Kiina Flashcards
Kiinalaisen kulttuurin ominaispiirteitä
-ulkoisten vaikutteiden torjuminen (etnosentrismi/sinosentrismi)
-hierarkkisuus (kungfutselaisuuden vaikutus)
-virkamiesten hallintokulttuuri
-yhteisöllisyys
-pyrkimys tasapainoon (taolaisuuden vaikutus)
-hillitty käytös, “kasvojen menettämisen” pelko
Kiinalaisen korkeakulrttuurin synty
-syntyi Keltaisenjoen laaksoon
(Hirssiin perustuva maanviljely keksittiin itsenäisesti Kiinassa Keltaisenjoen rannalla noin 90 000 vuotta sitten ja riisiin perustuva Jangtsen rannoilla noin 8 000 vuotta sitten. Pronssityökalujen valmistus alkoi Kiinassa 3000-luvun taitteessa eaa. ja raudantyöstö 500-luvulla eaa.)
- kirjoitustaito jo 2000 eKr.
-suurmaanomistajat (vrt. keskiajan feodalismi
Euroopassa)
-keinokastelu, vaati keskitetyn hallinnon
-Kiina myös kehitti omatoimisesti imperiumin rakennuspilarit eli kirjoitusjärjestelmän, hallitusta tukevan uskonnon ja byrokratian (vallansiirto mandaatin avulla).
-
Kiinan valtauskonnot
-kungfutselaisuus = moraalioppia eli miten tulee käyttäytyä
uskollisuus hallitsijaa ja muita ylempiä kohtaan
myös perheessä ja sosiaalisissa suhteissa hierarkkisuus ja kunnioitus (isä-poika, vanhempi veli – nuorempi veli, mies-vaimo, vanhempi ystävä – nuorempi ystävä)
velvollisuuksien hoitaminen: kunnioitus, hyväntahtoisuus
-taolaisuus
pyrkimys tasapainoon (yin ja yang), hillittyyn käytökseen ja kuolemattomuuteen
asioihin tulee vaikuttaa mahdollisimman vähän
-buddhalaisuus
mietiskely, henkinen kasvu, pyrkimys kohti nirvanaa eli sammumista
Ensimmäiset (hajanaiset) dynastiat
Qin-dynastialla (221–206 eaa.) tarkoitetaan itsenäiset kuningaskunnat yhdistäneen kenraali Qinin aikaa, jolloin Kiinan rajat myös merkittävästi laajenivat kaikkiin ilmansuuntiin. Vaikka Qin-dynastia kestikin vain 12 vuotta, sitä pidetään yhtenäisen Kiinan syntyhetkenä ja varsinaisen imperiumikauden alkuna. Tuolloin luotiin pohja myös logistiselle ja byrokraattiselle yhteishallinnolle, kirjoitusjärjestelmälle, tehokkaalle verotusjärjestelmälle ja koko valtakuntaa yhdistävälle ja keisarin mandaattiin nojaavalle lakijärjestelmälle. Tuolloin myös Kiinan muurin rakennustyöt aloitettiin. Samalla Qin-dynastia oli raakaa opposition hiljentämisen aikaa.
Han-dynastia (206 eaa.–220 jaa.) nousi vallankumouksen ja kolmivuotisen kaaoksen jälkeen valtaan, yhdisti hajoavan valtakunnan ja laajensi sitä merkittävästi kaikkiin ilmansuuntiin. Han-kautta pidetään laajalti Kiinan kulta-aikana, jonka vakauden aikana Kiinan yhtenäishallinto ja kulttuurinen dominanssi vakiintuivat, tiede kehittyi, paperi keksittiin ja Tienšanvuoriston pohjoispuolelta kulkeva silkkitien reitti vakiintui, kun paimentolaisheimojen asema Euraasian aroilla vahvistui. Han-kaudella kungfutselaisuudesta tuli valtionuskonto ja kulttuuri vakiintui siihen pisteeseen, että dynastian nimestä tuli nykyäänkin Kiinan väkirikkaimman etnisyyden nimi.
