Finanssioikeus

Question 1

1. Tulolähdejako ja sen verotuksellinen merkitys. Anna esimerkki.

Answer 1

Tulolähde on suomalaisessa verotuksessa esiintyvä käsite. Verotusta varten verovelvollisen tulot jaetaan tulolähteisiin, joista lasketaan kustakin verot erikseen. Tulolähteet ovat: elinkeinotoiminnan tulolähde (EVL-tulo), maatalouden tulolähde (MVL-tulo) ja henkilökohtainen tulolähde eli muun toiminnan tulolähde (ns. TVL-tulo). Kunkin tulolähteen tulos lasketaan erikseen oman verolakinsa mukaisesti. Henkilökohtaisen tulon verotusta säätelee Tuloverolaki, elinkeinotulon verotusta Laki elinkeinotulon verottamisesta ja maataloustulon verotusta Maatilatalouden tuloverolaki.

Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa. Maataloutena pidetään maa- ja metsätalouteen liittyvää toimintaa kuten viljelyä ja tuotantoeläinten kasvatusta. Ne toiminnot, jotka eivät kuulu elinkeino- tai maataloustulolähteisiin, kuuluvat henkilökohtaiseen tulolähteeseen ja verotetaan tuloverolain mukaan. Kellä tahansa verovelvollisella voi olla kaikki kolme tulolähdettä, sillä lähdejako ei riipu yhtiömuodosta. Yksityishenkilöllä henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat esimerkiksi eläke- ja palkkatulot.

Tulolähdejaon merkitys

Kunkin tulolähteen tulos lasketaan erikseen ja myös ilmoitetaan omalla veroilmoituslomakkeellaan. Toisen tulolähteen tappiota ei saa vähentää toisen tulolähteen voitosta.

Tulolähdejaottelulla on merkitystä esimerkiksi arvopaperikaupassa ja luovutusvoiton verotuksessa. Osakeluovutusten yhteydessä tulolähteen määrittely voi olla ratkaisevaa tulon veronalaisuuden tai tappion vähennyskelpoisuuden kannalta. Elinkeinoverolain mukaan tietyt käyttöomaisuusosakkeiden luovutukset voivat olla täysin verovapaita. Toisaalta tuloverolain mukaan voidaan luovutusvoiton laskennassa käyttää ns. hankintameno-olettamaa, kun taas elinkeinoverolain mukaan ei voida. Tulolähteellä on merkitystä myös siinä, verotetaanko yksityishenkilön arvopaperikaupan tulot ansio- vai pääomatuloina. Myös kiinteistöjen ja huoneistojen vuokratulojen verotuksessa tulolähdejaottelulla on merkitystä.

Esimerkiksi elinkeinotulot ja maatalouden tulot pidetään erillään sen vuoksi, että niiden tuloksen laskentaan sovelletaan niitä koskevia erityisiä, toisistaan poikkeavia säännöksiä. Tulonhankkimistoiminnan luonne ratkaisee sen, minkä verolain mukaan verotettava nettotulo lasketaan. Lähtökohtana on yleensä ollut se, että juridisella muodolla eli sillä, harjoitetaanko toimintaa esimerkiksi osakeyhtiömuodossa, ei ole merkitystä.

Ehkä tunnetuin tällainen lainvalintakysymys on ns. kirvesmiestapaus. Henkilöt - useimmiten rakennusalan ammattityöntekijät - rakentavat itselleen peräkkäin useita omakotitaloja ja käyttävät niitä omana asuntonaan TVL:ssä säädetyn kahden vuoden ajan. He voivat myydä asunnon tällöin verovapaasti. Mikäli tätä säännöstä käytetään hyväksi useamman kerran lyhyessä ajassa, toiminta katsotaan helposti elinkeinotoiminnaksi ja myyntihinnat veronalaiseksi tuloksi. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisissa tapauksissa kolmannen asunnon myynti on elinkeinotuloa.

Question 2

2. Metsätalouden verotus pääpiirteissään?

Answer 2

Metsäverotus

• metsävähennys -> kun ostetaan metsätila, arvo puuston arvoa, maapohjalla sinällään ei arvoa
• menovaraus
• verotusyhtymä (esim. sisarukset omistaa yhdessä metsää)

Myyntituloa verotetaan pääomatulona. Ennen (-92 asti) metsätalouden pinta-alan verotusta, myynti verovapaata, PA:n mukaan 4 veroluokkaa

• huonoa se, että veroja maksettava vaikkei myynyt mitään
• hyvää: myynnistä ei veroa

Nykyään kireämpi verotus koska menee myynnin mukaan. Metsävähennyksen maksimimäärä 60 %. Koko metsän hankintahintaa ei saa vähentää. Huom. myydään puustoa, ei koko tilaa ->johtaa tuplaverotukseen, jos ei oteta huomioon hankintamenon vähennyksenä.

TVL 111§: menovaraus myönnetään metsätalouden PT:stä. Huom. kyseessä ei meno, vaan varaus vastaisia menoja varten. Menovarauksen maksimimäärä 15 % (esim. 16.000 * 0,15 = 2400 -> 16.000 – 2400 = 13 600 (menovaraus)
.
- Miksi? Tulot ja menot ei kohdennu samalle vuodelle (uudistuksen tarve vaihtelee, ojitukset jne)

• omistajalle hyvä, koska saa tehdä vähennyksen etukäteen
• jos menoja ei synny, menovaraus tuloutettava viimeistään seuraavana neljänä vuonna
• tasapainottaa verorasitusta
• HUOM. kun hankintahintaa saanut vähentää verotuksessa, otetaan se huomioon: ei enää esim. 100 000 vaan – 24 000 = 76 000 (tehty yksi vuosittainen menovähennys)
• ei synny niin isoa luovutustappiota, olisi väärin jos syntyisi todellista suurempi luovutustappio jonka saisi vähentää luovutusvoitoista

Yhteismetsä

• verotusyhtymä (verotuksellinen konstruktio, ei oikeushenkilö)
• huom. yhtymä tekee oman veroilmoituksen
• vähennykset ja menovaraukset: yhtymän osapuoli ei vähennä omassa hlökohtaisessa verotuksessa, poikkeus: korkokulut tulonhankkimiskuluina kokonaisuudessaan väh.kelpoinen

Yhteisomistus – onko järkevää?

• verotuksellisesti ongelmallinen
• hallinnointi haastavaa (jos vaaditaan yksimielisyys) hallinnoinnin ulkoistaminen yhtiölle OY ei auta sillä OY ei saa tehdä metsävähennyksiä

Yhteisomistajuus voidaan purkaa vaihdolla -> vaihto realisoi myyntivoittoveron ja varainsiirtoveron (turhia kustannuksia) – monesti järkevämpää omistaa ja hallinnoida erikseen, oma päätäntävalta!
A ja B omistavat neljä metsätilaa yhdessä -> voidaan muodostaa yksi yhteinen tila, vaikka tilat eivät sijaitsisi vierekkäin fyysisesti. Kysymys tällöin yhteisomistajuussuhteen purkamisesta, ei myyntivoittoveroa eikä varainsiirtoveroa. Kysymys ei ole vaihdosta tällöin, koska monesta eri tilasta muodostetaan yksi yhteinen tila. Huom. onko tilojen yhdistäminen veronkiertoa vai hyväksyttävää verosuunnittelua, jos yhteisomistajuus puretaan vähän ajan kuluttua?

Question 3

3. Lahjaverovelvollisuuden syntyminen ja lahjaverotuksen käytännön toteuttaminen?

Answer 3

Velvollisuus suorittaa lahjaveroa alkaa, kun lahjansaaja on saanut lahjan haltuunsa (PerVL 20.1 §). Haltuunotolla tarkoitetaan lahjoituksen täyttymistä siten, että lahjoitus synnyttää oikeusvaikutukset myös suhteessa kolmanteen, esimerkiksi velkojiin.

Kiinteän omaisuuden osalta omistusoikeus, hallintaoikeuden siirrolla ei merkitystä

Milloin alaikäinen on vanhemmiltaan saanut veronalaisen lahjan, katsotaan verovelvollisuuden alkavan silloin, kun lahjoitus on tehty (PerVL 20.1 §). Lahjan haltuunottoajankohdalla ei näissä tapauksissa ole merkitystä.

Lahjansaajan on tehtävä saamastaan lahjasta lahjaveroilmoitus (PerVL 27.1 §). Jos lahjasta ei ole suoritettava lahjaveroa PerVL 19 §:n nojalla, veroilmoitusta ei tarvitse antaa, ellei sitä erikseen vaadita (PerVL 27.2 §). Verovapaasta lahjasta voi tehdä oma-aloitteisestikin lahjaveroilmoituksen. Alaikäisen puolesta lahjaveroilmoituksen tekee hänen huoltajansa taikka hänelle määrätty edunvalvoja. Veroilmoitus on annettava yhtenä kappaleena lahjanantajan asuinpaikan verotoimistoon kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lahja on saatu.

Samalla tavoin kuin perintöverotuksessa, lahjaverotuksessa sovelletaan käyvän arvon periaatetta. Mikäli lahjaan liittyy erilaisia velvoitteita, esimerkiksi hallintaoikeus, vähennetään ne lahjan käyvästä arvosta (ks. s. 47 ss.).

• lahjasta tehtävä lahjaveroilmoitus -> jos ei tee, seuraa veronkorotus
• koulutukseen, kasvatukseen tai elatustarkoitukseen tarkoitetut lahjat voidaan antaa verovapaasti ilman euromääräistä rajaa (ei mahdollisuutta käyttää muuhun, toisaalta kukaan ei valvo tätä) myös tavanomaista koti-irtaimistoa saa lahjoittaa verovapaasti (siinä 40 000 euron kertalahjoitusraja)

Question 4

4. Kuolinpesän verokohtelu?

Answer 4

Kuolinpesää verotetaan henkilön kuolinvuodelta sekä vainajan että pesän tulosta (TVL 17.1 §). Edellä mainitun säännöksen päätarkoituksena on, että vainaja ja kuolinpesä eivät ole tässä vaiheessa vielä erillisiä verosubjekteja. Kuolinpesään sovelletaan tällöin niitä tuloverolain vähennyssäännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu.

Koko verovuoden veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot yhdistetään siten, että kuolinvuodelta toimitettavassa verotuksessa verot maksuunpannaan kuolinpesälle koko verovuoden tulojen perusteella. Jos jo kuolinvuonna toimitetaan perinnönjako tai tehdään joitain muita oikeustoimia, jotka merkitsevät esimerkiksi kuolinpesän lakkaamista, TVL 17.1 §:n säännös syrjäytyy (Räbinä 2001, s. 171).

Vainajan ja kuolinpesän tulojen yhteisverotuksesta huolimatta vainajan kuolinhetki erottelee tulon, joka kuuluu vainajalle, ja tulon, joka kuuluu kuolinpesälle. Tällä erottelulla on merkitystä esimerkiksi verovastuuta koskevia säännöksiä sovellettaessa (ks. VML 52.1 §:n 2 ja 3 kohdat).

Kuolinpesää verotetaan kuolinvuoden jälkeen erillisenä verovelvollisena ilman aikarajoja. Sillä, mitä omaisuutta kuolinpesään kuuluu, ei ole merkitystä kuolinpesän verovelvollisaseman kannalta (ks. esimerkiksi KHO 1972 II 517).

Tämä mahdollistaa myös sen, että kuolinpesään voidaan siirtää esimerkiksi kaupalla sellaista varallisuutta, jonka tuottama tulo halutaan saada erillisen verovelvollisen tuloksi (Räbinä 2001, s. 170).

Jos tällainen hyödyke myydään ennen jakoa tai sen jälkeen, se katsotaan saaduksi vastikkeellisesti silloin, kun sitova sopimus omaisuuden hankkimisesta on tehty (Verohallituksen julkaisu 43.07, s. 105).

Kuolinpesän verotus

• on erillinen verovelvollinen, jota verotetaan sen saamista tuloista (osinkotulot, vuokratulot, myyntivoitot)
• ei erillinen oikeushenkilö
• silti oma erillinen veroilmoitus ja oma erillinen vero

Question 5

5. Henkilö X omistaa osakeyhtiö C Oy:n koko osakekannan. C Oy puolestaan omistaa osakeyhtiö Z Oy:n koko osakekannan. Z Oy:n omistuksessa on pitkään ollut merenrantakiinteistö, joka on perinteisesti toiminut yhtiön työntekijöiden virkistyskohteena. Koska työntekijät ovat kuitenkin alkaneet käyttää kiinteistöä selvästi aiempaa vähemmän, Z Oy on päättänyt myydä kiinteistön. Poikkeuksellisen viihtyisän ja sijainniltaan erinomaisen kiinteistön käypä markkina-arvo on kiinteistönvälittäjien arvioiden mukaan 700 000 euroa. Koska henkilö X on ollut kiinnostunut kiinteistön ostamisesta omaan yksityiskäyttöönsä, Z Oy on myynyt kiinteistön suoraan henkilö X:lle 100 000 eurolla. Kuinka arvioisit toteutunutta kauppaa vero-oikeudellisesti?

Answer 5

29 § (26.6.1998/470)

Peitelty osinko

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.

Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.

Jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Mitä 1 momentissa säädetään osakeyhtiöstä ja sen osakkaasta, sovelletaan vastaavasti muuhun yhteisöön sekä sen osakkaaseen tai jäseneen.

Peitellyn osingon tulolajista säädetään tuloverolaissa. (30.7.2004/721)

33 d § (30.7.2004/716)

Muita osinkotuloa koskevia säännöksiä

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Peitelty osinko on kuitenkin kokonaan veronalaista ansiotuloa, jos peitelty osinko on saatu tämän lain 33 c n 3 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä. (30.12.2013/1237)

Peitellyn osingon verottamisen yhteydessä määrätään yleensä veronkorotus (VML 32§)

• > Yhtiön ja osakkaan verotuksessa
• > Verohallinnon ohje: räikeissä yli- tai alihinnoittelutapauksissa ja jos osakkaan yksityismenoja on kirjattu yhtiön kuluiksi.

Lahjaverotus:

Mikäli omaisuuden luovutushinta on määritelty selvästi alihintaiseksi lahjoitustarkoituksessa, kyseessä ns. lahjanluonteinen kauppa.

PerVL 18§: lahjanluonteisuuden raja: mikäli vastike on enemmän kuin 3/4 käyvästä hinnasta, ei alihintaisuus aiheuta lahjaveroseuraamuksia.

