2. Sopimusoikeus Flashcards
1.1 Totta vai tarua: Sopimus on arkielämässä ja elinkeinotoiminnassa äärimmäisen ylei-
nen instrumentti. Sellaiset jokapäiväiset toimenpiteet, kuten kulutus-
tavaroiden ostaminen, julkisilla liikennevälineillä matkustaminen ja
kaupallisten palvelusten hankkiminen, perustuvat kaikki juridisessa
mielessä sopimuksille. Näissä esimerkeissä elinkeinonharjoittaja
myy tietyn suorituksen kuluttajalle, ja tätä oikeussuhdetta arvioidaan
sopimuksena.
1.1 Totta
1.1 Lue: Sopimuksiin törmätään muutenkin kaikkialla. Työnteko perustuu
yleensä työsopimuksen varaan, asuminen järjestetään joko huoneen-
vuokra-, asuntokauppa- tai kiinteistönkauppasopimuksella, vakuu-
tusturvasta huolehditaan vakuutussopimuksella ja tietokoneohjelman
käyttö perustuu lisenssisopimukseen. Elinkeinoelämän toiminta ra-
kentuu lukuisten toisiinsa yhdistyvien sopimusten varaan. Sopimuk-
silla säännellään tavarantoimituksia, energiansaantia, tietojärjestelmi-
en toiminnalle asetettavia vaatimuksia ja luotonantoa. Yritys järjestää
tuotteidensa ja palveluidensa jakeluverkoston erilaisten yksinmyynti-,
kauppaedustus- ja muiden jakelusopimusten avulla. Yritys laajenee
yrityskauppasopimusten avulla, ja sen omistajien keskinäisiä suhteita
säännellään osakassopimuksin.
1.1 Luettu
1.1 Lue: Sopimusten heterogeenisyyttä voidaan kuvata esittämällä esimerk-
kejä viimeisten vuosikymmenten aikana voimaan tulleesta sopimusoi-
keudellisesta lainsäädännöstä. Tällaisia säädetyn lain alaan kuuluvia
sopimustyyppejä ovat esimerkiksi asuntokauppa, eräät kuluttajapalve-
lukset, aikaosuusasunnot, valmismatkat, sähköntoimitussopimukset,
rahoituspalvelut ja maksupalvelut. Pidempi traditio lakiin perustuvalla
sääntelyllä on huoneen- ja maanvuokrasuhteissa, työsopimuksissa se-
kä kuljetussopimuksissa. Syytä on huomata sekin, että ehkä keskeisin
sopimustyyppikohtainen lakimme – irtaimen kauppaa koskeva kaup-
palaki – säädettiin vasta vuonna 1987. Tätä ennen irtaimen kauppa oli
kuluttajakauppaa lukuun ottamatta lähinnä oikeuskäytännössä muo-
toutuneiden sääntöjen varassa.
1.1 Luettu
1.1 Yleinen sopimusoikeus on paljolti kansallisen sääntelyn varassa,
eikä sitä ole pyritty kokonaisuudessaan yhtenäistämään Euroopan
unionissa. Kuluttajansuojan osalta Euroopan unioni on kuitenkin
antanut useita direktiivejä, joilla kuluttajansuojan vähimmäistaso
on pyritty takaamaan. Eräissä epävirallisissa hankkeissa on tutkittu
mahdollisuuksia muotoilla eurooppalaisen sopimusoikeuden yleisiä
periaatteita.
Tuloksena on laadittu muun muassa sopimusoikeuden: MIKÄ? joka rakenteeltaan
ja sisällöltään muistuttaa lainsäädäntöä, vaikka ei olekaan voimassa
lainsäädännön tavoin, vaan on lähinnä hahmotelma siitä, millaisia
yleiseurooppalaisia sopimusoikeudellisia sääntöjä ja periaatteita voi-
daan tunnistaa eri maiden lainsäädännössä.
1.1 ”Yhteinen viitekehys” (common frame of reference)
1.1 Yleismaailmallisista sopimusnormistoista merkittävimpänä voidaan pitää mitä´?
1.1 Yleissopimusta kansainvälisistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (CISG).
1.1 Lue: Yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista (CISG)-
Tämä paljolti Suomen kauppalakia muistuttava
ja kauppalain pohjana käytetty säännöstö tulee monesti sovelletta-
vaksi, kun irtaimen kaupasta on sovittu eri valtioista peräisin olevien
sopimuspuolten välillä. Suuri merkitys on myös muun muassa kul-
jetusoikeuden alalla voimassa olevilla eri kuljetusmuotoja koskevilla
kansainvälisillä yleissopimuksilla.
1.1 Luettu
1.2 Sopimuspuolten velvoitteet ja oikeudet määräytyvät etupäässä minkä pohjalta?
1.2 Lainsäädännön ja osapuolten keskenään päättämien sopimusehtojen perusteella.
1.2 Lue: Sopimussuhteet ovat erilaisia kuin esimerkiksi jäljempänä
käsiteltävät sopimuksenulkoiset vastuusuhteet, sillä osapuolilla on so-
pimuksen päättämisen yhteydessä mahdollisuus säännellä keskinäisiä
vastuusuhteitaan sopimuksen ehdoilla.