Kolmen valtakunnan aikana (220–280) ulkoiset ja sisäiset konfliktit hajottivat imperiumin kolmeen osaan. Aikakautta edelsi sotivien paikallispäälliköiden aika (184). Kauden pysyvänä vaikutuksena oli paikallishallintojen ja suursukujen valta-aseman vahvistuminen. Jin-dynastia (266–420) yhdisti Kiinan uudestaan vuonna 280, muttei saanut pysyvää sisäistä rauhaa aikaiseksi. Jin-kaudella myös imperiumin pohjoisosat menetettiin paimentolaisheimoille, ja alueelle syntyi 16 itsenäistä valtakuntaa. Sotien vuoksi han-kiinalaiset muuttivat sankoin joukoin etelään Jangtsen rannoille, ja Kiina hajosi kahteen erilliseen han-kiinalaisten johtamaan valtakuntaan. Etelä- ja Pohjois-dynastioiden aikana (420–589) pohjoinen valtakunta hajosi useaan osaan ja buddhalaisuus levisi Kiinaan.
Sui-dynastia (581–618) yhdisti Kiinan ja palautti han-kiinalaiset valtaan. Sui-kaudella myös hallintomenetelmät, maanjako, verotus ja kutsuntamenetelmät kehittyivät, ja Keltaisenjoen ja Jangtsen yhdistävä, maailman pisin kanaali rakennettiin. Uudistusten ansiosta väestönkasvu oli todella nopeaa ja valtio vaurastui vauhdilla. Tang-dynastia (618–907) aloitti uuden tieteen ja taiteen kultakauden osin buddhalaisuuden mukanaan tuomien innovaatioiden ansiosta. Tang-kaudella imperiumi laajeni hetkellisesti kaikkiin suuntiin ja kävi Altaissa asti ja samalla keskisen silkkitien asema vahvistui. Sota ja taudit alkoivat riehua imperiumissa 700-luvun lopulla. 800-luvun kuluessa imperiumi käytännössä hajosi useisiin keskenään sotiviin osiin, joista muodostui niin sanottu viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan aika (907–960). Kiinalaiset levittäytyivät etelään sankoin joukoin.
Vuosina 960–1279 Kiina hajosi neljään osin päällekkäiseen ja perättäiseen valtakuntaan. Tuona aikana turkkilaiset, mongolit ja indoeurooppalaiset paimentolaisheimot vahvistivat otettaan lännessä ja pohjoisessa. Kiinan vanhat ydinmaat pysyivät kuitenkin Song-dynastioiden hallussa, kunnes Tšingis-kaani valloitti koko Kiinan ja hänen pojanpoikansa Kublai perusti mongolialaisen Yuan-dynastian (1271–1368). Yuan-kaudella pohjoiset mongolialueet tuotiin kiinalaisen hallintajärjestelmän piiriin ja kauppayhteydet länteen vahvistuivat. Kauppa toi kuitenkin mukanaan kulkutauteja, jotka tappoivat arviolta 30 prosenttia kansasta (noin 25 milj. ihmistä).
Ming-dynastia (1368–1644) palautti han-kiinalaiset valtaan ja vahvisti maatalousjärjestelmää, mikä paransi köyhimmän väestönosan elinoloja. Ming-kaudella Kiinan väestö kasvoi ja kaupungistui vauhdilla ja valtapiirin heikentyessä yksityisomistusten ja kaupan merkitys kasvoivat. Alun tutkimusretkien jälkeen eristäytymispolitiikka lisäsi suosiotaan, mikä hidasti sodankäynnin vallankumouksen oppien leviämistä Kiinaan.
