Poikä joka elää Flashcards
Likusteritie nelosen herra ja rouva Dursley sanoivat oikein ylpeinä, että he olivat aivan tavallisia totta tosiaan</p>
<p>Channel Four Privet Drive Mr. and Mrs. Dursley said proudly correctly, that they were just ordinary indeed</p>
Heidän nyt viimeisenä olisi odottanut sekaantuvan mihinkään outoon tai arvoitukselliseen, koska he eivät kerta kaikkiaan hyväksyneet jonninjoutavuuksia
hey were the last
people you’d expect to be involved in anything strange or mysterious,
because they just didn’t hold with such nonsense.
Herra Dursley oli johtaja yhtiössä, jonka nimi oli Grunnings ja joka valmisti poria
Mr. Dursley was the director of a firm called Grunnings, which made
drills.
Hän oli iso riski mies, jolla oli kaulaa tuskin lainkaan, mutta mahtavat viikset hänellä oli
He was a big, beefy man with hardly any neck, although he did
have a very large mustache.
Rouva Dursley oli laiha ja vaalea ja hänen kaulansa oli melkein kaksi kertaa pitempi kuin ihmisten yleensä, mikä olikin erittäin kätevää koska hän kurkotteli usein ahnaasti piha aitojen yli urkkiessaan naapureiden puuhia
Mrs. Dursley was thin and blonde and had
nearly twice the usual amount of neck, which came in very useful as she
spent so much of her time craning over garden fences, spying on the
neighbors.
Herra ja rouva Dursleylla oli pieni poika nimeltä Dudley, eikä heidän mie lestään sen parempaa poikaa ollut olemassakaan
Mr. and Mrs. Dursley had a small son called Dudley and in their opinions a better son did not exist
Dursleyn perheellä oli kaikki mitä he tahtoivat, mutta lisäkst heillä oli salaisuus, ja eniten maatlmassa he pelkäsivät, että joku kaivaisi sen esiin
The Dursleys had everything they wanted, but they also had a secret, and
their greatest fear was that somebody would discover it.
Heistä tuntui etteivät he kestäisi, jos joku saisi tietää Pottereista
They didn’t
think they could bear it if anyone found out about the Potters.
Rouva Potter oli rouva Dursleyn sisar, mutta he eivät olleet tavanneet toisiaan moneen vuoteen
Mrs. Potter was Mrs. Dursley’s sister, but they had not met each other for many years
Itse asiassa rouva Dursley oli olevinaan kuin hänellä ei mitään siskoa olisikaan, koska hänen siskonsa ja siskon aviomies olivat niin epädursleymaisia kuin suinkin oli mahdollista
In fact, Mrs. Dursley was pretending like she does not have any sisters at all, because her sister and her sister’s husband were as undurselylike as it was possible to be.
Dursleyn pariskuntaa puistatti ajatellakin mitä naapurit sanoisivat, jos Potterit ilmaantoisivat heidän kotika dulleen
The two Dursleys shuddered to think what the neighbors would say if the potters visited their home again.
Dursleyt tiesivät, että Pottereillakin oli pieni poika, mutta häntä he eivät olleet koskaan nähneetkään
Dursley’s knew that Potter’s had a little boy, but him they had never seen.
Sekin oli hyvä syy pitää Potterit loitolla, sillä Dursleyt eivät halunneet Dudleyn seurustelevan sellaisen lapsen kanssa
It was still a good reason to keep away from the Potters, as they did not want Dudley having relationships with the child.
Kun herra ja rouva Dursley heräsivät sinä ankeana harmaana tiistaina, jolloin tarinamme alkaa, mikään pilvisessä taivaassa ei enteillyt outoja ja arvoituksellisia tapahtumia, jotka pian kuitenkin alkoivat kautta maan
When Mr. and Mrs. Dursley woke up on a gray Tuesday, when the story begins, there is a cloudy sky, not heralding the strange and mysterious events, which, however, soon began across the country.
Herra Dursley hyräili valitessaan tylsimmän solmiansa töihin ja rouva Dursley lörpötti iloisesti kammetessaan parkuvaa Dudleyta syöttötuoliin
Mr. Dursley hummed as he picked out his most boring tie for work, and Mrs. Dursley gossiped away happily as she wrestled a screaming
Dudley into his high chair.
Kumpikaan ei huomannut, kun iso lehtopöllö lithotti tkkunan ohi
Neither of them noticed when a large tawny owl flying over.
