FI01 Flashcards
aforismi
eli mietelause, tiiviissä ja usein runollisessa muodossa ilmaistu ajatus
agnostikko
[kreik. a (ei) + gnostós (tiedetty) ”ei tiedetty”] henkilö, jolla ei ole tällä hetkellä tietoa tai näkemystä jonkin asian suhteen. Arkikielessä agnostikolla yleensä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ota kantaa jumalan olemassaoloon. Agnostikko ei siis kiellä tai myönnä jumalan olemassaoloa.
ajatuskoe
kuvitteellinen tilanne, jonka avulla pyritään havainnollistamaan tai perustelemaan jotain näkemystä
analyyttinen tieto
jotain mikä tiedetään todeksi pelkkien ilmaisujen merkitysten perusteella, eikä se näin ollen lisää tietoamme (vrt. synteettinen tieto). Esim. kaikki poikamiehet ovat naimattomia.
argumentti
väite tai johtopäätös ja sen oikeuttamiseen esitetyt perustelut eli premissit
argumentin muoto
johtopäätöksen ja premissien rakenne ja niiden väliset suhteet. Argumentin muoto ei riipu argumentin sisällöstä.
argumentin sisältö
se mitä argumentin premissit ja johtopäätös käsittelevät
argumentointi
väitteiden ja näkemysten perustelu
argumentum ad hominem
[lat. ”henkilöön kohdistuva argumentti”] eli henkilöön vetoaminen on argumentin tai väitteen kritisointia sen perusteella, kuka on väitteen tai argumentin esittänyt. Ad hominem on yleensä epämuodollinen virhepäätelmä, joka perustuu relevanssivirheeseen.
argumentum ad logicam
[lat. ”logiikkaan kohdistuva argumentti”] eli virhepäätelmään vetoaminen on muodollinen virhepäätelmä, jossa oletetaan, että johtopäätös on epätosi, koska päättely on sisältää virhepäätelmiä tai on muuten heikkoa. Ad logicam on aina virhepäätelmä.
aristoteelinen
Aristoteleen filosofian mukainen tai siihen perustuva
arkitieto
arkipäiväinen tieto, joka on erotettavissa esimerkiksi tieteellisestä, filosofisesta tai uskonnollisesta tiedosta. Tyypillisesti arkitieto on tiedostamatonta, perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen ja on tietotaitoa.
art
[engl. ”taide” tai ”taito”] englannin kielessä toisinaan käytetty yleistermi ei-eksakteista tieteistä (vrt. science). Sen alaisuuteen kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi historia, kirjallisuuden- ja taiteentutkimus, filosofia ja yksittäisten kielten tutkimus.
arvosubjektivismi
käsitys, jonka mukaan arvot ovat subjektiivisia
astrologia
tähdistä ennustaminen (näennäistiede)
astronomia
tähtitiede
ateisti
[kreik. a (ei) + theós (jumala) ”ei jumalaa” tai ”ilman jumalaa”] henkilö, joka ei usko jumalan olemassaoloon. Arkikielessä ateistilla tarkoitetaan henkilöä, joka kieltää jumalan olemassaolon.
attribuutti
määre
auktoriteettiin vetoaminen
näkemyksen puolustamista sillä perusteella, että jokin auktoriteetti tai asiantuntija on puolustanut sitä. Auktoriteettiin vetoaminen on epämuodollinen virhepäätelmä silloin, kun auktoriteetti ei ole käsiteltävän kysymyksen asiantuntija, eikä näin ollen hänen käsityksensä ole sen parempi kuin kenen tahansa muun asiaan vihkiytymättömän.