Qing-dynastia (1644–1912) syntyi Itä-Siperian tungusialaisten mantšujen vallattua Kiinan sodissa, jotka vaativat arviolta 25 miljoonan kiinalaisen hengen. Qing-kaudella Kiinan koko tuplaantui, kun se levisi erityisesti pohjoiseen ja 1700-luvulla vuorten yli länteen. Qing myös siirsi pääkaupungin Pekingiin heti vuonna 1644. Iso-Britannialta puuttui Kiinaa kiinnostavia kauppatavaroita ja kun Kiina vuonna 1840 kielsi oopiumin maahantuonnin, syttyi ensimmäinen oopiumisota. Sen seurauksena Hongkong siirtyi Iso-Britannian alaisuuteen vuonna 1842. Seurasi useiden veristen kapinoiden aika, joiden vuoksi Kiinan keskusarmeija heikkeni merkittävästi ja useat aluekenraalit hallitsivat vastuualueitaan käytännössä itsenäisesti. Armeijaa vahvistettiin vuosina 1884–1885, ja vuonna 1898 Kiina yritti kertarysäyksellä modernisoida maan armeijan, valtionhallinnon, opetusjärjestelmän ja talouden. Vuonna 1900 brittivaltaa vastustava boksarikapina valtasi Pekingin ja lopulta 1.1.1920 keisarivallan aika päättyi ja Kiinan tasavalta syntyi.
Taivaan mandaatti
On ollut Kiinan keisarin oikeus hallita maata taivaan valtuuttamana. Päinvastoin kuin monissa muissa perinnöllisissä monarkioissa, joissa esivallan uskotaan jumalallista alkuperää olevana olevan ikuinen, Kiinassa pidettiin mahdollisena, että keisari menettää taivaan luvan toimia ihmisten ja taivaan välillä välittäjänä, jolloin hallitusvalta ja samalla dynastia voi vaihtua.
Koska keisarilla on taivaan mandaatti, yksi hänen tärkeimmistä titteleistään oli “taivaan poika” (kiin.: 天子; pinyin: Tiānzǐ).[1]
Taivaan mandaattiin kuuluu neljä perusperiaatetta:[2]
Vain Taivas (tian) voi antaa keisarille mandaatin hallita
Koska Taivaita ei ole kuin vain yksi, samoin ei voi olla kuin yksi keisari kerrallaan
Keisarin hyveellisyys määrittelee hänen oikeutensa pitää kiinni taivaan mandaatista
Yhdelläkään dynastialla ei ole ikuista mandaattia hallita
Kiinan vahva yhteinäiskulttuuri (muut kulttuurit assimilloituvat osaksi sitä)
-Kiina on ylivoimaisesti maailman pisimpään yhtenäisenä pysynyt kulttuuripiiri. Huolimatta siitä, että Kiina on valloitettu useita kertoja, vahva ja osaava byrokraattinen koneisto on kerta toisensa jälkeen omaksunut valloittajat osaksi kiinalaista järjestelmää ja estänyt Kiinaa hajoamasta alueellisesti itsenäisiksi valtakunniksi.
–>Tämä puolestaan on johtanut siihen, että Kiina oli tuhansia vuosia maailman vahvin ja vaurain valtio.
Ensimmäiset Kiinalaiset dynastiat:
Xia-dynastia (2070–1600 eaa.) on ensimmäinen muinaisten historioitsijoiden mainitsema kiinalainen imperiumi. Xiasta ei omia kirjallisia lähteitä ole säilynyt, mutta ruukunsirpaleiden kirjoitus muistuttaa kiinan esiastetta. Xiaa seuranneen Shang-dynastian (1600–1046 eaa.) tiedetään sijainneen Keltaisenjoen ympäristössä ja myös varhaisin tunnettu kiinan kirjoitusjärjestelmä (ns. oraakkeliluut) on sen ajalta.