Merkitystä voi olla myös muilla normilähteillä. Kokonaiskuvan luo-
misessa apua saa kauppalain 3 §:n säännöksestä, jonka mukaan kaup-
palakia ei sovelleta, “mikäli sopimuksesta, sopijapuolten omaksumasta
käytännöstä taikka kauppatavasta tai muusta tavasta, jota on pidettävä
osapuolia sitovana, johtuu muuta.”
1.2 Luettu
1.2 Kauppalain mukaan ensisijainen lähde on mikä?
1.2 Osapuolten välinen sopimus.
1.2 Kauppalain mukaan seuraava vaikuttava normilähde (2.) on mikä?
1.2 Osapuolten aikaisempi käytäntö tai muu heitä sitova tapa.
1.2 Kauppalain mukaan mikä on 3. sijalla oleva normilähde?
1.2 Kauppalaki
1.2 Mikä on dispositiivinen lainsäädäntö?
1.2 Tahdonvaltainen lainsäädäntö, josta on kuvatulla tavalla mahdollista poiketa sopimalla toisin.
1.2 Päteekö sopimusvapaus kaikissa sopimussuhteissa?
1.2 Ei päde
1.2 Erityisesti kuluttajasuhteita koskeva lainsäädäntö on useimmiten minkälaista oikeutta?
1.2 Pakottavaa oikeutta
1.2 Mitä pakottava oikeus tarkoittaa?
1.2 Tällaisesta sääntelystä sisällöltään poikkeava sopimusehto on aina pätemätön
1.2 Kuluttajasuhteisiin liittyvä pakottavuus on kuitenkin yleensä yksipuolista miten?
1.2 Vain kuluttajan kannalta lain mukaista epäedullisemmat ehdot on kielletty.
1.2 Saako laista vapaasti poiketa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan vastuuta tiukentavaan tai muuten kuluttajan asemaa parantavaan suuntaan?
1.2 Kyllä
1.2 Kun kysymyksessä on pakottavan sääntelyn piirissä oleva sopimus, normilähteiden velvoittavuusjärjestys muuttuu minkälaiseksi?
1.2 Pakottavat säännökset nousevat ensimmäisiksi.
Niiden kysymysten osalta, joita
ei ole säännelty pakottavasti, tulevat sovellettaviksi osapuolten kes-
kenään päättämät sopimusehdot sekä niiden jälkeen edellä mainitut
käytännöt ja tavat.
1.2 Lue: Sopimukseen soveltuvan erityislain tunnistamisessa lähdetään liik-
keelle siitä, miten sopimusoikeudellisen lain soveltamisala on määri-
telty. Tässä yhteydessä tavataan käyttää sopimustyypin käsitettä. Siten
esimerkiksi kauppalain sääntelemä irtaimen kauppa ja asuinhuoneiston
vuokrauksesta annetun lain mukainen vuokrasopimus ovat keskenään
erilaisia sopimustyyppejä. Läheskään kaikki tunnetut sopimustyypit
eivät ole erityislakien alaisia, vaan monet niistä ovat kokonaan lailla
sääntelemättömiä. Tällaisia ovat etenkin yritysten väliset sopimukset,
mutta myös esimerkiksi useimmat asiantuntijapalveluja koskevat ku-
luttajasopimukset samoin kuin erilaiset kulttuuri-, liikunta-, tervey-
denhoito- ja kauneudenhoitoalan palvelut.
1.2 Luettu
1.2 Onko kaikki sopimusoikeudellinen lainsäädäntö sopimustyyppikohtaista?
Voidaan puhua myös sopimusoikeuden yleis-
tä osaa koskevasta lainsäädännöstä, jolloin ilmaisulla viitataan
siihen, että säännöksillä on kaikki sopimustyypit käsittävä sovel-
tamisalansa. Tällainen säännöstö on etenkin oikeustoimilaki (laki
varallisuusoikeudellisista oikeustoimista), jonka sopimuksen syntyä
ja pätemättömyyttä koskevat normit soveltuvat kaikkiin varallisuus-
oikeudellisiin oikeustoimiin, ellei jossakin erityislaissa ole nimen-
omaisesti säädetty toisin. Myös esimerkiksi kilpailuoikeudellinen
normisto, jolla on tiettyjä sopimusoikeudellisia vaikutuksia, on so-
veltuvuudeltaan sopimustyyppirajat ylittävää. Kuluttajansuojalakiin
taas sisältyy joukko säännöksiä, jotka koskevat kaikkia kuluttajasopi-
muksia niiden tarkemmasta tyypittelystä riippumatta. Ne sääntelevät
sopimusehtojen kohtuuttomuutta ja elinkeinonharjoittajan ilman
kuluttajan myötävaikutusta laatiman sopimuksen tulkintaa.
1.2 Ei
1.2 Lue: On syytä huomata, että säädetyn lain ulkopuolisilla normeilla on
sopimusoikeudessa varsin suuri merkitys. Ne kuluttajasopimukset,
joita on säännelty erityislailla, ovat yleensä kuitenkin varsin kattavan
sääntelyn piirissä. Tosin näitäkin säännöksiä saatetaan joutua täyden-
tämään sopimusoikeuden yleisillä opeilla. Sääntelemättömät sopimus-
tyypit taas ovat jokseenkin kokonaan oikeuskäytäntöön ja oikeuskir-
jallisuuteen perustuvien yleisten oppien varassa.