autonomia
itsenäisyys, riippumattomuus, yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä
bioetiikka
sovelletun etiikan osa-alue, joka käsittelee biologian ja lääketieteen tutkimuksesta nousevia erityisesti elämään ja kuolemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä, kuten aborttia, eutanasiaa, kloonaamista tai kantasoluhoitoja
Brittiläinen empirismi
1600- ja 1700-luvulla erityisesti Isossa-Britanniassa vaikuttanut empirismin suuntaus, jonka merkittävimmät edustajat olivat John Locke, George Berkeley ja David Hume
causa sui
[lat. ”itsensä syy”] jokin mikä on itse itsensä syy
cogito ergo sum
[lat. ”ajattelen siis olen”] René Descartesin kuuluisa lausahdus, jonka mukaan oman ajattelun ja sitä kautta oman minuuden olemassaolo on kiistatonta
deduktiivinen argumentti tai päättely
päättelyä tai argumentointia, jossa premissien totuus takaa johtopäätöksen totuuden. Ei ole mahdollista, että deduktiivisesti pätevän argumentin johtopäätös olisi epätosi, jos sen premissit ovat tosia.
demarkaatio-ongelma
rajanveto-ongelma. Yleensä demarkaatio-ongelmalla tarkoitetaan pyrkimystä vetää raja tieteen ja näennäistieteen välille.
determinismi
näkemys, jonka mukaan samoilla syillä on aina samat seuraukset eikä mitään tapahdu ilman syytä
dialogi
[krei. diá (kautta, välinen) + lógos (puhe) ”keskustelu”] keskustelu kahden tai useamman henkilön kanssa. Dialogilla voidaan tarkoittaa myös keskustelumuotoon kirjoitettua tekstiä tai kirjaa.
Dinge an sich
[saks. ”olio sinänsä”] Immanuel Kantin filosofian keskeisimpiä käsitteitä, joka tarkoittaa kokemuksemme kohdetta havainnoimisestamme riippumatta. Kantin mukaan oliosta sinänsä ei voi tietää mitään muuta kuin sen, että se on olemassa, ja että se tekee havainnot tästä kohteesta mahdolliseksi.
dogmaattinen
[kreik. dogmatikós ”opeissa pitäytyvä”] ilman perusteita tai jyrkästi vastakkaisista todisteista huolimatta joistain näkemyksistä tai opinkappaleista kiinnipitävä
dualismi
[lat. duo ”kaksi”] näkemys, jonka mukaan todellisuus on perustavalla tavalla kaksijakoinen (vrt. monismi). Mielenfilosofiassa dualismissa tarkoitetaan sitä, että mieli tai tietoisuus ei ole vain ainetta tai fysiikkaa kuten aivo- tai ruumiintila.
edistyvyys
yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä. Tavallisesti tieteen ajatellaan edistyvän korjaamalla vanhoja virheellisiä käsityksiä ja tuottamalla uutta oikeampaa tietoa. Monesti edistyvyyteen kuuluu myös kumulatiivisuus.
eettinen
oikeaan ja väärään liittyvä, niitä koskeva tai niitä käsittelevä asia, toisinaan tarkoittaa samaa kuin moraalinen
ei-eksakti tiede
tiede, jonka ennusteita, havaintoja ja tuloksia ei voi esittää matemaattisen tarkasti, ja sen tulokset eivät ole kokeellisesti toistettavissa. Ei-eksaktien tieteiden tutkimus perustuu yleensä tulkintaan ja kvalitatiivisten menetelmien käyttöön. Tyypillisiä ei-eksakteja tieteitä ovat tietyt ihmistieteet kuten historia, filosofia ja taiteentutkimus.
eksakti tiede
tiede, joissa käytetään tarkkoja kvantitatiivisia menetelmiä ja jonka ennusteet, havainnot ja tulokset voidaan esittää matemaattisen tarkasti. Lisäksi eksaktien tieteiden tulokset ovat yleensä toistettavissa kokeellisesti. Tyypillisiä eksakteja tieteitä ovat luonnontieteet ja matematiikka.