Zhou-dynastia (1046–256 eaa.) ponnisti Keltaisenjoen laaksoista, syrjäytti Shangin ja toi feodaalijärjestelmän Kiinaan. Zhou-kaudella hallitsijoiden valta-asemaa vahvistava taivaallisen mandaatin konsepti vakiintui Kiinaan. Tuolloin myös Kiinan pääkaupunki siirrettiin Yinistä Xi’aniin ja pohjoisten kansojen etelänvalloitus alkoi. Joskin vuosina 476–221 eaa. imperiumi hajosi käytännössä itsenäisiin feodaalikuningaskuntiin.
Mikä dynastia vallitsi (221-206 eaa.)
Qin-dynastialla (221–206 eaa.) tarkoitetaan itsenäiset kuningaskunnat yhdistäneen kenraali Qinin aikaa, jolloin Kiinan rajat myös merkittävästi laajenivat kaikkiin ilmansuuntiin. Vaikka Qin-dynastia kestikin vain 12 vuotta, sitä pidetään yhtenäisen Kiinan syntyhetkenä ja varsinaisen imperiumikauden alkuna. Tuolloin luotiin pohja myös logistiselle ja byrokraattiselle yhteishallinnolle, kirjoitusjärjestelmälle, tehokkaalle verotusjärjestelmälle ja koko valtakuntaa yhdistävälle ja keisarin mandaattiin nojaavalle lakijärjestelmälle. Tuolloin myös Kiinan muurin rakennustyöt aloitettiin. Samalla Qin-dynastia oli raakaa opposition hiljentämisen aikaa.
Mikä dynastia vallitsi (206 eaa-220 jaa.) ja millä tavalla sitä voidaan pitää merkittävänä kiinalaisen kulttuurillisen identiteetin kannalta?
Han-dynastia (206 eaa.–220 jaa.) nousi vallankumouksen ja kolmivuotisen kaaoksen jälkeen valtaan, yhdisti hajoavan valtakunnan ja laajensi sitä merkittävästi kaikkiin ilmansuuntiin. Han-kautta pidetään laajalti Kiinan kulta-aikana, jonka vakauden aikana Kiinan yhtenäishallinto ja kulttuurinen dominanssi vakiintuivat, tiede kehittyi, paperi keksittiin ja Tienšanvuoriston pohjoispuolelta kulkeva silkkitien reitti vakiintui, kun paimentolaisheimojen asema Euraasian aroilla vahvistui. Han-kaudella kungfutselaisuudesta tuli valtionuskonto ja kulttuuri vakiintui siihen pisteeseen, että dynastian nimestä tuli nykyäänkin Kiinan väkirikkaimman etnisyyden nimi.
Mikä aikakausi vallitsi 220-280 jaa?
Kolmen valtakunnan aikana (220–280) ulkoiset ja sisäiset konfliktit hajottivat imperiumin kolmeen osaan. Aikakautta edelsi sotivien paikallispäälliköiden aika (184). Kauden pysyvänä vaikutuksena oli paikallishallintojen ja suursukujen valta-aseman vahvistuminen. Jin-dynastia (266–420) yhdisti Kiinan uudestaan vuonna 280, muttei saanut pysyvää sisäistä rauhaa aikaiseksi. Jin-kaudella myös imperiumin pohjoisosat menetettiin paimentolaisheimoille, ja alueelle syntyi 16 itsenäistä valtakuntaa. Sotien vuoksi han-kiinalaiset muuttivat sankoin joukoin etelään Jangtsen rannoille, ja Kiina hajosi kahteen erilliseen han-kiinalaisten johtamaan valtakuntaan. Etelä- ja Pohjois-dynastioiden aikana (420–589) pohjoinen valtakunta hajosi useaan osaan ja buddhalaisuus levisi Kiinaan.
Mitkä dynastiat vallitsivat (581-618), (618-907), (907-960)
Sui-dynastia (581–618) yhdisti Kiinan ja palautti han-kiinalaiset valtaan. Sui-kaudella myös hallintomenetelmät, maanjako, verotus ja kutsuntamenetelmät kehittyivät, ja Keltaisenjoen ja Jangtsen yhdistävä, maailman pisin kanaali rakennettiin. Uudistusten ansiosta väestönkasvu oli todella nopeaa ja valtio vaurastui vauhdilla.