Erityisesti sopimuksen tulkinta on käytännössä ja periaatteessa
tärkeä aihepiiri, josta ei juuri ole lainsäädäntöä. Sopimuksen tulkin-
tasäännöt ovat sen sijaan kehittyneet pitkän ajan kuluessa oikeuskäy-
tännön ja oikeustieteen välityksellä.
Tavallista on, että sopimusoikeudellista riitaa ratkaisevalla tuoma-
rilla on ainakin jonkin verran harkintavaltaa lopputuloksen suhteen.
Tämä johtuu siitä, että sopimusoikeudellinen lainsäädäntö sisältää
monin kohdin avoimia tunnusmerkistöjä; laissa puhutaan esimerkik-
si kohtuudesta, hyvästä tavasta tai kunnianvastaisesta ja arvottomasta
menettelystä. Lisäksi lailla sääntelemättömissä tapauksissa soveltuvat
sopimusoikeuden yleiset opit ovat joustavia, mikä jättää soveltajalle
tulkintavaltaa.
1.2 Luettu
1.3 Lue: Sopimusoikeudellisen lainsäädännön ja yleisten oppien soveltami-
sessa toimivat apuna eräät vakiintuneet oikeudenalan periaatteet
ja argumentaatiotavat. Nämä vaikuttavat harkintavaltaa sitovasti,
mutta eivät kuitenkaan poista sitä kokonaan. Usein periaatteiden ja
argumenttien saama painoarvo riippuu osittain harkinnanvaraisista
tekijöistä.
1.3 Luettu
1.3 Sopimusoikeudellisten periaatteiden täsmentäminen on tapana aloittaa mistä kahdesta konseptista?
1.3 Sopimusvapaudesta ja sopimusten sitovuudesta
1.3 Sopimusvapaudella on useita ulottuvuuksia. Sen alaan kuuluvat muun muassa mitkä asiat?
1.3 Vapaus päättää sopimukseen sitoutumisesta, sopimuksen sisällöstä, sopimuskumppanin valinnasta ja sopimussuhteen lakkauttamisesta.
1.3 Sopimusvapaudella on useita ulottuvuuksia. Sen alaan kuuluvat muun muassa toimijan vapaus päättää sopimukseen sitoutumisesta, sopimuksen sisällöstä, sopimuskumppanin valinnasta ja sopimussuhteen lakkauttamisesta.
Ovatko nämä vapaudet ehdottomia?
1.3 Eivät ole, Etenkin vapaus päättää sopimuksen sisällöstä voi olla pakottavan lainsäädännön
rajoittamaa. Useissa kuluttajasopimuksissa nämä rajoitukset ovat siinä
määrin pitkälle meneviä, että vain vähäinen osa sopimuksen sisällöstä
on sopimusvapauden piirissä.
1.3 Sopimusten sitovuus merkitsee mitä?
1.3 Sopimus velvoittaa osapuolet toimimaan sopimuksessa määritellyllä tavalla
1.3 Lue: Sopimusten sitovuus merkitsee sitä, että sopimus velvoittaa osapuo-
let toimimaan sopimuksessa määritellyllä tavalla.
Tämä antaa mahdollisuuden luottaa sopimuksen mukaisen kehityksen toteutumiseen,
joka on usein huomattavan tärkeää sopimuspuolen muun toiminnan
kannalta. Esimerkiksi asunto-osakkeita myyvän rakennusliikkeen on
voitava luottaa siihen, että urakan toteuttamiseen osallistuvat erilaiset
urakoitsijat täyttävät velvoitteensa. Vastaavasti esimerkiksi luotonan-
tositoumuksen saaneen asunnon ostajan tulee saada luottaa siihen,
että rahoituslaitos luovuttaa lupaamansa velkasumman.
1.3 Luettu
1.3 Lue: Sopimuksen sitovuus konkretisoituu käytännössä paljolti sopimus-
oikeudellisen seuraamusjärjestelmän (tai, toista ilmaisua käyttäen,
velkojan oikeuskeinojen) kautta. Mahdollisen sopimusrikkomuksen
jälkeen loukatulla osapuolella on käytettävissään joukko tehoste-
keinoja, joilla hän voi pyrkiä sopimuksen perustamien oikeuksiensa
toteuttamiseen.
1.3 Luettu
1.3 Lue: Kohtuusperiaate on lisännyt painoarvoaan sopimusoikeudessa vii-
me vuosikymmeninä. Kohtuustavoite vaikuttaa erityisesti sopimuseh-
tojen sovittelun yhteydessä, mutta sille voidaan antaa merkitystä myös
sopimuksen tulkinnan ja velkojan oikeuskeinojen mitoittamisen kal-
taisissa kysymyksissä. Tärkeä kysymys tältä osin on se, mistä kohtuu-
den mittapuu haetaan. Ensimmäinen vaihtoehto on arvioida kohtuutta
vertaamalla esillä olevaa sopimusta vastaavissa sopimussuhteissa ylei-
sesti vallitseviin käytäntöihin. Toinen tapa on ottaa yksilöllisemmin
huomioon osapuolten individuaalisia ominaisuuksia.