-> Mikäli raja alittuu, vastikkeen ja käyvän hinnan erotusta pidetään kokonaisuudessaan luovutuksensaajan saamana lahjana.

+ OYL mukaan laitonta varojenjakoa, koska ei kuulu laillisiin varojenjakotapoihin ja yhtiöstä poistuu varoja ilman liiketaloudellista perustetta.

Question 6

Mitä tarkoitetaan peitellyllä osingolla ja mitä veroseuraamuksia aiheutuu peitellystä osingosta?

Answer 6

VML

29 § (26.6.1998/470)

Peitelty osinko

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.

Jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus.

Jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Mitä 1 momentissa säädetään osakeyhtiöstä ja sen osakkaasta, sovelletaan vastaavasti muuhun yhteisöön sekä sen osakkaaseen tai jäseneen.

Peitellyn osingon tulolajista säädetään tuloverolaissa. (30.7.2004/721)

TVL

33 d § (30.7.2004/716)

Muita osinkotuloa koskevia säännöksiä

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetusta peitellystä osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. Peitelty osinko on kuitenkin kokonaan veronalaista ansiotuloa, jos peitelty osinko on saatu tämän lain 33 c n 3 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä. (30.12.2013/1237)

Peitellyn osingon verottamisen yhteydessä määrätään yleensä veronkorotus (VML 32§)

• > Yhtiön ja osakkaan verotuksessa
• > Verohallinnon ohje: räikeissä yli- tai alihinnoittelutapauksissa ja jos osakkaan yksityismenoja on kirjattu yhtiön kuluiksi.

Edun antajana pitää olla yhteisö
-> henkilöyhtiöön ei voida soveltaa eikä ole sovellettu

Osingon pitää tulla osakkaan tai tämän omaisen hyväksi rahanarvoisena etuutena osakkuusaseman perusteella
-> myös entinen osakas, jos on osakkaana ollessaan järjestänyt edun itselleen

Pykälän 1 momentin soveltaminen on kaksivaiheinen:

hinnoittelupoikkeama, virhehinnoittelu
-> olennainen poikkeaminen, koska vähäiset poikkeamat ovat verovelvollisten valinnanvapauden piirissä.

Virhehinnoittelu oikaistaan markkinaehtoperiaatteen mukaiseksi.

Pykälän 2 momentin soveltaminen edellyttää veron välttämistarkoituksen toteamista.
-> sitten muodon ja sisällön välinen jännite puretaan verotuksessa sisällön hyväksi siten, että “on jaetut varat tältä osin (todetun veron välttämistarkoituksen osalta) katsotava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Ilmeisyys tärkeää molemmissa tapauksissa.

Tärkeitä soveltamisesimerkkejä kohtuullista korkeampi palkka ja ylihyvitys- sekä aliveloitustilanteet.

Question 7

Tulojen ja menojen jaksottaminen tuloverolain mukaan?

Answer 7

Kysymyksenä se, minkä verovuoden tulona ja menona veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot otetaan huomioon.
-> Nettotulon oikea-aikainen verotus

Henkilökohtaisten tulojen ja menojen jaksottamisen pääsääntö on käteis- eli kassaperiaate

• > tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu tai satu vallintaan, eli verovelvollisen määräysvaltaan.
• > Vallinta = esim verovelvollisen pankkitilille maksettu

Menoon perustuva vähennys tehdään sinä verovuonna, jolloin meno on maksettu.

• > Olemassa joitakin poikkeuksia, esim luovutusvoiton ajallinen kohdistaminen = voitot jaksoteaan sen verovuoden tuloksi, jona luovutus on tapahtunut.
• > suoriteperiaatteen mukainen ratkaisu

Kirjanpitovelvollisen tulot ja menot jaksotetaan elinkeinoverolain jaksottamisperiaatteiden mukaan, vaikka toimintaa muutoin verotetaan TVL:n mukaan
-> liike- ja ammattitoiminnan harjoittajat + OY ja henkilöyhtiöt

Question 8

Velvoitteiden arvostus perintö- ja lahjaverotuksessa. Anna esimerkki!

Answer 8

Velvoitteiden arvostus tulee tyypillisimmillään esille, kun lahjanantaja pidättää itselleen tai kolmannelle taholle hallintaoikeuden (tai käyttö- tai tuotto-oikeuden) lahjankohteeseen taikka vastaavasti testamentintekijä pidättää kolmannelle taholle hallintaoikeuden. Velvoitteen arvostusta joudutaan pohtimaan myös tilanteessa, jossa hallintaoikeuden haltija luopuu hallintaoikeudestaan. Luovutusobjektina voi siten olla pelkkä hallintaoikeus. Käytännössä tällöin arvioidaan sitä, onko hallintaoikeuden luovutus lahja- tai perintöveron alainen saanto.

Velvoitteiden arvostus tulee esille myös muissa yhteyksissä, kuten luovuttajan luovutusvoittoverotuksessa, kun hän pidättää hallintaoikeuden myymäänsä omaisuuteen ja samassa yhteydessä ostajan kannalta kun arvioidaan vastikkeen määrää käypään hintaan (ks. s. 213).

Varallisuuden arvosta saadaan perintö- ja lahjaverotuksessa vähentää erilaisten velvoitteiden arvo, joiden nojalla verovelvollisen tulee kerta kaikkiaan tai aika ajoin toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus taikka antaa jollakin tavoin käyttää hyväkseen verovelvollisen omaisuutta, mikäli verovelvollinen ei saa siitä vastiketta (PerVL 9.3 §). Velvoitteen arvon vähentäminen perintö- ja lahjaverotuksessa edellyttää sen pääomittamista. Käytännössä pääomittamisessa on esiintynyt melkoisesti ongelmia. Ensinnäkin vuotuistuoton määrittäminen on vaikeaa ja toiseksi arvon määräämisen tekee vaikeaksi epätietoisuus velvoitteen kestoajasta, jos velvoite on elinikäinen. Velvoite voi luonnollisesti olla myös määräaikainen.

Pääomittamisen perustaksi on selvitettävä edun todellinen vuotuisarvo. Oikeuskäytännön mukaan pääomituslaskelmassa edun alkamisvuoden todellinen vuosituotto on ratkaisevaa. Vuosituoton määrittämistä ei tulisi sitoa edun alkamisvuoden todelliseen tuottoon ainakaan, jos edun kestoaika on elinikä, vaan määrityksessä olisi pyrittävä tavalla tai toisella ottamaan huomioon mahdollinen tuleva kehitys. Käyvän arvon periaatteesta johtuen velvoitteen vuotuisena arvona pidetään todellista nettotuottoa eli tuottoa, josta on vähennetty siihen liittyvät kustannukset. Sijoitusasunnon osalta tuottona pidetään vuokratuloa.

Kiinteän omaisuuden hallinta- ja tuotto-oikeuden vuosituoton arvona on yleensä pidetty maatalousmaan osalta kyseisen seudun vuokratason mukaan laskettua arvoa. On esitetty, että kun velvoitteen arvo lasketaan käyvän vuokra-arvon mukaan, se johtaa monissa tapauksissa kohtuuttoman korkeisiin arvoihin. Lisäksi monissa tilanteissa käypien arvojen selvittäminen saattaa olla hankalaakin. Tämän vuoksi verotus- ja oikeuskäytännössä käytetään usein myös kaavamaista arvostuskäytäntöä. Kaavamaisen arvostuskäytännön periaateratkaisuna verotuskäytännön kannalta on pidetty seuraavaa ratkaisua.

KHO 1987 B 624. Perintöverotuksessa perilliselle tulevan omaisuuden arvosta vähennettävää lesken hallintaoikeuden arvoa laskettaessa vahvistettiin vuotuiseksi tuotoksi, kun otettiin huomioon omaisuuden laatu ja tuottavuus, viisi prosenttia omaisuuden arvosta.

Viisi prosenttia on verotuksessa kohtuullisen vallitseva tuottokerroin silloin, kun asumisoikeuden pidättänyt maksaa itse asuinhuoneiston yhtiövastikkeen. Vapaa-ajan asuntojen osalta käytetty prosentti on vaihdellut arvioidun käytön mukaan. Yleisesti käytetty prosentti on ollut kolme. Viime aikoina on ollut kuitenkin suuntaus pienentää tuottoprosenttia, varsinkin silloin kun kysymys on ollut lähisukulaisten välisistä luovutuksista. Asuntoirtaimiston osalta tuottokerroin on yleensä nolla.

Pörssiosakkeiden osalta käytetään useimmiten kolmen viimeisimmän vuoden osinkojen keskiarvoa. Vastaavasti muidenkin kuin julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden osakkeiden tuottona pidetään muutaman viimeisen vuoden osinkotulon keskiarvoa. Koska osingonjako vaihtelee usein merkittävästi eri yritysten ja eri verovuosienkin välillä, käytännössä vähennettävä tuotto-oikeus määräytyy tapauskohtaisesti kussakin tilanteessa. Mikäli osinkoa ei ole edeltävinä vuosina jaettu, pidätetyn tuotto-oikeuden määränä on voitu kaavamaisesti vähentää osakkeiden käyvästä arvosta jokin suhteellinen osuus, yleensä 5 prosenttia (Immonen – Lindgren 2006, s. 112).

Jos etu on määrätty elinkautiseksi, arvon pääomittamisessa käytetään PerVL 10 §:n kertoimia. Lahjoituksissa on tavallista, että lahjanantaja pidättää elinikäisen hallintaoikeuden itselleen ja puolisolleen. Tällöin hallintaoikeuden arvo lasketaan nuoremman henkilön mukaan. Kuten edellä jo on todettu, perintö- ja lahjoitustilanteissa hallintaoikeuden arvo lasketaan samalla tavalla.

Esimerkki: A on yksin omistanut 200 000 euron arvoisen asuinhuoneiston. Hän on määrännyt testamentissaan, että hänen kuoltuaan hänen puolisollaan B:llä on elinikäinen hallintaoikeus kyseiseen huoneistoon, mutta omaisuuden omistusoikeus menee hänen tyttärelleen C:lle. A:n kuolinvuonna B oli 58-vuotias. 200 000 euron perinnöstä perintöveron määrä on 21 700 euroa. Kun C:n omistusoikeutta rasittaa B:n hallintaoikeus, tulee hallintaoikeuden arvo vähentää 200 000 eurosta. Kaavamaisella menetelmällä laskettuna hallintaoikeuden vuotuinen tuottoarvo on 10 000 euroa (5 prosenttia 200 000 eurosta). Kun B on 58-vuotias, vuositulo kerrotaan 10:llä. Hallintaoikeuden arvoksi tulee 100 000 euroa. C maksaa perintöveroa siten 100 000 (200 000 – 100 000) eurosta. Perintöveron määrä on tällöin 8 700 euroa. Hallintaoikeuden vaikutus C:n perintöveron määrään on siten 13 000 euroa. Perintövero maksuunpannaan kuitenkin heti A:n kuoltua, vaikka kolmannella taholla on hallintaoikeus.

Mikäli pidätetty etu on määräaikainen, pääomitus tapahtuu määräajan perusteella. Verovelvolliselle määrävuosiksi tuleva etuus arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä on verovelvollisuuden alkaessa laskettuna etuuden voimassaoloajasta jäljellä olevien täysien vuosien luvun ja kahdeksan prosentin korkokannan mukaan (PerVL 10.3 §). Jos määräajan pituus on esimerkiksi 10 vuotta, vuotuinen tuotto kerrotaan luvulla 6,71 (ks. liite 1).

Jos hallintaoikeuden haltija elinaikanaan luopuu hallintaoikeudestaan, luopuminen katsotaan lahjaksi, koska luovutuksen yhteydessä etuus muuttuu luonteeltaan kertasuoritteiseksi. Tilapäisellä etuuden käyttämisen keskeytymisellä ei ole kuitenkaan katsottu olevan perintö- ja lahjaverotuksen kannalta merkitystä (Puronen 2008, s. 73). Luovuttaessa hallintaoikeudesta lasketaan hallintaoikeuden arvo luopumishetken mukaan (KHO 1968 II 592). Edellä lausuttu koskee myös tuotto-oikeudesta luopumista. Tapauksessa KHO 1996 B 547 osittaista ositusta ja perinnönjakoa ei vielä sellaisenaan pidetty hallintaoikeudesta luopumisena kuin ei myöskään varallisuuden myyntiä ja kauppahinnan sijoittamista perillisten nimiin (ks. Puronen 2008, s. 51). Mikäli toistuvaisetu ”ostetaan” edunsaajalta ja sovittu vastike vastaa käypää hintaa, luovutustoimi jää lahjaverotuksen ulkopuolelle. Hallintaoikeuden myyntiin sovelletaan luovuttajan verotuksessa luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (KHO 2009:13).

Question 9

Osituksessa saadun omaisuuden myynnin luovutusvoittoverokohtelu?

Answer 9

Osituksessa saadun omaisuuden myynti

Ositussaannosta ei makseta perintö- tai lahjaveroa eikä myöskään tuloveroa

Hankintameno:

Omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta

Hankintamenona puolison hankintameno

Ositussaanto

Jos luovutettu omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta (TVL 46.2 §). Sanamuotonsa mukaan säännös tulee sovellettavaksi tapauksissa, joissa ositus on tosiasiallisesti toimitettu ennen omaisuuden myyntiä.

Osituksessa saadun hyödykkeen todellinen hankintameno määräytyy ositussaantoa edeltäneen saannon mukaan. Ratkaiseva on siten edellisen omistajan, eli puolison saanto. Jos puolison saanto on ollut vastikkeeton, luovutetun hyödykkeen hankintameno lasketaan tuolloin toimitetussa perintö- tai lahjaverotuksessa käytetyn verotusarvon mukaan. Jos luovutetun omaisuuden hankintamenosta on tehty poistoja, luovutushinnasta vähennetään hankintamenon poistamatta oleva osa.

Ositussaantoa koskeva erityissäännös ei estä hankintameno-olettaman käyttämistä, jos se on verovelvolliselle edullisempi vaihtoehto. Omistusaika, jonka perusteella hankintameno-olettaman suuruus määräytyy, lasketaan näissä tapauksissa ositussaantoa edeltäneestä saannosta.

Question 10

Pääperiaatteet koskien luovutustappion ja omaisuuden arvonmenetyksen vähentämistä verotuksessa?

Answer 10

Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena sitä mukaa kuin voittoa kertyy (TVL 50.1 §). Ennen verovuotta 2010 syntyneisiin luovutustappioihin sovelletaan luovutusvuoden ja kolmen sitä seuraavan vuoden sääntöä.

