Tentti Flashcards
Penetranssi
Geneettisen ominaisuuden / taudin ‘läpituleminen’:
Vaikka taudille altistava geenimutaatio löytyisi, kaikki geenivirheen kantajat eivät välttämättä sairastu (epätäydellinen penetranssi)
Toisin sanoen, esim. vanhemmalla voi olla tautigeeni, mutta joss se ei ole aiheuttanut mitään oireita, tauti ei olisi ‘penetroinut’
Tällaista tilannetta kutsutaan epätäydelliseksi penetranssiksi, jossa siis tarkoitetaan tilannetta, jossa vallitseva ominaisuus ei tule ilmi, vaikka henkilöllä on taudin aiheuttava geenivirhe. Tämän takia jossakin suvussa saattaa kahden sairaan välisessä sukupolvessa olla terve henkilö. Suvussa saatetaan sanoa, että geeni on “hypännyt sukupolven yli”. Tosiasiassa geeni on periytynyt normaaliin tapaan sukupolvesta toiseen, mutta sen penetranssi on epätäydellinen.
Vaihteleva ekspressio
Mutaatio voi myös aiheuttaa eri henkilöillä erilaisen oirekuvan (vaihteleva ekspressio). Sairaus ei siten esimerkiksi ole yhtä vakava kaikilla sukulaisilla. Jopa sisaruksilla saattaa olla erilaiset oireet, vaikkakin sama tauti.
Esimerkiksi neurofibromatoosi 1 -tautia sairastavilla henkilöillä on useimmiten melko lieviä oireita, mutta joidenkin potilaiden sairaus saattaa olla vaikea tai jopa uhata henkeä. Toisilla puolestaan oireet voivat olla niin vähäiset, että he pitävät itseään terveenä. Tällöin puhutaan geenin ekspression vaihtelusta eli siitä, että geenin vaikutus ilmiasuun vaihtelee.
Pleiotropia
Geenin pleiotropia tarkoittaa että se voi aiheuttaa hyvin erilaisia oireita eri elimissä.
Vaihtelevalle ekspressiolle tuo omaa lisäväriään vielä se, että osa geeneistä on pleiotrooppisia eli ne aiheuttavat hyvin erilaisia oireita eri elimissä. Niinpä jollain neurofibromatoosi 1 -tautia sairastavalla vaikein oire voi olla skolioosi, toisella kouluvaikeudet ja kolmannella keskushermoston kasvaimet.
Toinen esimerkki: Marfan: oireita sydämessä (mm. aortan repeämä yleinen hoitamattomana), tuki-ja liikuntaelimistössä (luun liikakasvu, akanodaktylia, skolioosi, pitkät raajat) sekä silmäoireita (linssiluksaatio)
Alleelinen heterogeenisyys
Saman taudinkuvan saattaa aiheuttaa erilaiset mutaatiot geenin aivan eri osissa
“Geenissä voi olla tapahtunut hyvinkin erilaisia mutaatioita, mutta kaikki mutaatiot aiheuttavat silti samaa tautia.
Marfanin syndroomassa tiedossa yli 2000 mutaatiota”
Lokusheterogeenisyys
Saman taudinkuvan saattaa aiheuttaa erilaiset mutaatiot aivan eri geeneissä eri puolilla kromosomistoa
“Mutaatio voi olla tapahtunut eri lokuksessa. Silti näistä kaikista aiheutuu sama tauti. Polykystinen munuaistauti on hyvä esimerkki”
De novo-mutaatiot
Jos henkilö ei ole perinyt tautigeeniä kummaltakaan vanhemmaltaan, vaan se on syntynyt siittiön tai munasolun muodostumisen yhteydessä, on kysymyksessä uusi eli de novo -mutaatio.
Uudet mutaatiot ovat erityisen silmiinpistäviä juuri autosomisissa dominanteissa taudeissa, koska ne tulevat heti näkyviin: terveet vanhemmat saavat yllättäen sairaan lapsen. Tällöin todennäköisin selitys on uusi mutaatio yhdessä sukusolussa. Ilman geenitutkimusta on kuitenkin mahdotonta sulkea pois sitä epätodennäköisempää mahdollisuutta, että tautigeeni olisi olemassa jo toisella vanhemmalla, mutta se ei olisi aiheuttanut mitään oireita eli ei olisi penetroitunut. Uuden mutaation vuoksi tauti periytyy sairastuneesta lapsesta eteenpäin vallitsevan periytymisen sääntöjen mukaan.