eksistenssi
olemassaolo
eksistentialistinen filosofia
1800-luvun lopulla ja erityisesti 1900-luvulla vaikuttanut filosofinen suuntaus, jonka lähtökohtana on yksilöllisen ihmisen olemassaolo. Eksistentialismissa on usein korostettu inhimillisen olemassaolon rajallisuutta eli ihmisten kuolevaisuutta ja sitä, etteivät objektiivisuuteen pyrkivät tieteet tai moraalifilosofiat pysty tyhjentävästi käsittelemään ihmisen subjektiivista olemassaoloa. Eksistentialistit ovat myös painottaneet yksilöiden vapautta ja vastuuta määritellä itse elämänsä merkityksellisyys ja tarkoitus.
eksplikointi
selventäminen, asioiden esittäminen selkeällä ja mahdollisimman yksiselitteisellä tavalla
ekvivokaatio
[lat. aequivocus ”moniselitteinen”] eli virheellinen samaistaminen on argumentaatiovirhe, jossa eri ilmaisujen merkitykset samaistetaan, vaikka ne eivät tarkoitakaan samaa. Virheellinen samaistaminen voi perustua siihen, että ilmaisut ovat ulkoisesti samannäköisiä tai merkityksiltään melko lähellä toisiaan.
empiirinen
kokemukseen perustuva
empirismi
[kreik. empeiría ”kokemus”] tieto-opillinen suuntaus, joka korostaa kokemusta tiedonlähteenä
empiristi
empirismin kannattaja
epikurolaisuus
antiikin Kreikassa ja Roomassa vaikuttanut filosofian suuntaus, joka perustui kreikkalaisen filosofin Epikuroksen (341–270 eaa.) ajatteluun. Epikurolaiset olivat materialisteja, jotka uskovat kaiken koostuvan jakamattomista aineellisista kappaleista, joita he kutsuivat atomeiksi. Epikurolaiset pyrkivät mielenrauhan saavuttamiseen harjoittamalla maltillisia nautintoja ja välttämällä kärsimystä.
epikurolainen
epikurolaisuuden kannattaja
epistemologia
[kreik. epistḗmē (tieto) + lógos (oppi) ”tieto-oppi”] eli tieto-oppi tai tietoteoria, filosofian pääosa-alue, joka tutkii tietoa
essentia
olemus
estetiikka
[kreik. aisthētikós ”aistittava” tai ”havaittava”] filosofian pääosa-alue, joka tutkii esimerkiksi taidetta, kauneutta, huumoria ja makuarvostelmia
etiikka
[kreik. êthos ”luonne” tai ”tapa”] filosofian pääosa-alue, joka tutkii oikeaa ja väärää moraalin näkökulmasta
fallibilismi
[lat. fallibilis ”erehtyväinen”] tieto-opillinen suuntaus, jonka mukaan kaikki tai suurin osa ihmisten uskomuksista tai tieteellisistä teorioista voivat olla virheellisiä. Mahdollisesta virheellisyydestään huolimatta fallibilismin mukaan uskomukset ja teoriat voivat silti olla oikeutettuja ja perusteltuja.
falsifikaatioteesi
Karl Popperin vastaus tieteen ja näennäistieteen väliseen rajanveto-ongelmaan. Falsifikaatioteesin mukaan tieteelliset teoriat ovat ainakin periaatteessa osoitettavissa vääräksi, ja tieteen tehtävänä on väärien teorioiden kumoaminen.
falsifiointi
jonkin todistaminen vääräksi
fatalismi
[lat. fata ”ennustukset”] eli kohtalousko on näkemys, jonka mukaan ihmisellä on ennalta määrätty kohtalo. Fatalismi on eräänlaista predeterminismiä.
filosofinen zombi
kuvitteellinen ihminen, jolla ei ole tietoisuutta, vaikka hänen ruumiintoimintansa ja käyttäytymisensä ovat täysin samanlaista kuin tietoisilla ihmisillä
formaalinen tiede
on tiede, joka ei tutki maailmaa empiirisesti. Formaaliset tieteet käsittelevät johdonmukaista päättelyä ja käsitteitä. Niissä tutkitaan muun muassa lukuja, määriä, suhteita, rakenteita ja päättelyn muotoja. Tyypillisiä formaalisia tieteitä ovat matematiikka ja logiikka.
