FI01 Flashcards
1
Q
aforismi
A
eli mietelause, tiiviissä ja usein runollisessa muodossa ilmaistu ajatus
2
Q
agnostikko
A
[kreik. a (ei) + gnostós (tiedetty) ”ei tiedetty”] henkilö, jolla ei ole tällä hetkellä tietoa tai näkemystä jonkin asian suhteen. Arkikielessä agnostikolla yleensä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ota kantaa jumalan olemassaoloon. Agnostikko ei siis kiellä tai myönnä jumalan olemassaoloa.
3
Q
ajatuskoe
A
kuvitteellinen tilanne, jonka avulla pyritään havainnollistamaan tai perustelemaan jotain näkemystä
4
Q
analyyttinen tieto
A
jotain mikä tiedetään todeksi pelkkien ilmaisujen merkitysten perusteella, eikä se näin ollen lisää tietoamme (vrt. synteettinen tieto). Esim. kaikki poikamiehet ovat naimattomia.
5
Q
argumentti
A
väite tai johtopäätös ja sen oikeuttamiseen esitetyt perustelut eli premissit
6
Q
argumentin muoto
A
johtopäätöksen ja premissien rakenne ja niiden väliset suhteet. Argumentin muoto ei riipu argumentin sisällöstä.
7
Q
argumentin sisältö
A
se mitä argumentin premissit ja johtopäätös käsittelevät
8
Q
argumentointi
A
väitteiden ja näkemysten perustelu
9
Q
argumentum ad hominem
A
[lat. ”henkilöön kohdistuva argumentti”] eli henkilöön vetoaminen on argumentin tai väitteen kritisointia sen perusteella, kuka on väitteen tai argumentin esittänyt. Ad hominem on yleensä epämuodollinen virhepäätelmä, joka perustuu relevanssivirheeseen.
10
Q
argumentum ad logicam
A
[lat. ”logiikkaan kohdistuva argumentti”] eli virhepäätelmään vetoaminen on muodollinen virhepäätelmä, jossa oletetaan, että johtopäätös on epätosi, koska päättely on sisältää virhepäätelmiä tai on muuten heikkoa. Ad logicam on aina virhepäätelmä.
11
Q
aristoteelinen
A
Aristoteleen filosofian mukainen tai siihen perustuva
12
Q
arkitieto
A
arkipäiväinen tieto, joka on erotettavissa esimerkiksi tieteellisestä, filosofisesta tai uskonnollisesta tiedosta. Tyypillisesti arkitieto on tiedostamatonta, perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen ja on tietotaitoa.
13
Q
art
A
[engl. ”taide” tai ”taito”] englannin kielessä toisinaan käytetty yleistermi ei-eksakteista tieteistä (vrt. science). Sen alaisuuteen kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi historia, kirjallisuuden- ja taiteentutkimus, filosofia ja yksittäisten kielten tutkimus.
14
Q
arvosubjektivismi
A
käsitys, jonka mukaan arvot ovat subjektiivisia
15
Q
astrologia
A
tähdistä ennustaminen (näennäistiede)
16
Q
astronomia
A
tähtitiede
17
Q
ateisti
A
[kreik. a (ei) + theós (jumala) ”ei jumalaa” tai ”ilman jumalaa”] henkilö, joka ei usko jumalan olemassaoloon. Arkikielessä ateistilla tarkoitetaan henkilöä, joka kieltää jumalan olemassaolon.
18
Q
attribuutti
A
määre
19
Q
auktoriteettiin vetoaminen
A
näkemyksen puolustamista sillä perusteella, että jokin auktoriteetti tai asiantuntija on puolustanut sitä. Auktoriteettiin vetoaminen on epämuodollinen virhepäätelmä silloin, kun auktoriteetti ei ole käsiteltävän kysymyksen asiantuntija, eikä näin ollen hänen käsityksensä ole sen parempi kuin kenen tahansa muun asiaan vihkiytymättömän.
20
Q
autonomia
A
itsenäisyys, riippumattomuus, yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä
21
Q
bioetiikka
A
sovelletun etiikan osa-alue, joka käsittelee biologian ja lääketieteen tutkimuksesta nousevia erityisesti elämään ja kuolemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä, kuten aborttia, eutanasiaa, kloonaamista tai kantasoluhoitoja
22
Q
Brittiläinen empirismi
A
1600- ja 1700-luvulla erityisesti Isossa-Britanniassa vaikuttanut empirismin suuntaus, jonka merkittävimmät edustajat olivat John Locke, George Berkeley ja David Hume
23
Q
causa sui
A
[lat. ”itsensä syy”] jokin mikä on itse itsensä syy
24
Q
cogito ergo sum
A
[lat. ”ajattelen siis olen”] René Descartesin kuuluisa lausahdus, jonka mukaan oman ajattelun ja sitä kautta oman minuuden olemassaolo on kiistatonta
25
deduktiivinen argumentti tai päättely
päättelyä tai argumentointia, jossa premissien totuus takaa johtopäätöksen totuuden. Ei ole mahdollista, että deduktiivisesti pätevän argumentin johtopäätös olisi epätosi, jos sen premissit ovat tosia.
26
demarkaatio-ongelma
rajanveto-ongelma. Yleensä demarkaatio-ongelmalla tarkoitetaan pyrkimystä vetää raja tieteen ja näennäistieteen välille.
27
determinismi
näkemys, jonka mukaan samoilla syillä on aina samat seuraukset eikä mitään tapahdu ilman syytä
28
dialogi
[krei. diá (kautta, välinen) + lógos (puhe) ”keskustelu”] keskustelu kahden tai useamman henkilön kanssa. Dialogilla voidaan tarkoittaa myös keskustelumuotoon kirjoitettua tekstiä tai kirjaa.
29
Dinge an sich
[saks. ”olio sinänsä”] Immanuel Kantin filosofian keskeisimpiä käsitteitä, joka tarkoittaa kokemuksemme kohdetta havainnoimisestamme riippumatta. Kantin mukaan oliosta sinänsä ei voi tietää mitään muuta kuin sen, että se on olemassa, ja että se tekee havainnot tästä kohteesta mahdolliseksi.
30
dogmaattinen
[kreik. dogmatikós ”opeissa pitäytyvä”] ilman perusteita tai jyrkästi vastakkaisista todisteista huolimatta joistain näkemyksistä tai opinkappaleista kiinnipitävä
31
dualismi
[lat. duo ”kaksi”] näkemys, jonka mukaan todellisuus on perustavalla tavalla kaksijakoinen (vrt. monismi). Mielenfilosofiassa dualismissa tarkoitetaan sitä, että mieli tai tietoisuus ei ole vain ainetta tai fysiikkaa kuten aivo- tai ruumiintila.