Muista tuloista luovutustappiota ei saa vähentää eikä sitä oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa. Luovutustappiota laskettaessa ja vähennettäessä ei ole merkitystä sillä, että veroilmoitus on annettu vasta kehotuksen jälkeen.

Tuloverolain mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin vuoksi pitää lopullisena. Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.

Question 11

Kahdenkertainen verotus on eräs keskeisimmistä kansainvälisen vero-oikeuden ongelmista.
Kahdenkertaisen verotuksen poistamiseksi on luotu erilaisia poistamismenetelmiä. Mitkä ovat
kahdenkertaisen verotuksen poistamismenetelmät ja niiden pääpiirteet?

Answer 11

Kaksinkertaista verotusta voidaan poistaa tai lieventää pääasiassa kolmella eri tavalla siten, että

1) verotus tapahtuu vain tulon lähdevaltiossa (puhdas lähdevaltioverotus)
2) verotus tapahtuu vain tulonsaajan asuinvaltiossa (puhdas asuinvaltioverotus) tai
3) verotus tapahtu sekä tulon lähdevaltiossa että tulonsaajan asuinvaltiossa, mutta tulonsaajan asuinvaltiossa toimitettavan verotuksen yhteydessä huomioidaan tulosta lähdevaltiossa kannettu vero (jaettu verotusoikeus)

Verosopimukset ovat verotusoikeuden jakamista koskevia valtiosopimuksia.

Myös EU:n jäsenvaltioiden välillä pääasiassa kahdenvälisiä verosopimuksia kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta ja verotusoikeuden jakamisesta
-> Verosopimukset korvaavaa EU-oikeudellista sääntelyä ei ole olemassa.

Kansalaisuudella ei yleensä merkitystä kv vero-oikeuden sääntöjä sovellettaessa, vaan ratkaisevaa on verovelvollisen verotuksellinen asuinpaikka.
-> verotuksellinen asuinpaikka määräytyy verosopimuksissa

Lähdevaltioperiaate = tulon lähdevaltio verottaa alueellaan syntyneitä tuloja riippumatta siitä, missä valtiossa tuloja saavien verovelvollisten verotuksellinen asuinpaikka on.

• > rajoitetusti verovelvollinen = lähdevaltioperiaatetta vastaava juridinen peruskäsite, eli luon. henk tai oik. henk. joka saa tietystä valtiosta tuloja mutta jonka verotuksellinen asuinpaikka ei kyseisen valtion sisäisen lainsäädännön mukaan ole siellä, kutsutaan rajoitetusti verovelvolliseksi
• > rajoitetusti verovelvollisten verotukseen liittyy lähdeverotus = verotuksen muoto jossa suorituksen maksajalle on ls asetettu velvollisuus pidättää suorituksesta lähdevero ennen suorituksen maksamista raj. verovelvolliselle

Asuinvaltioperiaate= verovelvollisen asuinvaltio verottaa verovelvollista kaikista tämän saamista tuloista (maailmanlaajuisista tuloista) riippumatta siitä mistä maasta ne on saatu.
-> Yleinen verovelvollisuus = luon. henk tai oik henk jonka verotuksellinen asuinpaikka on jonkin valtion sisäisen ls mukaan kyseisessä valtiossa

Kun tuloa verotetaan sekä tulon lähdevaltiossa että tulonsaajan asuinvaltiossa, kuuluu kaksinkertaisen verotuksen poistaminen asuinvaltion velvollisuuksiin

-> Hyvitysmenetelmä ja vapautusmenetelmä

Hyvitysmenetelmässä lähdevaltiossa maksettu vero vähennetään asuinvaltiossa maksettavaksi tulevan veron määrästä

Vapautusmenetelmässä ulkomailta saaduista tuloista ei makseta veroja asuinvaltiossa, mutta ulkomailta saatu tulo vaikuttaa korottavasti muiden samanlaatuisten tulojen verotukseen mikäli kyseinen tulotyyppi on on asuinvaltiossa progressiivisen verotuksen piirissä.

Question 12

Metsävähennys ja menovaraus metsätalouden verotuksessa. Selvitä mitä näillä tavoitellaan ja mikä
on niiden pääasiallinen sisältö tuloverolaissa?

Answer 12

Metsävähennyksen avulla metsän hankintameno otetaan huomioon myyntitulosta tehtävänä vähennyksenä.
-> ei ole siis mikään metsätalouteen liittyvä lisävähennys

-> Substanssipoistoon liittyviä elementtejä

Metsävähennys ei saa ylittää 60 prosenttia verovelvollisen verovuoden lopussa omistamien metsävähennykseen oikeuttavien metsien yhteenlaskettujen hankintamenojen määrästä

55 §

Metsävähennys

Luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta ennen 56 §:ssä tarkoitettujen vähennysten tekemistä.

Metsävähennyksen määrä on enintään 60 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saaman veronalaisen metsätalouden pääomatulon määrästä.

111 §

Metsätalouden pääomatulosta myönnettävä menovaraus

Luonnollinen henkilö, kuolinpesä ja näiden muodostama verotusyhtymä sekä yhteisetuus saavat jättää lukematta verovuoden tuloksi osan maatilana pidettävältä kiinteistöltään saamastaan metsätalouden veronalaisesta pääomatulosta käytettäväksi metsätalouden pääomatulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen kattamiseen (menovaraus). Menovarausta ei kuitenkaan myönnetä, jos metsä kuuluu elinkeinotoimintaan. Menovarauksen enimmäismäärä on 15 prosenttia metsätalouden veronalaisen pääomatulon määrästä, josta on vähennetty metsävähennyksen määrä. (30.12.2008/1085)

Menovarauksen säätämisellä on pyritty ottamaan huomioon metsätalouden tulonhankkimismenojen eriaikaisuus suhteessa puun myyntituloihin.

-> parannetaan metsätaloudesta saatujen tulojen ja erityisesti metsänuudistamismenojen samanaikaisuutta

Question 13

Arvopapereiden hankintamenon määräytyminen tuloverotuksessa? Laadi esimerkit eri
vaihtoehdoista.

Answer 13

Verovelvollinen voi vähentää myös arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot siltä osin, kuin ne verovuonna ylittävät 50 euron suuruisen omavastuuosuuden.

Hankintahinta on yleensä osakkeen ostohinta

Jos olet hankkinut saman yhtiön osakkeita useassa erässä samalle arvo-osuustilille, osakkeiden myyntijärjestykseksi katsotaan sama järjestys jossa osakkeet on saatu. Vanhimmat jäljellä olevat osakkeet myydään siis aina ensin. Myynnin yhteydessä myyntihinnasta vähennetäänkin osakkeiden ostohinnat siinä järjestyksessä kun osakkeet on hankittu. Tätä kutsutaan ns. FIFO-periaatteeksi (first in - first out). FIFO-periaatetta sovelletaan arvo-osuustilikohtaisesti. Jos osakkeen hankkimiseen on käytetty muuta valuuttaa kuin euroja, ostohinta lasketaan muuntamalla valuutan arvo euroiksi hankintapäivän vaihtokurssin mukaan.

Hankintahinnan sijaan voi käyttää hankintameno-olettamaa

Ostohinnan ja voiton hankkimiskulujen sijaan myyntihinnasta voidaan vähentää niin sanottu hankintameno-olettama. Hankintameno-olettama on aina vähintään 20 % myyntihinnasta. Jos olet omistanut osuuden yli 10 vuotta, myyntihinnasta voi vähentää 40 %. Hankintameno-olettaman lisäksi ei enää saa vähentää todellista ostohintaa ja kuluja, vaan hankintameno-olettama on vaihtoehto niiden vähentämiselle.

Esimerkki: Antti on ostanut 1 000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita vuonna 1994. Osakkeiden ostohinta on ollut 4 markkaa osakkeelta eli yhteensä 4 000 markkaa. Osakkeiden ostosta Antti on suorittanut välityspalkkiota 40 markkaa. Osakkeiden hankintameno on siis 4 040 markkaa eli 679,47 euroa.

Antti myy Yhtiö Oy:n osakkeet vuonna 2009. Myyntihinta on 2,50 euroa osakkeelta eli yhteensä 2 500 euroa. Voiton hankkimisesta johtuneet menot eli myyntikulut ovat 25 euroa.

Antti on omistanut Yhtiö Oy:n osakkeet luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan, joten hankintameno-olettama on 40 prosenttia luovutushinnasta eli 2 500 euroa * 40 % = 1 000 euroa.

Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä (1 000 euroa) on suurempi kuin todellisen hankintahinnan ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä (704,47 euroa). Luovutusvoitto kannattaa siis laskea vähentämällä luovutushinnasta hankintameno-olettama. Voittoa syntyy silloin 1 500 euroa (2 500 euroa – 1 000 euroa = 1 500 euroa).

Jos Antti olisi hankkinut osakkeet vasta vuonna 2001 ja myynyt ne vuonna 2009 , hän olisi omistanut osakkeet alle 10 vuotta. Hankintameno-olettama olisi ollut 20 prosenttia luovutushinnasta eli 500 euroa. Tässä tapauksessa Antille olisi ollut edullisempaa käyttää hankintameno-olettaman sijaan todellista ostohintaa ja kuluja. Myyntihinnasta olisi vähennetty niiden yhteismäärä, 704,47 euroa. Luovutusvoitto olisi ollut 1 795,33 euroa (2 500 euroa – 704,47 euroa = 1 795,53 euroa).

Question 14

Perinnöstä ja testamentista luopumisen verokohtelu?

Answer 14

Perinnöstä luopuminen perittävän eläessä on ainoa tapa, jolla perillinen voi ennakolta määrätä toisen henkilön jälkeensä jättämästä omaisuudesta. Tällaista oikeustointa on kutsuttu negatiiviseksi perintösopimukseksi (Aarnio – Kangas 2000, s. 209 – 210).
Aktiivinen perinnöstä tai testamentista luopuminen voi tapahtua joko perinnönjättäjän eläessä, ennen perunkirjoitusta, perunkirjoituksen yhteydessä tai sen jälkeenkin. Jos luopuminen tapahtuu ennen kuolemaa, se voi tapahtua hyväksymällä testamentti tai niin, että luopuja kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä (PK 17:1.2). Perillinen saa kuitenkin joka tapauksessa lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tai jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.

Esimerkki: A on ilmoittanut ennen isänsä kuolemaa luopuvansa isänsä (B) perinnöstä hyväksymällä hänen laatimansa testamentin, jonka mukaan hän eikä hänen jälkeläisensä taikka puolisonsa saa mitään B:n jälkeen. A ei ollut saanut mitään vastiketta luopumishetkellä eikä myöhemminkään. A:lla on oikeus saada luopumisestaan huolimatta lakiosa isänsä jälkeen toimitettavassa perinnönjaossa.

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen vastaan perinnön (PK 17:2a §). Tehokkaan luopumisen edellytyksenä siis on, ettei perillinen ole ottanut perintöä vastaan. Perillisen on otettava pesä hoitoonsa ja hallintaansa ja ryhdyttävä toimenpiteisiin perunkirjoituksen toimittamiseksi. Sanottuihin lakimääräisiin jäämistöä koskeviin toimiin ryhtymistä tai niihin osallistumista ei voida pelkästään katsoa sellaiseksi ryhtymiseksi, joka synnyttäisi verovelvollisuuden. Pesään ryhtymisessä on pesän osakkaan kannalta kysymys lähinnä siitä, että hän on ryhtynyt käyttämään saannon objektin omistajalle kuuluvia oikeuksia omistajan ominaisuudessa. Mitään tarkkaa aikarajaa, jonka kuluessa luopumisen on tapahduttava, ei ole säädetty.

Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa, tai jos edunsaaja on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan sijaantuloperillinen tai jos heitä on useita, kaikki sijaantuloperilliset. Luopuminen voi tapahtua tehokkaasti vain sijaantuloperillisen hyväksi. Sijaantulijat määräytyvät siten perintökaaren lakimääräistä perimysjärjestystä koskevan normiston mukaan. Lisäksi on huomattava, että luovutuksensaajan oikeuden omaisuuteen tulee olla rajoittamaton omistusoikeus. Tehokkaassa luopumisessa luopuja ei siten voi pidättää itselleen edes hallinta- tai tuotto-oikeutta (KHO 2009 T 256).

Mikäli luopuminen on tapahtunut verotuksellisesti tehokkaasti, luopuja ei tule verovelvolliseksi, vaan perintöverovelkasuhde syntyy luovutuksensaajan saantoon. Tehokkaasti luopumalla omaisuus voidaan siirtää yli yhden taikka useamman sukupolven ilman perintöveroseuraamuksia. Jos luopuminen katsotaan tehottomaksi, perintöverovelkasuhde on syntynyt luopumisesta huolimatta. Tällöin luopujan tulee maksaa perintöveroa koko perintöosuudesta.
Erityisesti on huomattava, että tehoton luopuminen synnyttää perintöverovelkasuhteen lisäksi toisenkin verovelkasuhteen. Luopujan ja luovutuksensaajan välinen vastikkeeton luovutustoimi on vero-oikeudelliselta luonteeltaan lahja, joka synnyttää saajalleen lahjaverovelkasuhteen.

Testamentin osalta sijaantulo-oikeus määräytyy eri tavalla kuin perinnöstä luopumistilanteissa. Jos testamentista luovutaan tehokkaasti, omaisuus menee testamentin toissijaiselle saajalle. Sen sijaan jos testamentintekijä ei ole testamentissa ilmaissut mitään sijaantulo-oikeudesta tilanteessa, jossa testamentinsaaja luopuu testamentista, eikä hänen tahdostaan ole muutoinkaan saatavissa selvitystä, omaisuus menee lähtökohtaisesti sille, joka olisi ollut oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi lainkaan tehty

Question 15

Kuolinpesän tuloverokohtelu?