Geneettinen antisipaatio
Sairauden vaikeutuminen sukupolvittain
Esim. myotoniset dystrofiat , Huntingtonin tauti, fragiili-X
Toisin sanoen ilmiö, jossa geneettisen oireyhtymän siirtyessä seuraavalle sukupolvelle, sen oireet ilmenevät aikaisemmin. Usein oireet myös pahenevat.
Ituratamosaikismi
Kaikki tai osa vanhemman sukusoluista (iturata) on mutatoitunut, mutta somaattiset solut eivät, jolloin lapsi ilmentää tautia, mutta vanhempi ei * Terveillä vanhemmilla voi siten olla useita sairaita lapsia
X-inaktivaatio
X-kromosomin inaktivaatio tai nk. lyonisaatio (engl. X-chromosome inactivation (XCI), lyonization) tarkoittaa tilannetta, jossa toinen naisen perimässä olevista X-kromosomeista inaktivoidaan eli sen geenejä ei käytetä geenien luentaan. X-kromosomin inaktivaatio takaa, että molemmilla sukupuolilla on käytössään yhtäläinen määrä X-kromosomaalisia geenejä ja että naisilla X-kromosomin geenituotteita ei ilmene ylen määrin miessukupuoleen nähden, mistä voisi olla haittaa.
Se kumpi naisen kahdesta X-kromosomista eri kudoksissa vaimennetaan, määräytyy alkion kehityksen aikana ja on täysin sattuman varaista. Yleensä tytöillä/naisilla sekä isältä että äidiltä perittyjä X-kromosomeja käytetään geenien luentaan eri soluissa ja kudoksissa tasapuolisesti (50 % ja 50 %).
X-kromosomin inaktivaatio on peruuttamatonta ja pysyvää. Lisäksi se siirtyy solun jakautuessa myös kaikille sen tytärsoluille. Poikkeuksen tähän sääntöön tuovat ainoastaan kypsyvät munasolut, joissa X-kromosomin inaktivaatio puretaan ja uudelleen ohjataan.
Mitä poikkeuksia X-kromosomin inaktivaatiossa voi tapahtua?
Osa inaktivoidun X-kromosomin geeneistä voi myös välttää inaktivaation ja pysyä aktiivisina. Ilmiöstä käytetään termiä X-kromosomin inaktivaation välttäminen. Tällaisia geenejä arvioidaan olevan X-kromosomissa noin 15-25 %.
Lisäksi X-kromosomin inaktivaatio voi olla vinoutunutta. Tällöin äidiltä perittyä X-kromosomia saatetaan lukea esimerkiksi 80 % ja isältä perittyä 20 %, 50 % & 50 % sijaan tai toisin päin.
Vähäinen vinouma on melko yleistä. Vinouma on huomattava silloin kun toinen X-kromosomi on inaktivoituneena 5%:ssa soluja, ja toinen on aktivoituneena 95%:ssa soluja. Jos tuossa aktiivisessa X-kromosomissa on peittyvästi periytyvä geenivirhe, peittyvästi periytyvä X-kromosominen sairaus aiheuttaa oireita myös naisella, vaikka yleensä tällainen sairaus tulee ilmi vain miehillä.
Yhdistelmäheterotsygootti
Saman geenin molemmat alleelit sisältävät erilaisen sairautta aiheuttavan mutaation
Hemitsygootti
Geenistä on vain yksi toimiva kopio solussa. Esim. miehet ovat hemitsygoottisia X-kromosomin geenien suhteen.
Konsangviniteetti
Verisukulaisuus. Vanhemmat ovat keskenään kolmannet serkut tai sitä lähemmät sukulaiset. Liittyy sisäsiittoisuuteen.
Toisin sanoen, Polveutua samasta esi-isästä/verisukulainen
Fenokopio
Samanlainen tautityyppi voi syntyä täysin eri syistä. Esim. kohonnut verenpaine
Yksilöllä tietylle genotyypille karakteerisiä piirteitä, ilman kysyistä genotyyppiä; piirteet kehittynyt ympäristön vaikutuksesta
Monosomia
Kromosomien jakautumishäiriö, jonka seurauksena toinen kromosomipareista puuttuu
Esim. Turnerin oireyhtymä (45,X)
Trisomia
Kromosomien jakautumishäiriö, jossa yhtä kromosomia on 3kpl.