32
edistyvyys
yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä. Tavallisesti tieteen ajatellaan edistyvän korjaamalla vanhoja virheellisiä käsityksiä ja tuottamalla uutta oikeampaa tietoa. Monesti edistyvyyteen kuuluu myös kumulatiivisuus.
33
eettinen
oikeaan ja väärään liittyvä, niitä koskeva tai niitä käsittelevä asia, toisinaan tarkoittaa samaa kuin moraalinen
34
ei-eksakti tiede
tiede, jonka ennusteita, havaintoja ja tuloksia ei voi esittää matemaattisen tarkasti, ja sen tulokset eivät ole kokeellisesti toistettavissa. Ei-eksaktien tieteiden tutkimus perustuu yleensä tulkintaan ja kvalitatiivisten menetelmien käyttöön. Tyypillisiä ei-eksakteja tieteitä ovat tietyt ihmistieteet kuten historia, filosofia ja taiteentutkimus.
35
eksakti tiede
tiede, joissa käytetään tarkkoja kvantitatiivisia menetelmiä ja jonka ennusteet, havainnot ja tulokset voidaan esittää matemaattisen tarkasti. Lisäksi eksaktien tieteiden tulokset ovat yleensä toistettavissa kokeellisesti. Tyypillisiä eksakteja tieteitä ovat luonnontieteet ja matematiikka.
36
eksistenssi
olemassaolo
37
eksistentialistinen filosofia
1800-luvun lopulla ja erityisesti 1900-luvulla vaikuttanut filosofinen suuntaus, jonka lähtökohtana on yksilöllisen ihmisen olemassaolo. Eksistentialismissa on usein korostettu inhimillisen olemassaolon rajallisuutta eli ihmisten kuolevaisuutta ja sitä, etteivät objektiivisuuteen pyrkivät tieteet tai moraalifilosofiat pysty tyhjentävästi käsittelemään ihmisen subjektiivista olemassaoloa. Eksistentialistit ovat myös painottaneet yksilöiden vapautta ja vastuuta määritellä itse elämänsä merkityksellisyys ja tarkoitus.
38
eksplikointi
selventäminen, asioiden esittäminen selkeällä ja mahdollisimman yksiselitteisellä tavalla
39
ekvivokaatio
[lat. aequivocus ”moniselitteinen”] eli virheellinen samaistaminen on argumentaatiovirhe, jossa eri ilmaisujen merkitykset samaistetaan, vaikka ne eivät tarkoitakaan samaa. Virheellinen samaistaminen voi perustua siihen, että ilmaisut ovat ulkoisesti samannäköisiä tai merkityksiltään melko lähellä toisiaan.
40
empiirinen
kokemukseen perustuva
41
empirismi
[kreik. empeiría ”kokemus”] tieto-opillinen suuntaus, joka korostaa kokemusta tiedonlähteenä
42
empiristi
empirismin kannattaja
43
epikurolaisuus
antiikin Kreikassa ja Roomassa vaikuttanut filosofian suuntaus, joka perustui kreikkalaisen filosofin Epikuroksen (341–270 eaa.) ajatteluun. Epikurolaiset olivat materialisteja, jotka uskovat kaiken koostuvan jakamattomista aineellisista kappaleista, joita he kutsuivat atomeiksi. Epikurolaiset pyrkivät mielenrauhan saavuttamiseen harjoittamalla maltillisia nautintoja ja välttämällä kärsimystä.
44
epikurolainen
epikurolaisuuden kannattaja
45
epistemologia
[kreik. epistḗmē (tieto) + lógos (oppi) ”tieto-oppi”] eli tieto-oppi tai tietoteoria, filosofian pääosa-alue, joka tutkii tietoa
46
essentia
olemus
47
estetiikka
[kreik. aisthētikós ”aistittava” tai ”havaittava”] filosofian pääosa-alue, joka tutkii esimerkiksi taidetta, kauneutta, huumoria ja makuarvostelmia
48
etiikka
[kreik. êthos ”luonne” tai ”tapa”] filosofian pääosa-alue, joka tutkii oikeaa ja väärää moraalin näkökulmasta
49
fallibilismi
[lat. fallibilis ”erehtyväinen”] tieto-opillinen suuntaus, jonka mukaan kaikki tai suurin osa ihmisten uskomuksista tai tieteellisistä teorioista voivat olla virheellisiä. Mahdollisesta virheellisyydestään huolimatta fallibilismin mukaan uskomukset ja teoriat voivat silti olla oikeutettuja ja perusteltuja.
50
falsifikaatioteesi
Karl Popperin vastaus tieteen ja näennäistieteen väliseen rajanveto-ongelmaan. Falsifikaatioteesin mukaan tieteelliset teoriat ovat ainakin periaatteessa osoitettavissa vääräksi, ja tieteen tehtävänä on väärien teorioiden kumoaminen.
51
falsifiointi
jonkin todistaminen vääräksi
52
fatalismi
[lat. fata ”ennustukset”] eli kohtalousko on näkemys, jonka mukaan ihmisellä on ennalta määrätty kohtalo. Fatalismi on eräänlaista predeterminismiä.
53
filosofinen zombi
kuvitteellinen ihminen, jolla ei ole tietoisuutta, vaikka hänen ruumiintoimintansa ja käyttäytymisensä ovat täysin samanlaista kuin tietoisilla ihmisillä
54
formaalinen tiede
on tiede, joka ei tutki maailmaa empiirisesti. Formaaliset tieteet käsittelevät johdonmukaista päättelyä ja käsitteitä. Niissä tutkitaan muun muassa lukuja, määriä, suhteita, rakenteita ja päättelyn muotoja. Tyypillisiä formaalisia tieteitä ovat matematiikka ja logiikka.
55
formalisointi
formaalissa muodossa esittäminen eli jonkin asian – kuten argumentin – muodon tuominen selkeästi esille käyttämällä jotain tarkkaa merkintätapaa
56
frenologia
näennäistiede, jonka mukaan yksilön psykologiset piirteet ovat pääteltävissä hänen kallon muotojensa perusteella
57
fysikalismi
metafyysinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on fysiikkaa. Fysikalismi on eräänlaista monismia.
58
galileinen maailmankuva
Galileo Galilein fysiikkaan perustuva käsitys siitä, miten maailma toimii ja miten sitä pitäisi tutkia. Galilei kritisoi Aristoteleen filosofiasta periytyneitä näkemyksiä, jotka korostavat erityisesti teleologiaa. Sen sijaan Galilei painotti lainomaisuuksien löytämistä, selittämistä syy-seuraussuhteiden avulla ja ilmiöiden välisten muuttumattomien suhteiden tutkimista.
59
Gettier-paradoksi
tilanne, jossa kaikki klassisen tiedon ehdot toteutuvat, mutta silti tilanteen henkilöllä ei ole tietoa. Gettier-paradoksit on nimetty filosofi Edmund Gettierin mukaan.
