Kpl 2-4 Flashcards
Planetaariset ilmiöt
Maapallolla esiintyvät ilmiöt, jotka johtuvat maan liikkeistä avaruudessa. esim. vuodenaikojen sekä yön ja päivän vaihtelu ja coriolisilmiön aiheuttama liikkeiden suunnan kääntyminen
Kaamos (Mikä ja missä)
Aika jolloin aurinko ei päivälläkään nouse horisontin yläpuolle. Esiintyy napapiirien ja napojen välisillä kalottialueilla
Kalottialue (mikä ja missä)
Valaistusvyöhyke, jolla on vähintään yksi yötön yö ja kaamospäivä. Pohjoiskalotti pohjoisen napapiirin ja pohjoisnavan väliin jäävä alue. Eteläinen kalotti eteläisen napapiirin ja etelänavan väliin jäävä alue.
Keskileveydet
Kääntöpiirin ja napapiirin väliin jäävät valaistusvyöhykkeet, joille auringon säteilyä tulee ympäri vuoden, mutta ei koskaan kohtisuoraan ylhäältä päin.
Tropiikki
Valaistusvyöhyke, joka jää kääntöpiirien väliin. Auringon säteily osuu maanpinnalle kohtisuoraan vähintään yhtenä päivänä vuodessa.
zeniitti
Taivaanlaella oleva piste, joka on kohtisuoraan havainnoitsijan yläpuolella.
Tähtivuorokausi
Aika, joka maalta kuluu yhteen pyörähdykseen kuvitellun akselinsa ympäri. Pituus 23h 56 min
Aurinkovuorokausi
Aika, joka kuluu siihen, että Aurinko Maan yhden pyörähdyksen jälkeen näkyy uudelleen samassa suunnassa. Pituus 24h
UTC
Koordinoitu yleisaika, joka on sama kuin Lontoon Greenwichin kautta kulkevan 0-pituuspiirin ympärillä olevan aikavyöhykkeen aika.
Coriolisilmiö
Johtuu Maan pyörimisestä. Maanpinnan suuntaiset liikkeet kaartuvat pohjoisella pallonpuoliskolla oikealla ja eteläisellä pallonpuoliskolla vasemmalle.
Vuorovesi-ilmiö
Merien vedenpinnan säännöllinen nousu ja lasku. Aiheuttavat Maan, Kuun ja Auringon vetovoimat sekä Maan pyörimisliike
Vuoksi ja Luode
Vuoksi: Merenpinnan nousu, joka tapahtuu Kuun ja Auringon vetovoimien vaikutuksesta.
Luode: Merenpinnan lasku, joka tapahtuu Kuun ja Auringon vetovoimien vaikutuksesta
Aurinkotuuli
Hiukkassäteily, joka lähtee Auringon koronasta. Koostuu lähinnä elektroneista ja protoneista
- Troposfääri
Ilmakehän alin kerros noin 0-10 km:n korkeudella merenpinnasta. Lämpötila ja ilmanpaine laskevat troposfääristä ylöspäin mentäessä
- stratosfääri
Ilmakehän kerros noin 10-50 km:n korkeudella. Runsaasti otsonia. Auringon säteilyn imeytyminen otsonimolekyyleihin lämmittää ilmakehää, joten stratosfäärissä lämpötila nousee ylöspäin mentäessä.
- termosfääri
Ilmakehän kerros noin 90-500 km:n korkeudella. Vaihtuu yläosastaan vähitellen eksosfääriksi. Lämpötila noin 2000 C, mutta aine on erittäin harvaa.
Homosfääri
Ilmakehän alaosa noin 100 km:n korkeudelle asti maanpinnalta. Kaasukoostumus on tasalaatuista ja sekoittunutta.
Otsonikerros
Runsaan otsonin esiintymä stratosfäärissä (2.) noin 15-25 km:n korkeudessa. Otsonikerrokseen imeytyy suurin osa Auringosta tulevasta ultraviolettisäteilystä.