Answer 15

Kuolinpesää verotetaan henkilön kuolinvuodelta sekä vainajan että pesän tulosta (TVL 17.1 §). Edellä mainitun säännöksen päätarkoituksena on, että vainaja ja kuolinpesä eivät ole tässä vaiheessa vielä erillisiä verosubjekteja. Kuolinpesään sovelletaan tällöin niitä tuloverolain vähennyssäännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu. Koko verovuoden veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot yhdistetään siten, että kuolinvuodelta toimitettavassa verotuksessa verot maksuunpannaan kuolinpesälle koko verovuoden tulojen perusteella. Jos jo kuolinvuonna toimitetaan perinnönjako tai tehdään joitain muita oikeustoimia, jotka merkitsevät esimerkiksi kuolinpesän lakkaamista, TVL 17.1 §:n säännös syrjäytyy (Räbinä 2001, s. 171). Vainajan ja kuolinpesän tulojen yhteisverotuksesta huolimatta vainajan kuolinhetki erottelee tulon, joka kuuluu vainajalle, ja tulon, joka kuuluu kuolinpesälle. Tällä erottelulla on merkitystä esimerkiksi verovastuuta koskevia säännöksiä sovellettaessa (ks. VML 52.1 §:n 2 ja 3 kohdat).

Kuolinpesää verotetaan kuolinvuoden jälkeen erillisenä verovelvollisena ilman aikarajoja. Sillä, mitä omaisuutta kuolinpesään kuuluu, ei ole merkitystä kuolinpesän verovelvollisaseman kannalta (ks. esimerkiksi KHO 1972 II 517). Tämä mahdollistaa myös sen, että kuolinpesään voidaan siirtää esimerkiksi kaupalla sellaista varallisuutta, jonka tuottama tulo halutaan saada erillisen verovelvollisen tuloksi (Räbinä 2001, s. 170). Jos tällainen hyödyke myydään ennen jakoa tai sen jälkeen, se katsotaan saaduksi vastikkeellisesti silloin, kun sitova sopimus omaisuuden hankkimisesta on tehty (Verohallituksen julkaisu 43.07, s. 105).

TVL 108 §:n mukaan kuolinpesälle myönnetään lesken eläkevakuutusmaksuvähennys, kunnallisverotuksen invalidivähennys ja valtionverotuksen invalidivähennys, jos leski on kuolinpesän osakas eikä hän ole vaatinut niitä vähennettäväksi ensisijaisesti omasta tulostaan tai tuloverostaan.

Jos kuolinpesän osakkaat hankkivat omaisuutta, joka ei ole tarpeen perittävän toiminnan jatkamiseksi, voitaisiin tällöin myös lähteä siitä, ettei tällainen omaisuus kuulu kuolinpesään. Tällöin osakkaiden katsottaisiin saaneen jaossa rahaa, jolla he ovat ostaneet yhdessä omaisuutta (Linnakangas, Verotus 1982, s. 186 – 187). Pitäisin tätä kantaa luontevampana ratkaisuna, sillä kuolinpesän osalta tavoitteena tulee olla sen jakaminen eikä varallisuuden kerryttäminen sille. Ainoastaan vain poikkeuksellisissa tilanteissa voitaisiin katsoa verotuksellisesti hyväksyttäväksi se, että kuolinpesä hankkii lisävarallisuutta. Tällainen tilanne saattaisi liittyä esimerkiksi tilanteeseen, jossa varallisuuden muotoa muutetaan helpommin jaettavaan muotoon tms.
Veronalaista tuloa ei ole TVL 17.3 §:n mukaan erillisenä verovelvollisena verotettavan kuolinpesän osakkaan saama osuus kuolinpesän tulosta. Kuolinpesän tulo vahvistetaan erikseen eikä sitä jaeta kuolinpesän osakkaiden tulona verotettavaksi.

Kuolinpesä lakkaa, kun se on jaettu. Kuolinpesän verotus päättyy jakohetkeen. Jos kuolinpesä on jaettu jo vainajan kuolinvuonna, pesän tuloksi luetaan jakohetkeen saakka saadut tulot. Kuitenkin jos vainaja on tehnyt työtä, josta saatu tulo on ollut nostettavissa vasta kuolinvuoden jälkeen kuolinpesän ollessa jo jaettu, tulee tuloista verottaa edelleen kuolinpesää. Käytännössä kuitenkin lähdetään siitä, että jos joku kuolinpesän osakas on saanut perinnönjaossa tämän saatavan, hän on sen osalta verovelvollinen (Andersson – Linnakangas 2006, s. 81).

Question 16

Selvitä mitä tarkoitetaan pääomatulolajin alijäämällä, alijäämähyvityksellä ja
pääomatulolajin tappiolla?

Answer 16

Pääomatulolajin alijäämä: Jos pääomatuloihin kohdistettavat menot ovat suuremmat kuin pääomatulot, erotus on pääomatulolajin alijäämä, jonka perusteella verovelvollisella on oikeus vähentää ansiotulosta valtiolle suoritettavasta tuloverosta alijäämähyvitys (TVL)

Alijäämähyvitys: pääomatuloveroprosentin mukainen osuus samana verovuonna syntyneestä pääomatulolajin alijäämästä. Vuosittainen enimmäismäärä 1400€. Enimmäismäärää korotetaan jos 1 lapsi = 400€, jos 2 tai enemmän = 800€. Puolison enimmäismäärästä käyttämättä oleva osa voidaan siirtää toiselle puolisolle.

Pääomatulolajin tappio: Siltä osin kuin alijäämää ei oteta tällä tavoin huomioon verosta tehtävänä vähennyksenä, vahvistetaan pääomatulolajin tappio, joka on vähennyskelpoinen seuraavan 10 vuoden aikana syntyvistä pääomatuloista.

Question 17

Lahjanluonteisen kaupan verokohtelu luovuttajan ja luovutuksensaajan verotuksessa?

Answer 17

PerVL 18.3 §:ssä on säännös lahjanluonteisista luovutustoimista. Sen mukaan jos sovittu vastike on enintään 3/4 käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaksi.

Verotus- ja oikeuskäytännössä on lähdetty siitä, että jos suoritettu vastike on yli 3/4 käyvästä arvosta, ei ole katsottu voitavan soveltaa lahjaverotusta. PerVL 18.3 §:ää onkin näiltä osin tulkittu absoluuttisesti eikä presumptionormina. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yllä olevan esimerkin mukaisessa tilanteessa, jossa kauppahinta on yli 3/4 käyvästä arvosta eli 151 000 euroa, erotusta, eli 49 000 euroa, ei missään olosuhteissa lahjaveroteta

Luovuttajan verotuksessa:

Luovuttajan verotuksessa lahjanluonteisen kaupan verotuksen keskeinen kysymys on luovutetun hyödykkeen hankintamenon määräytyminen. Lisäksi ostajan hankintamenon määräytyminen on mielenkiintoinen kysymys. Lahjanluonteista kauppaa ja sen verotusta on lähestytty sekä jakamisperiaatteen että pääasiallisuusperiaatteen näkökulmasta.

Jakamisperiaatetta sovellettaessa lahjanluonteinen kauppa jaetaan kahteen osaan, kauppaan ja lahjaan. Tällöin luovuttajan verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi hyväksytään vain luovutuksen vastikkeellista osuutta vastaava suhteellinen osuus alkuperäisestä hankintamenosta. Suhteellinen osuus lasketaan omaisuuden luovutushetken mukaisen käyvän arvon ja saadun vastikkeen välisen suhteen perusteella. Edellä lausuttu perustuu siihen ajatukseen, että kun veronalaiseksi luovutushinnaksi katsotaan vain luovutuksen vastikkeellinen osuus, tulee vain tätä osuutta vastaava osa hankintamenosta vähentää (Räbinä 2001, s. 461).

Pääasiallisuusperiaatetta sovellettaessa lähdetään puolestaan siitä, että luovutus on joko vastikkeeton tai vastikkeellinen. Tällöin kauppahintaa verrataan tiettyyn rahatasoon. Silloin kun luovutus ylittää vastikkeellisuuden rajan, luovutusta pidetään täysin kauppana. Kauppahinta on myyjän veronalaista tuloa. Luovuttaja saa vähentää kauppahinnasta poistamattoman hankintamenon. Jakavaksi rajaksi voidaan valita esimerkiksi verotusarvo, tietty murto-osa käyvästä arvosta tai myyjän verotuksen menojäännös.

Vuoden 2005 alusta lukien otettiin tuloverolakiin erillinen säännös hankintamenon määrittämisestä lahjanluonteisessa kaupassa (TVL 47.5 §). Jos omaisuus on luovutettu käypää arvoa alempaan hintaan siten, että kysymys on PerVL 18.3 §:ssä tarkoitetusta lahjanluonteisesta kaupasta, luovutus jaetaan maksetun kauppahinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta.

Säännöstä on perusteltu sillä, että verovelvollisen luovuttaessa omaisuutta lahjanluonteisella kaupalla, luovutusta voidaan pitää todelliselta luonteeltaan osaksi lahjana ja osaksi kauppana (jakamisperiaate). Luovutusvoiton verotuksessa verotuskohtelun tulisi siten olla sama riippumatta siitä, ovatko lahjoitus ja kauppa tapahtuneet muodollisesti yhdellä luovutustoimella vai erillisillä luovutustoimilla.

Esimerkki: A on vuonna 1997 ostanut kiinteistön 50 000 eurolla. Vuonna 2010 hän myy sen samalla hinnalla. Kiinteistön käypä arvo myyntipäivänä on 80 000 euroa. Myyntihinta on alle kolme neljännestä omaisuuden käyvästä arvosta.

Luovutus jaetaan vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan saadun kauppahinnan ja omaisuuden käyvän arvon suhteessa (50 000/80 000). A:n saama luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään vastikkeellista osaa vastaava osuus kiinteistön ostohinnasta, eli (50 000/80 000 x 50 000) = 31 250 euroa. A:n luovutusvoiton määrä on 50 000 - 31 250 = 18 750 euroa.

Jos lahjansaaja luovuttaisi omaisuuden edelleen ennen kuin vuosi on kulunut hänen saannostaan, laskettaisiin hankintameno lahjaksi katsotun osuuden osalta lahjoittajan hankintamenosta (TVL 47.1 §, 728/2004).

Luovutuksensaajan verotuksessa: Jos vastike enintään 3/4 käyvästä arvosta, käyvän hinnan ja vastikkeen välinen erotus katsotaan lahjaksi ja lahjaverotetaan.

Question 18

Elinkeinotoimintaa harjoittava kuolinpesä?

+ sen yhtiöittäminen

Answer 18

Elinkeinotoimintaa harjoittavaa kotimaista kuolinpesää verotetaan edellä esitetystä poiketen erillisenä verovelvollisena ainoastaan kolmelta perittävän kuolinvuotta seuraavalta verovuodelta (TVL 17.2 §). Kun kolme vuotta on kulunut, elinkeinotoimintaa harjoittavan kuolinpesän verotus muuttuu. Kuolinpesää aletaan pitää verotuksellisesti elinkeinoyhtymänä, jolloin kuolinpesän tulot jaetaan osakkaiden tulona verotettavaksi. Sillä seikalla, että kuolinpesää verotetaan elinkeinoyhtymänä, ei ole vaikutusta pesän omistussuhteisiin. Se ei siten aiheuta sitä, että kunkin osakkaan katsottaisiin omistavan määräosan kustakin kuolinpesään kuuluvasta esineestä tai että pesäosuuden luovutus tarkoittaisi esineosuuden luovutusta (Linnakangas, Verotus 1982, s. 185).

Jos vainaja on eläessään harjoittanut elinkeinotoimintaa ja jos kuolinpesä jatkaa elinkeinotoiminnan harjoittamista, kuolinpesän tuloverotuksessa sovelletaan EVL 15.1 §:n 2. virkkeen nojalla jatkuvuusperiaatetta. Kuolinpesä jatkaa niistä tasearvoista, jotka vainajalla oli (ks. myös s. 199).
Vastaavasti kun kuolinpesä tai perillinen myöhemmin myy yritysvarallisuuden tai osan siitä, saatu luovutushinta on elinkeinotulona kokonaan veronalaista.

Jos kuolinpesä jatkamatta laisinkaan tai ryhtymättä pysyvästi jatkamaan yritystoimintaa myy elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden, tulee pohdittavaksi se, onko kyse EVL 15 §:n mukainen soveltamistilanne. Sekä oikeuskirjallisuudessa (Andersson, Verotus 1991, s. 18 ja Räbinä 2001, s. 253) että oikeuskäytännössä (ks. KHO 1975 T 3967 ja KHO 1984 II 522) on katsottu, että vaikka kuolinpesä tai perillinen ei käytännössä jatkaisi lainkaan elinkeinotoimintaa, tulee vainajan elinkeino-omaisuuden myöhempään myyntiin soveltaa elinkeinoverolain säännöksiä. Kysymys on liikkeen viimeisestä liiketapahtumasta.

Kuolinpesän harjoittamaa elinkeinotoimintaa tai maa- tai metsätaloutta jatkamaan voidaan perustaa avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, johon vähintään yksi kuolinpesän osakkaista tulee avoimen yhtiön yhtiömieheksi tai kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi (TVL 24.1 § 2 kohta). Mikäli kuolinpesä muutetaan osakeyhtiöksi, tulee yhden tai useamman kuolinpesän osakkaan merkitä sen osakkeet.
Säännöksen sanamuoto ja tarkoitus huomioon ottaen vain jäämistöön kuuluva elinkeinotoiminnan/maa- tai metsätalouden varojen ja velkojen muodostama kokonaisuus on mahdollista muuttaa henkilö- tai osakeyhtiöksi. Säännös ei siten mahdollistane, että jäämistöön kuuluvaa muuta kuin edellä mainittua omaisuutta siirrettäisiin yhtiömuotoiseen yritykseen jatkuvuusperiaatetta noudattaen ilman, että elinkeinotoiminnan tai maa- tai metsätalouden varallisuutta siirtyisi samalla

Question 19

Seurannaismuutos tuloverotuksessa?

Answer 19

Seurannaismuutos voi tarkoittaa yhden verovelvollisen verotukseen tehdyn oikaisun tai siihen kohdistuneen muutoksenhaun johdosta annetun ratkaisun vaikutusta toisen verovelvollisen verotukseen taikka yhden verovelvollisen yhden verovuoden verotukseen tehdyn oikaisun tai siihen kohdistuneen muutoksenhaun johdosta annetun ratkaisun vaikutusta toisen verovuoden tai toisten verovuosien verotukseen. Yleistettynä voidaan puhua eräänlaisesta asioiden yhteydestä.

Question 20

Mitkä ovat arvonlisäverotuksen pääpirteet? Kuka on arvonlisäverovelvollinen ja mistä toiminnasta
suoritetaan arvonlisäveroa?

Answer 20

Arvonlisävero on kulutusvero, joka kohdistetaan lopulliseen kulutukseen.