Kello puoli yhdeksältä herra Dursley otti salkkunsa, suu kotti rouvaansa poskelle ja yritti antaa pojalleenkin läksiäi siksi pusun, mutta osui ohi koska Dudley oli saanut kiukku kohtauksen ja paiskoi parastaikaa muroja seinille
At half past eight, Mr. Dursley picked up his briefcase, pecked Mrs.
Dursley on the cheek, and tried to kiss Dudley good-bye but missed,
because Dudley was now having a tantrum and throwing his cereal at the
walls.
“Pikku vintiö”, herra Dursley hörähti astuessaan ovesta ulos
“Little tyke,” Mr. Dursley guffaw when he went out thedoor
Hän meni autoonsa ja peruutti nelosen pihatieltä kadulle
He got
into his car and backed out of number four’s drive.
Kadunkulmassa hän huomasi ensimmäisen omituisen merkin- kissan lukemassa karttaa
It was on the corner of the street that he noticed the first sign of
something peculiar – a cat reading a map.
Kesti hetken ennen kuin hän tajusi, mitä oli nähnyt- sitten hän heilautti äkkiä pää tään ja katsoi uudestaan
It took a moment before he realized what he had nähnyt- then he swung suddenly to the head, and looked again
Likusteritien kulmauksessa oli kyl lä juovikas kissa, mutta missään ei näkynyt karttaa
There was a tabby cat standing on the corner of Privet
Drive, but there wasn’t a map in sight.
Mitä hän oikein oli ajatellut? Hän räpytti silmiään ja tuijotti kis saa
hat could he have been thinking
of? It must have been a trick of the light. Mr. Dursley blinked and stared at the cat.
Kissa tuijotti takaisin
The cat stared back
Käännyttyään kulmasta ja ajaes saan eteenpäin herra Dursley tarkkaili kissaa taustapeilistä
After turning the corner and ajaes get ahead, Mr. Dursley observers cats in the rearview mirror
Nyt se luki Likusteritien nimikilpeä- ei, sehän vain katsoi e r
Now it is locked Likusteritien nimikilpeä- not, it just looked er
arrv Potter ia 'lisastm hvr kSNG kilpeä, sillä kissat eivät osaa lukea sen paremmin karttoja kuin kilpräkään
arrv Potter ia ' lisastm HVR kSNG plate, because cats do not know how to read it better maps than kilpräkään
Herra Dursley ravisti päätään ja pudisti kissan mielestään
Mr. Dursley shook his head and shook his cat thinks
Ajaessaan kohti kaupunkia hän ei ajatel lut muuta kuin isoa poratilausta, jonka hän toivoi sinä päi vänä saavansa
While driving towards the town, he is not thought to services other than the large drill the order, which he hoped to have you con ferred on the
Mutta kaupungin laidalla porat pyyhkiytyivät hänen mielestään
But the city on the edge of drills were again wiped from his mind.
Istuessaan tavallisessa aamuruuhkassa hän ei voinut olla huomaamatta, että liikkeellä näytti olevan erikoi sen paljon omituisesti vaatetettuja ihmisiä
Seated in their normal morning traffic jam, he could not fail to notice that the move appeared to be a spec to a lot of strangely clad people
Ihmisiä viitoissa
People robes
Herra Dursley ei voinut sietää hassusti pukeutuvia ihmisiä mitä rynttyitä nuorilla näkikään! Hän oletti, että tämä oli taas uusi typerä muoti
Mr. Dursley couldn’t bear people who dressed in
funny clothes – the getups you saw on young people! He supposed this was some stupid new fashion.
Hän rummutti sormillaan ohjaus pyörää ja hänen katseensa osui kummajaisjoukkioon, joka seisoi melko lähellä häntä
He drummed his fingers on the steering
wheel and his eyes fell on a huddle of these weirdos standing quite
close by.
He kuiskivat kiihtyneinä keske nään
They were whispering excitedly together.
Herra Dursleyta raivostutti kun hän huomasi, etteivät kaikki kummajaiset olleetkaan nuoria
Mr. Dursley was
enraged to see that a couple of them weren’t young at all
Hyvänen aika, tuo kin mies oli varmasti häntä vanhempr ja silti pukeutunut smaragdinvihreään viittaan! Että kehtaakin! Mutta sitten herra Dursleyn mieleen johtui, että tämä taisikin olla jokin älytön mainostemppu - nuo ihmiset keräsivät tietysti rahaa johonkin tarkoitukseen
why, that man
had to be older than he was, and wearing an emerald-green cloak! The nerve of him! But then it struck Mr. Dursley that this was probably some
silly stunt – these people were obviously collecting for something…yes, that would be it.
aivan, niinpä tietysti
right, so, of course,
Liikenteen virta lipui eteenpäin ja tuokion kuluttua herra Dursley saa pui Grunningsin pysäköintialueelle, ja silloin hän ajatteli taas pelkkiä paria
The traffic moved on and a few minutes later, Mr.