Mainittu erottelu konkretisoituu esimerkiksi kysyttäessä, onko so-
pimusvelallisen heikentynyt maksukyky peruste velvoitteiden koh-
tuullistamiselle. Yleiseen sopimuskäytäntöön nojauduttaessa tällä
näkökohdalla ei voisi olla kovinkaan paljon merkitystä, kun taas suori-
tusvelvollisen yksilöllisiin oloihin keskittyvä kohtuusarviointi osoittaisi
toiseen suuntaan. Pääsääntöisesti kohtuusperiaatetta täytyy soveltaa
pitäen vertailuperusteena yleisiä sopimuskäytäntöjä, mutta yksilölli-
set olot huomioon ottavat kohtuustavoitteet näyttävät jonkin verran
voimistuneen sopimusoikeudellisessa sääntelyssä.
1.3 Luettu
1.3 Lue: Kohtuusperiaatteesta puhuttaessa on vielä muistettava, että koh-
tuus ei ole yksipuolinen ilmiö. Pelkästään siitä, että tietty sopimuksen
oikeusvaikutus näyttäisi muodostuvan yhdelle osapuolelle raskaaksi,
ei voida päätellä kohtuuden olevan uhattuna. Huomioon on otetta-
va myös toisen sopimuspuolen oikeusasema ja sopimusvelvoitteiden
molemminpuolisuus.
1.3 Luettu
1.3 Miten Kohtuusperiaate vaikuttaa sopimusvapauteen?
1.3 Sopimusvapaus vallitsee vain siltä osin, kuin sopimus on sisällöllisesti oikeudenmukainen.
1.3 Lojaliteettiperiaatteella on oikeuskirjallisuudessa viitattu mihin?
1.3 Sopimusosapuolelta voidaan tietyissä tapauksissa vaatia sopimuskumppanin etujen huomioon ottamista.
1.3 Lue: Osittain kysymys voi olla velvollisuudesta hyvän tavan ja hyvän sopimuskäytännön mukaiseen
toimintaan, mutta lojaliteetti voi saada muitakin ilmenemismuotoja.
Se saattaa esimerkiksi perustaa velvollisuuden huolehtia sopimus-
kumppanin riittävästä tietotasosta ja esittää varoituksia silloin, kun
sopimuskumppanin huomataan olevan väärässä käsityksessä jonkin
olennaisen seikan suhteen.
Tiedonantovelvollisuutta koskevat kysymykset, joiden merkitys sopi-
musoikeudessa on ollut vahvassa kasvussa, jäsentyvät paljolti myös
nimenomaisten tiedonantosäännösten tai -oppien kautta. Tiedonan-
tovelvollisuuden asettaminen perustuu yleensä samanhenkiselle ajat-
telulle lojaliteettivelvollisuuden kanssa. Kummassakin tapauksessa so-
pimuspuolelle asetetaan tietty velvollisuus huolehtia toisen intressien
turvaamisesta.
1.3 Luettu
1.3 Lue: Tiedonantovelvollisuudet voivat olla vakiomuotoisia niin, että sopimus-
kumppaneille on aina annettava tietyt tiedot tapauskohtaisista olosuh-
teista riippumatta, tai yksilöllisen sopimussuhteen olosuhteisiin liittyviä.
Vakiomuotoisesta tiedonantovelvollisuudesta on kysymys esimerkiksi
kuluttajansuojalain 7 luvun kuluttajaluottoja koskevassa sääntelyssä,
kun laissa on määrätty, että kuluttajalle tuleeennen luottosopimuksen
tekemistä antaa pysyvällä tavalla ”vakiomuotoiset eurooppalaiset ku-
luttajaluottotiedot” -lomaketta käyttäen tiedot seuraavista seikoista: 1)
luotonantaja; 2) tarjottava luotto, luottokustannukset ja luoton takaisin-
maksu; 3) luototettava hyödyke; 4) sopimusrikkomuksen seuraamukset;
ja 5) kuluttajalle lain nojalla kuuluvat oikeudet.
Yksilöllisen sopimussuhteen olosuhteiden mukaan määräytyvä tiedon-
antovelvollisuus on esimerkiksi asetettu luotonantajalle takauksesta ja
vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa. Luotonantajan on ennen
takauksen antamista ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen
sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla
voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Tämä tarkoittaa erityisesti
velallisen taloudellista asemaa heikentävien seikkojen selvittämistä.
1.3 Luettu
1.3 Mitkä kaksi oikeudellista argumenttia ovat nousseet kotimaiseen keskusteluun oikeustaloustieteellisen ajattelun vahventumisen myötä?
1.3 Taloudellinen tehokkuus ja optimaalinen riskinjako
1.3 Lue: Tehtäessä valintoja erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen välillä saattaa olla syytä
asettaa etusijalle sellaisia, joiden taloudelliset kokonaisvaikutukset
ovat muita positiivisempia. Tällä näkökulmalla on sijaa myös silloin,
kun sopimusongelmia lähestytään kysymällä, kumpi osapuolista
olisi voinut toisin tavoin toimimalla paremmin välttää ongelman
aktualisoitumisen.
Viimeksi mainittu lähestymistapa merkitsee sitä, että oikeusky-
symystä ratkaistaessa siirretään tarkastelukulmaa tapahtumaketjun
aikaisempiin vaiheisiin ja kysytään, millaisia toimintavaihtoehtoja
osapuolilla olisi ollut.