formalisointi
formaalissa muodossa esittäminen eli jonkin asian – kuten argumentin – muodon tuominen selkeästi esille käyttämällä jotain tarkkaa merkintätapaa
frenologia
näennäistiede, jonka mukaan yksilön psykologiset piirteet ovat pääteltävissä hänen kallon muotojensa perusteella
fysikalismi
metafyysinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on fysiikkaa. Fysikalismi on eräänlaista monismia.
galileinen maailmankuva
Galileo Galilein fysiikkaan perustuva käsitys siitä, miten maailma toimii ja miten sitä pitäisi tutkia. Galilei kritisoi Aristoteleen filosofiasta periytyneitä näkemyksiä, jotka korostavat erityisesti teleologiaa. Sen sijaan Galilei painotti lainomaisuuksien löytämistä, selittämistä syy-seuraussuhteiden avulla ja ilmiöiden välisten muuttumattomien suhteiden tutkimista.
Gettier-paradoksi
tilanne, jossa kaikki klassisen tiedon ehdot toteutuvat, mutta silti tilanteen henkilöllä ei ole tietoa. Gettier-paradoksit on nimetty filosofi Edmund Gettierin mukaan.
grafologia
ihmisten mielentilan ja muiden psykologisten piirteiden päättelemistä hänen käsialansa perusteella (näennäistiede)
havaintoaineisto
eli data on havaintojen – kuten mittausten ja haastatteluiden – kautta kerättyä aineistoa, jonka perusteella muotoillaan ja koetellaan hypoteeseja ja teorioita
henkilöä vastaan
ks. argumentum ad hominem
homeopatia
näennäislääketiede, jossa potilaita hoidetaan erityisesti kahden perusperiaatteen mukaan: lääkeainetta laimennetaan hyvin paljon ja sairauksia hoidetaan sellaisilla lääkkeillä, jotka laimentamattomina aiheuttaisivat samoja oireita, kun hoidettava sairaus
homo mensura
[lat. “ihminen on kaiken mitta] Antiikin aikana esitetty näkemys, jonka mukaan tieto on viime kädessä subjektin omaa kokemusta ja tulkintaa. Äärimmillään näkemys johti siihen, että tieto on suhteellista subjektiin nähden: asiat ovat minulle sellaisia kuin miltä ne minusta vaikuttavat, ja sinulle ne ovat sellaisia kuin miltä ne sinusta vaikuttavat.
hypoteesi
ehdotus siitä, miten jokin asia voisi olla
idealismi
yleisnimitys filosofisille näkemyksille, jotka korostavat henkeä, mieltä tai hengellistä ainetta tai substanssia todellisuuden perustana. Monesti idealismilla tarkoitetaan erityisesti sellaista monistista näkemystä, jonka mukaan kaikki on henkeä tai kaikki koostuu hengestä.
ideaoppi
[kreik. idéa ”muoto”, ”hahmo”, ”jonkin ulkonäkö”, ”tyyppi” tai ”jokin luonto”] Platonin keskeinen metafyysinen näkemys, jonka mukaan havaittavan maailman asiat jäljittelevät niiden täydellisiä, ikuisia ja muuttumattomia ideoita tai muotoja, jotka ovat olemassa omassa todellisuudessaan. Havaittavien asioiden olemassaolo perustuu siihen, että ne jäljittelevät ideoita ja todellista tietoa voi saada vain ideoista.
ihmistiede
tiede, joka tutkii ihmisiä, ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta. Ihmistieteitä ovat muun muassa historia, psykologia, kielitiede ja sosiologia.