60
grafologia
ihmisten mielentilan ja muiden psykologisten piirteiden päättelemistä hänen käsialansa perusteella (näennäistiede)
61
havaintoaineisto
eli data on havaintojen – kuten mittausten ja haastatteluiden – kautta kerättyä aineistoa, jonka perusteella muotoillaan ja koetellaan hypoteeseja ja teorioita
62
henkilöä vastaan
ks. argumentum ad hominem
63
homeopatia
näennäislääketiede, jossa potilaita hoidetaan erityisesti kahden perusperiaatteen mukaan: lääkeainetta laimennetaan hyvin paljon ja sairauksia hoidetaan sellaisilla lääkkeillä, jotka laimentamattomina aiheuttaisivat samoja oireita, kun hoidettava sairaus
64
homo mensura
[lat. "ihminen on kaiken mitta] Antiikin aikana esitetty näkemys, jonka mukaan tieto on viime kädessä subjektin omaa kokemusta ja tulkintaa. Äärimmillään näkemys johti siihen, että tieto on suhteellista subjektiin nähden: asiat ovat minulle sellaisia kuin miltä ne minusta vaikuttavat, ja sinulle ne ovat sellaisia kuin miltä ne sinusta vaikuttavat.
65
hypoteesi
ehdotus siitä, miten jokin asia voisi olla
66
idealismi
yleisnimitys filosofisille näkemyksille, jotka korostavat henkeä, mieltä tai hengellistä ainetta tai substanssia todellisuuden perustana. Monesti idealismilla tarkoitetaan erityisesti sellaista monistista näkemystä, jonka mukaan kaikki on henkeä tai kaikki koostuu hengestä.
67
ideaoppi
[kreik. idéa ”muoto”, ”hahmo”, ”jonkin ulkonäkö”, ”tyyppi” tai ”jokin luonto”] Platonin keskeinen metafyysinen näkemys, jonka mukaan havaittavan maailman asiat jäljittelevät niiden täydellisiä, ikuisia ja muuttumattomia ideoita tai muotoja, jotka ovat olemassa omassa todellisuudessaan. Havaittavien asioiden olemassaolo perustuu siihen, että ne jäljittelevät ideoita ja todellista tietoa voi saada vain ideoista.
68
ihmistiede
tiede, joka tutkii ihmisiä, ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta. Ihmistieteitä ovat muun muassa historia, psykologia, kielitiede ja sosiologia.
69
ilmiasu
tapa, jolla jokin asia on kielellisesti esitetty, esimerkiksi miten jokin asia on sanottu tai kirjoitettu
70
ilmikuva
arkikokemuksen mukainen käsitys asioista eli miten asiat havaitaan ja miten niitä käsitellään arkielämässä (vrt. tieteellinen kuva)
71
indeterminismi
käsitys, jonka mukaan samasta alkutilasta ei välttämättä seuraa aina samaa lopputilaa (vrt. determinismi)
72
induktiivinen argumentti tai päättely
yleistyksen tekeminen yksittäisten tapauksien perusteella
73
informaatio
monin eri tavoin käytetty käsite, joka liittyy tietoon. Toisinaan sanotaan, että tieto on yksi informaation alalaji ja toisinaan, että tietoa voidaan päätellä informaatiosta. Informaatio ei voi olla täysin satunnaista, ja yleensä informaation ajatellaan olevan jotain, mitä voidaan välittää. Yleensä niin tosien kuin epätosienkin väitteiden sanotaan sisältävän informaatiota.
74
intersubjektiivisuus
yksilöiden jakama, yksilöiden välinen tai yksilöille yhteinen
75
intuitio
välitön vaikutelma siitä, miten jokin asia on
76
invarianssi
säännönmukaisuus
77
johtopäätös
argumentissa väite, joka pyritään oikeuttamaan premissien ja perusteluiden avulla
78
julkisuus
yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä. Yleensä tieteessä vaaditaan, että tutkimustulokset ja kaikki tutkimuksen vaiheet ovat tiedeyhteisön tiedossa ja toistettavissa.
79
järjestelmällinen epäily
yksi Robert K. Mertonin tieteen säännöistä. Mertonin järjestelmällisen epäilyn säännön mukaan tieteessä vaaditaan kaikkien teorioiden koettelua eikä näkemyksiä tai johtopäätöksiä hyväksytä, ennen kuin niille on riittävästi empiiristä tukea. Lisäksi tutkijoiden henkilökohtaiset ideologiset tai uskonnolliset näkemykset eivät saa vaikuttaa heidän tekemäänsä työhön. Mertonin järjestelmällistä epäilyä ei pidä sekoittaa René Descartesin järjestelmällisen epäilyn metodiin.
80
järjestelmällisen epäilyn metodi
René Descartesin tieto-opillinen menetelmä, jonka avulla pyritään saavuttamaan varma pohja varmalle tiedolle. Järjestelmällisen epäilyn metodin mukaan kaikkea tietoa pitää epäillä niin kauan, kunnes löytyy sellaista tietoa, joka jota ei voi epäillä ja joka on ehdottoman varmaa. Tämän jälkeen kaikki muu tieto on rakennettava löydetyn varman tiedon varaan. Descartesin järjestelmällisen epäilyn metodia ei pidä sekoittaa Robert K. Mertonin järjestelmälliseen epäilyyn.
81
kaksoisstandardi
samanlaisten tilanteiden arvioimista erilaisten periaatteiden tai kriteerien avulla. Kaksoisstandardien käyttöä pidetään usein epäoikeudenmukaisena tai epärehellisenä.
82
kalteva pinta
argumentoinnin muoto, jossa jonkin asian väitetään väistämättä johtavan kauaskantoisiin seurauksiin. Kalteva pinta on epämuodollinen virhepäätelmä, jos todellisuudessa ei ole näyttöä sen puolesta, että asia oikeasti johtaisi väitettyihin seurauksiin.
83
kategorinen imperatiivi
Immanuel Kantin etiikan keskeinen käsite. Kategorinen imperatiivi on ehdoton moraalilaki, jota on noudatettava kaikissa tilanteissa, ja se perustuu järkeen. Kant esitti kategoriselle imperatiiville kolme erilaista muotoilua, joista kaksi tunnetuinta ovat: (1) toimi vain sellaisen periaatteen mukaan, jonka voit tahtoa tulevan yleiseksi laiksi ja (2) älä koskaan käytä toista ihmistä välineenä, vaan aina päämääränä sinänsä. Katso myös hypoteettinen imperatiivi.
84
kausaliteetti
[lat. causa ”syy”] syy-seuraussuhde
85
kehäpäätelmä
argumentaatiovirhe, jossa johtopäätöstä on käytetty yhtenä premisseistä
86
klassinen tiedon määritelmä
tietoa on hyvin perusteltu tosi uskomus. Klassinen tiedon määritelmä on muotoiltu Platonin esittämän ehdotuksen pohjalta.