Esim: 21-trisomia (Downin oireyhtymä)
Polyploidia
Polyploidialla tarkoitetaan koko yksinkertaisen kromosomiston esiintymistä useampana kuin kahtena kappaleena. Polyploidia on ihmisellä harvinainen ja johtaa lähes poikkeuksetta sikiökehityksen pysähtymiseen tai varhaisvaiheessa tapahtuvaan raskauden keskeytymiseen (3n = triploidia, 4n = tetraploidia)
Aneuploidia
Yksittäisen kromosomin poikkeavaa lukumäärää kutsutaan nimellä aneuploidia:
Epätyypillinen määrä kromosomeja (esim. 45 tai 47)
yhden kromosomin ylimääräisyyttä kutsutaan trisomiaksi, ja yhden kromosomin puuttumista monosomiaksi. Ihmisellä monosomia on erittäin harvinainen, eikä niitä ole tavattu elävänä syntyneissä lapsissa tai abortoituneissa sikiöissä. Poikkeuksen muodostaa sukupuolikromosomin monosomia Turnerin oireyhtymässä (45, X). Trisomiaa sen sijaan esiintyy ihmisellä kaikissa 23 kromosomiparissa, mutta ainoastaan kromosomien 8, 9, 13, 18 ja 21, sekä sukupuolikromosomien X ja Y ylimääräisyyttä on tavattu elävänä syntyneissä lapsissa.
Uniparentaalinen disomia
Tilanne jossa molemmat kopiot kromosomista tulevat samalta vanhemmalta
Mosaikismi
Kun geneettinen muutos on vain osassa henkilön soluista, puhutaan mosaikismista. Mosaikismin osuudet (%) voivat vaihdella kudoskohtaisesti.
Mosaikismi saa alkunsa hedelmöityksen ja varhaisen alkion kehityksen aikana, tai myöhemmin elämän aikana syntyneen mutaation seurauksesta, joka monistuu solun tytärsoluihin tietyissä kudoksissa. Mosaikismin syntyyn ei voi vaikuttaa.
Somaattinen mutaatio
Mutaatio joka tapahtuu somaattisessa solussa, ei periydy
Heritabiliteetti vs Heriditeetti
Periytyvyys vs Perinnöllisyys
Heritabiliteetti saa arvoja väliltä 0–1 tai 0–100 %, saatu yleensä kaksoistutkimuksista. Kuvaa siis kuinka merkittävä osuus perimällä on jonkin sairauden synnyssä. Tutkii, kuinka paljon piirteiden variaatio johtuu geeneistä eikä ympäristötekijöistä
J
“Todennäköisyys, että tauti tai piirre kulkee suvussa (esim. sinisilmäisyys)
Fragiili X -oireyhtymä
Periytymistapa: X-kromosomaalinen vallitseva
Yleisyys:
Pojilla 1/5 000
Tytöillä 1/10 000
Fragiili X -oireyhtymä on yleisin yhden geenin mutaatiosta johtuva kehitysvammaisuutta aiheuttava sairaus. Oireyhtymä on pojilla vaikeampi kuin tytöillä, joille mutaatio ei välttämättä aiheuta oireita lainkaan.
Fragiili X -oireyhtymän tärkein ilmentymä on kehitysvammaisuus, joka on pojilla yleensä keskivaikea tai vaikea ja tytöillä lievä. Lapsena potilaat ovat usein velttoja ja ärtyisiä tai apaattisia. Liikunnallinen kehitys on hidasta, ja liikkuminen on ikätasoa kömpelömpää. Myös puhe kehittyy hitaasti ja on pitkään epäselvää, änkyttävää ja toistavaa. Leikki-iässä oireistoa hallitsevat ylivilkkaus, lyhytjännitteisyys, varauksellinen ja pelokas suhtautuminen uusiin tilanteisiin ja välttelevä katsekontakti, joka usein herättää epäilyn autismista. Monilla on aggressiivisia kohtauksia, tic-liikkeitä ja maneereita, kuten käsien räpyttelyä, puremista tai heijaamista. Joka viidennellä esiintyy epileptisiä kohtauksia. Tavallisia ovat myös lievät sidekudosoireet, mm. tyrä, skolioosi, sydämen läppien muutokset ja aortan tai keuhkovaltimon tyven laajentuma.
Lapsina useimmat potilaat ovat kookkaita ja lievästi makrokefalisia. Otsa on korkea ja leveä. Korvalehdet ovat suuret ja siirottavat (kuva 3). Iän karttuessa kasvot pitenevät ja leuka työntyy eteenpäin. Aikuispituus, murrosiän kehitys ja hedelmällisyys ovat normaalit. Noin 80 %:lla miespotilaista on suuret kivekset.
Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Koulutuksen, kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen avulla pyritään helpottamaan potilaan selviytymistä. Mahdolliset oheissairaudet, kuten nivelongelmat, skolioosi, läppäviat ja epilepsia, hoidetaan asianmukaisesti. Sairautta ei pidetä etenevänä, eikä se lyhennä elinikää.
Fragiili X -oireyhtymä johtuu lähes poikkeuksetta FMR1-geenin CGG-toistojakson laajentumasta, joka voi periytyä esi- tai täysmutaationa. Esimutaatiossa toistojaksoalue on epästabiili, mutta geeni on edelleen aktiivinen ja ilmentyy jopa voimakkaammin kuin normaali geeni. Muutos ei aiheuta fragiili X -oireyhtymän oireita, mutta osalle esimutaation kantajista kehittyy vanhuudessa Parkinsonin tautia muistuttava etenevä neurologinen sairaus ja osalla esimutaation naispuolisista kantajista vaihdevuodet alkavat varhain. Täysmutaatiossa geeni on sammunut ja geenituote puuttuu.
Kun mutaatio periytyy äidiltä, lapsi saa sen sukupuolesta riippumatta 50 %:n todennäköisyydellä. Täysmutaatio periytyy äidiltä aina täysmutaationa, ja esimutaatio muuttuu täysmutaatioksi sitä todennäköisemmin, mitä enemmän toistojaksoja siinä on. Pojille täysmutaatio aiheuttaa aina sairauden. X-kromosomin sattumanvaraisen inaktivaation vuoksi täysmutaation perineistä tytöistä puolet on oireettomia, neljännes lievästi ja neljännes vaikeammin kehitysvammaisia. Isältä mutaatio periytyy aina tyttärille. Fragiili X -oireyhtymä voi esiintyä myös ns. mosaiikkimuotoisena, jolloin potilaan joissakin soluissa on esi- ja toisissa täysmutaatio. Mosaiikkimuotoisen fragiili X -oireyhtymän oireet ovat lievemmät kuin klassisen sairauden.
Epäily fragiili X -oireyhtymästä syntyy tavallisesti oireiden ja mahdollisesti suvussa aiemmin todettujen tapausten perusteella. Diagnoosi varmistetaan mutaatiotutkimuksella. Samoin löytyvät myös suvun oireettomat esi- tai täysmutaation kantajat. Sikiö- ja alkiodiagnostiikka ovat mahdollisia.
Sukupuun laatiminen
- Aloitetaan kysyjästä itsestään
- Laajennetaan sisältämään potilaan sukulaiset (lapset, vanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset)
- Sisarukset sijoitetaan ikäjärjestykseen ja aviopareissa mies tavallisesti vasemmalle.
- Sukulaisten puolisoja ei yleensä merkitä sukupuuhun.
- Myös potilaan, hänen äitinsä ja lähisukulaistensa keskenmenot, kuolleena syntyneet ja imeväisiässä kuolleet lapset ja heidän kuolinsyynsä kirjataan.
- Diagnoosin kannalta tärkeitä saattavat olla nimenomaan kuolleet sukulaiset, myös lapsuusiässä kuolleet, jotka potilas helposti unohtaa mainita, ellei niitä erikseen kysytä.
Miten familiaalisessa hyperkolestrolemiassa vaikuttaa onko potilas homo- vai heterotsygootti geenin suhteen?
Tyypillisesti dominanttia tautia sairastavat henkilöt ovat heterotsygootteja, eli heillä on tautia aiheuttava mutaatio toisessa kyseisen geeniparin geenissä.
Joissakin dominanteissa taudeissa yksilön ilmiasu on aivan samanlainen riippumatta siitä, onko hän heterotsygootti vai harvinainen homotsygootti perittyään tautimutaation sekä isältään että äidiltään. Näin on esimerkiksi Huntingtonin taudissa.
Joissakin dominanteissa taudeissa sen sijaan potilaan taudinkuva on huomattavasti vaikeampi, mikäli hän on homotsygootti vallitsevasti periytyvän mutaation suhteen, kuten on esimerkiksi familiaalisessa hyperkolesterolemiassa (FH). FH-mutaation suhteen heterotsygoottisten yksilöiden seerumin kolesterolipitoisuus on selvästi lisääntynyt ja sepelvaltimotaudin riski keski-iässä on huomattava, kun taas harvinaisten homotsygoottisten potilaiden kolesteroliarvot ovat vieläkin korkeammat ja hoitamattomina he menehtyvät sepelvaltimotautiin jo lapsina.