1.3 Luettu
1.3 Mikä on battle of the forms- ongelma?
1.3 Sopimuksen epäselviä kohtia koskeveva tulkintakysymys
1.3 “Oikeuskysymystä ratkaistaessa siirretään tarkastelukulmaa tapahtumaketjun
aikaisempiin vaiheisiin ja kysytään, millaisia toimintavaihtoehtoja
osapuolilla olisi ollut”
Sopimuksen epäselviä kohtia koskevissa tulkintakysymyksissä tai ns. battle of the forms -ongelman ratkaisussa saatetaan painoarvoa antaa esimerkiksi mille?
1.3 Sille, kumpi olisi voinut paremmin välttää epäselvyyden.
1.3 Lue: Samaan tapaan esimerkiksi
vakuuttamismahdollisuudet voivat olla relevantteja sopimusoikeu-
dellisen vastuunjaon kannalta. Tällöin merkitystä on sillä, että toinen
osapuoli olisi voinut ottaa vakuutuksen ja kanavoida sen avulla tarkas-
teltavan riskin ulkopuolisen kannettavaksi.
Kauttaaltaan sopimusoikeudessa tärkeä näkökohta on sopimuksen
tarkoitus, jonka toteuttamiseen oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa
on usein aihetta pyrkiä. Tarkoituksesta puhuttaessa saatetaan viitata
osapuolten nimenomaiseen tarkoitukseen eli niihin päämääriin, joita
juuri he ovat kyseiselle oikeustoimelle asettaneet. Tämä tarkoitusar-
gumentaation muoto soveltuu yleensä parhaiten yksilöllisesti valmis-
teltuihin sopimuksiin, joiden kohdalla saatetaan löytää perusteita täl-
laisten päämäärien täsmentämiseen.
1.3 Luettu
1.3 Massasopimuksissa ei useinkaan onnistuta selvittämään mitä?
1.3 Yksilöllisiä tarkoituksia, mutta tällöinkin painoarvoa voi olla niillä tarkoituksilla, joita vastaaviin sopimuksiin yleensä liitetään.
Tämä merkitsee esimerkiksi vakuutussopimuksessa sitä, että sopimuksen soveltami-
sessa otetaan huomioon toisaalta sopimustyyppiin liittyvä vakuutuk-
senottajan suojafunktio ja toisaalta ne vakuutusmatemaattiset perus-
teet ja muut vakuutustekniset tarkoitukset, joita vakuutuksenantajat
liittävät vastaaviin sopimuksiin.
1.4 Lue: Sopimukset ovat käytännössä varsin eri tyyppisiä. Siten yleisellä tasolla
täsmennettävät sopimusoikeudelliset säännöt eivät välttämättä sovellu
sellaisenaan jokaiseen yksittäiseen sopimussuhteeseen. Seuraavassa
esitetään eräitä keskeisiä ryhmittelyjä, joiden mukaisesti sopimusoi-
keudellinen normisto on eriytynyt.
1.4 Luettu
1.4 Tärkeä jakoperuste on etenkin minkä kahden erottaminen?
1.4 Kuluttajasopimusten ja kaupallisten sopimusten (liikesopimusten)
1.4 Lue: Kuluttajasopimus tarkoittaa sopimussuhdetta, jonka osapuolina ovat elinkeinonharjoittaja ja
yksityiseen kulutukseen suorituksen hankkiva yksityishenkilö. Liikeso-
pimus puolestaan on kahden yritystoimintaa harjoittavan osapuolten
keskenään päättämä.
Kuluttajasopimusten osalta on pitkään tunnustettu, että kuluttaja
on keskimäärin elinkeinonharjoittajaa asiantuntemattomampi ja talo-
udelliselta kantokyvyltään heikompi. Näistä syistä Suomessa on eten-
kin 1970-luvulta alkaen kehitetty kuluttajansuojaa, jonka keskeisenä
tavoitteena on ollut todetun tasapainoeron kaventaminen. Kulutta-
jasuhteissa toinen osapuoli on siten erityissuojan piirissä. Sen sijaan
kaupallisissa sopimuksissa sopimuskumppanit ovat useammin tasa-
puolisia, eikä kuluttajansuojan kaltaiseen toisen suojantarpeen koros-
tamiseen yleensä ryhdytä.
1.4 Luettu
1.4 Ovatko kuluttajasopimuksessa molemmat osapuolet tasavertaisessa asemassa?
1.4 Ei, kuluttaja on erityisasemassa elinkeinonharjoittajaan nähden.
1.4 Lue: Kuluttajasopimuksia on paljolti säännelty yksityiskohtaisin pakot-
tavin säännöksin, joista ei voida poiketa kuluttajan vahingoksi. Sen
sijaan kaupalliset sopimukset ovat enimmäkseen osapuolten keskinäi-
sen sopimisen varassa. Jälkimmäisessä sopimusryhmässä osapuolten
päättämät ehdot ovatkin yleensä ensisijainen normilähde, eikä sopi-
muspuolten vapautta määrätä sovellettavista ehdoista ole samalla ta-
voin rajoitettu.
