Stahl: Afasiapotilaiden puheterapia Flashcards
Mitä Stahlin artikkelissa tutkittiin?
Intensiivisen puheterapian tehokkuutta afasiapotilaiden hoidossa. Haluttiin määrittää päiväkohtaisen harjoittelun määrää ja terapiajakson pituutta.
Mikä on aiempien tutkimusten mukaan riittävä puheterapiamäärä hyvien tulosten saamiselle?
5-10 h
Mihin kahteen pulmaan stahlin artikkelissa haetaan vastausta?
Saadaanko korkean intensiteetin (yli 10h) harjoittelulla parempia tuloksia?
Mikä merkitys on terapiajakson kokonaispituudella?
Mitä terapiamuotoa stahlin artikkelin tutkimuksen osallistujat saivat?
ILAT
Stahl: Miten monta osallistujaa ja millä kriteereillä tutkimuksessa oli?
- 30 osallistujaa
Mukaanottokriteerit: - afasiadiagnoosi (AAT:llä todettuna)
- kroonistuneita oireita vähintään 1v. infarktin jälkeen
- Saksa äidinkielenä
- oikeakätisyys
Stahl: Mitkä oli tutkimukseen osallistujien poisjättämiskriteerit
- afasian taustalla aivovaurio tai aivoja rappeuttava sairaus
- vakavat ei-verbaaliset kognitiiviset ongelmat (palikkatesti)
- vakavat korjaamattomat näkö- ja kuulo-ongelmat
- muut hoitamattomat sairaudet
- intensiivinen SLT 2 vuoden aikana ennen tutkimuksen alkua
Stahl: Miten tutkittavat jaettiin ryhmiin? Minkälaisiin ryhmiin?
Tietokone ohjelma arpoi kahteen 15 hengen ryhmään.
- 4 h/päivä, 12 h/viikko
- 2 h/päivä, 6 h/viikko
Stahl: Miten interventio (ILAT) käytännössä toteutettiin?
Kolmen potilaan ryhmissä harjoiteltiin kommunikointia kuvakorttien avulla.
- objektikuvakortteja
- jotain tekemistä esittäviä kuvakortteja
- piti pyytää omaa korttia vastaavaa korttia toisilta osallistujilta
- vaikeustasoa säädettiin potilaiden oireiden mukaan
- 336 kuvaa, 12 kortin pakoissa eli yhteensä 28 korttipakkaa
Stahl: Mitä eri vaikeustasoja harjoittelukorteissa oli saatavilla?
Kortit oli jaettu sen mukaan miten yleisesti sanat esiintyvät kielessä eli joko korkea, matala tai normaali esiintyvyys.
Lisäksi oli huomioitu samankaltaiset sanat (ball, wall), merkitykseltään samaan kategoriaan kuuluvat sanat, tekemistä merkitsevät sanat (korkea, matala normaali esiintyvyys)
Stahl: Saiko terapeutti antaa vihjeitä ILAT:n aikana?
Sai antaa semanttisia vihjeitä eli sanan merkitystä kuvaavia, kuten ”voisitko ojentaa minulle esineen, jolla leikataan?”,
Ei saanut antaa foneemisia eli esim. sanan alkuäännettä tai grafeemisia eli kirjoitettuja vihjeitä.
Stahl: Miten pitkään hoitojakso kesti ja millaisia vaiheita siinä oli?
4 viikkoa ja sisälsi 2 kahden viikon intensiivistä terapiajaksoa. Yhdessä viikossa oli 3 terapiapäivää.
Stahl: Miten paljon intensiivinen ryhmä sai yhteensä terapiaa?
48 tuntia (3x4x4)
Stahl: Missä aivoalueilla kaikilla tutkimukseen osallistujilla oli vaurioita?
Vasemmalla puolella aivojen otsa-, ohimo- ja päälakilohkossa
Stahl: Missä eri vaiheissa tutkimusta tehtiin mittauksia?
T0 kaksi viikkoa ennen terapiaa
T1 päivää ennen 1. terapiajaksoa
T2 päivä 1. terapiajakson jälkeen
T3 päivä toisen terapiajakson jälkeen
Stahl: Mikä oli tutkimuksissa ensisijainen mittari?
AAT ja siitä käytettiin neljää osatestiä kuudesta: token testi, nimeäminen, toisto ja ymmärtäminen
Stahl: Mitä käytettiin tutkimuksen toisena testinä?
ACT - action communication test
Potilaan pitää osata nimetä ja pyytää todellisia tavaroita pöydällä.
Pragmaattista puolta tuo esille, oirekeskeinen
Stahl: Miten testien tuloksia käsiteltiin tilastollisesti?
Molempien testien tuloksien keskiarvoista tehtiin standardoituja, normaalisti jakautuneita arvoja.
Toistetuille mittauksille tehtiin varianssianalyysi, jossa tarkasteltiin onko eroa aikapisteiden välillä ja onko eroa ryhmien välillä.
