Alkuaineiden Kemia Flashcards
Elektroniaffiniteetti
Energian muutos, kun elektroni lisätään neutraaliin kaasuatomiin.
Yleensä EA on negatiivinen eli energiaa vapautuu elektronilisäyksessä
Negatiivisuus kasvaa oikealle ja ylöspäin (elektroni lähempänä ydintä)
Poikkeukset:
- 1A < 2A: lisättävä elektroni asettuu ns- vs np-orbitaaleille
- 4A < 5A: lisättävä elektroni asettuu tyhjälle vs puolittain miehitetylle np-orbitaalille
- ja 3. jakson välillä: 2. jakson alkuaineet niin pieniä, että elektronien välinen repulsio voimistuu
Jaksollisuus
Saman ryhmän alkuaineet toistensa kaltaisia,
koska niillä on samanlainen valenssielektoronikonfiguraatio
Orbitaalien täyttymisjärjestys
Poikkeuksia:
- Esim. Cr: [Ar]3d54s1
- Cu: [Ar]3d104s1
- Ni, Pd, Pt, Au, Hf
- rivin siirtymämetalleilla
- ionisoituessa ensin poistuvat ns2-elektronit ja sitten (n-1)dx -elektronit
- Ioneissa ja yhdisteissä niillä ei ole koskaan ns-elektronja, jos (n-1)d-orbitaalilla on tilaa
Valenssielektronikonfiguraatio
Efektiivinen ydinvaraus
Efektiivinen ydinvaraus kasvaa oikealle.
Valenssielektronin kokema ydinvaraus
Zeff=Z-σ,
missä Z on todellinen ydinvaraus ja σ varjostustekijä
Slaterin säännöt
- Ryhmittely (1s) (2s, 2p) (3s,3p) (3d) (4s,4p) (4d) (4f) (5s,5p)…
- Varjostustekijä koostuu muista elektroneista
a. Ulommalla orbitaalilla oleva ei varjosta
b. Saman ryhmän elektroni 0,35 (poikkeus 1s 0,3)
c. Jos tarkasteltava elektroni on (ns,np) -ryhmässä, (n-1)-kuorella varjostaa 0,85, (n-2)-kuorella oleva varjostaa 1,00
d. Jos tarkastelta elektroni on (nd) tai (nf) -ryhmässä, kaikki sisemmissä ryhmissä olevat varjostavat 1,00
Efektiivinen ydinvaraus selittää miksi 4s-elektronit ionisoituvat ennen 3d-elektroneja siirtymämetalleissa (Zeff(3d)>Zeff(4s))
Atomisäde
Ytimen positiivinen varaus vetää elektroneja puoleensa.
Mitä suurempi efektiivinen ydinvaraus sitä enemmän ydin vetää ja atomisäde pienenee.
Atomisäde kasvaa elektronikuoren täyttyessä.
Atomisäde kasvaa alaspäin ja vasemmalle.
Siirtymämetalleilla (n-1)-orbitaali täyttyy samaan tahtiin kuin efektiivinen ydinvaraus (ns)-elektroneille, joten atomisäteet ovat yhtä suuria.
Ionisaatioenergia
Energia, joka tarvitaan elektronin poistamiseksi neutraalilta kaasumaiselta atomilta.
Mitä suurempi efektiivinen ydinvaraus, sitä suurempi ionisaatioenergia.
Mitä lähempänä elektroni on ydintä, sitä suurempi ionisaatioenergia.
Kasvaa jaksossa oikealle ja ryhmässä ylöspäin.
Poikkeukset:
Be > B, Mg > Al: poistettava elektroni ns vs np
N > O, P > S: hapelta ja rikiltä poistettava elektroni on spinpariutunut eli miehittää samaa orbitaalia toisen elektronin kanssa, elektroni-elektroni-repulsio
Hapetusluku
Hapetusluku eli hapetusaste on luku, joka kuvaa jossakin määrin atomin luovuttamaa tai vastaanottamaa elektronijakaumaa. Hapetusluku on kuvitteellinen varaus, jonka atomi saa, jos kunkin sidoksen elektronit annetaan sille atomille, joka vetää niitä enemmän puoleensa. Jos sidoksen atomit ovat samaa alkuainetta, elektronit jaetaan tasan.
Ionisäde
Ionisäde riippuuu koordinaatioluvusta ja hapetusasteesta.
