TERMIT Flashcards
Episteeminen yhteisö
Ammattitaitoon/asiantuntijuuteen perustuva verkosto
jolla on arvovaltaista
ja politiikalle relevanttia
asiantuntemusta.
Legitimiteetti
Legitimiteetti on uskomus siitä, että sääntöä tai instituutiota tulee totella. Legitimiteetti voidaan jakaa normatiiviseen legitimiteettin ja empiiriseen legitimiteettiin. Normatiiviseen legitimiteettiin kuuluu se, että tieteellä on oikeus hallita ja empiirisessä legitimiteettissä uskotaan, että on oikeus hallita. Nämä kaksi ovat kuitenkin toisistaan erottamattomia ja perustuvat normatiivisiin ja empiirisiin puolin ja toisin.
Asiantuntijuuden fakta
Asiantuntijuuden faktalla tarkoitetaan sitä, että
käytännön politiikanteossa päättäjät turvautuvat asiantuntijatietoon tehdessään päätöksiä. Sillä tarkoitetaan myös sitä, että asiantuntijatiedon käyttäminen on järkevää, sillä nyky-yhteiskunnassa asiakysymykset ovat usein teknisiä ja monimutkaisia, ja asiantuntijatiedon käyttäminen voidaan siksi nähdä ehtona hyvän tavan mukaiselle päätöksenteolle.
Rawlsin “järkevä pluralismi”
Järkevän pluralismin mukaan yhteiskunnassa on moninaisia käsityksiä uskonnon, filosofian ja moraalin suhteen. Moninaisuutta on myös yhteensovittamattomissa mutta kattavissa opeissa, jotka sisältävät ajatuksia
siitä, mikä on arvokasta ihmiselämässä, sekä ideaaleja ihmisen luonteesta ja ihmissuhteissa. Nämä koulukunnat ovat järkeviä kun ne tiedostavat, että
kattavissa opeissa moninaisuutta, jota täytyy ottaa yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa huomioon.
Proseduraalinen demokratiakäsitys
Proseduraalisen demokratiakäsityksen
mukaan demokratian pääasiallinen hyve on tasapuolisessa prosessissa, joka takaa tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua kollektiiviseen päätöksentekoon. Proseduraalisen käsityksen mukaan demokratian
legitimiteetti lepää siis tässä prosessin oikeudenmukaisuudessa.
Välineellinen demokratiakäsitys
Välineellisen demokratiakäsityksen
mukaan demokratian hyve hallintomuotona perustuu tehtyjen päätösten
laatuun. Välineellisen käsityksen mukaan, prosessi itsessään ei ole yhtä
suuressa roolissa kuin se, että demokratia tuottaa hyväksyttäviä ja
korkealaatuisia päätöksiä. Välineellisen demokratiakäsityksen mukaan, esimerkiksi asiantuntijoiden osallistuminen päätöksentekoon voi olla
hyväksyttävää, kunhan se johtaa hyviin tuloksiin
Deliberatiivinen demokratia
Deliberatiivisen demokratiamallin mukaan
demokraattisen päätöksenteon keskiössä ei ole vain enemmistöäänestäminen, vaan se, että yhteiskunnassa käydään julkista keskustelua ja puntarointia eri näkökantojen välillä. Tässä julkisessa keskustelussa kaikkien eri ryhmien ääni pääsee tasapuolisesti
kuuluviin, ja kollektiivisen keskustelun avulla voidaan löytää korkealaatuiset ja
oikeudenmukaiset ratkaisut. Deliberatiivinen demokratiamalli on oikeudenmukainen,
koska se sisällyttää myös vähemmistön mielipiteet, ja siten myös häviäjien on helpompi hyväksyä lopulliset päätökset. Deliberaation kautta, kansalaiset voivat löytää entistä parempia näkökantoja ja saada tärkeää tietoa päätöksenteosta.