On tosin huomattava, että yrityselämän sopimustenkin
osalta on puhuttu pienyrittäjän suojaamisen tarpeellisuudesta. Taus-
talla on havainto, jonka mukaan yksityiset elinkeinonharjoittajat ja
pienet yritykset voivat olla suurempaan sopimuskumppaniinsa näh-
den samankaltaisessa asemassa kuin kuluttajat. Pienyrittäjän suojan
ilmauksia ovat etenkin laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimus-
ehtojen sääntelystä, jonka nojalla markkinaoikeus voi kieltää kohtuut-
toman ehdon käytön myöhemmissä sopimuksissa, ja vakuutussopi-
muslaki, joka on pakottava laissa määriteltyjen pienyrittäjien eduksi.
1.4 Luettu
1.4 Lue: Jako yritysten välisiin sekä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin
sopimuksiin ei luonnollisestikaan ole kattava. Sen ulkopuolelle jäävät
muun muassa yksityishenkilöiden keskenään tekemät sopimukset ja
sellaiset sopimukset, joissa osapuolena on valtio, kunta tai muu julkis-
yhteisö. Nämä henkilösuhteet eivät yleensä ole saaneet sopimusoikeu-
dellisessa lainsäädännössä erityistä huomiota osakseen.
1.4 Luettu
1.4 Tärkeä on myös jako mihin kahteen sopimustyyppiin?
1.4 Yksilöllisiin- ja vakiosopimuksiin.
1.4 Mitä tarkoitetaan Yksilöllisellä sopimuksella?
1.4 Sellaista oikeustoimea (oikeustointa), jonka sisällön osapuolet ovat räätälöineet juuri kyseistä oikeussuhdetta varten. Sopimus on tällöin individuaalisen laadinnan tulos.
Toisessa asemassa ovat puolestaan suureen sopimusjoukkoon sovellettavat vakiosopimukset.
1.4 Lue: Tämä jaottelu on osittain yhteydessä kuluttaja- ja liikesopimusten
eroon. Tarve suojata kuluttajaa ja puuttua vakioehtojen laatijan ase-
mastaan saamaan etulyöntiasemaan vaikuttavat usein samansuuntai-
sesti. Toisaalta vakioehdot ovat tavallisia myös elinkeinonharjoittajien
välisissä suhteissa. Yksilöllisten sopimusten ja vakiosopimusten oikeu-
delliseen arviointiin liittyviä eroja käsitellään myöhemmissä jaksoissa.
Sähköistä kauppaa ja verkon välityksellä tehtäviä sopimuksia voi-
daan yleensä pitää vakioehtojen pisimmälle vietynä muotona. Kun ver-
kon välityksellä tehtävässä sopimuksessa asiakkaalla ja palveluntarjo-
ajalla ei useinkaan ole välitöntä keskusteluyhteyttä, ei sopimusehdoista
voida edes periaatteessa neuvotella. Vahvaa menettelyjen standardi-
sointia pidetään elinkeinonharjoittajatahoilla tavoiteltavana, koska se
alentaa sopimusten päättämiseen liittyviä kustannuksia.
1.4 Luettu
1.4 Lue: Sopimuksia voidaan ryhmitellä myös sen mukaan, kuinka pitkä-
aikaisen sidonnaisuuden ne perustavat. Tässä suhteessa erotetaan
kerta- ja kestosopimukset. Kertasopimuksella tarkoitetaan lyhyt
aikaista sopimusta, jossa velvoitteet täytetään välittömästi sopi-
muksen teon yhteydessä tai muuten lyhyen ajan kuluessa, kun taas
kestosopimus perustaa pitkäaikaisen yhteistoiminta- tai käyttöoi-
keussuhteen osapuolille. Kertasopimuksia ovat esimerkiksi monet ta-
varoiden ja palvelusten hankinnat. Kestosopimuksia ovat puolestaan
esimerkiksi vuokrasopimukset, työsopimukset, osakassopimukset ja
jälleenmyyntisopimukset.
Kerta- ja kestosopimusten erot ilmenevät siinä, että kestosopimuk-
siin liittyy erityistä tarvetta säännellä pitkän sopimuskauden aikana il-
menevien muutosten vaikutusta. Samoin sopimussuhteen lakkaamista
koskevat osittain eri periaatteet. Osapuoli voi yleensä lakkauttaa kesto-
sopimuksen irtisanomisella, jota ei tunneta kertasopimuksissa.
1.4 Luettu
1.4 Merkitystä on myös kansallisten ja kansainvälisten sopimusten erottelulla. Silloin kun sopimuksen osapuolet ovat eri valtioista, joudutaan erityiskysymyksenä ottamaan kantaa siihen, mitä normistoa sopimukseen sovelletaan.
Tähän vastataan soveltamalla kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia MINKÄ -asetuksen? sisältämiä lainvalintasääntöjä, joiden avulla määrätään, minkä valtion laki sopimukseen soveltuu. Lainvalinta voi johtaa siihen, että tuomioistuin soveltaa vieraan valtion sopimusoikeudellista normistoa.
1.4 Rooma I
1.4 Joskus sopimus saattaa olla myös aineellisoikeudellisen kansainvälisen konvention sääntelemä: esimerkiksi mikä on tällainen normilähde?