87
klassinen utilitarismi
utilitarismin muoto, jonka ainoa edustaja on Jeremy Bentham
88
kognitivismi
metaeettinen suuntaus, jonka mukaan moraalista voidaan saada tietoa. Kognitivismin mukaan moraaliset lauseet ilmaisevat uskomuksia maailmasta ja näillä uskomuksilla on jokin totuusarvo, eli ne ovat joko tosia tai epätosia (vrt. non-kognitivismi).
89
kommunitarismi
[engl. community ”yhteisö” tai ”yhteisöllisyys”] filosofinen suuntaus, joka korostaa yhteisön merkitystä suhteessa yksilöön. Kommunitarismin mukaan yksilön identiteetti ja arvot muodostuvat yhteisön kautta, toisin kuin liberalismissa, jossa tämä vaikutussuhde nähdään tapahtuvan toisin päin, yksilöstä yhteisöön.
90
kompatibilismi
[engl. compatible ”yhteensopiva”] näkemys, jonka mukaan vapaa tahto ja determinismi ovat yhteen sovitettavissa.
91
kopernikaaninen vallankumous
Nikolaus Kopernikuksen tutkimusten perusteella tapahtunut tieteellinen murros, jossa siirryttiin maakeskeisestä maailmankuvasta aurinkokeskeiseen.
92
koulukunta
jonkin näkemyksen kannattajien muodostama joukko filosofiassa, tieteessä, taiteessa tai jollain muulla alalla. Koulukuntaan kuuluvat henkilöt pyrkivät monesti opettamaan järjestelmällisesti heitä yhdistävää näkemystä, kehittämään sitä eteenpäin ja vastaamaan sitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin.
93
kosmologia
maailmankaikkeuden rakennetta ja historiaa tutkiva fysiikan osa-alue. Kosmologia oli alun perin osa metafysiikkaa ennen kuin se siirtyi osaksi fysiikkaa.
94
kriittisyys
yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä. Tieteellinen tieto pyritään hyväksymään vasta perusteellisen seulonnan ja arvioinnin jälkeen.
95
kumulatiivisuus
[lat. cumulatus ”kasaantunut” tai ”lisääntynyt”] kasautuvuus tai kertyvyys. Tieteen yhteydessä kumulatiivisuudella tarkoitetaan erityisesti tieteellisen tiedon kasvamista siten, että uudet tieteen tulokset rakentuvat aiempien löydösten, tulosten, tutkimusten ja teorioiden varaan.
96
kultainen sääntö
monista kulttuureista ja uskonnoista löytyvä moraaliperiaate, joka kehottaa kohtelemaan toisia niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Kristinuskon myötä kultainen sääntö on yhdistetty varsinkin Jeesus Nasaretilaiseen, ja hänen esittämänsä muotoilut sille ovat tulleet erityisen tunnetuiksi.
97
kuvaileva etiikka
tutkii ja kuvailee ihmisten ja yhteisöjen käsityksiä oikeasta ja väärästä. Kuvaileva etiikka ei pyri kertomaan, miten moraalisissa ongelmatilanteissa pitäisi toimia. Se vain kertoo, millaisia moraalisia näkemyksiä ihmisillä ja yhteisöillä on.
98
kvalitatiivinen tutkimus
[lat. qualitativus ”ominaisuuksiin liittyvä”] eli laadullinen tutkimus on tutkimusta, jonka tavoitteena on tutkimuskohteen laadun, ominaisuuksien ja merkitysten ymmärtäminen. Kvalitatiivista tutkimusta harjoitetaan erityisesti ihmistieteissä.
99
kvantitatiivinen tutkimus
[lat. quantitativus ”mitattava” tai ”määrällinen”] tutkimusta, jossa tutkimuskohdetta käsitellään tilastojen, määrien, numeroiden ja laskennallisten menetelmien avulla
100
käsite
karkeasti ottaen sanan merkitys tai mielessä olevaa idea. Käsitteiden avulla luokitellaan asioita, ja ne ovat ajatusten ja lauseiden rakennuspalikoita.
101
lainausten louhinta
eräs olkiukko-argumentaatiovirheen alalaji, jossa jotain sanottua tai kirjoitettua siteerataan asiayhteydestä irrotettuna niin, että siitä muodostuu virheellinen kuva
102
Laplacen demoni
Pierre-Simon Laplacen kuuluisan ajatuskokeen kuvitteellinen hahmo, jonka avulla havainnollistetaan determinismiä. Laplacen demoni on olento, joka tietää kaikkien kappaleiden liikkeet ja sijainnit sekä kaikki niihin vaikuttavat luonnon voimat jollain ajanhetkellä. Jos determinismi pitää paikkansa, sitten demoni voisi periaatteessa laskea ehdottomalla varmuudella kaikki tätä hetkeä seuraavat tulevaisuuden tapahtumat. Laplace ei itse kutsunut ajatuskokeensa hahmoa demoniksi vaan nimitys on keksitty myöhemmin.
103
libertarismi
[engl. liberty ”vapaus”] poliittinen ja filosofinen näkemys, joka korostaa omistusoikeutta ja yksilön vapauksia ja pyrkii vähentämään valtion roolia ja pakkoa niin paljon, kuin se on mahdollista. Libertarismin kannattajien mukaan talouden ja politiikan pitäisi perustua yksilöiden itse tekemiin sopimuksiin ja vapaaseen kilpailuun. Valtion tehtävät pitäisi lähtökohtaisesti yksityistää eli antaa yritysten ja yksilöiden hoidettavaksi. Libertarismi on eräs liberalismin muoto. Liberalismi kattaa kaikki poliittiset ja filosofiset ajatussuuntaukset, jotka korostavat yksilön vapauksia ja oikeuksia. Liberalismi ei kuitenkaan välttämättä edellytä vapaata markkinataloutta ja valtion tehtävien minimointia.
104
liike-elämän etiikka
soveltavan etiikan osa-alue, joka tutkii liike-elämään ja kaupankäyntiin liittyviä etiikan kysymyksiä
105
logiikka
pätevän päättelyn tutkimus
106
looginen
johdonmukainen, pätevä
107
luolavertaus
kuuluisa Platonin käyttämä vertaus, jolla hän havainnollistaa ideaoppiaan. Luolavertauksessa kuvaillaan ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä olleet kahlittuina luolaan kasvot kohti seinämää. He näkevät vain takanaan liikkuvien kohteiden varjot, jotka piirtyvät luolan seinälle. Yksi vangeista kuitenkin vapautuu ja näkee, miten asiat oikeasti ovat luolassa ja sen ulkopuolisessa todellisessa maailmassa. Luolasta pois pääseminen kuvastaa todellisen ideamaailman tavoittamista ajattelun avulla, ja seinämälle langenneet varjot edustavat epätäydellistä havaittavaa maailmaa. Aivan kuten havaittavien asioiden olemassaolo perustuu Platonin mukaan ideoiden jäljittelyyn, varjot ovat olemassa jäljittelemällä vankien takana liikkuvia kohteita. Varjot ovat vähemmän täydellisiä kopioita varsinaisista ja todellisimmista olevista niin kuin havaittavat asiat ovat ideoiden epätäydellisiä kopioita.