Moninaisuus voittaa kyvyn -teoreema
Tiettyjen edellytysten alaisuudessa, kognitiivisesti moninaiset ryhmät ovat parempia ratkaisemaan ongelmia kuin vähemmän
moninaiset ryhmät tai hyvin kyvykkäät yksilöt. Teoreemalla tarkoitetaan sitä, että päätöksenteossa, suuremmalla ryhmällä on enemmän moninaisuutta ja tietoa, jonka avulla voidaan löytää parempia päätöksiä kuin harvan asiantuntijan arvioihin perustuvat
päätökset.
Epistokratia
jonka mukaan asiantuntevien tulisi hallita
Noviisi/asiantuntija
Ketkä ovat ensisijaset asiantuntijat, toissijaiset ymsyms
Noviisi/ 2 asiantuntijaa
Kun kaksi asiantuntijaa ovat erimieltä x asiasta, keneen luottaa kun ei ole itse asiantuntija
Jälkiviisaus vinouma (hindsight bias)
menneitä tapahtumia vaikea arvioida nykyajan tiedoilla. Esim. finanssikriisiä arvioidessa ei huomioda sitä että ennen kriisiä ei tiedetty sitä, mitä tiedetään nyt
Legitimiteettikriteerit
syöte (input), prosessi (process), tuotos (output) ja lopputuloksen hyväksyttävyys (outcome)
Normatiivinen ja empiirinen legitimiteetti
Normatiivinen legitimiteetti = tieteellä on oikeus hallita
Empiirinen legitimiteetti = uskomus, että tieteellä on oikeus hallita
Erottamattomia toisistaan.
Juryn teoreema
Demokraattisella äänestyksellä - yksi ihmien yksi ääni - on episteemisisä piirteitä. Kysymys, jolla on yksi oikea ja yksi väärä vastaus, enemmistön vastaus on todennäköisesti oikea. Todennäköisyys kasvaa ryhmän koon kasvaessa.
Globaalin lainsäädännön yksityistäminen (global privatization of public law)
Valtiot joskus jopa lakien “vastaanottajia” eivätkä “tekijöitä.” Erilaiset ei-valtiolliset elimet säätävät lakeja, jotka valtiot ottavat vastaan.
Episteeminen yhteisö Haas 1992
Episteeminen yhteisö on verkosto ammattilaisia, joilla on tunnistettua asiantuntijuutta ja osaamista tietyllä alalla sekä arvovaltaa esittää politiikkaan liitttyvää tietoa tähän alaan liittyen.
Episteeminen yhteisö Cross 2013
Episteemiset yhteisöt ovat asiantuntijaverkostoja, jotka vakuuttavat muita toimijoita verkoston jaetuista kausaalisisita uskomuksista sekä politiikan tavoitteista.
Polkuriippuvuuden mekanismi
Tiede muokkaa valintoja “polkuriippuvuuden” mekanismeilla. Tiede on luonut sosiaaliset rakenteet ja raamit. Ihmiset kulkevat ja toimivat raamien sisällä eikä niitä kyseenalaisteta. Tiede on ikään kuin jatkuvuuden prosessi eli kuin polku jolta ei poiketa. Tieteellä on tietty arvovalta johon ihmiset ovat ennenkin luottaneet ja luottavat siihen jatkossakin, koska ovat aina ennenkin luottaneet.
Weberiläinen legaalis-rationaalinen auktoriteetti
Noudattaa tieteen ja byrokratian puolueettomia ja järkiperusteisia määräyksiä.
Konsensus
Konsunsus-päätöksenteko on päätöksentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistön ääni ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Koalitio
kun kaksi tai useampi henkilö tai ryhmä työskentelee tilapäisesti yhdessä saavuttaakseen yhteisen tavoitteen
Käytännön yhteisöt
ovat toimintaa, jota asiantuntevat toimijat tekevät tietyn organisaation kontekstissa. Nämä käytänteet muodostavat yhteisöjä. Laajempi näkemys yhteisön muodostamiseen.