Dursley arrived in the Grunnings parking lot, his mind back on drills.
Herra Dursley istui aina selin ikkunaan yhdeksännessä kerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan
Mr. Dursley always sat with his back to the window in his office on the
ninth floor.
Jos hän ei olisi is tunut niin, hänen olisi sinä aamuna ollut vaikea keskittyä pariin
If he hadn’t, he might have found it harder to concentrate
on drills that morning.
Selin istuessaan hän ei nähnyt pöllöjä, jotka liihotti vat taivaalla kirkkaassa päivänvalossa, vaikka alhaalla kadulla kulkevat ihmiset kyllä näkivät ne ja osoittelivat ja toljottivat suu ammollaan kun pöllö toisensa perään liisi heidän ylit seen
He didn’t see the owls swoop ing past in broad
daylight, though people down in the street did; they pointed and gazed open- mouthed as owl after owl sped overhead.
Useimmat heistä eivät olleet koskaan nähneet pöllöä edes yöllä
Most of them had never
seen an owl even at nighttime.
Mutta herra Dursleyn aamupäivä oli aivan taval linen ja pöllötön
Mr. Dursley, however, had a perfectly
normal, owl-free morning.
Hän rähjäsi viidelle Ihmiselle
He yelled at five different people.
Hän soitti useita tärkeitä puheluita ja rähisi taas vähän
He made several important telephone calls and shouted a bit more.
Hän oli oikein hyvällä tuulella lounastuntiin saakka
He was in a
very good mood until lunchtime
Silloin hän päätti ja loitella ja kävellä kadun toiselle puolelle ostamaan sämpylän vastapäisestä pullapuodista
when he thought he’d stretch his legs and walk across the road to buy himself a bun from the bakery.
Hän ei muistanut viittaihmisiä ollenkaan ennen kuin näki taas ryhmän sellaisia pullapuodin vieressä
He’d forgotten all about the people in cloaks until he passed a group of
them next to the baker’s.
Hän mul koili heitä vihaisesti kulkiessaan ohi
He eyed them angrily as he passed.
Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä he tekivät hänet levottomaksi
He didn’t know why, but they made him uneasy.
Tämäkin porukka supatti kiihtyneesti eikä herra Dursley nähnyt ai nuttakaan rahankeräysastiaa
This bunch were whispering
excitedly, too, and he couldn’t see a single collecting tin.
Kun herra Dursley kulki takai sin heidän ohitseen iso paperipussiin pakattu donitsi kädes sään, hän erotti muutaman sanan heidän supatuksestaan
It was on
his way back past them, clutching a large doughnut in a bag, that he
caught a few words of what they were saying.
“Potterit, niin juuri, niin minä kuulin -“ “- aivan, heidän poikansa, Harry -“ Herra Dursley pysähtyi kuin naulittuna
“The Potters, that’s right, that’s what I heard yes, their son, Harry”
Mr. Dursley stopped dead.
Häneen hui mahti pelko
Fear flooded him
Hän kääntyi katsomaan kuiskuttajia ikään kuin olisi halunnut sanoa heille jotain, mutta päätti että oli viisainta vaieta
He looked back at the
whisperers as if he wanted to say something to them, but thought better of it.
Hän ryntäsi kadun yli, riensi työhuoneeseensa, äyskähti sihteerilleen, ettei häntä saisi häiritä, tarttui puhelimeensa ja ehti melkein valita kotinumeronsa, kunnes muuttikin mie lensä
He dashed back across the road, hurried up to his office, snapped at his
secretary not to disturb him, seized his telephone, and had almost
finished dialing his home number when he changed his mind.
Hän pam kuulokkeen takaisin paikoilleen ja siveli viiksiään ja mietti
He put the receiver back down and stroked his mustache, thinking
ei, nyt hän oli typerä
no, he was being stupid.
Ei Potter niin erikoinen nimi ollut
Potter wasn’t such an unusual name.
Oli varmasti paljon Potter- nimisiä Ihmisiä, joilla oli Harry-niminen poika
He was sure there were
lots of people called Potter who had a son called Harry.