108
luonnollinen järki
Tuomas Akvinolaisen käyttämä käsite kyvystä, jolla ihminen pystyy jäsentämään uskon totuuksia ja havaintojaan maailmasta. Kaikkia uskon totuuksia ei kuitenkaan voi ymmärtää luonnollisen järjen avulla, vaan ne ovat tiedettävissä ainoastaan jumalallisen ilmoituksen kautta.
109
luonnonfilosofia
luonnon filosofinen tutkimus, joka edelsi luonnontieteitä. Luonnontiede muotoutui luonnonfilosofian pohjalta.
110
luonnontiede
yleisnimitys luontoa tutkiville tieteille kuten fysiikalle, kemialle ja biologialle
111
mannermainen rationalismi
1600- ja 1700-luvulla Manner-Euroopassa vaikuttanut rationalismin suuntaus, jonka merkittävimmät edustajat olivat René Descartes, Baruch Spinoza ja Gottfried Wilhelm Leibniz
112
materialismi
metafyysinen näkemys, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on ainetta. Materialismi on eräänlaista monismia.
113
Menonin paradoksi
Platonin dialogissa Menon esitetty tieto-opillinen ongelma, jonka mukaan uuden oppiminen on mahdotonta. Paradoksi muodostuu seuraavanlaisista kysymyksistä: Jos en tiedä jotain, mistä tiedän mitä etsiä? Jos löydän sen, miten voin tunnistaa sen juuri siksi, mitä en tiennyt? Mikäli sen sijaan tiedän jo, mistä jossain on kyse, sitten minun on turha yrittää selvittää sitä.
114
metaetiikka
etiikan osa-alue, joka tutkii muun muassa moraalikäsitteiden merkityksiä, kuinka arvoista ja moraalista saadaan tietoa, ja miten arvot ja moraali ovat olemassa
115
metafysiikka
[kreik. metà tà physiká ”fysiikan jälkeen”] filosofian osa-alue, joka tutkii olemassaoloa sekä todellisuuden rakennetta ja perimmäistä luonnetta
116
metodi
menetelmä
117
mielenfilosofia
filosofian osa-alue, joka tutkii mieltä ja tietoisuutta
118
monismi
[kreik. mónos ”yksin” tai ”ainoastaan”] näkemys, jonka mukaan todellisuus muodostaa ykseyden (vrt. dualismi). Mielenfilosofiassa monismilla tarkoitetaan sitä, että mieli tai tietoisuus ja ruumis eivät ole perustavanlaatuisesti erilaisia tai erillisiä.
119
monitieteellinen tutkimus
tieteellinen tutkimus, jossa vähintään kahden tieteenalan edustajat tekevät yhteistyötä ja tutkivat yhdessä samaa kohdetta
120
moraali
[lat. mores ”tavat”] yksilön tai yhteisön käsitys oikeasta ja väärästä
121
moraalifilosofia
toinen nimi etiikalle eli oikean ja väärän filosofiselle tutkimiselle
122
moraalinen
moraalin mukainen
123
naiivi realismi
näkemys, jonka mukaan on olemassa yksilöistä riippumaton objektiivinen todellisuus, ja tämä todellisuus vastaa melko hyvin välittömiä havaintojamme ja kokemuksiamme
124
normaalitiede
Thomas Kuhnin tieteenfilosofian käsite, jolla viitataan sellaiseen tieteelliseen tutkimukseen, joka tapahtuu vallitsevan paradigman sisällä, kun tieteellinen vallankumous ei ole käynnissä. Normaalitieteen vaiheessa tutkimus on ongelmanratkaisua vakiintuneiden periaatteiden ja pelisääntöjen avulla.
125
normatiivinen etiikka
etiikan osa-alue, joka tavoitteena on selvittää, millaisten moraalisten periaatteiden mukaan pitäisi toimia, millä perusteella teko on moraalisesti oikein tai väärin. Esimerkiksi velvollisuusetiikka on yksi normatiivisen etiikan suuntauksista.
126
numerologia
numeroista ennustaminen (näennäistiede)
127
nuori tiede
tieteellinen tutkimus alkuvaiheessaan, jolloin perusteoriat, tutkimusmenetelmät ja käsitteet eivät ole vielä vakiintuneet
128
näennäistiede
toiminta ja tällaisen toiminnan tulokset, joita väitetään tieteellisiksi, vaikka niillä ei ole tieteellisiltä teorioilta tai menetelmiltä vaadittua oikeutusta
129
objektiivinen
yksilöstä riippumaton (vrt. subjektiivinen). Pyrkimys objektiivisuuteen on yksi tieteen tyypillisistä tunnusmerkeistä.
130
olio
mikä tahansa, jonka olemassaolosta voidaan keskustella. Vastaa merkitykseltään suurin piirtein englannin kielen sanaa thing tai suomen sanaa asia.
131
olkiukko
argumentaatiovirhe, jossa vastustajan väitetään sitoutuneen sellaisiin näkemyksiin, joita hän ei todellisuudessa puolusta
132
ontologia
[kreik. óntos (olemisen) + lógos (oppi) ”oppi olemisesta”] filosofian osa-alue, joka tutkii olemassaoloa. Toisinaan termejä metafysiikka ja ontologia käytetään synonyymeinä, toisinaan ontologian ajatellaan kuuluvan metafysiikan alaisuuteen.
133
paradigma
[kreik. paradeíknumi ”esimerkki”, ”hahmo” tai ”malli”] Thomas Kuhnin tieteenfilosofian keskeisimpiä käsitteitä, joka tarkoittaa jollain tieteen alalla vallitsevaa viitekehystä, jonka puitteissa tutkimusta tehdään. Paradigmaan kuuluvat muun muassa vallitsevat teoriat, esimerkit hyvästä tieteellisestä tutkimuksesta, käytössä olevat tutkimusmenetelmät sekä esimerkit teorioiden tulkitsemisesta ja soveltamisesta merkittävien ongelmien ratkaisuun.
134
paradoksi
[kreik. parádoxos ”odotusten vastainen”] päätelmä, joka näyttää pätevältä ja sen premissit uskottavilta, mutta joka johtaa ristiriitaiseen tai muuten selvästi virheelliseltä näyttävään tulokseen. Paradoksi voi myös olla väite, joka näyttää järkevältä, mutta sisältää ristiriidan, tai väite joka näyttää ristiriitaiselta, vaikka ei olekaan sellainen.