Asiantuntijuuden prosessi 1-4
valinta ja koulutus, tapaamisten toistuvuus ja laatu, jaetut asiantuntijat normit, yhteinen kulttuuri
Teknokratia hypoteesi
Mitä monimutkaisempi ja teknisempi yhteiskunta on, sitä enemmän asiat siirtyvät kansalaisilta asiantuntijoiden päätettäviksi.
Weberin arvovapaus
Tieteen tehtävä on tuoda esiin tarkoitusten ja keinojen välinen suhde sekä keinojen vaikutukset. Täytyy selventää mikä on tieteellistä ja mikä moraalista arviointia.
Kuvailevat neuvot
miten asiat ovat (is-issue)
Ohjailevat neuvot
miten asioiden tulisi olla (ought-issue)
Regressio ongelma
ongelma arvioida, kuka on asiantuntija, kun ei itse ole asiantuntija (“asiantuntijoiden ennakkoneuvontaa asiantuntijoista”)
episteeminen luottamus
luottamus asiantuntijoihin
auktoriteettiargumentti
vetoaminen asiantuntijoiden lausuntoihin
valitsemattomien nousu
tuomioistuinten, virastojen, keskuspankkien ja muiden asiantuntijaeliten kasvava rooli, joka muodostaa uuden asiantuntijatietämyksen omaavista henkilöistä koostuvan hallinnonhaaran, jota ylittää perinteisen vallanjaon (kolmijako)
pragmaattinen malli
poliittisten kysymysten puhtaasti teknisiä näkökohtia ei ole mahdollista erottaa selvästi toisistaan, ja malli näkee demokraattisen mielipiteenmuodostuksen ja tieteellisentutkimuksen keskinäisen vaihdon
vuorovaikuttava asiantuntemus
voi olla esim. laaja-alaisesti suuntautunut professori, jolla on kyky neuvotella eri alojen ja tieteenalojen akateemisten asiantuntijoiden kanssa, joka toimii “tiedon välittäjänä” ja yhdistää maallikkojen ja ammattihenkilöiden näkökulmat
juridifikaatio
tuomioistuinten valta on kasvanut viime vuosikymmeninä oikeudellisen sääntelyn laajentumisen seurauksena ja tätä prosessia kutsutaan juridifikaatioksi
julkinen älymystö
akateemikot ottavat toisinaan myös julkisin älymystön roolin, jossa he puhuvat suurelle yleisölle poliittisesti merkityksellisistä kysymyksistä
Ajatushautomo (think tank)
on asiantuntijoista koostuva organisaatio, joka toimii melko itsenäisesti poliittisten, taloudellisten ja muiden eliten rinnalla pohtimassa tavoitteenasettelua, keinoja niiden saavuttamiseksi sekä keskeisiä menettelytapakysymyksiä
Rationaalisesti tietämätön
Ihminen valitsee olla tietämätön, kun otetaan huomioon tiedon saamisen kustannukset verrattuna mahdollisuuteen vaikuttaa äänestyksellä lopputulokseen
demokratian decentering
annetaan enemmän valtaa erilaisille asiantuntijaelimille poliittisen järjestelmän yleisen ohjauskyvyn lisäämiseksi. Joka kehittää edelleen jo olemassa olevia muotoja, joissa valtaa siirretään lainsäätäjiltä erikoistuneille
vahvistusharha (confirmation bias)
luotetaan niihin tietoihin, jotka sopivat olemassa oleviin näkemyksiin. Liika luottamus omaan tietoon ja ennusteisiin voi johtaa siihen, että mallinukset ja skenaariot eivät osu oikeaan. Esim. taloustieteilijät eivät pystyneet ennakoimaan finanssikriisiä 2008. Ennuste ei välttämättä väärä, mutta epävarma.
Statistically significant
tilastollisesti merkittävät tulokset, jotka raportoidaan useammin, kuin tulokset, jotka eivät ole merkittäviä
p-hacking
materiaalia työstetään niin kauan kunnes siitä haluttu tulos saadaan
epäpolitisoituminen
asiantuntijapäätökset eivät ole poliittisen deliberaation alaisia. Päätökset epäpolitisoidaan, vaikka niihin liittyisi arvovalintoja.