Ja kun asiaa oikein ajat teli, niin eihän hän ollut varma, että hänen vaimonsa sisaren- pojan nimi edes oli Harry
Come to think
of it, he wasn’t even sure his nephew was called Harry.
Hän ei ollut nähnyt poikaa koskaan
He had never even seen the boy.
Nimi saattoi olla Harvey
The name might have been Harvey
Ei ollut mitään syytä huolestuttaa vaimoa, joka hermostui aina kun hänen sisarensa vain mainittiinkin
There was no point
in worrying Mrs. Dursley she always got so upset at any mention of her
sister.
Herra Dursley ei voinut moit tia rouvaansa - jos hänellä olisi itsellään ollut sellainen si sar
He didn’t blame her – if he’d had a sister like that… but all
the same
mutta silti, niin paljon väkeä viitat päällä
but all
the same, those people in cloaks
Iltapäivällä hänen oli paljon vaikeampi keskittyä poriin, ja kun hän poistui työpaikaltaan kello viisi, hän oli yhä niin huolissaan että käveli suoraan päin jotakuta heti astuttuaan ovesta ulos
He found it a lot harder to concentrate on drills that afternoon and
when he left the building at five o’clock, he was still so worried that
he walked straight into someone just outside the door.
“Anteeksi”, hän murahti, kun piskuinen vanhus horjahti ja oli kaatua
“Sorry,” he grunted, as the tiny old man stumbled and almost fell.
Herra Dursleylta meni hetki tajuta, että van halla miehellä oli yllään violetti viitta
It was a few seconds before Mr. Dursley realized that the man was wearing a
violet cloak.
Mies ei näköjään mennyt lainkaan tolaltaan, vaikka hänet oli miltei tyrmätty
He didn’t seem at all upset at being almost knocked to the ground.
Hänen kasvonsa päinvastoin levisivät autoaaseen hymyyn ja hän sanoi kitisevällä äänellä, joka sai ohikulkijat tuijotta maan: “Alä turhaan pyytele anteeksi, mies hyvä, sillä mikään ei voi minua tänään harmittaa! Riemuitse, sillä tiedät-kai kuka on vihdoin poissa! Jopa jästien niin kuin sinun tulisi juhlia tätä ihanaa onnenpäivää!” Halattuaan herra Dursleyn keskiruumista vanhus marssi matkoihinsa
On the contrary, his face split into a wide smile and he said in a squeaky voice that made passersby stare, “Don’t be sorry, my dear sir,
for nothing could upset me today! Rejoice, for You-Know-Who has gone at last! Even Muggles like yourself should be celebrating, this happy, happy day!” And the old man hugged Mr. Dursley around the middle and walked off.
Herra Dursley oli jähmettynyt paikoilleen
Mr. Dursley was frozen in place
Ventovieras oli halannut häntä
He had been hugged by a complete
stranger.
Lisäksi hänestä tuntui, että häntä oli sa nottu jästiksi, mitä se sitten merkitsikin
He also thought he had been called a Muggle, whatever that was.
Hän oli päästään pyörällä
He was dazed
Hän riensi autoonsa ja kaasutti kotia kohti toivoen vain kuvittelevansa kaiken, mitä hän ei ollut milloinkaan ennen toivonut, sillä hän ei hyväksynyt mielikuvitusta
He hurried to his car and set off for home, hoping
he was imagining things, which he had never hoped before, because he didn’t approve of imagination.
Kun hän kääntyi nelosen pihatielle, hän näki ensimmäi seksi jotain mikä ei kohentanut hänen mielialaansa - sen juovikkaan kissan jonka hän oh hoksannut aamullakin
As he pulled into the driveway of number four, the first thing he saw – and it didn’t improve his mood – was the tabby cat he’d spotted that morning.
Nyt se istut hänen aidallaan
It was now sitting on his garden wall.
Hän oli varma, että kissa oli sama: sillä oli samat kuviot silmien ympärillä
He was sure it was the
same one; it had the same markings around its eyes.
“Hus!” herra Dursley sanoi kovalla äänellä
“Shu!” Mr. Dursley said in a loud voice,
Kissa ei hievahtanut
The cat does not budge
Se vain loi herra Dursleyyn tuiman katseen
It just gave him a
stern look.
Oliko se tavallista kissojen käytöstä, herra Dursley pohti
Was this normal cat behavior? Mr. Dursley wondered.
Yrittäen kasata itsensä hän avasi kotiovensa
Trying
to pull himself together, he let himself into the house.
Hän piti edelleen kiinni päätöksestään, ettei mainitsisi mitään vaimolleen
He was still
determined not to mention anything to his wife.