Otsonikato
Stratosfäärin (2.) otsonimäärän väheneminen. Otsonikato lisää maanpinnalle tulvan UVB-säteilyn määrää. Otsonikatoa aiheuttavat erityisesti ihmisen ilmakehään päästävät CFC-yhdisteet ja halonit
Tuuli
Ilman liike korkeapaine -> matalapaine
Planetaariset tuulet
Pysyvät tuulet, jotka puhaltavat pysyviltä korkeapaineen alueilta matalapaineen alueille. Tasoittavat maapallon lämpötilaeroja
Päiväntasaajan matalapaine
Pysyvä matalapaineen alue tropiikissa. Aurinko paistaa alueelle kohtisuoraan ja lämmittää maanpintaa. Lämmin ilma kohoaa ylöspäin ja syntyy matalapaineen alue.
Hepoasteiden korkeapaine
Korkeapaineen alue, joka muodostuu, kun päiväntasaajalta troposfäärin (1.) yläosaan noussut ilma laskeutuu alas maanpinnalle noin 30. leveysasteiden tienoilla.
Pasaatituulet
Planetaariset tuulet, jotka puhaltavat hepoasteiden korkeapainealueilta päiväntasaajan matalapaineen alueelle. Pohjoisella pallonpuoliskolla puhaltaa koillispasaati ja eteläisellä kaakkoispasaati.
Polaaririntama
Ilmamassojen kohtauspaikka, jossa napa-alueen kylmä ilmamassa kohtaa hepoasteilta tulevan lämpimän ilmamassan.
Suihkuvirtaus
Voimakas ilmavirtaus troposfäärin (1.) yläosassa. Suihkuvirtauksessa ilma virtaa 55-110 m/s. Lentokoneet hyödyntävät näitä itä-länsisunntaisia virtauksia.
Monsuunituulet
Alueelliset vuodenaikaistuulet, joita esiintyy Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa, Guineanlahden rannikolla, Meksikonlahdella, Australina pohjoisosissa. Johtuvat maan ja meren erilaisesta lämpenemisestä. Talvella esiintyy yleensä kuiva mantereelta puhaltava talvimonsuuni ja kesällä sateita mereltä tuova kesämonsuuni
Konvektiosade
Aiheutuu maanpinnan lämpenemisestä. Syntyy, kun lämmennyt ilma kohoaa ylemmäs, jolloin se viilenee ja vesihöyryn tiivityminen alkaa
Kumpuaminen
Veden pystyvirtaus meren tai järven pohjalta kohti pintaa
Kylmä merivirta
virtaa vettä napa-alueilta päin kohti päiväntasaajaa
Kylmä rintama
Ilmamassojen rajakohta, jossa kylmä ilma työntyy lämpimän ilman alueelle ja pakottaa lämpimän ilman kohoamaan ylöspäin
Lämmin merivirta
Merivirta, jossa virtaa vettä päiväntasaajalta päin kohti napa-alueilta.
Lämmin rintama
Ilmamassojen rajakohta, jossa lämmin ilma kohoaa hitaasti kylmän ilmamassan päälle.
Merivirta
Meren pintaosien vaakasuora ja suhteellisen pysyvä virtaus, jonka planetaariset tuulet aiheuttavat. Merivirran syvyys on yleensä noin 100 metriä ja leveys voi olla satoja kilometrejä.
Orografinen sade
Sade, joka syntyy, kun vesihöyry alkaa tiivistyä ilman kohotessa jonkin maastossa olevan esteen, esimerkiksi vuoren, takia
Pystyvirtaus
Pystysuuntainen veden liike, jonka aiheuttavat esimerkiksi veden tiheys- ja lämpötilaerot. Veden kumpuaminen ylös ja vajoaminen alas ovat pystyvirtauksia.
Rintamasade
Sade, joka syntyy, kun kaksi erilaista ilmamassaa kohtaa. Rintaman kohdalla vesihöyry alkaa tiivistyä, kun lämpimämpi ilma kohoaa ja viilenee.
Syvänmeren virtaus
Tapahtuu syvällä, lähellä merenpohjaa
Termohaliinikierto
Meriveden eri virtausten kokonaisuus, joka perustuu lämpö- ja suolaisuuseroihin. Termo viittaa lämpötilaan ja haliini suolaisuuteen.
Vesikehä, hydrosfääri
Maapallon vesien muodostama kokonaisuus, johon kuuluvat meret, pintavedet, maaperän vedet ja pohjavedet. Vesikehään luetaan kuuluviksi myös jäätiköt ja pysyvä lumi sekä ilmakehän vesi ja vesihöyry.