135
perheyhtäläisyys
Ludwig Wittgensteinin käyttämä käsite ilmaisuista, joiden merkityksiä ei voi määritellä yksiselitteisesti. Jos jonkin sanan merkitys on perheyhtäläinen, sitten ei ole mitään tiettyjä ominaisuuksia, joka yhdistäisivät kaikkia ja vain niitä asioita, jotka kuuluvat tämän sanan alaisuuteen. Sen sijaan sanan alaan lukeutuvia seikkoja voi yhdistää useat päällekkäiset samanlaisuuksien verkostot, joista kaikki ovat kuitenkin osittain epäjatkuvia.
136
perustutkimus
tieteellinen tutkimus, jota tehdään totuuden itsensä vuoksi. Perustutkimuksen ei tarvitse ratkaista käytännön ongelmia (vrt. soveltava tutkimus).
137
philosophia prima
[lat. ”ensimmäinen filosofia”] kaikkein perustavanlaatuisin filosofia alue, johon muu filosofia perustuu tai josta filosofointi pitäisi aloittaa. Aristoteleen mukaan ensimmäinen filosofia oli metafysiikka ja Descartesin mukaan tieto-oppi. 1900-luvulla on myös ehdotettu, että etiikka on ensimmäinen filosofia tai ettei mitään ensimmäistä filosofiaa ole.
138
Popperin kolme maailmaa
Karl Popperin kehittämä teoria, jonka mukaan todellisuus koostuu kolmesta maailmasta. Maailma 1 kattaa fyysiset asiat ja tapahtumat, kuten kivet, tähdet, kasvit ja eläimet. Maailma 2 sisältää psyykkiset asiat, kuten kivun, nautinnon, ajatukset, havainnot ja päätökset. Maailma 3 sisältää ihmismielen ja kulttuurin tuotteet, kuten kielen, tieteelliset teoriat, matemaattiset numerot, uskonnolliset myytit, tekniset laitteet ja taideteokset.
139
predestinaatio
[lat. prae (ennen, aiemmin, etukäteen) + destinare (määrittää, asettaa) ”määritetty etukäteen”] eli ennaltamäärääminen on teologinen oppi, jonka mukaan jokin jumaluus tai jumaluudet ovat päättäneet etukäteen ihmisten kohtalon. Predestinaatio on eräänlaista predeterminismiä.
140
predeterminismi
eli ennaltamääräytyneisyys on käsitys, jonka mukaan joko kaikki tai osa tapahtumista on määrätty etukäteen
141
premissi
oletus, jolla perustellaan jotain väitettä tai johtopäätöstä
142
priorisointi
asioiden asettaminen tärkeys- tai arvojärjestykseen
143
problematisointi
kyseenalaistaminen, kysymysten kehittäminen ja esille nostaminen jostain aiheesta
144
pseudotiede
[kreik. pseudo ”valheellinen” tai ”väärä”] ks.
näennäistiede
145
pyyteettömyys
yksi Robert K. Mertonin tieteen säännöistä, jonka mukaan tiedeyhteisö tuomitsee muiden tuloksia varastavat tai omia tuloksiaan vääristelevät tutkijat. Lisäksi tiedeyhteisö palkitsee epäitsekkäästi käyttäytyviä ja muille tunnustusta antavia tieteentekijöitä.
146
pätevä argumentti tai päätelmä
argumentti jonka premissien totuus takaa sen johtopäätöksen totuuden. Pätevän päätelmän johtopäätöksen on oltava tosi silloin, kun sen premissit ovat tosia.
147
päättely ainoaan selitykseen
päättelyä, jossa suljetaan kaikki muut vaihtoehdot pois, kunnes vain oikea jää jäljelle
148
pääväite
väite, jonka oikeuttamiseen argumentaatio lopulta tähtää
149
rajanveto-ongelma
ks. demarkaatio-ongelma
150
rationaalinen
järjellinen, järjen mukainen
151
rationalismi
[lat. ratio ”järki” tai ”laskeminen”] tieto-opillinen suuntaus, joka korostaa järkeä tiedon lähteenä (vrt. empirismi) Rationalismissa korostetaan usein kokemuksesta riippumattomia käsitteellisiä totuuksia (esim. ”jokainen poikamies on naimaton”) ja tiedon ehdotonta varmuutta.
152
realismi
[lat. realis ”aito” tai ”todellinen”] näkemys, jonka mukaan on olemassa yksilöistä riippumaton todellisuus. Voidaan myös sanoa jonkun olevan realisti jonkin tietyn asian suhteen. Esimerkiksi joku, joka on realisti historian suhteen, uskoo että historialliset tapahtumat ovat todella toteutuneet menneisyydessä.
153
realisti
realismin kannattaja
154
relativismi
näkemys, jonka mukaan jokin tarkasteltava asia on suhteellinen yksilöihin tai vaikkapa kulttuuriin nähden. Esimerkiksi arvorelativismin mukaan ei ole kaikille samoja objektiivisia arvoja, vaan arvot riippuvat yksilöistä tai niistä yhteisöistä, joissa yksilöt elävät.
155
relevantti
argumentaatiossa relevanttiudella tarkoitetaan sitä, kuinka oleellisia perustelut ovat johtopäätöksen kannalta
156
retoriikka
kuulijaan tai lukijaan vaikuttamista esitystavan kautta. Retoriikka tarkoittaa erityisesti kykyä puhua vakuuttavasti eli puhetaitoa.
157
science
englannin kielen yleistermi luonnontieteille tai kaikille eksakteille tieteille (vrt. art). Sen alaisuuteen kuuluvat tyypillisesti esimerkiksi fysiikka, kemia ja biologia. Monesti myös matematiikka, logiikka ja toisinaan yleinen kielitiede lasketaan mukaan sen alaan.
158
scientia mensura
[lat. ”tiede on kaiken mitta”] Wilfrid Sellarsin esittämä näkemys, jonka mukaan maailman kuvaamisen ja selittämisen suhteen vain tieteellinen tieto on pätevää. Äärimmillään näkemys on johtanut skientismiin eli siihen, että minkä tahansa asian suhteen ainoastaan tieteellinen tieto voidaan hyväksyä varsinaiseksi tiedoksi.
159
skeptikko
skeptisismin kannattaja
160
skeptisismi
tieto-opillinen suuntaus, joka kieltää tiedon olemassaolon joko kokonaan tai jostain tietystä asiasta kuten menneisyydestä, moraalista tai havaintojen ulkopuolisesta todellisuudesta.
161
skientismi
eli tieteisusko on näkemys, jonka mukaan vain ja ainoastaan tieteen menetelmät ja niiden avulla saavutettu tieto on luotettavaa. Yleensä skientisti on väheksyvä tai halventava ilmaisu, ja sitä käytetään sellaisista ihmisistä, joiden luottamus tieteeseen on perusteettoman vahvaa.