John Rawl
Yleiset faktat, järkevä pluralismi, asiantuntijuuden fakta
Alfred Schütz
Tiedon sosiaalisen jakautumisen kolme ideaalityyppiä -> “asiantuntija”, “kadunmies” ja “informoitu kansalainen”
Frank Vibert
valitsemattomien nousu (the rise of the unelected)
Helmut Schelsky
Teknokratiateesi
Jürgen Haberman
Pragmaattinen malli, asiantuntejoistuminen
Alvin Goldman
Kuka on asiantuntija
Robert Dahl
Moraalinen asiantuntijuus, ei ole moraalista tietämystä ja näin ei moraalisia asiantuntijoita
Max Weber
value freedom, weberiläinen kunnioutus, kaikki weberiläinen basically
Asiantuntijuuden episteemiset huolet
- Ketkä ovat oikeat asiantuntijat?
- Ei olle moraali asinatuntijoita
- Asiantuntijuuden käyttö vaatii tieteellista konsensusta ja sosiaalista vakautta
- Asiantuntijat tekevät kognitiivisia virheitä
- Asiantuntijat ovat “yksi silmäisiä”
- Asiantuntijoilla on henkilökohtaisia intressejä
- Asiantuntijat ovat ideologisesti puolueellisia/vinoutuneita
- Asiantuntijat eivät puhu totta valtaan
- Asiantuntijat ovat huonoja kommunikoimaan heidän tietämystään
- Asiantuntijoilla on huono poliittinen tuomintakyky
Asiantuntijuuden demokraattiset huolet
- Asiantuntijoiden valta on ristiriidassa demokraattisen itsehallinnon kanssa
- Viisaus on monissa ei harvassa tietäväisessä
- Asiantuntijoistuminen antaa liikaa valtaa eivalituille
- Asiantuntijoistuminen vahingoittaa julkista deliberaatiota
- Asiantuntijoistuminen heikentää poliittista neuvottelua sosiaalisissa intresseissä
- Asiantuntijoistuminen johtaa poliittiseen syrjäytymiseen
- Asiantuntijat eivät kunnioita tavallisia kansalaisia
- Asiantuntijoilla ei ole “omaa panosta pelissä”
- Asiantuntijoistuminen johtaa depolitisoitumiseen
- Asiantuntijat ovat “suojautuneet” elittii kierrolta
Yleiset faktat nyky-yhteiskunnissa
John Rawlin yleiset faktat = nyky-yhteiskuntien piirteitä. Syvälle juurtuneita piirteitä yhteiskunnassa, joiden kanssa poliittinen filosofia on tultava toimeen.
Yleinen fakta esim. järkevä pluralismi = Järkevän pluralismin mukaan yhteiskunnassa on moninaisia käsityksiä uskonnon, filosofian ja moraalin suhteen. Moninaisuutta on myös yhteensovittamattomissa mutta kattavissa opeissa, jotka sisältävät ajatuksia
siitä, mikä on arvokasta ihmiselämässä, sekä ideaaleja ihmisen luonteesta ja ihmissuhteissa. Nämä koulukunnat ovat järkeviä kun ne tiedostavat, että
kattavissa opeissa moninaisuutta, jota täytyy ottaa yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa huomioon.
Silloinkin kun ihmiset käyttävät järkevyyttään parhaansa mukaan eivät kaikki silti ole samaa mieltä siitä, miten elämää tulisi elää.
Poliittinen päätöksenteko nyky-yhteiskunnissa on riippuvainen kognitiivisesta työnjaosta ja sen pitää tukeutua erilaiseen erityiseen osaamiseen -> toinen Rawlsin yleisistä faktoista.
Asiantuntijatietoon tukeutuminen vaikuttaa olevan hyvän poliittisen päätöksenteon merkki.