ilmiasu
tapa, jolla jokin asia on kielellisesti esitetty, esimerkiksi miten jokin asia on sanottu tai kirjoitettu
ilmikuva
arkikokemuksen mukainen käsitys asioista eli miten asiat havaitaan ja miten niitä käsitellään arkielämässä (vrt. tieteellinen kuva)
indeterminismi
käsitys, jonka mukaan samasta alkutilasta ei välttämättä seuraa aina samaa lopputilaa (vrt. determinismi)
induktiivinen argumentti tai päättely
yleistyksen tekeminen yksittäisten tapauksien perusteella
informaatio
monin eri tavoin käytetty käsite, joka liittyy tietoon. Toisinaan sanotaan, että tieto on yksi informaation alalaji ja toisinaan, että tietoa voidaan päätellä informaatiosta. Informaatio ei voi olla täysin satunnaista, ja yleensä informaation ajatellaan olevan jotain, mitä voidaan välittää. Yleensä niin tosien kuin epätosienkin väitteiden sanotaan sisältävän informaatiota.
intersubjektiivisuus
yksilöiden jakama, yksilöiden välinen tai yksilöille yhteinen
intuitio
välitön vaikutelma siitä, miten jokin asia on
invarianssi
säännönmukaisuus
johtopäätös
argumentissa väite, joka pyritään oikeuttamaan premissien ja perusteluiden avulla
julkisuus
yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä. Yleensä tieteessä vaaditaan, että tutkimustulokset ja kaikki tutkimuksen vaiheet ovat tiedeyhteisön tiedossa ja toistettavissa.
järjestelmällinen epäily
yksi Robert K. Mertonin tieteen säännöistä. Mertonin järjestelmällisen epäilyn säännön mukaan tieteessä vaaditaan kaikkien teorioiden koettelua eikä näkemyksiä tai johtopäätöksiä hyväksytä, ennen kuin niille on riittävästi empiiristä tukea. Lisäksi tutkijoiden henkilökohtaiset ideologiset tai uskonnolliset näkemykset eivät saa vaikuttaa heidän tekemäänsä työhön. Mertonin järjestelmällistä epäilyä ei pidä sekoittaa René Descartesin järjestelmällisen epäilyn metodiin.
järjestelmällisen epäilyn metodi
René Descartesin tieto-opillinen menetelmä, jonka avulla pyritään saavuttamaan varma pohja varmalle tiedolle. Järjestelmällisen epäilyn metodin mukaan kaikkea tietoa pitää epäillä niin kauan, kunnes löytyy sellaista tietoa, joka jota ei voi epäillä ja joka on ehdottoman varmaa. Tämän jälkeen kaikki muu tieto on rakennettava löydetyn varman tiedon varaan. Descartesin järjestelmällisen epäilyn metodia ei pidä sekoittaa Robert K. Mertonin järjestelmälliseen epäilyyn.
kaksoisstandardi
samanlaisten tilanteiden arvioimista erilaisten periaatteiden tai kriteerien avulla. Kaksoisstandardien käyttöä pidetään usein epäoikeudenmukaisena tai epärehellisenä.
kalteva pinta
argumentoinnin muoto, jossa jonkin asian väitetään väistämättä johtavan kauaskantoisiin seurauksiin. Kalteva pinta on epämuodollinen virhepäätelmä, jos todellisuudessa ei ole näyttöä sen puolesta, että asia oikeasti johtaisi väitettyihin seurauksiin.
kategorinen imperatiivi
Immanuel Kantin etiikan keskeinen käsite. Kategorinen imperatiivi on ehdoton moraalilaki, jota on noudatettava kaikissa tilanteissa, ja se perustuu järkeen. Kant esitti kategoriselle imperatiiville kolme erilaista muotoilua, joista kaksi tunnetuinta ovat: (1) toimi vain sellaisen periaatteen mukaan, jonka voit tahtoa tulevan yleiseksi laiksi ja (2) älä koskaan käytä toista ihmistä välineenä, vaan aina päämääränä sinänsä. Katso myös hypoteettinen imperatiivi.
kausaliteetti
[lat. causa ”syy”] syy-seuraussuhde
kehäpäätelmä
argumentaatiovirhe, jossa johtopäätöstä on käytetty yhtenä premisseistä
klassinen tiedon määritelmä
tietoa on hyvin perusteltu tosi uskomus. Klassinen tiedon määritelmä on muotoiltu Platonin esittämän ehdotuksen pohjalta.