Rouva Dursleylla oli ollut mukava, tavallinen päivä
Mrs. Dursley had had a nice, ordinary day
Hän kertoili päivällispöydässä naapurinrouvan ongelmista tyttä rensä kanssa ja siitä miten Dudley oli oppinut uuden sanan (“enkä!”)
he told him over dinner all about Mrs. Next Door’s problems with her daughter and how Dudley had learned a new word (“Won’t!”).
Herra Dursley yritti käyttäytyä tavallisesti
Mr. Dursley tried to act normally
Kun Dudley oli pantu nukkumaan, hän meni olohuoneeseen juu ri parahiksi nähdäkseen iltauutisten viimeisen aiheen: “Lopuksi kerromme vielä, että lintujen tarkkailijat ovat kautta maan ilmoittaneet pöllöjen käyttäytynecn tänään hy vin epätavallisesti
When Dudley had been put to bed, he went into the living room in time to catch the last report on the evening news:
“And finally, bird-watchers everywhere have reported that the nation’s owls have been behaving very unusually today.
Yleensä pöllöt saalistavat vain yöllä eib niitä näe lainkaan päivänvalossa, mutta tänään ovat sadat ih miset nähneet pöllöjen lentelevän ristiin rastiin auringon noususta asti
Although owls normally hunt at night and are hardly ever seen in daylight, there have been hundreds of sightings of these birds flying in every direction since sunrise.
Asiantuntijat eivät osaa selittää, miksi pöllöt ovat yhtäkkiä muuttaneet unitottumuksiaan
Experts are unable to explain why the owls have suddenly changed their sleeping pattern.
Uutistenluki ja hymyili leveästi. Onpa salaperäistä
News reader smiled broadly. What a mystery.
And now, over to Jim McGuffin with the weather. Going
to be any more showers of owls tonight, Jim?”
And now, Jim McGuffin’s and tomorrow’s weather
Saammeko me yöllä lisää pöllösateita
Going
to be any more showers of owls tonight, Jim?”
“Niin, Ted”, säämies sanoi, “siitä minä en tiedä, mutta eivät tänään pelkät pöllöt ole käyttäytyneet kummallisesti
“Well, Ted,” said the weatherman, “I don’t know about that, but it’s not
only the owls that have been acting oddly today.
Katsojat ovat soitelleet niinkin kaukaa toisistaan kuin Ken tistä, Yorkishirestä ja Dundeesta, ja kertoneet ettei heidän alueillaan satanutkaan tänään vettä niin kuin ennustin eilen, mutta tähdenlentoja on sen sijaan melkeinpä satanut! Ken ties ihmiset ovat juhlineet marraskuun kokkoiltaa etuajassa - sehän on vasta ensi viikolla! Ensi yöksi minä kuitenkin voin luvata vettä
I don’t know about that, but it’s not
only the owls that have been acting oddly today. Viewers as far apart as Kent, Yorkshire, and Dundee have been phoning in to tell me that instead of the rain I promised yesterday, they’ve had a downpour of shooting
stars! Perhaps people have been celebrating Bonfire Night early – it’s not until next week, folks! But I can promise a wet night tonight.”
Herra Dursley istui jäykkänä nojatuolissaan. Tähdenlen toja kautta maan? Pöllöt lentelevät päivänvalossa? Salape räisiä viittaihmisiä yltympäriinsä? Ja kuiskutusta. kuiskutus ta Pottereista… Rouva Dursley toi olohuoneeseen kaksi kupillista teetä. Nyt ei auttanut. Nyt oli pakko puhua vaimolle. Herra Dursley ryb hermostuneena. Äh - Petunia, kulta - ethän kai ole kuullut sisarestasi viime aikoina?” Kuten arvata saattoi, rouva Dursley näytti järkyttyneeltä ja vihastuneelta
Mr. Dursley sat frozen in his armchair. Shooting stars all over Britain? Owls flying by daylight? Mysterious people in cloaks all over the place? And a whisper, a whisper about the Potters…
Mrs. Dursley came into the living room carrying two cups of tea. It was no good. He’d have to say something to her. He cleared his throat nervously. “Er – Petunia, dear – you haven’t heard from your sister lately, have you?” As he had expected, Mrs. Dursley looked shocked and angry.
Tavallisesnhan he olivat olevinaan kuin hä nellä ei olisi siskoa ollutkaan
After all, they normally pretended she didn’t have a sister.
“En”, hän tokaisi
“No” she said.