Ionisäteen mittaus
Klassiset ionisäteet röntgendiffraktiolla ytimien välisistä etäisyyksistä ja olettamalla O2--ionin säteeksi 140pm
Uudet elektronitiheyskartoilla, josta nähdään missä kationi loppuu ja anioni alkaa
Elektronegatiivisuus
Kuvaa atomin kykyä vetää elektroneja puoleensa
Määrää sidosluonteen:
0: pooliton kovalenttinen sidos
suuri: ionisidos
väliltä: polaarinen kovalenttisidos
Mitä suurempi efektiivinen ydinvaraus, sitä suurempi elektronegatiivisuus. Mitä lyhyempi etäisyys ytimestä, sitä suurempi elektronegatiivisuus.
Kasvaa jaksossa oikealle ja ryhmässä ylöspäin.
Myös vaikuttaa se, mihin substituentteihin atomi on sitoutunut.
Induktiivinen efekti:
substituentti, jolla pieni EN, pienentää elektronegatiivisuutta
substituentti, jolla suuri EN, kasvattaa elektronegatiivisuutta
Polaroituvuus ja polarointikyky
Ionien, atomien ja molekyylien elektronipilvet muuttavat muotoaan lähellä olevien varausten elektrostaatisen vuorovaikutuksen johdosta.
Kun kationi polarisoi anionia, ionisidokseen tulee kovalenttista luonnetta.
Anionin polaroituvuus kasvaa sen varauksen ja koon kasvaessa.
Kationin polarointikyky kasvaa sen varaustiheyden kasvaessa.
Selittää ionien hydrolyysin vedessä, HSAB, kationien vaikutuksen oksoanionien hajoamiseen
Ainutlaatuisuusperiaate
- jakson alkuaineet Li, Be, B, C, N, O, F, Ne
Poikkeavat ryhmiensä muista jäsenistä, koska
pieni koko
→ pieni elektroniaffiniteetti
→ sidosten kovalenttinen luonne (polaroivat)
→ orbitaalit vääristyvät
→ orbitaalien peitto kasvaa
esim LiCl: Li pieni ionisaatioenergia ja Cl suuri elektroaffiniteetti, joten luulisi että muodostuu ionisidos, kuitenkin polarisoinnin takia muodostuu kovalenttisidos
voimakas taipumus muodostaa π-sidoksia
edellyttää orbitaalien sivuttaista peittoa, joka kasvaa pienten atomien sitoutuessa toisiinsa
Kaksois ja kolmoissidokset yleisimpiä ryhmien 1. alkuaineilla
d-orbitaalit puuttuvat
Vasta piistä alkaen d-orbitaalit ovat riittävän alhaisella energialla tullakseen miehitetyksi, jolloin laajentunut oktetti tulee mahdolliseksi
Esim. hiili voi muodostaa vain CF4 (sp3), mutta pii voi muodostaa myös [SiF6]2- (sp3d2) ja fluori muodostaa vain yhden sidoksen, mutta Cl useita (F2, HF, ClF3)
Diagonaaliefekti
Pareittain samankaltaiset alkuaineet
Yhdistävät tekijät: ionisäde, varaustiheys ja elektronegatiivisuus
Esim. kiderakenteissa Be ja Al on helpommin vaihdettavissa keskenään kuin Be ja Mg
Li:n ja Mg:n organometallikemia hyvin samanlaista
B:n ja Si:n hydrideillä on paljon samankaltaisuutta
Ryhmiä yhdistävät tekijät ovat kuitenkin yhä vallitesevia sekä korkean varauksen ionit eivät ole todellisia vaan esim BCl3:ssa sidokset ovat kovalenttisia.
Inertti pari -efekti
ns2 valenssielektronit ovat vähemmän reaktiivisia, mitä voisi odottaa efektiivisen ydinvarauksen, atomikoon ja ionisaatioenergian perusteella
→Esiintyvät usein myös hapetusluvulla, mikä on 2 pienempi kuin ryhmän valenssi.
Koska
Täydet d- ja f-orbitaalit varjostavat ydintä heikommin, jolloin ionisaatioenergiassa poikkemia (ei pienene alaspäin) ja sama asia aiheutta lantanidikutistumisen
Atomien koon kasvaessa valenssiorbitaalien peitto heikkenee → sidosenergia pienenee eikä kompensoi enää niin hyvin ionisaatioon kuluvaa energiaa
Metallit
Muodostavat positiivisia ioneja, koska pieni ionisaatioenergia ja heikosti negatiivinen tai positiivinen elektroniaffiniteetti
Metallirakenteissa tiiveintä pakkausta ympäröi elektronimeri → hyviä sähkön ja lämmön johteita, kiiltäviä, taottavia ja sitkeitä, yleensä korkea sulamis ja kiehumispiste (poikkeus Hg ja Ga)
Oksidit yleensä emäksisiä