AVL 1§: Arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:

1) liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä;
2) Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista; (29.12.1994/1486)
3) Suomessa tapahtuvasta 26 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta; (29.12.1995/1767)
4) Suomessa tapahtuvasta 72 l §:ssä tarkoitetusta tavaran siirrosta varastointimenettelystä. (29.12.1995/1767)

Alueperiaate: säännöksillä alv verotus kohdistetaan kulutukseen Suomessa.

ALV alueellinen soveltamisala:

Suomella tarkoitetaan tässä laissa Euroopan yhteisöjen lainsäädännön mukaista Suomen arvonlisäveroaluetta ja Ahvenanmaan maakuntaa sekä ulkomailla kaikkia muita alueita.

ALV ainellinen soveltamisala:

1) liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä;

liiketoiminnan muodossa (ansiotarkoitus, voiton tavoittelu, riski)
kyse on myynnistä (vastikkeellinen luovutus)

Veronsaaja on valtio

Verovelvollinen: pääsäännön mukaan myyjä on verovelvollinen tavaran tai palvelun myynnistä.
-> erityistilanteissa käännetty verovelvollisuus eli ostaja verovelvollinen

Verovelvollisopilla ei ole alv verotuksessa samaa merkitystä kuin tuloverotuksessa, koska alv verosubjektius ei samalla tavalla kanavoi verorasitusta kuin tuloverotuksessa.

Question 21

Välitön ja välillinen vero

Answer 21

Verotus voidaan toteuttaa välittömästi tai välillisesti.

Välitön vero peritään suoraan verovelvolliselta. Sitä ei siirretä eteenpäin perittäväksi esimerkiksi osana tuotteen taikka palvelun hintaa. Välittömiä veroja ovat muun muassa ansiotulovero ja pääomatulovero. Verovelvollisen on itse maksettava välitön vero.

Välillinen vero on kyseessä silloin, kun verovelvollisella on mahdollisuus siirtää vero eteenpäin perittäväksi toiselta toimijalta. Välillisiä veroja ovat muun muassa arvonlisävero sekä erilaiset valmisteverot. Välillisen veron lopullinen maksaja on lopputuotteen tai palvelun käyttäjä.

Question 22

Verotusyhtymä

Answer 22

Verotusyhtymän määritelmä

Verotusyhtymä on kahden tai useamman henkilön muodostama yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on kiinteistön käyttö, viljely tai vuokraus (TVL 4.1 § 2 k.).

Verotusyhtymät eivät ole oikeussubjekteja, jotka voisivat hankkia omaisuutta tai ottaa velkaa omiin nimiin (HE 200/92).

Verotusyhtymä muodostuu yleensä silloin, kun vähintään kaksi henkilöä omistaa maapohjan (esim. rakentamattoman tontin, vuokralle annetun kiinteistön tai metsäkiinteistön). Sama verotusyhtymä voi hallita useita kiinteistöjä (rekisteriyksiköitä), jos osakkaat omistavat kiinteistöt yhtä suurin osuuksin.

Verotusyhtymät ovat laskentasubjekteja

Verotusyhtymät eivät ole erillisiä verovelvollisia. Ne ovat laskentasubjekteja puhtaita tuloja ja varoja laskettaessa. Korkoja, tappioita ja lainoja ei kuitenkaan käsitellä verotusyhtymän nimissä.

Verotusyhtymälle lasketaan maatalouden ja henkilökohtaisen tulolähteen puhdas tulo tai tappiollinen puhdas tulo (TVL 15.1 §). Tulolähteiden puhtaat tulot tai tappiolliset puhtaat tulot (tulojen ja tulonhankkimismenojen erotus) jaetaan osakkaille heidän osuuksiensa mukaisessa suhteessa (TVL 15.2 §).

Question 23

Alijäämä.

Answer 23

Jos pääomatuloista tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin pääomatulot, syntyy alijäämä. Osan siitä saa vähentää ansiotulojen veroista alijäämähyvityksenä. Alijäämähyvitys on 30 % pääomatulolajin alijäämästä

Question 24

Hyvitysmenetelmä.

Answer 24

Hyvitysmenetelmässä lähdevaltiossa maksettu vero vähennetään asuinvaltiossa maksettavaksi tulevan veron määrästä

Question 25

Perustevalitus

Answer 25

Perustevalitus liittyy julkisiin maksuihin ja veroihin ja se voidaankin määritellä yleiseksi vero-oikeudelliseksi muutoksenhakukeinoksi. Se, joka katsoo, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti, saa tehdä perustevalituksen.

Question 26

Perinnöstä luopumisen verokohtelu?

Answer 26

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen vastaan perinnön (PK 17:2a §). Tehokkaan luopumisen edellytyksenä siis on, ettei perillinen ole ottanut perintöä vastaan. Perillisen on otettava pesä hoitoonsa ja hallintaansa ja ryhdyttävä toimenpiteisiin perunkirjoituksen toimittamiseksi. Sanottuihin lakimääräisiin jäämistöä koskeviin toimiin ryhtymistä tai niihin osallistumista ei voida pelkästään katsoa sellaiseksi ryhtymiseksi, joka synnyttäisi verovelvollisuuden. Pesään ryhtymisessä on pesän osakkaan kannalta kysymys lähinnä siitä, että hän on ryhtynyt käyttämään saannon objektin omistajalle kuuluvia oikeuksia omistajan ominaisuudessa. Mitään tarkkaa aikarajaa, jonka kuluessa luopumisen on tapahduttava, ei ole säädetty.

Tehokas perinnöstä luopuminen edellyttää, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa, tai jos edunsaaja on määrätty, saajaksi on määrätty luopujan sijaantuloperillinen tai jos heitä on useita, kaikki sijaantuloperilliset. Luopuminen voi tapahtua tehokkaasti vain sijaantuloperillisen hyväksi. Sijaantulijat määräytyvät siten perintökaaren lakimääräistä perimysjärjestystä koskevan normiston mukaan. Lisäksi on huomattava, että luovu
tuksensaajan oikeuden omaisuuteen tulee olla rajoittamaton omistusoikeus. Tehokkaassa luopumisessa luopuja ei siten voi pidättää itselleen edes hallinta- tai tuotto-oikeutta.

Mikäli luopuminen on tapahtunut verotuksellisesti tehokkaasti, luopuja ei tule verovelvolliseksi, vaan perintöverovelkasuhde syntyy luovutuksensaajan saantoon. Tehokkaasti luopumalla omaisuus voidaan siirtää yli yhden taikka useamman sukupolven ilman perintöveroseuraamuksia. Jos luopuminen katsotaan tehottomaksi, perintöverovelkasuhde on syntynyt luopumisesta huolimatta. Tällöin luopujan tulee maksaa perintöveroa koko perintöosuudesta.
Erityisesti on huomattava, että tehoton luopuminen synnyttää perintöverovelkasuhteen lisäksi toisenkin verovelkasuhteen. Luopujan ja luovutuksensaajan välinen vastikkeeton luovutustoimi on vero-oikeudelliselta luonteeltaan lahja, joka synnyttää saajalleen lahjaverovelkasuhteen

Question 27

Mitä tarkoitetaan elinkeinoyhtymällä ja miten elinkeinoyhtymää ja sen osakasta verotetaan?

Answer 27

Mikä on elinkeinoyhtymä
Elinkeinoyhtymiä ovat laivanisännistöyhtiöt, avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja sellaiset kahden tai useamman henkilön perustamat yhteenliittymät, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa ja jotka toimivat osakkaiden yhteiseen lukuun (TVL 4.1 § 1 k.).

Elinkeinoyhtymiä eivät ole yhteisönä pidettävät yhteenliittymät (ulkomaiset yhteenliittymät).

Elinkeinoyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen
Elinkeinoyhtymää ei veroteta erillisenä verovelvollisena. Se on laskentasubjekti, jolle vahvistetaan elinkeinotoiminnan, maatalouden ja muun toiminnan tulos. Tulolähteen vahvistettu tulos jaetaan osakkaille heidän tulonaan verotettavaksi niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän tuloon (TVL 16.1-3 §). Tulolähteen tappiota ei jaeta osakkaille.

Osingot elinkeinoyhtymässä
Elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan ja maatalouden tulolähteeseen kuuluvista osakkeista saadut osingot ovat kokonaan elinkeinoyhtymän ao. tulolähteen tuloa (TVL 16.3 §). Osinkojen osittainen tai täysi verovapaus toteutetaan osakastasolla. Elinkeinoyhtymän henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden tuottamia osinkoja sen sijaan ei oteta huomioon yhtymän henkilökohtaista tuloa laskettaessa (TVL 16.4 §). Nämä osingot jaetaan suoraan verotettavaksi osakkaiden tulona.

Yhtymä verovelvollisena
Vaikka elinkeinoyhtymille ei määrätä ja maksuunpanna veroja, ne rinnastetaan tiettyjä säännöksiä sovellettaessa verovelvollisiin. Esimerkiksi verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä sovelletaan tietyiltä osin myös yhtymään (VML 2.3 §).

Yhtymän osakkaan osuus
Elinkeinoyhtymän osakkaan yhtymästä saamaa voitto-osuutta ei pidetä hänen veronalaisena tulonaan. Asiasta ei ole säännöstä tuloverolaissa. Tämä tulkinta perustuu siihen, että elinkeinoyhtymän verotettava tulo jaetaan aina osakkaiden tulona verotettavaksi. Jos osakkaita verotettaisiin heidän nostamistaan voitto-osuuksista, verotus muodostuisi kahdenkertaiseksi.

Question 28

Millä edellytyksillä sukupolvenvaihdosluovutus on tuloverolain mukaan
verovapaa luovutus?

Entä PerVL mukaan?

Answer 28

48 §

Verovapaat luovutusvoitot

Omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa

3) harjoittamaansa maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön osuuden taikka sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään 10 prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja jos omaisuus on ollut yhteensä yli 10 vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti; (22.12.2009/1251)

Yrityskauppaan liittyen tuloverolaki sisältää huojennussäännöksen luovutusvoiton verotuksen osalta. Säännöstä voidaan kuitenkin soveltaa vain seuraavien edellytysten täyttyessä: Jatkajalle siirtyvän osuuden tulee oikeuttaa yli 10 % omistusosuuteen ja jatkajana tulee olla luopujan lapsi, lapsenlapsi, sisar tai sisarpuoli. Lisäksi luovuttajan tai sellaisen henkilön, jolta luovuttaja on saanut omaisuuden vastikkeettomasti, on tullut omistaa yritys yli 10 vuotta ennen luovutusta. Jos edellä mainitut edellytykset eivät täyty, menee omaisuuden luovutusvoitosta tuloverolain mukaan luovutusvoiton vero. Veron määrä on tällä hetkellä 30/32 %. Jatkajan osalta varainsiirtovero tulee maksettavaksi.

Perintö- ja lahjaverolaki sisältää veron huojennussäännön sukupolvenvaihdoksissa.

Ei edellytä osapuolten välistä sukulaisuussuhdetta

Maksettavaksi tulevan perintö- ja lahjaveron määrää ei lasketa omaisuuden käypien arvojen perusteella vaan tätä alemmista arvoista.

Huojennuksen perusedellytyksenä on, että perintönä, testamentilla tai lahjana saatuihin varoihin sisältyy yritys tai sen osa ja että saaja jatkaa yritystoimintaa saamillaan varoilla vähintään 5 vuoden ajan.

OY: 10 % omistusosuus yhtiön osakkeista.

Question 29

Yksityisen elinkeinonharjoittajan tulojen ja tappioiden verokohtelu?

Answer 29

Yksityisen elinkeinonharjoittajan verotus

Tuloksen laskenta ja verotus

Yksityisen elinkeinonharjoittajan eli toiminimen tulos lasketaan elinkeinoverolain säännösten mukaan vähentämällä veronalaisesta tulosta ensin sen hankkimisesta aiheutuneet menot. Tulos verotetaan yrittäjän ansio- tai pääomatulona. Pääomatuloa on määrä, joka vastaa 20 % (verovelvollisen niin vaatiessa 10 % tai verovuodesta 2010 alkaen myös 0%) yrityksen nettovarallisuudelle lasketusta tuotosta. Näin laskettu pääomatulo-osuus verotetaan 30 %:n verokannan mukaan. Yli 30 000 euron pääomatuloista veroprosentti on 34. Loppuosa tilikauden tuloksesta verotetaan yrittäjän ansiotulona progressiivisen tuloveroasteikon mukaan.

Toiminimen nettovarallisuus lasketaan siten, että yrityksen veronalaisista varoista vähennetään vähennyskelpoiset velat. Nettovarallisuuden laskennan perustana on verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä elinkeinotoimintaan kuulunut nettovarallisuus. Uuden elinkeinonharjoittajan ensimmäisenä verovuotena pääoman tuottoperusteena on verovuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuus. Nettovarallisuutta laskettaessa ei oteta huomioon yrittäjän yksityistalouteen kuuluvia varoja ja velkoja. Yksityisen elinkeinonharjoittajan verovapaita ns. käyttelytilejä ja lähdeverollisia tilejä ei lueta nettovarallisuuteen. Toiminimen nettovaroihin lisätään myös 30 % elinkeinotoiminnan maksetuista ennakonpidätyksen alaisista palkoista. Huomioon otetaan palkat, jotka on maksettu verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

Tappio vahvistetaan joko elinkeinotoiminnan tappioksi tai siirretään vaatimuksesta osittain tai kokonaan vähennettäväksi saman vuoden pääomatuloista.

Tappio vahvistetaan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos siirtämistä pääomatulolajiin ei ole vaadittu

Tappio vähennetään seuraavan 10 verovuoden aikana

Question 30

Selvittämisvelvollisuus ja todistustaakka verotuksessa?

Answer 30

Hallintolaki 31 §

“Selvittämisvelvollisuus

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.”

• > Viranomaisen ainakin lähtökohtaisesti huolehdittava asian selvittämisestä
• > asianosaisen esitettävä selvitystä esim. oikaisuvaatimuksensa perusteista

Verotusta toimittaessaan veroviranomaisen on tutkittava saamansa tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua.