Kyseisten muuttujien vaikutus tuloksiin kontrolloitiin: ero taitotasossa ennen terapiaa ja mahdollinen aiemmin toteutettu SLT
Stahl: Millä aikaväleillä tapahtui tilastollisesti merkitsevää muutosta ensisijaisen mittarin (AAT) mukaan?
T1-T2 molemmissa ryhmissä sekä myös molempia ryhmiä yhdessä tarkasteltaessa
T2-T3 molempia ryhmiä yhdessä tarkasteltaessa
T1-T3 molemmissa ryhmissä sekä myös molempia ryhmiä yhdessä tarkasteltaessa
Stahl: Millä mittausväleillä tuli tilastollisesti merkitsevää muutosta ACT-mittarilla mitattuna?
T1-T2 molemmissa ryhmissä sekä yhdessä että erikseen tarkasteltuna
T2-T3 vain keskiverto intensiteetin ryhmässä tapahtui kehitystä, mutta ei ryhmiä yhdessä tarkastellessa
T1-T3 tapahtui kehitystä keskiverto intensiteetin ryhmässä sekä ryhmiä yhdessä tarkastellessa
ACT:llä mitattuna T2-T3 väli oli myös yhteydessä ryhmään: korkean intensiteetin ryhmän tulokset heikkenivät (ei til merkit) ja keskivertointensiteetin ryhmän tulokset paranivat tilastollisesti merkitsevästi
Stahl: Mitkä olivat keskeiset johtopäätökset AAT:n osalta?
- Tilastollisesti ja kliinisesti merkitsevää tulosten paranemista molempien terapiajaksojen aikana.
- ei lisähyötyä yli 2 h päivittäisistä sessioista
- 2 viikon lisäys terapiajakson tehostaa intensiivistä puheterapiaa
Stahl: Mikä on hebbiläinen periaate (Hebbian principles) ja miksi sen epäiltiin olevan ristiriidassa tulosten kanssa?
Hebbiläisen periaatteen mukaan toistomäärä vahvistaa hermosolujen yhteyksiä ja siksi periaatteessa isomman harjoittelumäärän olisi pitänyt tuoda parempia tuloksia. Tuo ei kuitenkaan poista kattovaikutuksen mahdollisuutta. Mikä on raja päiväkohtaiselle tehostumiselle. Aiemmissa tutkimuksissa myös havaittu, että kun asiasta tulee tuttua tarkkaavaisuus vähenee sekä dopamiinilääkityksen ja intensiivisen SLT:n aiheuttaneen kattovaikutusta.
Stahl: Miten paljon kirjoittajien kokemuksen mukaan keskimääräisesti annetaan puheterapiaa viikossa tällä hetkellä terveydenhuollossa?
3h
Stahl: Mikä mahdollinen ongelma oli tulosten yleistettävyydessä?
Sovellettu terapiamuoto (ILAT) oli kommunikatiivis-pragmaattinen (communicative-pragmatic) eikä tuloksia välttämättä voi siksi yleistää muihin terapiamutoihin. Tosin kirjoittajien mielestä ei kuitenkaan ole selkeää syytä, miksi ei voisi yleistää.
Jossakin aiemmassa tutkimuksessa myös ILAT osoittautui paremmaksi toiseen terapiamuotoon nähden.
Stahl: Mitkä olivat ACT-mittarin tuloksista tehdyt johtopäätökset?
Tulosten ero ei todennäköisesti johtunut ryhmien oireiden erosta ennen terapiaa, sillä korkean intensiteetin ryhmässä näytti olevan vähän enemmän tilaa (ei tilast.merkit.) tulosten nousulle.
Tulos yhtyy aiempaan RCT-tutkimukseen, jossa optimaalisimmat tulokset saatiin keskiverto intensiteetin terapialla 6h/viikko
Syyksi sille, että vain keskiverto intensiteetin ryhmässä tuli kehitystä toisella terapiajaksolla ehdotetaan, että jos tietty tuntimäärä ylittyy tulee väsymystä ja saavutetun hyödyn siirtyminen arkeen häiriintyy.
Stahl: Mitä jatkotutkimusaiheita kirjoittajat mainitsivat?
Mitä vaikutuksia olisi jos päivittäistä harjoittelumäärää vähennettäisi lisää? Tässä keskiverto oli 6h/ viikko
Mitä tapahtuisi jos terapiajakson pituutta muutettaisiin suuntaan tai toiseen?
Keskiverto intensiteetin terapian optimaalisuus kaipaa vielä lisää tutkimustukea.
Stahl: Mitä hyötyä kirjoittajat näkevät tutkimuksesta terveydenhuollolle?
- näytettiin toteen, että pienempi päivittäinen tuntimäärä on riittävä
- se terveydenhuollon kannalta helpompi toteuttaa ja halvempaa