162
skientologia
tieteiskirjailija L. Ron Hubbardin ajatuksiin perustuva uskonto, jossa on myös näennäistieteellistä sisältöä
163
skolastiikka
[lat. scholasticus ”oppinut” tai ”koulutettu”] keskiajan Euroopan yliopistoja hallinnut filosofiaa ja teologiaa yhdistelevä ajattelusuuntaus. Eräs skolastiikan päätavoitteista oli uskon ja järjen yhteensovittaminen tulkitsemalla kreikkalaista filosofiaa ja erityisesti Aristoteleen ajattelua kristillisen teologian kautta. Yksi merkittävimmistä skolastikoista oli Tuomas Akvinolainen.
164
sofistit
[kreik. sophistés ”hän joka on viisas” tai ”viisauden tavoittelija”] antiikin Kreikassa suurin piirtein Sokrateen kanssa samoina aikoina vaikuttaneet kiertelevät viisauden, retoriikan ja elämäntaitojen opettajat. Sofistit ottivat maksun opetuksistaan.
165
sokraattinen menetelmä
opettaminen, teorioiden tai määritelmien muotoilu esittämällä kysymyksiä jollekin henkilölle niin, että kysymyksiin vastaava henkilö joutuu itse miettimään asiaa ja keksimään vastausehdotuksia. Sokraattiseen menetelmään liittyy usein vastaesimerkkien esittäminen annetuille ehdotuksille ja tietämättömäksi tekeytyminen.
166
sokraattiset koulukunnat
antiikin Kreikassa vaikuttaneet filosofiset koulukunnat, jotka syntyivät Sokrateen filosofian pohjalta. Niissä pyrittiin kehittämään edelleen Sokrateen esille nostamia filosofisia ajatuksia ja kysymyksiä. Monet koulukuntien perustajista olivat Sokrateen oppilaita, ja yleensä jokainen yksittäinen koulukunta väitti edustavansa Sokrateen ainoita todellisia filosofisia perillisiä.
167
solipsismi
[lat. solus ”yksin” + ipse ”itse”] metafyysinen näkemys, jonka mukaan vain minun mieleni ja tietoisuuden tilani ovat olemassa
168
soveltava etiikka
etiikan osa-alue, joka tutkii eettisten periaatteiden ja sääntöjen soveltamista käytännöntilanteisiin ja ongelmiin. Soveltavassa etiikassa tarkastellaan usein eri ammattikuntiin tai käytännön toimialoihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Soveltavan etiikan alaisuuteen kuuluvat muun muassa ympäristöetiikka, tekniikan etiikka, bioetiikka, liike-elämän etiikka ja urheilun etiikka.
169
soveltava tutkimus
tieteellinen tutkimus, jota tehdään sovellusten vuoksi. Soveltavan tutkimuksen tavoitteena on käytännön ongelmien ratkominen (vrt. perustutkimus).
170
subjekti
yksilö, yksittäinen henkilö
171
subjektiivinen
yksilöstä riippuva (vrt. objektiivinen)
172
substanssi
jokin sellainen, joka voi olla olemassa muista olemassa olevista asioista riippumatta. Usein substanssilla tarkoitetaan sitä, mistä asiat pohjimmiltaan koostuvat.
173
synteettinen tieto
jotain mitä ei voi tietää todeksi pelkästään ilmaisujen merkitysten perusteella, ja näin ollen se lisää aiempaa tietoamme (vrt. analyyttinen tieto). Esim. Immanuel Kant oli poikamies.
174
tabula rasa
[lat. ”raavittu taulu”, ”pyyhitty taulu” tai ”tyhjä taulu”] käsitys, jonka mukaan ihminen on syntyessään kuin tyhjä taulu eikä hänellä näin ollen ole synnynnäistä tietoa, vaan kaikki tieto muotoutuu kokemuksen kautta
175
taustaoletus
argumentin julkilausumaton premissi
176
teisti
[kreik. theós ”jumala”] henkilö, joka uskoo jonkinlaisen jumalan tai jumaluuden olevan olemassa
177
tekniikan etiikka
etiikan osa-alue, joka tutkii tekniikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä kuten digitaalisiin tekijänoikeuksiin ja tekniikan kehityksen mukanaan tuomiin yhteiskunnallisiin muutoksiin liittyviä ongelmia
178
teleologia
[kreik. télos ”päämäärä”] eli päämäärään suuntautuneisuus, tarkoitusperäisyys tai päämäärähakuisuus. Teleologisessa selittämisessä tekoja tai tapahtumia selitetään niiden päämäärien kautta.
179
teologia
[kreik. theós (jumala) + lógos (oppi) ”jumaluusoppi”] eli jumaluusoppi on järjestelmällistä jumalan ja jumalaan liittyvien aiheiden – kuten jokin teistisen uskonnon, sen pyhien kirjoitusten ja historian – tutkimusta. Monesti puhuttaessa teologiasta tarkoitetaan juuri kristinuskon tutkimusta.
180
teoria
(tieteellinen) hyvin perusteltu tieteelliseksi totuudeksi vakiintunut näkemys, joka yleensä koostuu useasta hypoteesista
181
tiedemaailma
arkipuheen käsite, joka viittaa niihin ihmisiin ja instituutioihin, jotka osallistuvat muun muassa tieteen tekemiseen, rahoittamiseen, tieteellisten tulosten julkaisuun ja tutkijoiden koulutukseen.
182
tiedeyhteisö
yhteisnimitys kaikille niille, jotka osallistuvat tieteen tekemiseen ja osallistuvat siitä käytävään keskusteluun
183
tieteellinen kommunismi
yksi Robert K. Mertonin tieteen säännöistä, jonka mukaan tieteen tulosten pitäisi olla julkisia ja tiedeyhteisön jäsenten käytettävissä ja yhteisomistuksessa. Tutkijat ovat luopuneet teorioidensa älyllisestä omistusoikeudesta, minkä vastineeksi he ovat saaneet sosiaalista tunnustusta ja kunnioitusta henkilökohtaisista saavutuksistaan. Tieteellistä kommunismia ei pidä sekoittaa Karl Marxin kehittämään poliittiseen kommunismiin.
184
tieteellinen kuva
tieteen teorioiden mukainen käsitys asioista. Tieteellinen kuva voi ylittää tai jopa olla ristiriidassa arkisten käsitysten kanssa (vrt. ilmikuva).
185
tieteellinen menetelmä
tieteessä yleisesti käytetty tapa tehdä tutkimusta ja tuottaa uutta tietoa. Toisinaan on ehdotettu, että on olemassa yksi tieteellinen menetelmä, joka erottaa tieteen pseudotieteestä ja kaikesta muusta, joka ei ole tiedettä. Nykyään yleensä kuitenkin ajatellaan, ettei ole yhtä kaikelle tieteelle yhteistä menetelmää vaan useita eri menetelmiä, joita hyödynnetään eri erityistieteissä.