-> normitasolla ei tavoitella täydellistä vaan riittävää selvittämistä

Asian selvittämisvelvollisuus
Verovelvollisen täytettyä ilmoittamisvelvollisuutensa tulee veroviranomaisen ja verovelvollisen osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Tällöin on pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, esitettävä asiasta selvitystä. Verovelvolliselta on tarvittaessa vaadittava tai muutoin hankittava ne täydentävät tiedot ja selvitykset, mitkä verotusta varten ovat tarpeen. Asiakirjoihin on tällöin syytä merkitä, mitä on pyydetty ja miksi. Jos annettu selvitys on riittämätön, eikä selvitystä pyynnöstäkään täydennetä, on tilanne syytä kuvata asiakirjoihin. Viranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi.

Säännöksen mukaan veroviranomainen voi käsitellä erilaisia asioita eri tavalla ja valikoida jotkin asiat tarkemmin tutkittavaksi ja käsitellä muut asiat summaarisemmin. Säännös mahdollistaa verotustietojen koneellisen tutkimisen, jolloin tietoihin sovelletaan ennalta määriteltyjä yhdenmukaisia valikointiehtoja, joiden täyttyessä asioita nousee tarkemmin tutkittavaksi. Valikoituneessa asiassa verovalmistelija tutkii asian ja pyytää tarvittaessa asiaa koskevat tositteet ja lisäselvitykset sekä ratkaisee asian. Säännös ei toisaalta estä sitä, että veroviranomainen voi verotuksen oikein toimittamiseksi tutkia minkä tahansa verotusasian yksityiskohtaisen tarkasti. Valikointiehdot ovat salassa pidettäviä.

VML 26 § (26.6.1998/477)

Verotuksessa noudatettavat yleiset periaatteet (22.12.2005/1079)

Verotusmenettelyssä ja muissa verotukseen liittyvissä toimissa veronsaajien ja verovelvollisen edut tulee ottaa huomioon tasapuolisesti. (14.12.1998/946)

Jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu. Jos vero kuitenkin maksuunpannaan, voidaan veroon liittyvä veronlisäys, viivästyskorko, viivästyskorkoa vastaava korko, jäämämaksu, viivekorko, yhteisökorko ja jäännösveron korko jättää perimättä kokonaan tai osittain, jos niiden perintä olisi asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuutonta.

Jos verotusta toimitettaessa poiketaan olennaisesti verovelvollisen antamasta veroilmoituksesta tai jos viranomainen oikaisee verotusta verovelvollisen vahingoksi, verovelvolliselle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Verovelvolliselle on tarvittaessa asetettava kohtuullinen määräaika vastineen tai muun selvityksen antamiseen. Pyydettäessä verovelvolliselta vastinetta tai muuta selvitystä mahdollisuuksien mukaan on mainittava, mistä seikoista selvitystä erityisesti tulisi esittää. (22.12.2005/1079)

Verovelvollisen täytettyä ilmoittamisvelvollisuutensa tulee veroviranomaisen ja verovelvollisen osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiasta selvitystä. Jos verovelvollisen suorittaman oikeustoimen toinen osapuoli ei asu Suomessa tai tällä ei ole kotipaikkaa täällä, eikä veroviranomainen voi saada oikeustoimesta tai sen toisesta osapuolesta riittävää tietoa kansainvälisen sopimuksen nojalla, tässä momentissa tarkoitetun selvityksen esittäminen on ensisijaisesti verovelvollisen asiana.

Verotus toimitetaan verovelvollisen ilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta 3 luvun säännösten nojalla saatujen tietojen ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella. (22.12.2005/1079)

Verotusta toimittaessaan veroviranomaisen on tutkittava saamansa tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua. (22.12.2005/1079)

26 b § (15.12.2003/1067)

Päätöksen perusteleminen

Päätös on perusteltava, jos siinä poiketaan veroilmoituksesta tai oikaisuvaatimuksesta tai jos verotusta muutetaan verovelvollisen vahingoksi.

Question 31

Henkilöyhtiön ja sen omistajan verokohtelu?

Answer 31

Avoimen ja kommandiittiyhtiön verotus ja voitonjako

Henkilöyhtiön tulos jaetaan yhtiömiesten tulona verotettavaksi niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on henkilöyhtiön tuloon (ns. suora osakasverotus). Jako perustuu käytännössä yhtiösopimuksen määräyksiin voitto-osuuksista. Yhtiö voi maksaa yhtiömiehilleen kohtuullista palkkaa tehdystä työstä. Myös luontoisedut ovat mahdollisia.

Henkilöyhtiön elinkeinotoiminnan tulos verotetaan osakkaiden ansio- ja pääomatulona. Osakkaan osuus yhtiön tuloksesta luetaan pääomatuloksi siihen saakka, joka vastaa 20 % osakkaan osuudesta yhtiön nettovarallisuuteen. Pääomatulo verotetaan 30 %:n verokannalla. Yli 30 000 euron pääomatuloissa vero on 34. Jäljelle jäävä osakkaan osuus on ansiotuloa ja se verotetaan progressiivisella verokannalla.

Henkilöyhtiön nettovarallisuus lasketaan siten, että veronalaisista varoista vähennetään velat. Nettovaroihin lisätään myös 30 % tilikauden päättymisestä edeltäneen 12 kuukauden aikana maksetuista ennakonpidätyksen alaoisista palkoista. Saamisia yhtiömiehiltä ei pidetä varoina. Myös yhtiöön sijoitettu oma asunto jätetään huomioimatta laskettaessa ao. osakkaan osuutta yhtiön nettovaroihin. Samoin jätetään huomioimatta avoimen yhtiön yhtiömiehen ja kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen osakkuutensa hankintaan ottamaa lainaa vastaava osuus hänen pääomatulo-osuuttaan laskettaessa. Nettovarallisuuden laskennan perustana on verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä elinkeinotoimintaan kuulunut nettovarallisuus. Uuden yrityksen ensimmäisenä verovuonna perusteena on verovuoden nettovarallisuus.

Ansio- ja pääomatulojako koskee myös kommandiittiyhtiön äänetöntä yhtiömiestä, laskentapohjana yhtiöpanos. Nettovaroihin lisätään myös 30 % maksamista 12 kk:n palkoista. Henkilöyhtiöissä palkan maksaminen myös osakkaille on mahdollista.

Question 32

Verotuksen muutoksenhakujärjestelmä pääpiirteissään?

Answer 32

Verotukseen voi hakea muutosta verovelvollinen itse ja jokainen muu, jonka oman veron määrään verotus välittömästi saattaa vaikuttaa tai joka on veron suorittamisesta vastuussa (ks. VML 52 § ja 62.1 §).

Muutoksenhakuoikeus koskee myös veronsaajia. Muutosta haetaan verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, jollei asiaa jo ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu

Verovirasto voi ratkaista muutoksenhakuun oikeutetun henkilön tekemän oikaisuvaatimuksen siltä osin kuin esitetty vaatimus hyväksytään (ks. VML 61.1 §). Kokonaan hyväksytty asia ei mene lainkaan oikaisulautakunnan käsiteltäväksi. Yksinkertaisimmat ja näytöltään selvät asiat ratkaistaan verovirastossa. Menettely koskee ainoastaan verovelvollisen esittämiä vaatimuksia. Verovelvollinen voi esittää vapaamuotoisen oikaisupyynnön verotoimistolleen suullisesti tai kirjallisesti. Oikaistusta verotuksesta hän saa uuden verotuspäätöksen. Menettely jakaantuu näin organisatorisesti kahteen osaan; verovirasto käsittelee valtaosan oikaisuvaatimuksista ja verotuksen oikaisulautakunta loput.

Verotuksen muutoksenhakujärjestelmä poikkeaa hieman muusta hallinto-oikeuden muutoksenhausta. Verotuksessa muutoksenhaku painottuu oikaisuun ja vasta tämän jälkeen valitusjärjestelmään. Erityisesti välittömään verotukseen liittyen ensisijainen muutoksenhakukeino on oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle. Jos oikaisuvaatimukseen annettu päätös ei tyydytä, on mahdollista tehdä tästä oikaisulautakunnan päätöksestä valitus hallinto-oikeuteen ja hallinto-oikeuden päätöksestä valituslupajärjestelmän kautta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Verotuksen muutoksenhaussa valituslupajärjestelmä on yleisesti käytössä ja sillä pyritään karsimaan pienet ja vähämerkityksiset asiat pois korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Question 33

Kuolinpesässä vain yksi osakas

Answer 33

Kuolinpesää ei muodostu yksityisoikeudellisesti
Osakkaan verosubjektius
Yleensä katsottu, että ainoaa osakasta tulisi pitää jäämistöstä saadun tulon ja varallisuuden osalta verovelvollisena vasta perunkirjoituksesta alkaen
KHO 1979 T 2706
KHO 1984 II 509
Ainoaa osakasta tulee pitää verosubjektina kuolinhetkestä alkaen

Question 34

Kuolinpesän osuuden luovutus

Answer 34

Yhtymä
Ulkopuoliselle luovuttaessa kuolinpesän on katsottu muuttuneen yhtymäksi, jolloin osakkaita verotetaan yhtymän tulosta
Pesäosuuden ulosmittaus ei muuta kuolinpesän verotusta yhtymäverotukseksi
Esineosuuden luovutus
Kuolinpesän rinnalle voi syntyä yhtymä
KHO 1979 T 4593a

Question 35

Verovapaat lahjat

Answer 35

Tavanomainen koti-irtaimisto
Ei lahjaveroa tavanomaisesta koti-irtaimistosta
Ei koske lahjaa, jonka arvo yli 4000€
Kumulointisäännös koskee vain yli 4000€ arvoisia koti-irtaimistolahjoja
Koulutus, kasvatus ja elatus
Lahjansaajan koulutukseen, koulutukseen tai elatukseen annettu lahja verovapaa
Lahjansaajalla ei tule olla mahdollisuutta käyttää varoja muuhun

Alle 4000€ lahja
Lahja, jonka arvo alle 4000€ ei lahjaveronalainen
Voi tulla veronalaiseksi, jos sovelletaan yhteenlaskemista koskevaa säännöstä
Eri antajilta saadut lahjat erikseen verotettava

Question 36

Lahjaluonteinen kauppa sukupolvenvaihdoksessa

Answer 36

Lahjaluonteinen kauppa sukupolvenvaihdoksessa
Lahjavero jätetään maksuunpanematta, jos maatilan, yrityksen tai sen osan luovutuksen vastike on yli 50% käyvästä arvosta
Ei koske pelkkää metsätilaa

Question 37

Alihintainen luovutus osakeyhtiölle

Answer 37

Verotuskäytännössä hyväksytty menettely, jossa osakas voi myydä varallisuuseriä alihintaisesti omistamalleen osakeyhtiölle
Rinnastus apporttiin
KHO 2009:66
Osakeyhtiön verotus
Alihintaisuutta pidetty pääomasijoituksena

Question 38

Lahjaverotus osituksen ja perinnönjaon yhteydessä

Answer 38

Ositus avioliittolain mukaan
Lahjaverotus ei kohdistu osituksen sisältämiin varallisuudensiirtoihin
Yli- ja alihintaiset luovutukset käsitellään lahjoina
Tasinko-oikeudesta luopuminen perintöosituksessa
Lesken luopumista tasinko-oikeudesta ei pidetä lahjaveronalaisena saantona
Tasingosta luopumisessa sovelletaan vastaavia periaatteita kuin perinnöstä ja testamentista luopumiseen
Leski voi luopua osittain tasinko-oikeudesta

Question 39

Koroton laina

Answer 39

Korottoman tai alikorkoisen lainan kautta siirtyvää etua ei pidetä lahjana
Korottomuusetu monissa maissa verotuksen piirissä
Ongelmina valvonta ja raja alikorkoisten lainojen verotus

Question 40

Osakeyhtiön, sen osakkeenomistaja ja työntekijän välinen luovutus

Answer 40

Työsuhdeanti
Oikeus merkitä osakkeita tai osuuksia alihintaan veronalaista ansiotuloa
Etu veronalaista siltä osin kuin alennus on enemmän kuin 10 prosenttia

Osakkeenomistajien osakeluovutukset työntekijöille
Luovutettu määrä alle 10 prosenttia, arvon ja kauppahinnan välinen erotus ansiotuloa
Yli 10 prosenttia, verotus lahjaverotuksen säännösten mukaan
KHO 2014:15

Question 41

Lahjaverotuksen vanhentuminen

Answer 41

Ei säännöstä vanhentumisesta
Abstraktisen verovelan katsottu vanhenevan 10 vuodessa
Konkreettinen verovelka syntyy kun verotoimisto määrää ja maksuunpanee lahjaveron
Vanhentuu viiden vuoden kuluttua sen vuoden alusta, jona se on määrätty

Question 42

Perintö- ja lahjaverotuksen alueellinen ulottuvuus

Answer 42

Asuinvaltioperiaate
Ratkaisevaa asuinpaikka kuolin- tai lahjoitushetkellä sekä omaisuuden sijaintipaikka
Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta aina suoritettava veroa Suomeen

Asunto ja koti
Katsotaan asuvan Suomessa, jos perittävän kuolinhetkellä tai lahjanantohetkellä varsinainen asunto ja koti Suomessa
Asumiskäsite suppeampi kuin tuloverotuksessa

Question 43

Verovapaat saannot ja perintö- ja lahjaverotuksessa

Answer 43

Yleishyödyllinen yhteisö perinnön- tai lahjansaajana
Yleishyödyllisten yhteisöjen ei tarvitse maksaa perintö- ja lahjaveroa
Yleishyödyllisen määritelmä
Rajoittamaton henkilöpiiri
Hyödyllisyys ja yleisyys
Taloudellinen toiminta -> yhteisön toiminnan tarkoitus ei saa olla taloudellinen -> ei saa tuottaa osallisille taloudellisia etuja
Elinkeinotoiminta

Question 44

Hallintaoikeuden pääomittaminen perintö- ja lahjaverotuksessa

Answer 44

Elinkautinen etuus
Pääomittamisessa käytetään PerVL 10 § kertoimia
Lasketaan nuorimman henkilön mukaan

Määräaikainen etuus
Pääoma-arvo lasketaan jäljellä olevien täysien vuosien ja kahdeksan prosentin korkokannan mukaan
Ikäkertoimet määrittävät kuitenkin enimmäismäärän

Question 45

Verosuunnittelun lainsäädännöllinen perusta

Answer 45

Valinnanvapaus
Verovelvollisella oikeus järjestää toimensa verotuksellisesti halvimman rehellisen vaihtoehdon mukaan
Valinnanvapauteen sisältyy verosuunnittelu

Aggressiivinen verosuunnittelu
Aktiivinen tehokkuushäiriöiden etsiminen verojärjestelmästä
Veronkiertämisessä tosiasialliset taloudelliset vaikutukset ovat verovelvolliselle edullisempia kuin lainsäätäjä on tarkoittanut