Tang-dynastia (618–907) aloitti uuden tieteen ja taiteen kultakauden osin buddhalaisuuden mukanaan tuomien innovaatioiden ansiosta. Tang-kaudella imperiumi laajeni hetkellisesti kaikkiin suuntiin ja kävi Altaissa asti ja samalla keskisen silkkitien asema vahvistui. Sota ja taudit alkoivat riehua imperiumissa 700-luvun lopulla. 800-luvun kuluessa imperiumi käytännössä hajosi useisiin keskenään sotiviin osiin, joista muodostui niin sanottu viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan aika (907–960). Kiinalaiset levittäytyivät etelään sankoin joukoin.
Vuosina 960–1279 Kiina hajosi neljään osin päällekkäiseen ja perättäiseen valtakuntaan. Tuona aikana turkkilaiset, mongolit ja indoeurooppalaiset paimentolaisheimot vahvistivat otettaan lännessä ja pohjoisessa. Kiinan vanhat ydinmaat pysyivät kuitenkin Song-dynastioiden hallussa, kunnes Tšingis-kaani valloitti koko Kiinan ja hänen pojanpoikansa Kublai perusti mongolialaisen Yuan-dynastian (1271–1368). Yuan-kaudella pohjoiset mongolialueet tuotiin kiinalaisen hallintajärjestelmän piiriin ja kauppayhteydet länteen vahvistuivat. Kauppa toi kuitenkin mukanaan kulkutauteja, jotka tappoivat arviolta 30 prosenttia kansasta (noin 25 milj. ihmistä).
Ming-dynastia (1368–1644) palautti han-kiinalaiset valtaan ja vahvisti maatalousjärjestelmää, mikä paransi köyhimmän väestönosan elinoloja. Ming-kaudella Kiinan väestö kasvoi ja kaupungistui vauhdilla ja valtapiirin heikentyessä yksityisomistusten ja kaupan merkitys kasvoivat. Alun tutkimusretkien jälkeen eristäytymispolitiikka lisäsi suosiotaan, mikä hidasti sodankäynnin vallankumouksen oppien leviämistä Kiinaan.
Qing-dynastia (1644–1912) syntyi Itä-Siperian tungusialaisten mantšujen vallattua Kiinan sodissa, jotka vaativat arviolta 25 miljoonan kiinalaisen hengen. Qing-kaudella Kiinan koko tuplaantui, kun se levisi erityisesti pohjoiseen ja 1700-luvulla vuorten yli länteen. Qing myös siirsi pääkaupungin Pekingiin heti vuonna 1644. Iso-Britannialta puuttui Kiinaa kiinnostavia kauppatavaroita ja kun Kiina vuonna 1840 kielsi oopiumin maahantuonnin, syttyi ensimmäinen oopiumisota. Sen seurauksena Hongkong siirtyi Iso-Britannian alaisuuteen vuonna 1842. Seurasi useiden veristen kapinoiden aika, joiden vuoksi Kiinan keskusarmeija heikkeni merkittävästi ja useat aluekenraalit hallitsivat vastuualueitaan käytännössä itsenäisesti. Armeijaa vahvistettiin vuosina 1884–1885, ja vuonna 1898 Kiina yritti kertarysäyksellä modernisoida maan armeijan, valtionhallinnon, opetusjärjestelmän ja talouden. Vuonna 1900 brittivaltaa vastustava boksarikapina valtasi Pekingin ja lopulta 1.1.1920 keisarivallan aika päättyi ja Kiinan tasavalta syntyi.
Imperialismin aiheuttamat konfliktit +
A) Oopium-sodat 1840-42 ja 1858-60,
B) Taiping-kapina 1850-64 eli sisällissota,
C) Boksari-kapina 1900