1.4 Kansainvälinen kauppalaki (CISG)
1.4 Mikä on lex mercatoria?
1.4 Kansainvälisen sopimusoikeuden tapanormisto
1.4 Lue: Terminologisena seikkana on hyvä huomata, että siviilioikeudessa
puhutaan sopimusten ohella oikeustoimista. Termejä käytetään usein
synonyymeinä, mutta oikeustoimeksi voidaan kutsua myös yksipuoli-
sesti sitovaa siviilioikeudellisesti relevanttia toimenpidettä. Siten esi-
merkiksi sopimuksen tekemistä koskeva tarjous, joka velvoittaa vain
tarjouksen antajaa, luokitellaan oikeustoimeksi.
1.4 Luettu
2.1 Lue: Sopimuksen syntymiseen liittyvät kysymykset ovat tärkeitä esimerkik-
si silloin, kun osapuolille syntyy erimielisyyttä siitä, onko heidän välil-
lään solmittu sitova sopimus vai ovatko sopimuksen valmistelutoimet
jääneet tuloksettomiksi. Lisäksi sopimussidonnaisuuden syntymistä
koskeva normisto saa merkitystä muun muassa silloin, kun osapuoli
haluaisi peruuttaa tekemänsä tarjouksen.
2.1 Luettu
2.1 Yleiset säännökset sopimuksen syntymisestä sisältyvät mihin?
2.1 Vuoden 1929 oikeustoimilakiin (myöhemmin OikTL)
2.1 Lue: Lain iäkkyyden vuoksi sopi-
muskäytännön kehitys on johtanut useisiin sellaisiin ongelmiin, joi-
hin oikeustoimilaissa ei ole otettu kantaa. Kun oikeustoimilaki sisältää
sopimuksen tekemistä koskevan yleisen säädännäisen normiston, sitä
ei voida sopimuksen syntykysymyksissä sivuuttaa.
2.1 Luettu
2.1 Oikeustoimilaissa on etenkin kaksi huomionarvoista kohtaa: Mitkä nämä ovat?
2.1 Tarjouksen peruuttamisen sääntely ja ns. tarjous–vastaus -mekanismi.
2.1 Tarjouksen peruuttamiskysymys koskee mitä?
2.1 Voiko ostotarjouksen lähettäjä välttää sopimuksen syntymisen peruuttamalla tarjouksensa.
Selvää on, että peruuttaminen ei missään tapauksessa
ole mahdollista sen jälkeen, kun tarjouksen saaja on ilmoittanut hy-
väksyvänsä tarjouksen ja molemminpuolisesti velvoittava sopimus on
syntynyt vastapuolen otettua selon vastauksesta.
2.1 Tarjouksen peruutettavuus on kysymys, johon on kansainvälisesti suhtauduttu eri tavoin. Oikeustoimilaissa on päädytty varsin suppean peruuttamisoikeuden kannalle.
Peruuttaminen on mahdollista yleensä vain missä tapauksissa?
2.1 Jos peruutus saapuu tarjouksen saajalle ennen kuin tämä on tutustunut tarjoukseen tai samaan aikaan.
Esimerkiksi tarjouksen lukeminen saa siten aikaan peruuttamattomuuden, jos peruuttamisesta
ei ole tällöin ollut tietoa.
2.1 Lue: Peruuttamiskieltoon liittyy kuitenkin kaksi poikkeusta. On ensinnä-
kin mahdollista, että tarjouksen tekijä lisää tarjoukseensa peruuttamis-
oikeutta koskevia ehtoja. Mikäli näin on menetelty, ehdot määräävät
tarjouksen peruutettavuuden. Tarjoukseen otetulla ehdolla on siten
mahdollista päätyä esimerkiksi siihen, että tarjous voidaan vapaasti
peruuttaa aina niin kauan, kun sitä ei vielä ole hyväksytty.
2.1 Luettu
2.1 Toinen poikkeus on OikTL 39 §:n mukainen ns. re integra -sääntö.
Mikä on re intregra sääntö?
2.1 Lainkohdasta seuraa, että “erityisten asianhaarojen” vallitessa peruuttaminen on mahdollista vielä tarjouksen sisältöä koskevan selonoton jälkeenkin. Käytännössä tällä säännöksellä ei kuitenkaan ole ollut kuin vähäinen merkitys.
2.1 Varsinainen sopimuksen tekemistavan sääntely oikeustoimilaissa perustuu mihin?
2.1 Tarjoukseen ja hyväksyvään vastaukseen.
2.1 Tämän mukaan tarjoukseen annettu ehdoton myöntävä vastaus saa aikaan minkä?
2.1 Molemminpuolisen sopimussidonnaisuuden.
2.1 Mikä on voimassa kun oikeushenkilö tekee tarjouksen (jota ei olla hyväksytty)?
2.1 Tarjoussidonnaisuus, joka on kohdistunut pelkästään tarjouksen tehneeseen.
2.1 Totta vai tarua: Tarjouksen vastaanottajalla on sen sijaan ollut vapaa valta välttää sopimussidonnaisuus hylkäämällä tarjous tai olemalla reagoimatta siihen. Hyväksyvän vastauksen antaminen saa kuitenkin aikaan molempia velvoittavan oikeustilan.
2.1 Totta
2.1 Jotta tarjoukseen annettu myöntävä vastaus johtaa sopimuksen syntymiseen, on kahden edellytyksen täytyttävä: mitkä nämä kaksi edelletystä vastaukseen ovat?