Tulkinnan ennakoitavuus
KHO:n oikeuskäytännön linjana
VML 28 § ja PerVL 33a §:n soveltamiseen liittyvän oikeudellisen epävarmuuden rajoittaminen
Lainsäätäjän vastuun korostaminen
KHO 2008:6

Question 46

Verosuunnittelun ja veronkierron rajanveto

Answer 46

Verosuunnittelun tavoitteet
Verosuunnittelun merkitys sitä suurempi mitä korkeampi verokannat ovat

Veronkierosäännös luonteeltaan ns. yleislauseke

Yleislausekkeen soveltaminen edellyttää, että verovelvollisen veroetu on perusteeton

Legaliteettiperiaate

Sarjatoimi

Verosuunnittelun riskit
Merkittävimpiä soveltamisriskit
Soveltamiskäytäntöjä ei pysty ennustamaan
Soveltamisriskiä voi pienentää pyytämällä ennakkoratkaisua

Lainsäädäntöriski
Muutokset lainsäädännössä saattavat tehdä ratkaisut pitkällä aikavälillä epäedullisiksi

VML 28§

Ennen kaikkea kompetenssinormi

Veron kiertämisen ominaispiirteet kuvattu väljin termein
Soveltamisala synnyttää oikeudellista epävarmuutta

Hallintaoikeuden pidätys
Laajasti käytetty lahjaverotuksen keventämiseen tähtäävä toimi
Veronkierosäännöstä sovelletaan tapauksiin, joissa hallintaoikeuden pidättänyt ei todennäköisesti voi koskaan käyttää oikeuttaan
Puolisoiden tai avopuolisoiden väliset lahjat
KHO 1998 T 3062

Question 47

Perintöverovelvollisuuden alkamisajankohta

Answer 47

Alkaa perinnönjättäjän kuolemasta

Jos omaisuus saadaan haltuun myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, perintöverovelvollisuus vasta kun omaisuus on saatu

Perintöverovelvollisuus alkaa myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, jos perilliset ovat menettäneet määräysvaltansa jäämistöomaisuuteen sen vuoksi, että jäämistöomaisuus on luovutettu konkurssiin tai virallisen pesänselvittäjän hallintoon

Legaatti
Erityistestamentti
Tietty etuus, esim. rahamäärä, omaisuusesine tai omistusoikeutta suppeampi oikeus

Legaatin tuoton verotus
Kolme esillä ollutta vaihtoehtoa
Kuolinhetkestä alkaen
Testamentin lainvoimaiseksi tulosta alkaen
Siitä hetkestä, kun legaatti täytetään

Question 48

Omistajattoman tilan testamentti

Answer 48

Hallintaoikeustestamentti
Luonteenomaista omistajaton tila, joka jatkuu määrätyn ajan, esim. hallintaoikeuden kestoajan
Mahdollistaa verovelkasuhteen siirtämisen
Hyväksytään perintöverotuksessa vain kun omaisuuden lopullinen saaja on muu kuin perimysjärjestyksen osoittama henkilö

Question 49

Tehokas perinnöstä luopuminen

Answer 49

Ei määrättyä edunsaajaa tai jos määrätty, saajaksi sijaantuloperillinen tai jos useita, kaikki sijaantuloperilliset
Voi tapahtua tehokkaasti vain sijaantuloperillisen hyväksi
Perintökaaren lakimääräinen perimysjärjestys
Luovutuksensaajalla tulee olla rajoittamaton omistusoikeus
Luopuja ei voi pidättää hallinta- tai tuotto-oikeutta

Testamentin osalta eri tavalla kuin perinnöstä luopumistilanteissa

Jos luovutaan tehokkaasti, omaisuus testamentin toissijaiselle saajalle

Jos ei ilmaisua sijaantulo-oikeudesta, omaisuus sille, joka olisi oikeutettu jäämistöön siinä tapauksessa, että testamenttia ei olisi tehty

Testamentin osalta disponointina ei ole pidetty määräämistointa, jolla testamentinsaaja on luopunut saantonsa osasta

Vero vain saannon siitä osasta, josta testamentinsaaja ei ole luopunut

Perinnön ja testamentin osittainen luopuminen johtaa perintöverotuksessa erilaisiin lopputuloksiin

Question 50

Vuokratulon hankinnasta aiheutuneet menot

Answer 50

Menot voivat tulla vähennettäväksi

Vuosikuluna

Siten, että ne lisätään hankintamenoon ja vähennetään luovutuksen yhteydessä

Siten, että ne lisätään hankintamenoon, mutta vähennetään vuotuisina poistoina

Pääomavastike voidaan vähentää silloin, kun se luetaan yhtiölle tuloksi

Vuokran oltava lähellä käypää tasoa, jotta vuokraukseen liittyvät menot ovat vähennyskelpoisia

Perusparannusmenot lisätään (poistamattomaan) hankintamenoon

Rakennuksen, koneiden ja muun kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenot mahdollista vähentää poistoin

KHO 2002 T 2765

Kuolinpesän jatkettava poistojen tekemistä vainajan verotuksen menojäännöksistä

Question 51

Korkojen vähennysjärjestelmä

Answer 51

Verovelvollisella oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka
kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen
on valtion takaama opintovelka
kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen

Korkojen vähennysoikeutta rajoitettu

Kulutusluottojen korot vähennyskelvottomia

Tulonhankkimisvelka ja sen korot
Oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen
Pääasiallisuuskriteeri ja jakamisperiaate

Velan käyttötarkoituksen muutos
Velan käyttötarkoituksen muuttuessa, on verovelvollisen esitettävä selitys velan uudesta käyttötarkoituksesta

Question 52

Vastikkeetta saadun omaisuuden myynti

Answer 52

Lahja

Lahjaverotusarvo
Hankintamenoksi katsotaan lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo
Mikäli lahjansaaja luovuttaa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi, käytetään alkuperäisen lahjoittajan hankintamenoa
Taustalla muun muassa veronkierron estäminen

Lahjaveron ja luovutusvoittoveron yhteensovittaminen
Piilevä verovelka ja sen huomioiminen
TVL 47.1 § sovelletaan myös luovutustappio tilanteissa
Hallintaoikeus ei pienennä hankintamenoa luovutusvoittoverotuksessa

Perintö

Hankintamenon määräytyminen

Perintöverotuksen verotusarvo
Hankintameno-olettama
Vaihtoehto todellisen hankintamenon käyttämiselle
Luovutushinnasta vähennettävä määrä vähintään 20%
Vähintään 10 vuoden omistusajalla 40%

Perittävän kuolema
Omistusaika lasketaan perittävän kuolemasta
Siviilioikeuden ja vero-oikeuden omistusajan käsitteet poikkeavat toisistaan

Ulkopuolisten varojen vaikutus
Mikäli poikettu merkittävästi lainmukaisista osuuksista tai käytetty pesän ulkopuolisia varoja, saannon voidaan katsoa tapahtuneen osittain perinnönjaossa

Question 53

Osituksessa saadun omaisuuden myynti

Answer 53

Ositussaannosta ei makseta perintö- tai lahjaveroa eikä myöskään tuloveroa
Hankintameno
Omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta
Hankintamenoa puolison hankintameno

Question 54

Hallintaoikeuden vastikkeeton luovuttaminen

Answer 54

Lahjaverotus
Jos hallintaoikeuden haltija luopuu hallintaoikeudestaan, luopuminen katsotaan lahjaksi
Tilapäisellä käyttämisen keskeytymisellä ei merkitystä
Hallintaoikeuden arvo luopumishetken mukaan

Perintöverotus
Hallintaoikeuden päättyessä haltijan kuolemaan, hallintaoikeuden arvo ei tule perintöverotuksen kohteeksi
KHO 2006 T 2465

Question 55

Äiti A lahjoittaa tänään tyttärelleen B:lle Pörssi Oy:n osakkeita 5.000 kappaletta. A on aikanaan
maksanut osakkeista 50.000 euroa. Tällä hetkellä osakkeiden käypä arvo on 10.000 euroa. A
suunnittelee pidättävänsä osakkeiden osinko-oikeuden itselleen. Selvitä miten osinko-oikeuden
pidättäminen vaikuttaa lahjaveron määrään.

Toisena vaihtoehtona on se, että A ei pidätä osinko-oikeutta lahjoittamiinsa osakkeisiin. Mikäli A ei
pidätä osinko-oikeutta, B:n on tarkoitus myydä kyseiset osakkeet todennäköisesti muutaman päivän
kuluttua siitä, kun hän on saanut osakkeet omistukseensa. Olettamuksena on tällöin se, että
osakkeista saatava kauppahinta on 10.000 euroa. Selvitä miten osakkeiden luovutus verotetaan B:n
verotuksessa? Miten on suhtauduttava siihen, että B on juuri myynyt sijoitusyksiönsä, josta hän sai
luovutusvoittoa 30.000 euroa?

Answer 55

Varallisuuden arvosta saadaan perintö- ja lahjaverotuksessa vähentää erilaisten velvoitteiden arvo, joiden nojalla verovelvollisen tulee kerta kaikkiaan tai aika ajoin toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus taikka antaa jollakin tavoin käyttää hyväkseen verovelvollisen omaisuutta, mikäli verovelvollinen ei saa siitä vastiketta (PerVL 9.3 §). Velvoitteen arvon vähentäminen perintö- ja lahjaverotuksessa edellyttää sen pääomittamista.

-> Osinko-oikeus pääomitetaan ja vähennetään lahjan arvosta. -> Vähennetystä arvosta maksetaan lahjavero

Pääomittamisen perustaksi on selvitettävä edun todellinen vuotuisarvo. Oikeuskäytännön mukaan pääomituslaskelmassa edun alkamisvuoden todellinen vuosituotto on ratkaisevaa. Vuosituoton määrittämistä ei tulisi sitoa edun alkamisvuoden todelliseen tuottoon ainakaan, jos edun kestoaika on elinikä, vaan määrityksessä olisi pyrittävä tavalla tai toisella ottamaan huomioon mahdollinen tuleva kehitys. Käyvän arvon periaatteesta johtuen velvoitteen vuotuisena arvona pidetään todellista nettotuottoa eli tuottoa,

-> Pörssiosakkeiden osalta käytetään useimmiten kolmen viimeisimmän vuoden osinkojen keskiarvoa

Mikäli osinkoa ei ole edeltävinä vuosina jaettu, pidätetyn tuotto-oikeuden määränä on voitu kaavamaisesti vähentää osakkeiden käyvästä arvosta jokin suhteellinen osuus, yleensä 5 prosenttia

Säännökset herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä. Oletetaan, että A on ostanut Pörssi Oy:n osakkeita 54 000 eurolla. Niiden käypä arvo on tällä hetkellä 4 000 euroa. A lahjoittaa kyseiset osakkeet B:lle ja B maksaa lahjaveroa 4 000 eurosta. B myy kyseiset osakkeet alle vuoden sisällä saaden niistä 4 000 euroa. Lisäksi B on myynyt erään toisen yhtiön omistamia osakkeita siten, että hänelle on syntynyt verotettavia luovutusvoittoja yhteensä 50 000 euroa. Sanamuodon mukaisesti tulkiten B:lle syntyy Pörssi Oy:n osakkeita myytäessä 50 000 euron tappio, koska hänen hankintamenonsa on A:n hankintameno eli 54 000 euroa. Voiko B kuitata syntyneen tappion saamistaan luovutusvoitoista?
Käsitykseni mukaan tällainen tappio on vähennyskelpoinen. Välilahjoitus avaa siten uuden säännöksen johdosta uudenlaisen verosuunnittelumahdollisuuden, jota aikaisemmassa verojärjestelmässä ei ollut. Tällaiseen luovutustappion siirtoon ei voida mielestäni puuttua kuin poikkeuksellisesti VML 28 §:n tai PerVL 33a §:n veronkiertosäännöksen perusteella, koska uuden säännöksen nimenomaisena tarkoituksena on ollut poistaa aiempaan oikeustilaan sisältyneet verosuunnittelumahdollisuudet.

Question 56

A:n kuolinpesän omistuksessa on pörssiosakkeita, jotka A oli hankkinut vuonna 2002
40.000 euron kauppahinnalla. Osakkeiden käypä arvo oli A:n kuolinhetkellä (15.11.2010)
80.000 euroa. Tänään kyseisten osakkeiden käypä arvo on 250.000 euroa. Selvitä, miten
verotus toimitetaan, jos a) osakkeiden myyjänä on kuolinpesä, taikka b) osakkeet siirretään
osituksella leskelle, joka myy ne 250.000 euron kauppahinnalla taikka c) kolmantena
vaihtoehtona osakkeet siirtyvät perinnönjakokirjalla yhdelle lapsista ja hän myy kyseiset
osakkeet 250.000 euron kauppahinnalla.
Arvioi lisäksi tilannetta siitä näkökulmasta, voisiko veronkiertosäännös tulla sovellettavaksi
edellä esitetyissä ”sarjatoimissa” ?

Answer 56

a) Edellä on eri yhteyksissä käyty läpi luovutusvoittoverotusta koskevia kysymyksiä. Ne soveltuvat myös lähtökohtaisesti kuolinpesän verotukseen.
Kuolinpesään kuuluvan omaisuuden myynnistä saatua voittoa verotettaessa omaisuuden omistusaika lasketaan vainajan kuolinhetkestä. Kuolinhetki määrittää omaisuuden hankinta-ajankohdan siinäkin tapauksessa, että omaisuus myydään kuolinvuonna. Kuolinpesän hankintamenona pidetään perintöverotuksessa vahvistettua verotusarvoa

Koska kuolinpesä on erillinen verovelvollinen, kuolinpesän osakas ei voi vähentää mahdollisia omia luovutustappioitaan kuolinpesän luovutusvoitoista. Vastaavasti kuolinpesän tappioita ei voida vähentää kuolinpesän osakkaan luovutusvoitoista.

b) Osituksessa puoliso voi saada toisen puolison tai tämän kuolinpesän omaisuutta tasinkona, joka on vastikkeeton saanto. Ositussaannosta ei makseta perintö- eikä lahjaveroa eikä myöskään tuloveroa (TVL 51 §).

