät rokotteet
Tähän rokoteryhmään kuuluvat HBV, influenssa sekä HPV. Näiden rokotteiden kehitystyö on suoraviivaisempaa. Siksi on esimerkiksi mahdollista kehittää joka vuosi uusi influenssarokotus. Tämä rokotetyyppi aktivoi elimistössä vasta-ainetuotannon, mutta ei muita elimistön immuunipuolustukseen kuuluvia osia. HBV:n ja HPV:n kohdalla tarvitaan enemmän kuin 1 annos, jotta saavutetaan riittävä rokotevaste.
Influenssa A rakenne
vaipallinen helikaalinen -ssRNA -virus
Sen genomi koostuu 8 erillisestä RNA-segmentistä, jotka koodaavat sekä virusgenomia että sen rakenne- ja pintaproteiineja esim. hemaglutiniini sekä neuraminidaasi. Viruksen genomissa tapahtuvat muutokset aiheuttavat muuntelua näissä sen pinnan antigeeneissä, mikä mahdollistaa viruksen nopean muuntelun ja sen, ettei ihminen pysty kehittämään riittävää risti-immuniteettia eri viruskantojen välille. Tämän takia influenssa aiheuttaa epidemioita vuosittain.
Käänteiskopioijaentsyymi
tehtävänä on kääntää viruksen RNA-muodossa oleva genomi DNA:ksi
Kongenitaalinen infektio
Infektio, jonka lapsi voi saada ennen syntymäänsä äidiltä istukan kautta. Tärkeimpiä raskauden aikaisia infektiota, jotka voivat olla vaarallisia lapselle ovat kuppa, toksoplasma, parvorokko ja CMV.
Laumasuoja
Tarkoittaa tilannetta, jossa väestöstä riittävän suuri osa on rokotettuja tiettyä tautia kohtaan, jolloin rokottamattomatkin ovat suojassa tältä taudilta. Se, milloin laumasuoja saavutetaan, vaihtelee eri infektioiden välillä.
MPR-rokote
Tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokote. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävä rokote, joka antaa suojan kaikkia edellä mainittuja infektioita vastaan. Kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan. Kaksi annosta annetaan lapsille 12kk:n ja 6v:n iässä.
Rabies
virus joka aiheuttaa ihmisellä vesikauhu-infektion (eläimillä puhutaan yleensä raivotaudista).Virus tarttuu eläimen puremasta ihmiseen syljen välityksellä. Elimistössä se kulkeutuu aksoneita pitkin keskushermostoon ja aiheuttaa vakavia oireita. tartunta johtaa aina kuolemaan ellei sitä osata hoitaa nopeasti oikein. Ehkäisyyn on kehitetty rokote.
+ssRNA-genomi
Virusgenomi, joka koostuu yksisäikeisestä positiivisesta RNA:sta. Positiivisesta RNA:sta voidaan suoraan tuottaa lähetti-RNA:ta.
Vasta-aineiden aviditeetti
Aviditeetti tarkoittaa antigeenin ja vasta-aineen välisen sidoksen voimakkuutta. Aviditeetti kasvaa, mitä kauemmin infektiosta on aikaa (ensitartunnassa matala/heikko), kypsyy hitaasti, jää pysyvästi korkealle, ja sen avulla voidaankin kartoittaa primaari-infektion ajankohta.v
TBE
puutiaisaivokuume, zoonoosi, flavi-viruksien välittämä (punkin kautta). Rokoteprofylaksia. Virusdiagnostiikka serologia: IgM & IgG
viremia
viruksen esiintyminen veressä
Eläviä heikennettyjä viruksia sisältävät rokotteet 4kpl
MPR, rotavirusrokote, vesirokkorokote sekä influenssarokote
Inaktivoituja viruksia sisältävät rokotteet
HAV, polio sekä TBE
Virusten puhdistettuja antigeenejä sisältävät rokotteet
HBV, influenssa sekä HPV
mitä yhteistä gastroenteriittivirusten rakenteessa ja miksi tämä ominaisuus niille tärkeä
Kaikkien gastroenteriittivirusten tulee kestää mahan hapanta pH:ta. Tämän takia ne ovat vaipattomia, mikä mahdollistaa paremman selviytymisen ihmisen rs-kanavassa.
gastroenteriittivirukset 5 kpl
Noro-, rota-, sapo-, adenovirus, astrovirukset