2.1 Oikea-aikainen ja sisällöltään tarjousta vastaava.
2.1 Lue: Tarjoukseen on voitu ottaa voimassaoloaikaa koskeva ehto. Jos
näin on menetelty, tarjous on hyväksyttävä ennen määräajan täytty-
mistä. Voimassaolon päätyttyä tarjouksen tekijä ei ole enää sidottu
tarjoukseensa ja hän voi kieltäytyä sopimuksesta, vaikka tarjouksen
saaja ilmoittaisikin hyväksyvänsä tarjouksen. Ellei tarjoukseen ole
otettu nimenomaista määräystä voimassaoloajasta, noudatetaan oi-
keustoimilain asiaa koskevia säännöksiä. Niiden mukaan suullisesti
tehtyyn tarjoukseen on annettava heti vastaus. Jos taas tarjous on tehty
kirjeitse tai kirjeeseen rinnastuvassa muodossa, tarjous on voimassa
kohtuullisen ajan.
2.1 Luettu
2.1 Joskus vastauksen antaja saattaa ilmoittaa hyväksyvänsä tarjouk-
sen niin, että hän kuitenkin tekee samalla lisäyksiä tai muutoksia al-
kuperäiseen tarjoukseen. Lisäys voi koskea esimerkiksi maksuaikaa,
takuuta tai sovellettavia yleisiä sopimusehtoja.
Syntyykö näissä tilanteissa sopimusta?
2.1 Ei synny, siitä huolimatta, että vastauksen muotoilu viittaa
tarjouksen hyväksymiseen. Oikeuskirjallisuudessa vastaukselle asetet-
tavia edellytyksiä on luonnehdittu puhumalla siitä, että sopimuksen ai-
kaansaavan vastauksen on oltava “puhdas”. Ellei tämä vaatimus täyty,
vaan vastauksen sisältö joiltain osin poikkeaa tarjouksesta, sopimus
jää syntymättä.
2.1 Oikeustoimilain sopimusmekanismia mutkistaa vielä se, että viivästynyt tai epäpuhdas vastaus, joka sisällöltään viittaa tarjouksen
hyväksymiseen, katsotaan miksi?
2.1 Uudeksi tarjoukseksi.
Tämä merkitsee roolien kääntymistä päälaelleen. Vastauksen lähettäjästä tuleekin tässä
vaiheessa tarjouksen tekijä, ja alkuperäinen tarjouksen tekijä saa päät-
tää, hyväksyykö hän nyt saamansa (vastaukseksi nimetyn) tarjouksen.
Mitään pakkoa hyväksymiseen ei tässä tapauksessa ole sen enempää
kuin muissakaan sopimuksentekotilanteissa.
2.1 Totta vai tarua: Jos tarjouksen vastaanottaja antaa tarjoukseen hylkäävän vastauk-
sen, tarjous on lopullisesti rauennut. Vaikka tarjouksessa alun perin
ilmoitettua vastausaikaa olisikin vielä jäljellä, ei tarjouksen hylännyt
osapuoli voi enää muuttaa mieltään ja saada sopimusta aikaan ilmoit-
tamalla hyväksyvänsä tarjouksen.
2.1 Totta
2.2 Lue: Sopimusvapautta on totuttu pitämään sopimusoikeuden kulma-
kivenä. Sillä on nähty olevan useita ulottuvuuksia, joihin kuuluvat
vapaus päättää siitä, haluaako henkilö sitoutua sopimukseen, sa-
moin kuin vapaus päättää sopimuksen sisällöstä ja valita mieleinen
sopimuskumppani.
2.2 Luettu
2.2 Sopimuksen sisältöä koskeva osapuolten vapaus on rajoittunutta
silloin, kun sopimus on minkä alainen?
2.2 Pakottavan sääntelyn
2.2 Näissä tapauksissa (pakottavan sääntelyn alaisissa tapauksissa) ei ole mahdollista laatia pakottavan normin sisällöstä poikkeavaa
pätevää sopimusehtoa.
Tämä sisältövapauden rajoittaminen perustuu yleensä mihin?
2.2 Kuluttajan, työntekijän suojelemiseen
Näissä tapauksissa ei ole mahdollista laatia pakottavan normin sisällöstä poikkeavaa
pätevää sopimusehtoa. Tämä sisältövapauden rajoittaminen perustuu
yleensä pyrkimykseen suojata kuluttajaa, työntekijää tai muuta sel-
laista sopimusosapuolta, jonka ei uskota itse pystyvän huolehtimaan
tasapainoisten sopimusehtojen saavuttamisesta.
2.2 Sopimuspakosta puhuttaessa viitataan mihin tilanteisiin?
2.2 Joissa on rajoitettu osapuolen vapautta kieltäytyä sopimuksen tekemisestä tai valita haluamansa sopimuskumppani.
Joissakin tapauksissa tällaisesta velvollisuudesta on säädetty. Erityisesti välttämättömiä suorituksia tarjoavat alueellisessa tai muussa monopoliasemassa olevat yritykset ovat monesti sopimuspakon alaisia. Myös esimerkiksi liikennevakuutuksen myöntäminen sitä hakevalle on pakollista.