Ositussaantojen hankintamenosta säädetään TVL 46.2 ja 48.3 §:ssä. Mainittujen säännösten soveltaminen edellyttää siten sitä, että omaisuus on saatu osituksessa. Osituksella tarkoitetaan tässä avioliittolain säännösten mukaan suoritettua ositusta. Ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun ositusperuste on syntynyt. Osituksessa saatua omaisuutta voi olla vain avio-oikeudenalainen omaisuus.
Mikäli luovutettu omaisuus on saatu osituksessa, (omistusaika ja) hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta. Ositussaantoa edeltänyt saanto on yleensä puolison saanto, joten hankintamenona käytetään puolison hankintamenoa. Ositussaantoa edeltänyt saanto on se edellisen omistajan saanto, joka tapahtui lähinnä ennen ositusperusteen syntyhetkeä eli avioeroasian vireillepanohetkeä tai puolison kuolemaa. Jos edellinen omistaja oli saanut omaisuuden perintönä tai lahjana, omaisuuden hankintamenona vähennetään tuon saannon verotuksessa käytetty verotusarvo. Mikäli edellisenkin omistajan saanto oli ositussaanto, hankintameno joudutaan laskemaan vielä tätäkin edeltävästä saannosta. Vaihtoehtoisesti ositussaantoa edeltäneen saannon hankintamenon sijasta voidaan käyttää hankintameno-olettamaa.

c) Pesän osakkaat voivat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Tätä on yleensä kutsuttu sopimusjaoksi. Sopimusjako merkitsee perillisten itsensä antamien tahdonilmaisujen yhteensulautumaa ja siihen liittyvää reaalista jakotoimitusta. Aina sopimusjako ei ole ristiriitaisuuksista johtuen mahdollista. Jokaisella osakkaalla on kuitenkin oikeus vaatia jakoa toimitettavaksi. Tällöin perinnönjaon tekee pesänjakaja. Pesänjakajan suorittamaa päätöksentekoa siihen liittyvine reaalisine jakotoimenpiteineen kutsutaan toimitusjaoksi

Perinnönjako ei pääsäännön mukaan realisoi tuloverotusta. Vaikka perinnönjaossa käytettäisiinkin eri arvoja kuin perintöverotuksessa vahvistettuja arvoja, mahdollisella arvonlaskulla ja -nousulla ei ole verotuksellista merkitystä. Perinnönjaossa käytetään omaisuuden käypiä arvoja.

Perintönä ja testamentilla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan perittävän kuolemasta. Pääsääntöisesti perinnönjaolla, testamentin tiedoksiantohetkellä tai muulla vastaavalla ajankohdalla ei ole merkitystä omistusaikaa määritettäessä. Näin siitä huolimatta, että henkilön katsotaan saaneen siviilioikeudessa omaisuuden omistukseensa vasta kun perinnönjako on lainvoimainen. Siviilioikeuden ja vero-oikeuden omistusajan käsitteet poikkeavat siten toisistaan.
Mikäli perinnönjaossa on merkittävästi poikettu lainmukaisista osuuksista tai käytetty pesän ulkopuolisia varoja tietyn omaisuuden saamiseksi, saannon voidaan katsoa tapahtuneen osittain jaossa. Vastikkeellisen saannon osalta omistusaika alkaa siitä, kun sitova sopimus omaisuuden hankkimisesta on tehty.

33 a § (8.12.1995/1392)

Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksenmukaisesti.

Question 57

Luonnollisen henkilön saamien osinkojen verokohtelu?

Answer 57

Julkisesti noteerattu yhtiö tai muu

Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko luonnolliselle henkilölle 85 % veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata.

Listayhtiö= yhtiö jonka osakkeilla käydään julkisesti kauppaa Suomessa tai ulkomailla.

osakkeet olleet osingonjaosta päätettäessä julkisesti noteerattuja

33 b § (30.7.2004/716)

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko

Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)

Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. (30.12.2013/1237)

Ulkomaiselta yhtiöltä saatu osinko määräytyy samalla tavoin jos yhtiön kotipaikka on EU:n alueella tai Suomella on osinkotuloihin sovellettava verosopimus.

Peitelty osinko ansiotuloa 75 % ja 25 % verovapaata tuloa.

Question 58

Arvioverotus?

Answer 58

Arvioverotus on verottajan käyttämä menettely verovelvollisen tulon ja varallisuuden määräämiseksi silloin, kun veroilmoitusta ei ole annettu, se on puutteellinen tai sitä ei muuten voida käyttää verotuksen perusteena.[1][2]

Arvioverotusta käytetään myös silloin, kun verovelvollisen ilmoittama tulo on paljon vähäisempi verrattuna muiden samalla alalla toimivien verovelvollisten tuloon nähden. Tällöin on syytä epäillä verovelvollisen salaavan tulojaan.[3]

Arvion mukaan verotetaan, jos valmisteveroa koskevaa veroilmoitusta ei ole annettu tai se ei oikaistunakaan kelpaa verotuksen pohjaksi. Samoin toimitaan, jos veroviranomaisen tekemässä valmisteveroon liittyvässä tarkastuksessa havaitaan vajausta.[4]

Lisäksi arviointia käytetään perintö- ja lahjaveron määräämisessä, jos perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voi hyväksyä verotuksen perusteeksi

Useimmiten verovelvollisen kannalta on parempi, että vero määrätään hänen ilmoittamiensa tietojen perusteella. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnillä voi olla muitakin ikäviä seurauksia, kuten veronkorotus.

Question 59

Yleishyödyllisen yhteisön verokohtelu tuloverolain mukaan?

Answer 59

22 §

Yleishyödyllinen yhteisö

Yhteisö on yleishyödyllinen, jos

1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä;
2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin;
3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
- > Toiminnasta suurin osa oltava yleishyödyllistä

Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattua varallisuuskokonaisuutta. (24.4.2009/275)

23 §

Yleishyödyllisen yhteisön verovelvollisuus

Edellä 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. (22.5.2015/654)

Yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta tuloverosta säädetään erikseen.

Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona ei pidetä:

1) yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa;
2) jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa;
3) adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saatua tuloa;
4) sairaaloissa, vajaamielislaitoksissa, rangaistus- tai työlaitoksissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa ja huoltoloissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa;
5) bingopelin pitämisestä saatua tuloa.

Kiinteistön tuottamana tulona pidetään myös metsätalouden pääomatuloa.

Question 60

Veron kiertämissäännöksen soveltaminen

Answer 60

Verovelvollinen voi pyrkiä minimoimaan veronsa verosuunnittelulla. Olosuhteet ja toimenpiteet valitaan sen mukaan, että lopputulos olisi optimaalinen sekä verojen määrän että muun kokonaisuuden kannalta. Kun verovelvollisen suorittamien oikeustoimien taustalla ovat aidot liiketaloudelliset syyt, on verovelvollisella mahdollisuus valita sellainen toimintatapa, joka tuottaa hänelle alhaisemman verorasituksen kuin jokin toinen toimintapa. Verosuunnittelussa valitaan yleensä ne vaihtoehdot, joiden veroseuraamukset on verotuksessa ja oikeuskäytännössä hyväksyttyjä.

Verovelvollinen saattaa tavoitella veron minimointiin tähtäävillä toimenpiteillä myös sellaisia veroetuja, jotka ovat lain tarkoitukselle vieraita ja joita tehdään pääasiallisesti siitä syystä, että epämieluisilta veroseuraamuksilta vältyttäisiin. Perusteettomien veroetujen estämiseksi on Verotusmenettelystä annetun lain (VML, 1558/1995) 28 §:ään säädetty veron kiertämistä koskeva yleislauseke, jonka nojalla olosuhteet ja toimenpiteet, joille on annettu asian varsinaista luonnetta vastaamaton oikeudellinen muoto, voidaan sivuuttaa verotuksessa. Samassa lainkohdassa todetaan myös, että jos johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo arvioida.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n ohella ainakin seuraaviin verolakeihin sisältyy erikseen omia, erityisiä veron kiertämistä koskevia säännöksiä.

… Perintö ja lahjaverolaki 33 a §…

Erityislain sanamuoto vastaa yleensä melko tarkoin yleislain veron kiertämistä koskevan säännöksen sanamuotoa, mutta eroavaisuuksiakin sanamuodoissa on. Erityislain veron kiertämissäännöksen soveltamiskynnys on yleensä korkeampi siksi, että näihin liittyvien oikeustoimien taustalla on yleensä tarkempi yksityisoikeudellinen normisto.

Näiden erityislakien omaa veron kiertämistä koskevaa säännöstä sovelletaan ensisijaisesti suhteessa yleislakiin eli VML 28 §:ään. Erityislain veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltaminen ei siten edellytä myös VML 28 §:n soveltamista samanaikaisesti. Erityislain veron kiertämistä koskevaa säännöstä on kuitenkin oikeuskäytännössä voitu soveltaa yhdessä VML 28 §:än kanssa

VML 28 §

“Veron kiertäminen

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.”

Veron kiertämissäännös tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa oikeustoimi voi olla yksityisoikeudellisesti moitteeton.

Edellytyksenä poikkeamiselle tai sivuuttamiselle on, että yksityisoikeudellista tointa on käytetty pääasiallisesti verotuksellisten etujen saavuttamiseksi. Verovelvollisen toimilta puuttuu siis riittävät liiketaloudelliset perusteet.

Yleislausekkeen soveltaminen edellyttää aina selvitystä verovelvollisen subjektiivisesta veronkiertotarkoituksesta, josta on oltava näyttö tai veronkiertotarkoitus on ainakin voitava ilmeisellä tavalla päätellä tapauksen olosuhteista.

-> Verovelvolliselle riittää että hän näyttää, ettei veronkiertotarkoitus ollut ILMEINEN.

–> Eli järjestelylle on ollut ainakin osittain joku verotuksesta riippumaton hyväksyttävä peruste.

33 a § (8.12.1995/1392)

“Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksenmukaisesti.”

PerVL 33a § soveltamisala suppea ja soveltuu vain joihinkin yksittäistapauksiin.

Lähtökohtana, että osituksen ja perinnönjaon toimittaminen yksityisoikeudellisesti asianmukaisella tavalla tulee verotuksessa hyväksyä, vaikka oikeustoimen välittömänä seurauksena tai omaisuuden myöhemmän luovutuksen yhteydesää syntyisikin veroetuja.

Voidaan soveltaa sellaisiin hallintaoikeuden pidätystapauksiin, joissa hallintaoikeuden pidättänyt ei todennäköisesti koskaan voi käyttää oikeuttansa, ja oikeus on pidätetty puhtaasti verotussyistä.

Pitkä laina-aika ilman lyhennysaikataulua ja lyhennyksiä synnyttää lähes poikkeuksetta lahjaverotusriskin.

Sarjatoimissa vaaditaan suunnitelmallisuutta jo ensimmäistä oikeustointa tehtäessä
-> mikäli oikeustoimille on liiketaloudelliset syyt, veronkiertosäännöksen soveltaminen ei ole mahdollista.

Question 61

Normaalihyvitys Perintö- ja lahjaverolain mukaan

Answer 61

Suomessa asuvan henkilön saamasta muusta kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta omaisuudesta suoritettavasta lahjaverosta vähennetään samasta lahjasta vieraalle valtiolle suoritettujen verojen määrä (ulkomaisen veron hyvitys)

Ulkomaisen veron hyvitys rajoitetaan normaalihyvityksen periaatteen mukaisesti samasta tulosta Suomessa suoritettavan veron määrään eli enimmäishyvitykseen. Verovelvollinen joutuukin aina maksamaan korkeamman verokannan mukaisen veron. Kun vieraaseen valtioon maksettu vero on suurempi kuin samasta tulosta Suomessa maksettava vero, hyvitystä ei myönnetä normaalihyvityksen periaatteen mukaisesti täysimääräisenä.

Question 62

Toistuvaisedun testamenttaaminen ja lahjoittaminen

Answer 62

Perintö- ja lahjaveroa ei suoriteta testamentilla tai lahjana saadusta elinkautisesta nautintaoikeudesta, eläkkeestä taikka muusta elinkaudeksi tai määrävuosiksi jollekin testamentilla tai lahjana annetusta etuudesta (PerVL 2.2§)

-> Koskee vain toistuvaisetuja, ei kertasuorituksia

Tavallisimpia toistuvaisetuja ovat hallinta-, käyttö-, tuotto- ja asumisoikeudet.

Riittävä aika -> etuus ei tarkoitettu olemaan voimassa vain paria kolmea vuotta.

! Silti testamentilla tai lahjana saadun toistuvaisedun tuottama tulo on joko pääomatuloa tai ansiotuloa näitä koskevien säännösten mukaan (TVL 37§)

Question 63

Yhteisesti saatu lahja tai yhteistestamentti

Answer 63

omaisuus tulee testamentilla tai lahjana yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle jotka erilaisessa sukulaisuussuhteessa testamentintekijään tai lahjoittajaan
-> vero määrätään sen henkilön mukaan joka on kaukaisinta sukua (PerVL 15.1§ ja 21§)

Poikkeus: jos yhteissaajina aviopuolisot, lasketaan vero läheisempää sukua olevan henkilön mukaan

Yhteislahjassa lahjoitus verotetaan yhtenä lahjana ja lahjaverosta vastaavat kaikki lahjansaajat yhdessä.
-> koskee myös perintöä

Question 64

Peräkkäiset saannot PerVL

Answer 64

Omaisuudesta, joka tulee kahden tai useamman perättäisen perintösaannon kohteeksi kahden vuoden sisällä on suoritettava veroa vain kerran

-> vero määräytyy kaukaisimman sukulaisuussuhteen mukaan

Question 65

Yhteenlaskemista koskeva säännös lahjaverotuksessa

Answer 65

Jos lahjansaaja on kolmen vuoden kuluessa ennen verovelvollisuuden alkamista saanut samalta antajalta yhden taikka useampia verotettavia lahjoja, on nekin otettava lukuun veroa määrättäessä

• > Antaja- ja saajakohtainen säännös
• > alle 4000 € arvoinen lahja voi tulla veronalaiseksi tällä tavoin

Question 66

Hankintameno-olettamaa sovellettaessa perintönä tai testamentilla saadun omaisuuden omistusaika

Answer 66

Hankintameno-olettamaa sovellettaessa perintönä tai testamentilla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Lahjana saadun omaisuuden omistusaika lasketaan lahjoituksesta.

Question 67

Kuolinpesä ja luovutusvoittoverotus

Answer 67

Omistusaika lasketaan vainajan kuolinhetkestä

Kuolinpesän hankintamenona pidetään perintöverotuksessa vahvistettua verotusarvoa