186
tieteellinen vallankumous
Thomas Kuhnin käyttämä käsite tilanteesta, jossa vanha tieteellinen paradigma vaihtuu uuteen
187
tieteenfilosofia
filosofian osa-alue, joka tutkii tiedettä
188
tieto-oppi
filosofian osa-alue, joka tutkii tietoa
189
tietotaito
kyky toimia mielekkäällä tavalla esimerkiksi jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tietotaito voi olla tiedostamatonta. Usein henkilö, jolla on tietotaitoa, ei pysty selittämään tietoaan sanallisesti.
190
tietämättömyyteen vetoaminen
oletus, jonka mukaan jokin pitää paikkansa, koska vastakkaisesta ei ole näyttöä. Tietämättömyyteen vetoaminen on epämuodollinen virhepäätelmä silloin, kun lähtökohtaisesti oletetaan jonkin asian pitävän paikkansa ennen, kun todisteita sen puolesta tai sitä vastaan on riittävässä määrin kerätty ja arvioitu.
191
todistustaakka
väitteen esittäjän velvollisuus antaa oikeutus väitteelleen
192
tu quoque
[lat. ”sinä myös”] eräs ad hominem -argumentaatiovirheen muoto, jossa esitetään, että jokin väite ei pidä paikkaansa, koska väitteen esittäjän toiminta tai jokin hänen piirteensä on ristiriidassa väitteen kanssa
193
tutkimuskysymys
kysymys, johon tutkimus pyrkii vastaamaan
194
tutkimusmenetelmä
tapa, miten tutkimus ja erityisesti havaintoaineiston kerääminen tehdään
195
tutkimusmetodi
ks. tutkimusmenetelmä
196
ufologia
näennäistiede, joka tutkii väitteitä ja havaintoja, joka koskevat tunnistamattomia lentäviä esineitä – englanniksi Unidentified Flying Object (UFO)
197
universalismi
yksi Robert K. Mertonin tieteen säännöistä, jonka mukaan tieteellisten väitteiden arvioinnin pitäisi tapahtua sellaisten etukäteen hyväksyttyjen yleispätevien kriteerien nojalla, jotka eivät ole henkilösidonnaisia
198
urheilun etiikka
soveltavan etiikan osa-alue, joka tutkii urheiluun liittyviä eettisiä ongelmia kuten dopingiin liittyviä kysymyksiä
199
utopia
[kreik. ou (ei) + tópos (paikka) ”ei-paikka” tai ”paikka, jota ei ole”] kuvitteellinen ihanteellinen yhteiskunta, myös Thomas Moren kirjoittaman kuuluisan filosofisen teoksen nimi
200
vahvistusvinouma
taipumus etsiä tai suosia vain sellaista todistusaineistoa, joka tukee omaa näkemystä ja jättää huomioimatta tai selittää pois kaikki sitä vastustavat todisteet. Vahvistusvinouma on kognitiivinen vinouma.
201
vastaesimerkki
voi osoittaa joko väitteen tai päätelmän virheelliseksi. Vastaesimerkki jollekin väitteelle on tapaus, jonka suhteen tarkasteltava väite ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi yksi musta joutsen osoittaa, että väite “kaikki joutsenet ovat valkoisia”, ei ole tosi. Vastaesimerkki jollekin argumentille on toinen argumentti, jolla on sama looginen muoto kuin tarkasteltavalla argumentilla ja todet premissit, mutta sen johtopäätös on selvästi epätosi. Tällainen vastaesimerkki osoittaa, ettei argumentti ole loogisesti pätevä.
202
velvollisuusetiikka
normatiivisen etiikan suuntaus, jonka mukaan ihmisillä on velvollisuus tehdä sellaisia tekoja, jotka ovat oikein, ja välttää sellaisia, jotka ovat väärin. Velvollisuusetiikan mukaan teon oikeellisuus ei johdu sen seurauksista. Sen sijaan oikeellisuus perustuu usein velvollisuusetiikan kannattajien mukaan yleisiin periaatteisiin, sellaisiin kuten valehtelu on väärin.
203
verifiointi
jokin todistaminen todeksi
204
vertaisarviointi
tilanne, jossa tekijän vertaiset arvioivat hänen suoritustaan. Tieteessä vertaisarvioinnilla tarkoitetaan erityisesti sitä, että saman alan asiantuntijat arvioivat jonkin tekstin – kuten kirjan tai artikkelin – ennen sen julkaisemista. Mikäli asiantuntijoiden mukaan teksti sisältää liian merkittäviä puutteita tai virheitä, sitä ei julkaista.
205
viisi tietä
yleisnimitys Tuomas Akvinolaisen viidelle Jumalan olemassaolon todistukselle
206
vinouma
ks. kognitiivinen vinouma
207
virhepäätelmä
virheellinen argumentti, jonka perusteiden totuus ei riitä oikeuttamaan johtopäätöksen totuutta
208
virhepäätelmään vetoaminen
ks. argumentum ad logicam
209
väittely
vähintään kahden henkilön välinen keskustelutilanne, jossa esitetään perusteita jonkin näkemyksen puolesta ja sitä vastaan. Väittelyssä eri osapuolet puolustavat vastakkaisia kantoja tarkasteltavan näkemyksen suhteen.
210
väärä vastakkainasettelu
argumentaatiovirhe, jossa mahdolliset vaihtoehdot on lähtökohtaisesti rajattu väärin niin, että ainakin yksi muu varteenotettava vaihtoehto on jätetty tarkastelun ulkopuolelle
211
väärä dilemma
[kreik. di (kaksi) + lemma (oletus) ”kaksoisoletus”] ks. väärä vastakkainasettelu
212
yhteiskuntafilosofia
filosofian osa-alue, joka käsittelee yhteiskuntaan liittyviä normatiivisia kysymyksiä, eli millainen hyvän yhteiskunnan tulisi olla. Yhteiskuntafilosofiassa tarkastellaan muun muassa oikeudenmukaisuuteen, lainsäädäntöön ja yhteiskunnan järjestykseen liittyviä ongelmia.
213
yliluonto
Tuomas Akvinolaisen käyttämä käsite. Tuomas Akvinolainen erotti toisistaan luonnon ja yliluonnon. Luontoon kuuluvat luonnolliset asiat ja olennot. Vastaavasti yliluontoon kuuluvat yliluonnolliset asiat ja olennot, kuten Jumala ja enkelit. Ihminen kuuluu luontoon ja yli-luontoon.
214
ympäristöetiikka
etiikan osa-alue, joka tutkii ihmisten ja ympäristön suhteeseen liittyviä eettisiä kysymyksiä
215
älykäs suunnittelu
näennäistiede, jonka mukaan elävät asiat, maailmankaikkeus tai molemmat ovat älykkään olennon suunnittelun tuloksia