Asiantuntijuuden fakta = Hallitus ja kansalaiset ovat kykenemättömiä tekemään järkeviä ja hyvin perusteltuja poliittisia valintoja kuulematta asiantuntevia asiantuntijoita.
Miten riippuvuus asiantuntijoista voidaan tehdä yhteensopivaksi poliittisen vallan idean “ kansalaiset ovat vallan kollektiivinen elin” kanssa? Miten hyödyntää asiantuntijoita samalla kunnioittaen kansalaisia?
Tiedon sosiaalinen jakautuminen ja episteeminen luottamus
Tieto on jakautunut epätasaisesti yhteiskunnassa. Miten “tuomita” asiantuntijan luotettavuutta, kun ei ole itse asiantuntija?
Schütz: tiedon jakautumisen 3 ideaalityyppiä.
Asiantuntija: tieto selkeää ja tarkkaa rajatulla osa-alueella
Kadunmies: vähän tietoa monelta alalta, mutta silti “riittävän tarkka käytännön harjoituksiin. Seuraa ohjeita rituaalin omaisesti.
Informoitu kansalainen: Kahden yllämainitun välissä. Ei omaa asiantuntijatietoa, mutta yrittää löytää järkevästi perusteltuja mielipiteitä. Kun kadunmiehelle on tarpeeksi tietää että päätöksen takana on asiantuntija informoitu kansalainen uskoo olevansa tarpeeksi pätevä määrittämään kuka on pätevä asiantuntija.
Regressio-ongelma, kun mietitään kuka on asiantuntija, kun et ole itse asiantuntija. Tarvitaan aiempien asiantuntijoiden neuvontaa asiantuntijoista ja heitä aiempien asiantuntijoiden neuvontaa ymsymsyms
Päätöksenteon asiantuntijoistuminen
Kasvava epäluottamus tieteeseen ja totuuden jälkinen politiikka = asiantuntijuuden kuolmea
-> on myös optimistinen näkemys, että tieteen kritiikillä on demokraattinen lupaus. Tiedon tuotto on sosiaalisesti jakautunutta ja asiantuntijuuden demokratisoituminen laajempaa, joka korvaa aiemmat ammattimaiset asiantuntijuuden pluralistisemmilla ja hybridisemmilla muodoilla.
Kansalaiset vaikuttavat hyväksyvän päätöksenteon asiantuntijoistumisen laajalti ja asettaa huomattavan luoton toimentpiteisiin ja instituutioihin, jotka etuoikeuttavat asiantuntijat ja heidän mielipiteensä -> esim korona-aiakaan luotto tieteeseen ja asiantuntijoiden auktoriteettin kasvoi monessa maassa, vaikka sosiaalinen epätasa-arvo ja polittiinen rakoilu kasvoivat.
Frank Vibert = valitsemattomien nousu (the rise of the unelected) =
Tuomioistuimien, virastojen, keskuspankkien ja muiden asiantuntijaelinten kasvava rooli, joka perustaa uuden hallinnon lohkon niistä, joilla on asiantuntija tietämystä ja leikkaa perinteisestä vallanjaosta.
Myös valittujen joukossa asiantuntijoiden rooli nousussa. Parlamentaarikot ja ministerit, joilla on korkea koulutus osuus on noussut terävästi, väitellysti muutta demokratian “diplomi demokratiaksi” tai “poliittiseksi meritokratiaksi”
Teknokratia teesi = mitä monimutkaisempi ja teknisempi yhteiskunta on, sitä enemmän asiat siirtyvät kansalaisilta asiantuntijoiden päätettäviksi.
Haberman, pragmaattinen malli =
tieteellä on rooli informoida faktoista ja ehdottaa vaihtoehtoisia toimintamalleja, kun poliitikkojen rooli on valita tavoitteet. Pragmaattisen mallin mukaan ei ole mahdollista selkeästi erottaa puhtaasti teknisiä osia poliittisista kysymyksistä. Malli kaavailee molemminpuolisen vaihdon demokraattisen mieliepiteen muodostamisen ja tieteellisen tutkimuksen välille.